Kitarat: akustinen ›

Olen tässä pohtaillut jo vuosikaudet, mikä on oikea tapa soittaa sormilla. Tarkemmin sanoen; eikö näppäilyn kuuluisi tapahtua sormenpäällä, eikä suinkaan kynnellä? Koulukuntaeroista oli jotain puhetta kun tätä takavuosina selviteltiin, mutta..
 
Kun järkeeni ei millään käy, että soitettaisiin kynsillä? Tai siis, että nailonkielistäkään kuuluisi todella soittaa niin? Ääneen ei saa voimaa, soundi on ohutta hapsuilua, ja entä sitten kun kynnet kärsii vaurioita elämän melskeissä?
 
Ihan alkeellisimmissa kitaraoppaissakin neuvotaan pitämään kynsi sormenpään tasalle ulottuvan pituisena, ja soittamaan sormella. Kynsi 'tukee' tatsia, mutta ei ole soittoväline (pitäisi kai sanoa soittoruumiinosa :D ) Ja olen saanut melko väkevää lausuntoa tämän asian puolesta.
 
Löytyisikö tähän kattavaa vastausta? Kiitokset kärsivällisyydestä jo etukäteen.
 
PS. Tämä ei ole siis tarkoitettu provosoinniksi, vaan kirjoitus kumpusi ihan aidosta ihmetyksestä.

Kyllä nailon- ja teräskielistä kitaraa voi soittaa sekä kynsillä että sormen lihalla. Flesh & nails kuten sanonta kuuluu. Mestarillinen Nick Drake soitti molemilla tavoilla ja samassa biisissä toiset nuotit ovat soitettu kynnellä ja toiset "nahalla". Kynnellä soittamalla soundiin saa lisää terävyyttä. Monet vakavammin kitaran soittoon suhtautuvat kasvattavat näppäilykäden kynsiä pidemmäksi tai ainakin osan kynsiä (peukku-, etu- ja keskisormen). Tietenkin niiden kunnospitäminen on työlästä ja aina joskus tapahtuu vahinkoja eli menevät poikki. Naisten kynnenhoitotuotteilla saa kestävyyttä ja käyttöikää kynsiin. Klassisen kitaran soittajille tuo kynsien kasvattaminen lienee melko tyypillistä, mutta teräskielisten ei.
 
Itse käytän kynsiä plektran asemasta jos haluan siirtyä näppäilystä rämpyttämiseen, jolloin kohdistan alasmenevän iskun etu-, keski- ja nimettömän sormen kynteen, jolloin äänestä tulee kirkkaampi. Itseasiassa kieltä voi näppäillä kynnellä, lihalla tai molemmilla. Jälkimmäinen tekniikka on hankala hallita, mutta souni on jännä yhdistelmä edellisiä vaihtoehtoja.

Kun järkeeni ei millään käy, että soitettaisiin kynsillä? Tai siis, että nailonkielistäkään kuuluisi todella soittaa niin? Ääneen ei saa voimaa, soundi on ohutta hapsuilua, ja entä sitten kun kynnet kärsii vaurioita elämän melskeissä?
 
Sormenpäillä ei saa ainakaan nailonkielisestä oikein mitään kunnon ääntä irti. Soundi ei ole mitään ohutta hapsuilua, jos kynnet on oikean pituiset(ei liian pitkät) ja on osaava soittaja asialla. Kynnet ei kärsi vaurioita elämän melskeissä, jos ei rymyä kännipäissään eikä tee muuta vaarallista työtä kitaransoiton lisäksi.
 
Nailonkielistä kitaraa yleensä soitetaan kynsillä, teräskielistä plektralla ja/tai sormenpäillä.
 
Itseasiassa kieltä voi näppäillä kynnellä, lihalla tai molemmilla. Jälkimmäinen tekniikka on hankala hallita, mutta souni on jännä yhdistelmä edellisiä vaihtoehtoja.
 
Niin se paras soundi tuleekin. Taika on siinä, että kynnet on juuri oikean pituiset ja soittajalla on niinsanotusti tatsi hyppysissään.

