Yleistä keskustelua musiikista ›

Ozzy Osbournen kuuntelu on vaan käyny päivä päivältä hankalemmaksi. Vaikka mun ekat levyostokset oli Ozzya jne jne. Törkeen huippua musaa, mut ei vaan jaksa enää

Metallicaa ja System of a downia tuli joskus 4-5 vuotta sitten fanitettua oikein urakalla, enää ei vaan niin hirveästi kolahda. Kyllähän näitä toksisitejä, puppetseja ja tsastiseja tulee aika ajoin luukutettua, aiheuttamatta kuitenkaan mitään suurempia tunteita. Ne ovat vaan yksinkertaisesti loppuunkulutettuja.
 
Metallican suhteen kyse oli puhtaasti kyllästymisestä, kun taas SOADin kohdalla rupesi vituttamaan muka ylivertaiset Mezmerize ja Hypnotize, jotka mielestäni ovat melkoista huttua.
 
Äh, ja kaikki ne Kiss FM-NRJ-Siideri-pissixet, jotka yhtäkkiä olivat muka faneja...

Niistä bändeistä, joita oon kuunnellut ihan lapsuudesta lähtien, ei ole maku kadonnut ja tuskin niin tulee käymäänkään.
 
Samanlaisia kokemuksia... perusasiat säilyvät: kuten Eddie Cochran ja Beach Boys joita olen kuunnellut lapsuudesta saakka. Ja uskon oikeasti että Ramones on "mun elämäni bändi" loppuun saakka.

Itselläni on tullut sama tilanne vastaan Black Sabbathin, Hellacoptersin ja Kingston Wallin kanssa. Queens of the Stone Age ei maistunut yhteen väliin, mutta nyt taas innostuin siitä.

Onneksi vielä nuoruuden Iron Maidenit ja Dire Straitsit maistuu minulle.
 
Noista "pettäneistä" bändeistä voisin sanoa juuri U2:n, jonka tuotanto jossain vaiheessa vain lopetti maistumisen ja hapatti samalla suuren osan vanhaakin settiä. Toinen pettänyt bändi on Suede (mahtaako olla enää koossa, kun ei ole kiinnostanut seurata). Tosin vanha Suede on edelleen säilyttänyt arvonsa korvissani, juuri nyt soi loistava Dog Man Star.

Mä en pysty kuuntelemaan System Of A Downia enää, ainakaan Hypnotize-Mezmerize -kaksikkoa. Ostin ne silloin kun ne tulivat ja tehosoitin niitä. Mutta niin tehosoittivat muutkin. Samat biisit soivat punttisalin radiossa, työpaikalla, bileissä, kavereiden autoissa... Liika on liikaa. Luultavasti muutaman vuoden päästä noi taas toimii. Ehkä.

Kyllähän näitä tosiaan löytyy: (jo aikaisemmin mainittu)Metallica, Nirvana, Green Day(dookien alku innostuksen jälkeen) ja Guns n´ Roses. Nyt en tosin ole moneen vuoteen kuunnellut, että ehkä maku saattaa vielä palata....

Tiedän tunteen, mutta esim Metallicasta ei maku ole mennyt minnekään

Välillä kiinnostus katoaa olemattomiin ja sitten pulpahtaa pintaan yhtä voimallisena kuin ennenkin.
 
Hyvä esimerkki itselläni maun menetyksestä oli, kun MSP julkaisi Lifebloodin. Aluksi levy piti hankkia heti ilmestymispäivänään, mutta ostaminen lykkääntyi ja lykkääntyi kunnes koko levy putosi listoilta. Tämän jälkeen bändi ei ole kummemmin innostanut, mitä nyt Richeyn palaamista/löytymistä on odoteltu, mutta yhtäkkiä, tänä iltapäivänä, tuli kamala hinku päästä kuuntelemaan Know Your Enemyä. Katsotaan nyt herääkö kiinnostus uudestaan vaiko häilyykö taas takaisin pimentoon.
 
Eräs kumma juttu vain on, että mulla vaihtuu suosikit lähes viikottain. Kuukausi sitten eniten soittettu bändi oli ELO, pari viikkoa sitten Lamb Of God ja nyt ZZ Top. Vuosi sitten oli KISS.

