Kitarat: soittaminen ›

FILOSOFISTA POHDISKELTAVAA KAIKILLE!!
 
MIELESTÄNI, juuri tällähetkellä suurta osaa nuoria kitaristeja n.15-20+ jätkillä, vallitsee aivan päin honkia oleva käsitys omasta/muiden kitaristien soittotaidosta. Yleisesti ottaen nykyään arvostetaan lähinnä soittajan teknistä taituruutta. Aina jostain kaivetaan esiin joku toinentoistaan kovempi tiluttelija, joita verrataan keskenään, kyseisten soittajien taitoja verrataan sitten omaan tai kaverin soittotaitoon.
Mielestäni, nykyään vallitsee sellainen käsitys, että ei voi olla hyvä kitaristi ellei hallitse esim. sweep-tekniikka yhtähyvin kuin, esim, joku Yngwie Malmsteen, tai tiluta kuten, joku Aleksi Laiho tai Paul gilbert. Toivottavasti tämäkin ilmiö jää historiaan. En kuitenkaan haikaile minkään grungen perään.
Olen valitettavasti törmännyt useaan nuoreen kitaristin alkuun, joka on pahasti tullut pettymään siitä, että ne omat taidot eivät riitäkkään esim Steve Vai:n juttuihin, tai jonkun muun sanakarin vingutuksiin. Ei, vaikka raapisi kahdeksan-tuntia päivässä. Ilmeisesti nykyään ei ole muotia tunnustaa, että virtuoosi on virtuoosi. Realistisesti ajatellen maailma on täynnä hyviä soittajia, mutta niitä suuria mestareita on vain pieni kourallinen. Sen sijaan näiden apinoitsijoita on maailma pullollaan, jotka ovat kopioineet tyylinsä joltain gurulta.
Itselläni ei ole sitä mitään vastaan, että joku hallitsee soittimensa hyvin. Päin vastoin, olen oppinut tuntemaan omat rajoitteeni..enkä edes pyri olemaan kitarasankari.
 
Tästä voisi jauhaa, vaikka kuinka pitkään!!
 
Perinteikkäästi Slash:iä ja Gary Moore:a kunnioittaen.

Ei sitä kitaransoiton taituruutta voi laskea millään ja vertailla.
Toinen soittaa iloista pimputusta ja toinen salaperäistä surullista saagaa.
Jimmy Pagea kunnioittaen meen soittamaan lemon songia.

Mitenkähän saisi paukutettua joidenkin päähän, että se "tiluttaminen" on myös soittamista? Onnistuisiko heavy metal -lekalla? En näkisi, että tiluttaminen on mikään ongelma, varsinkin kun virtuoosimaisia soolokitaristeja on tooodella vähän verrattuna poprock-peruskomppirunttaajiin. Pikemminkin mielestäni todellinen ongelma nykyisin on sävellyspuolella. Kaikki vaan kopioi iänikuisia perusriffejä yms. ja miettii miten musiikkia saataisi myytyä parhaiten kohderyhmälle X.

Ei tiluttamisesta tarvi mitään ihottumaa ottaa ja antaa ihmisten soitella mitä lystäävät. Blues-paavot valittaa tiluttamisesta, kun siinä ei ole tunnetta mukana ja tilu-einarit ei jaksa kuunnella niitä samoja blues-lickkejä 24/7. Joo, whatever.

Blues-paavot valittaa tiluttamisesta, kun siinä ei tunnetta mukana ja tilu-einarit ei jaksa kuunnella niitä samoja blues-lickkejä 24/7. Joo, whatever.
 
Eivätkä kummatkaan jaksa opetella sen vastapoolin työvälineitä. Ne kun vain ovat työvälineitä. "Joo, kyllä mä tätä maansiirtokonetta ja puimuria ajan, mutta äestämään en vittu rupee!". Mitä vittua?
 