Nylonkielistä ei ainakaan lähde kuin tumppusaundit. Tumpuilla. Kynnet kuuluivat asiaan klassisopissa käydessäni, sittemmin ovat lyhentyneet, mutta nyt olen kyllä kasvatellut takaisin vaikka soittelenkin lähinnä teräskielistä/sähkistä. Tuntuu että saa enempi dynamiikkaa näppäilysaundiin. Mahtavalta saundaa esim. apoyando-näppäily kunnon forcella, kun on sopiva kynsi. Pituus on vähän makuasia. Joillekin sopii pitkätkin kynnet, jos vaan kestävät. Viilalla kun muotoilee kynnet, niin niistä saa nimenomaan työkalut kitaransoittoon.

Totta. Se on vaan fiddumaista, kun välillä haluis soittaa bassoakin, niin sitä ois taas paljon parempi soittaa ilman kynsiä.

Mä soitan teräskielistä kynsillä. Vähän pakkokin, jos haluaa erottua peukkuplekun mäiskeestä.
Kynnen kovetin on kyl kova sana. Mäs sain yhdeltä kosmetologilta pullon sitä ja sen jälkeen on kynnet kestänyt melkein mitä vaan.

Semi-offarointia: Luin jostain akkainlehdestä, että jotkut kitaristit käyvät manikyyrissä muotoilemassa/vahvistamassa tms. peukalonkynnen saadakseen "plektrakynnen". =) En ole kyllä tälläiseen ilmiöön törmännyt.
 
Ja kynsillähän miekin tuppaan rämpyttämään.

Mulla on vähän niinkuin 'plektrakynsi', soitan sähkistä kynsillä :)
 
EDIT: Ja myös akustista. (daa)

Kynsillä tulee soitettua aina, ilman kynsiä saundi on tumppu, ja lipsuu helposti. Kyllä mun kynnet ainakin kestää ihan hyvin, myös jos soittelee vaikka vähän bassoa välillä, kunhan ei hakkaa sitä ihan täysiä.
 
Soristahan muuten sanotaan, että hän olisi soittanut ilman kynsiä.

Pienillä kynsillä soittelen tällä hetkellä teräskielistä. Saundi on yhdistelmä sormenpäätä ja kynttä. Pelkillä sormenpäilläkin olen soitellut, mutta saundi jää helposti liian tumpuksi. Nylonkielistäkin voi soittaa kun on jonkinlaiset kynnet.
 
Tommy Emmanuelin on sanottu soittavan pelkillä sormenpäillä. Todella hienosti se pisti menemään Turussa.

Joku mainitsikin apoyandon; voiko sellainen liittyä tähän, että soitettaisiin liikaa tirandolla, jolloin soundi on joka tapauksessa heikompi? Eikö ne klassiset biisitkin kuuluisi soittaa yhdistelemällä erilaisia tapoja, että saadaan melodia kuuluviin?
 
Rämpyttämisen, eli "sointujen harjailun" ymmärrän kynsillä kyllä, sehän on aivan luonteva osa - ja oikeastaan, eihän rämpyttelemään pystykään niin että kynnet eivät osu kieleen :)
 
John McLaughlinin ja Paco de Lucian videosta ei saa selvää pisteleekö se Paco kynsillä vai sormilla. Soundistakaan on paha sanoa, kun herra soittaa niin läheltä tallaa:
 
http://video.google.com/videoplay?d … 832980315711059&q=paco+de+lucia
 
Nooh, tapoja lienee siis monia. Ja pääasia kai, että löytää itselleen sen sopivimman. Itse en edes soittele pahemmin sormilla, että sikälikin...

Mun käsittääkseni klassisen kitaran soittotyylissä lähdetään siitä, että näppäillään sormenpäillä, ja kynnet tuovat vaan tietyn napakkuuden soundiin. Kukaan ei tietysti estä kokeilemasta vaikka mitä virityksiä.

Joku mainitsikin apoyandon; voiko sellainen liittyä tähän, että soitettaisiin liikaa tirandolla, jolloin soundi on joka tapauksessa heikompi? Eikö ne klassiset biisitkin kuuluisi soittaa yhdistelemällä erilaisia tapoja, että saadaan melodia kuuluviin?
 
John McLaughlinin ja Paco de Lucian videosta ei saa selvää pisteleekö se Paco kynsillä vai sormilla. Soundistakaan on paha sanoa, kun herra soittaa niin läheltä tallaa
 
No klassista soitetaan yleensä tirandona, ja minä ainakin kynsillä.
 