System of a Downia ei kyllä enää kestä. Ei ollenkaan. Ehkä kuukausien tai vuosien päästä, jossain nostalgiapuuskassa. Samoin kuin kaikki power- ja itkumetallikin.

Onhan noita iso liuta. Joskus se riippuu mielialasta ja joskus vuodenajasta mitä haluaa kuunnella. Eräiden bändien kohdalla epäilen kyllä syvästi kiinnostuksen heräämistä uudelleen.
 
Itse näen asian niin, että olen viimeisen neljän vuoden aikana oppinut kuuntelemaan erilaista musiikkia, ja huomannut että se musiikki mitä ensin kuunteli, oli paljon yksinkertaisempaa ja suoraviivaisempaa. Nykyään kun tulee kuunneltua yhä monipuolisempaa musiikkia ja kiinnostus kasvaa yli genrerajojen, vanha musa ei enää saa tahtijalkaa liikkeelle vaan olemus(eh?) vaatii monimutkaisempaa ja sävelkorvalle haasteellisempaa yhdistelmää. Ja tämä koskee niin komppi että melodiapuolta.

Käynyt ainakin allekirjoittaneelle sillä tavalla, että joitain bändejä, levyjä tai biisejä tulee luukuteltua urakalla jossain elämänvaiheessa, ja sitten myöhemmin näistä tuleekin mieleen vain se elämänvaihe, jonka ehkä haluaisi kokonaan unohtaa.

En juuri luukuta mitään bändiä "puhki", joten kyllästyminen on erittäin harvinaista. Sen sijaan on moni suosikkibändi jäänyt taka-alalle ihan vaan iän ja normaalin musamaun muuttumisen takia. Esim. lähes kaikki hevibändit ja DT.

Ei oo kadonnut, mistään, ikinä. Valitsen tarkkaan levyt, jotka ostan, kuuntelen ne niin että osaan pääpiirteissään ulkoa, ja sitten siirrän aktiiviseen kuunteluvarastoon. Tosin nykyään ei enää ehdi kuunnella muiden musaa kamalasti, mutta enpä ole kokenut siihen tarvettakaan. Joka päivä kuuntelee jotain, pitää aivot mureana.
Mun varastossa hyvin harvat levyt pölyttyvät. Nekin lähinnä sen takia, että on muita levyjä, joita on syytä kuunnella enemmän.
 
Jopa v. -94? ostettu Haddaway toimii yhä (life will never be the same...:D). Olen aina pyrkinyt kuuntelemaan musiikkia musiikkina ja funtsimaan että mikä se juttu on joka kyseisessä musassa potkii. Sitten olen yrittänyt alistaa itseni musiikille, ei toisin päin. Kun keksii musan ytimen, siihen voi palata aina ja siten kaikki musiikki toimii yhä uudestaan.
 
Näin mulla.

Ittellä just ne DTt ja Maidenit on jääny vähemmälle kuuntelulle vaikka joskus nuorempana ne oli sitä ns. kermaa. Perkeleen kumma juttu et jotkut bändit ei sitten taho mulla kulua millään, Opeth ja SYL vaikka esimerkkeinä.

Metallican suhteen kyse oli puhtaasti kyllästymisestä, kun taas SOADin kohdalla rupesi vaan oksettamaan se yltiöpäinen suosio ja muka ylivertaiset Mezmerize ja Hypnotize. Äh, ja kaikki ne Kiss FM-NRJ-Siideri-pissixet, jotka yhtäkkiä olivat muka faneja.
 
Sanoisin että olet pahasti mainstreamin orja, jos Kiss FM ja "pissikset" ohjaa sun elämää. Ei käy sääliks! :D
 
Toisaalta tr00na olemisessa on se oma ihana ylemmyydentunne ja lämpö, eiks jeh?

Äh, ja kaikki ne Kiss FM-NRJ-Siideri-pissixet, jotka yhtäkkiä olivat muka faneja.
 
Mikä on muka fani? Diggaa musasta, mutta on liian nuori? Diggaa musasta, mutta liian myöhään? Kerro.

Sanoisin että olet pahasti mainstreamin orja, jos Kiss FM ja "pissikset" ohjaa sun elämää. Ei käy sääliks! :D
 
Toisaalta tr00na olemisessa on se oma ihana ylemmyydentunne ja lämpö, eiks jeh?
 