Kovat jätkät soittavat sekä sweepit mennen tullen ja palatessa (jostain syystä vain harvemmin, tarkoin valikoidussa kohdassa), sekä improvisoivat mielenkiintoisesti, kuitenkin perinteisiin nojaten blues-ympäristössä vaikka tuntikausia. Blues-fraasit/likit/kliseet/mitkä vaan kun tuntuu sopivan eri musiikkityylinen "kylkeen" kuin nenä päähän.
 
Walter Becker saatuaan Donald Fagenin kanssa kunniatohtorin arvonimen vuonna:
"Number one: As you go into your musical careers, people will try to refocus you on their goals and their artistic aspirations. And it's always best to stay focused on your own. It's the only shortcut that really is available. And Number two: The blues. Playing the blues. Play the blues -- it works over everything."

Mitenkähän saisi paukutettua joidenkin päähän, että se "tiluttaminen" on myös soittamista? Onnistuisiko heavy metal -lekalla? En näkisi, että tiluttaminen on mikään ongelma, varsinkin kun virtuoosimaisia soolokitaristeja on tooodella vähän verrattuna poprock-peruskomppirunttaajiin. Pikemminkin mielestäni todellinen ongelma nykyisin on sävellyspuolella. Kaikki vaan kopioi iänikuisia perusriffejä yms. ja miettii miten musiikkia saataisi myytyä parhaiten kohderyhmälle X.
 
Näkisin että ongelma on se että nuoret rämpyttäjät "löytää" ton tilutus jutun jostain ja sekoo siihen eikä enää huomaa että voi siihen soolokohtaan muutakin vetää kun armotonta tilutusta ja voi sitä jotain muutakin kitaralla reenata. Tavallaan kuuroudutaan kaikelle muulle, kun sille että "tää on nyt nopeeta soittoo, mihin oon pyrkiny, jes!". Veikkaan että pian homma alkaa taantua(tai ehkä on jo hieman taantunut) ja aletaan arvostaan soitossa jotain muutakin kuin nopeita peräkkäisiä säveliä. Näin ilman kärjistys filtteriä.

Kovat jätkät soittavat sekä sweepit mennen tullen ja palatessa (jostain syystä vain harvemmin, tarkoin valikoidussa kohdassa), sekä improvisoivat mielenkiintoisesti, kuitenkin perinteisiin nojaten blues-ympäristössä vaikka tuntikausia. Blues-fraasit/likit/kliseet/mitkä vaan kun tuntuu sopivan eri musiikkityylinen "kylkeen" kuin nenä päähän.
 
Niin pitäshän sitä opetella monen näköstä työvälinettä käyttään, mutta ahdasmielisyys estää einaria opettelemasta muutamaa blues-lickkiä ja paavoa sweeppaamasta.

Tässä ole pohdiskeltavaa kenellekään, vaan sitä samaa perseenkaivelua ja egon pönkitystä kuin kaikki tällainen, aina.
 
Totta että monet yrittää perse edellä puuhun, mutta ilman tällaisia "trendejä" ei koskaan kehityttäisi mihinkään vaan junnattaisiin sitä samaa armageddoniin asti.
Sitten voidaan olla tyytyväisiä siitä että kukaan ei koskaan soittanut liian nopeasti tai ilman tunnetta.
 
Tiluttaminen ei itseäni kiinnosta mutta rikkaus se on silti musiikille. Onpahan bluespuristeilla jotain jota mollata ja keino tuntea ylemmyyttä.

Tässä ole pohdiskeltavaa kenellekään, vaan sitä samaa perseenkaivelua ja egon pönkitystä kuin kaikki tällainen, aina.
 
Niinpä, ja eihän hyvät kitaristit erottuisi jos ei olisi olemassa huonoja.

en osaa kyllä sanoa mikä on tämän hetken trendi jos sellaista yleensäkään on, mutta mututuntumalla ja omien keikkakokemusten perusteella se tiluttelu on jäänyt taka-alalle jo aikoja sitten. Ainakin kaikki mun tuntemat kitaristit tuntuu enemmänkin hakevan fiiliksiä jostain progejutuista ja omituisesta häröherkuttelusta. Sopii mulle täydellisesti, koska itse pidän juuri tuosta hämyisestä ja jumittavastakin fiilistelystä. Siis todella mututuntumalla juttelen.
 