Flamencoa aina picadona eli apoyandona, ja kynsillä. Muuten ei ole tarpeeksi säpäkkä soundi. Tosin flamencokitaristit tappelevat sen ongelman kanssa, että picadoon pitäisi olla lyhemmät kynnet, ja rasguedoihin pitemmät.

Kynsi antaa nimen omaan lisäpotkua soundiin klassisella kitaralla soitettaessa. Usein näkee puhuttavan kynsien oikeasta pituudesta, mutta pituutta tärkeämpi tekijä on mielestäni kynsien oikea muoto.

Rämpyttämisen, eli "sointujen harjailun" ymmärrän kynsillä kyllä, sehän on aivan luonteva osa - ja oikeastaan, eihän rämpyttelemään pystykään niin että kynnet eivät osu kieleen :)
 
Heh, niin. Näppäilyähän minä meinasin, huono teon sana oli postissa. Plekulla tunnen itseni kömpelömmäksi. Kai se on tottumiskymysys.

Klassiset kitaristit soittavat kynsillä.
 
Kynnet lisäksi hiotaan/lakataan/käsitellään helvetin tarkasti oikean tatsin ja soundin aikaansaamiseksi.

vesihiomapaperi on kovasana kynsien muotoiluun, ensin jollain 400 ja sitten vaikka kasisatasella viimeistely, viilat on liian karkeita ja saattavat repiä kynnen rikki..
 
Ja voin kertoa että se on tuskallista kun setin toisessa biisissä kynsi halkeaa puoleen väliin.. onneksi on plektra vaikkei se olekaan sama.. ja E-bow tottatosiaan ;)
 
Ani DiFranco on hyvä, ja tekokynnet, sellaiset paksut ja rumat, saapi jauhaa vähän rankemmin, vaikka kyllä se ihan omillakin käy..
 
Vesihiontapaperi on tosiaan hyvä, mutta löytyy niitä todella hyviä kynsiviilojakin.
Mulla on käytössä todella hieno kynsiviila, joka kyllä kiillottaa kynnenreunat hyvin.
Näitä saa kampaamoista/hoitoloista, joissa tehdään manikyyrejä.

Tarregahan veteli kans ihan fleshilla, Segovia ja ja se Pujol toi tän kynsitekniikan suositummaks.
 
Kynsien katkeaminen on kyllä kettumaista, pari kertaa niin käynyt. Menee soittamistasapaino näppäilykädestä ja kestää puolisen viikkoa ennenkuin tottuu. Mutta tosiaan, sillä vesihiomapaperilla saa kynsistä sellaista lasintapaista, eivät lohkeile niin helposti kunnon hionnan jälkeen. Ja hiominen parantaa soundiakin (;

John McLaughlinin ja Paco de Lucian videosta ei saa selvää pisteleekö se Paco kynsillä vai sormilla. Soundistakaan on paha sanoa, kun herra soittaa niin läheltä tallaa:
 
http://video.google.com/videoplay?d … 832980315711059&q=paco+de+lucia
 
Nooh, tapoja lienee siis monia. Ja pääasia kai, että löytää itselleen sen sopivimman. Itse en edes soittele pahemmin sormilla, että sikälikin...
 
Huomaa, ettei äijä tiedä paljoakaan akustisen kitaran soittamisesta. Ensinnäkin, noin nopeat jutut mitä Paco soittaa, on mahdottomia ilman kynsiä. Ja jos olisit itse perehtynyt Flamencosoittoon, tietäisit millaisia ääniä siitä kitarasta saa. Bassokitaraa sen sijaan yleensä soitetaan ilman kynsiä, ja voi soittaa tosi nopeastikin, mutta siinä soittotatsi onkin aivan erilainen. Kielet ovat niin paljon paksummat, että ne on helpompi saada soimaan sormenpäillä. Itse olen soittanut jo pitempään klassista kitaraa ja myös bassoa ja sähkökitaraa.
 
Tarregahan veteli kans ihan fleshilla, Segovia ja ja se Pujol toi tän kynsitekniikan suositummaks.
 
Mitenkähän onnistuu tremolo ilman kynsiä? No kyllähän ne sormet tietty toimii, mutta miten sen saa kuuluviin? Ilman kynsiä nimittäin joutuu käyttämään soittaessa paljon enemmän voimaa, että ääni kuuluisi.