No jaa. En vain pidä siitä, että ensin erinäiset henkilöt haukkuvat bändiä paskaksi ja surkeaksi, mutta kun suosiota alkaa karttua, niin sitten se onkin yhtäkkiä loistava. En siis missään vaiheessa tarkoittanut että normaalissa suosiossa olisi mitään pahaa.
 
Mikä on muka fani? Diggaa musasta, mutta on liian nuori? Diggaa musasta, mutta liian myöhään? Kerro.
 
Kyse ei ole mistään ikärasismista tai vastaavasta. Se ei ole mielestäni diggaamista jos bändistä X tykätään pelkästään listasijoitusten ja radiosoittojen vuoksi. Usko pois, olen nähnyt tällaisia kohtaloita.
 
Ja SOADin diggailusta: Eniten innostuksen lopahtamiseen vaikutti biisimateriaalin ja livevetojen löystyminen.

No jaa. En vain pidä siitä, että ensin erinäiset henkilöt haukkuvat bändiä paskaksi ja surkeaksi, mutta kun suosiota alkaa karttua, niin sitten se onkin yhtäkkiä loistava. En siis missään vaiheessa tarkoittanut että normaalissa suosiossa olisi mitään pahaa.
 
Entäs se, että ensin sanotaan bändiä loistavaksi, mutta sitten kun suosiota tulee, se onkin yhtäkkiä paska? Miksi se olisi huono asia, että bändi saa lisää kuulijoita? Vai tuleeko tässä se mustasukkaisuusreaktio, että tää on mun bändi, eikä kukaan muu saa digata tästä.
 
Kyse ei ole mistään ikärasismista tai vastaavasta. Se ei ole mielestäni diggaamista jos bändistä X tykätään pelkästään listasijoitusten ja radiosoittojen vuoksi. Usko pois, olen nähnyt tällaisia kohtaloita.
 
Taas käänteisesti. Miksi bändiä pitäisi sitten haukkua listasijoitusten ja radiosoiton vuoksi, eihän sekään ole silloin aitoa diggaamista jos sitä bändiä ei voi enää kuunnella kun muutkin tekevät niin. Nää on kuitenkin ikuisuuskiistoja bändin kuin bändin kohdalla, että missä vaiheessa ne ovat "myyneet itsensä". Ja jos olet teini-ikäinen, et voi olla aito fani tai jotain muuta. Musta on hyvä että "siideri-nrj-pissikset" kuuntelevat mieluummin sitä SOAD:ia kuin vaikkapa Darinia tai Nellya. Tosin hyvin usein ne kuuntelevat näitä kaikkia.
 
Ja ettei mennä aiheesta ohi, niin eipä tuo SOAD enää minuakaan jaksaa kummemmin musiikillisesti kiinnostaa. Tuli kuunneltua kai liikaa aikoinaan. Enkä jaksa olla pahoillani siitä, että bändi on nyt pidemmällä tauolla tai jotain sinne päin. Hypnotize kun oli mielestäni hyvinkin keskinkertainen levy. Esikoislevy (ah, se raaka sekopäisyys) sekä Toxicity (ilmestyi aikoinaan puskista ollen todella vaikuttava ja erilainen metallilevy) löytyvät edelleen tosin hyllystä.
 
Tietty tässäkin ketjussa montaa kertaa mainitut Metallica ja Maiden alkavat olla jo liiankin tuttua kauraa eikä ne levyt enää soittimessa viihdy. Niitä nuoruuden suosikkibändejä, joita ei enää jaksa digata samalla intensiteetillä, vaikka ei niissä periaatteessa ole mitään vikaa. Paitsi se, että ne biisit osaa jo ulkoa. Sama Ismo Alangon kanssa. Sehän on hyvin kausiluontoista, että milloin jaksaa jotain bändiä taas kuunnella ja milloin ei. Onhan niitä jos alkaa miettimään. Sitten on ne kestosuosikit joiden levyt haluaa pitää hyllyssä koska tietää, että niihin aina palaa takaisin, esim. Oasis ja CMX. Näitä on tullut kuunneltua vuosia, mutta eipä ole vielä maku kadonnut mihinkään. Sitten joillain bändeillä on tietty levy/ajanjakso, joka jaksaa viehättää enemmän kuin jokin toinen. Esim. aloitusviestissä mainittu U2. Jokin osa tuotannosta innostaa vieläkin, toinen osa taas ei.