Tosin siitä ei pääse mihinkään etteikö Suomi ole hevimaa ja sellaisena luultavasti pysyykin. Harvassa maassa kuunnellaan ja ostetaan yhtä paljon hevimusiikkia kuin Suomessa. Harvassa on ne maat joissa listoilla voi olla ykkösenä Maj Karman tyyppinen bändi. Uskoisin, että tiluttelu ei ole se juttu enää, mutta hevi joka tapauksessa on ja siihen toisinaan liittyy myös tiluttelu.
 
E: ja onhan se ihan jees jos jonkun musatrendin tms. kautta tulee Suomeen taitavia kitaristeja. Ei se oo keltään pois jos ihmiset innostuu soittamaan. Soittivat ne sitten mitä vaan ja ainahan löytyy soittajia jotka on kiinnostunut siitä kaikkein epätrendikkäimmästä, 3 levyä 10 vuodessa myyvästä musasta. Kaikkia on edustettuina, mutta tässä hevimaassa edustetaan eniten varmaan juuri heviä.
 
E, E: Pitää vielä lisätä, että se Tommy Emmanuel keskustelu täällä m.netissä esimerkiksi jo todisti osaksi, että kyllä aika monipuolisesti musiikillisia arvoja kitaran soitossa arvostetaan. Ei kukaan kirjoittanut, "paska jätkä se Tommy... ei ees tiluttanut mitään"

Voi hyvä helvetti, eikö tästä ole jauhettu jo kyllästymiseen asti monesti? Jotkut vaan soittavat nopeammin ja tarkemmin kuin sinä, kestä se!

Very interesting indeed! Taitaa olla yhtämonta trendiä, kuin korvapareja.

Jotkut vaan soittavat nopeammin ja tarkemmin kuin sinä, kestä se!
 
Nopeuden myönnän tarkka tiluttelijaa en ole vielä kuullut.
 
Tuli tuossa äsken mieleen yksi pikku asia näiden blues ja jazz hirmujen tueksi.
Tuntemistani kitaristeista parhaat ovat juuri näitä jazzblues heeboja ja heistä ei todellakaan voi väittää etteivätkö he osisi tiluttaa. Kyllä niitä sweeppejä bluesissakin käytetään.
Suurinta osaa näistä ei vaan voi paskan vertaa kiinnostaa nopeammin ja nopeammin soittaminen. Kyllä he siihen pystyvät. (hekin olivat joskus lapsia)
Hevarilitiluhirmulle kun antaa jazz biisin eteen ja sanoo että improoppa hyvä soolo tähän taustaan niin menee monilla sormi suuhun.
 
Nopein tähän asti näkemäni kitaristi oli muuten kantrihirmu.
 
Joo... tämä on paskaa. Pistäkää nyt nopeasti lukkoa.

Joo, lukkoo vaaan. Jätkät puhuu musta pas*aa täällä :(

Tuo tekniikan palvominen on mielestäni enemmänkin ihan meidän Suomalaisten oma juttu. Samoin kuin tämä meidän asukaslukuun suhteutettuna mieletön hevanderin suosio. Kyllä ne Ynkän tilutus ja Twist Twistin vikkelät tuplajutut putosivat meihin silloisiin nuoriin ihan samalla tavalla kuin Alexin tilutus tänään.
 
Olen useampaan kertaan ollut mukana keskustelussa, jossa minulta on kyselty että "miksi teillä Suomessa näin...". Joka kerta yhtä vaikeaa vastata. Kulttuuri löpinät sun muut sitten siihen kohtaan joka kerta.
 
Onko joku muu miettinyt näitä juttuja tältä kantilta?

jotain tonsuuntasta yritin itsekin hahmottaa pari viestiä sitten...

Tuo tekniikan palvominen on mielestäni enemmänkin ihan meidän Suomalaisten oma juttu. Samoin kuin tämä meidän asukaslukuun suhteutettuna mieletön hevanderin suosio. Kyllä ne Ynkän tilutus ja Twist Twistin vikkelät tuplajutut putosivat meihin silloisiin nuoriin ihan samalla tavalla kuin Alexin tilutus tänään.
 
Olen useampaan kertaan ollut mukana keskustelussa, jossa minulta on kyselty että "miksi teillä Suomessa näin...". Joka kerta yhtä vaikeaa vastata. Kulttuuri löpinät sun muut sitten siihen kohtaan joka kerta.
 
Onko tosiaan näin? Enpä ole tällaiseen törmännyt, vaikka jonkin verran ulkomaalaisiakin foorumeita on tullut selattua... Eikö se fanaattisuus sielläkin ilmene Ynkän, Beckerin sun muiden palvonnalla? Tai tuntuisi ainakin ettemme eroaisi muista siinä suhteessa, voin toki olla väärässä...
 
Edit: Niin ja itse asiaan, on tullut itsekkin petyttyä jo ajat sitten ettei ne taidot riitäkkään Malmsteenin, Beckerin jne. apinoimiseen, saati sitten mihinkään muuhunkaan. Se on vaan nieltävä, ja kehitellä jotain omia yksinkertaisempia juttuja ja koitettava pärjätä niillä, ja ehkä se että mitä vanhemmaksi tulee niin osaa arvostaa muitakin kuin tiluttajia. Ja toisaalta hyvä näin, maailmaan mahtuu jo aivan liikaa näitä tekniikkahirmuja, eri juttu tietysti olisi ollut joskus 80-luvun alussa jolloin niitä oli vain kourallinen. Sisällön merkitys on alkanut kasvamaan, ei enää niinkään se nopeus ja tekniikka.

Jauhetaan sitten skeidaa oikein kunnolla
 
Teknisen virtuositeetin ihannoiminen pohjautuu kauas hamaan historiaan. Etenkin länsimaisen musiikin historiassa nämä tällaiset virtuositeetit on nostettu korkeimmalle pykälälle. Tämä ilmiö ei koske pelkästään meidän pikkuista Suomea vaan koko maailmaa. Ei ole mun mielestä mitenkään väärin jonkin itseään viehättävän asian ihannoiminen ja idoliin samaistuminen, sekä hänen laisekseen haluaminen.
 
Tämä tilutusskeida alkaa tulla yli äyräiden. Mun mielestä on erittäin jees, että meidän joukossamme on noita nuoria kitaristien alkuja, jotka haluu tulla maailman nopeimmiksi. Ei siinä mitään...maali on jo valittu, mutta yleensä se opas puuttuu tuolta matkalta. Ei mua ainakaan haittaa välillä olla tuo "opas" kunhan ei johdata väärälle tielle. Useimmiten yritetään yksin ottaa mallia suoraan idolista ja hänen sanoista ja yritetään samaan kuin hän, vaikka pitäisi alkaa sieltä mistä idolikin on aloittanut, omien idoliensa matkimisesta.
 
Mun mielestä hyvät tiluttajat on myös hyviä soittajia...sitten on nämä sahaajat, mitkä ymmärtämättömyydellään ja huonolla soundillaan pilaa teknisen virtuositeetin tavoittelun. Jokainen oikeasti ei voi olla tykkäämättä jonkun VH:n täppinkitiluista tai SV:n törkeistä arpeggioista. Hyvä soittaja on aina hyvä soittaja.

Siitä, kun tilutus ensimmäisen kerran "virallisesti" teilattiin grungen tultua voimaan kitaralehtien päätoimittajia ja "Is Shred Dead" -juttuja myöten, jäi sen verran paha maku, ettei mua haittaa, jos nyt tilutetaan senkin edestä :)
 
No ei, siis luulisi, että kaikenlaiselle soitolle on tilaa. Kyllä se laatu erottuu edukseen ja paska tippuu jonnekin alas.