Tanssimusiikki ›

Mä kuuluin Batman-kerhoon ja mulla on vieläkin tallella Batmanpassi, joka oikeuttaa minut taistelemaan vääryyttä vastaan kaikkialla maailmassa. Onko se lupa tappaa ? Esim. Liimataiset ?
 
Niinpä kuuluin minäkin. Se oli tyly kerho. Salaseura.

Kerhosta ei varsinaista muistikuvaa,kun olin vielä niin pikkanen,mutta eikös joistakin keksipaketeista ainakin saanut sellasia batman -rintamerkkejä ja kaikkee.
Harmi,ettei oo tallessa enää :(

Ja kuten aikasemmin jo sanoin,niin leikeissä en saanu ikinä olla batman,vaan aina se metriheikki-apulainen. Ja sitten ku mentiin tarzania,ni mun täyty aina olla vaan korak,tai jos oli enempi porukkaa,ni zeetah. Sillon hiukka vitutti!

Niinpä kuuluin minäkin. Se oli tyly kerho. Salaseura.
 
Järjestetääm meetti puku vapaa, pistooli pakollinen.

Ja kuten aikasemmin jo sanoin,niin leikeissä en saanu ikinä olla batman,vaan aina se metriheikki-apulainen. Ja sitten ku mentiin tarzania,ni mun täyty aina olla vaan korak,tai jos oli enempi porukkaa,ni zeetah. Sillon hiukka vitutti!
 
Kosta, kosta, kosta.

Kosta, kosta, kosta.
 
Voisin kyllä kostaakkin! En oo nimittäin enää niitä muita yhtään pienempi,tahi heikompi. Mää hakkaan ne kaikki,prkl!

Taisin olla kuuden vanha, kun keräsin päiväkodissa pari kaveria bändiin. Tehtiin pahvilaatikoista rumpuja muistuttavat ja laudanpätkistä kitarat ja mulle tietenki mikkistandy. Kutsuttiin hoitotädit ja muut lapset yleisöksi, laitettiin c-kasetilta soimaan KISS - Lick It Up "pleipäkkinä" ja sitte heiluttiin ison Maailman malliin. Hoitotädit teki hommasta lopun, kun vetasin keskisormen pystyyn biisin aikana, tais äitiki vähän puhutella. Eka idoli oli siis Paul Stanley. 80-luvun puolivälissä sitten tuli tilalle (Jon) Bon Jovi, sitä diggaan kyllä vieläkin (myönnän rehellisesti, vaikka katu-uskottavuus menis..?)
 
Edit: Tarkistin tietolähteeltä (äiti muistaa); ikää oli pari vuotta enempi eli 8 wee, ja "keikkapaikkana" koulunjälkeinen iltapäiväkerho. Siihen aikaan oma huone oli sisustettu KISS -kamalla, joka äitillä edelleen tallessa, kehotti hakemaan pois ja taidanpa niin tehdäkin.

Rock Hudson. Se oli komea, aina sai naisia ja veti kaikkia turpaan.
 
Sitten joku otti sen ulos kaapista ja korttitalo romahti.

Minulla se oli ehdottomasti Leo Linkovesi! Opettelin silloin luistelemaan rottinkisauvojen kanssa läheiselle suohaudalle tehdyllä luistinradalla luistelua kun Leksa voitti maailmanmestaruuden! Sitten tuli Kjell Isaksson ja sitten monia muita!
 
Aivan ensin Robin Hood ja Vinski. Tapani Löfvingin seikkailut tai vast. Luin monta kertaa.
 
Sittemmin kolahti Slade ja siitä se alkoi. Oikein kunnon kolahdus tuli kun kuulin Baddingin fiilaten ja höyläten. Kaveri oli äänittänyt sellaiselle kahvipaketin kokoiselle kasettinauhurille radiosta sen biisin. Kasetti oli keltainen Basf. Kylmät väreet meni käsissä ja selässä. Siitä se sitten lähti.
 
Urheilijoita en digannut silloin, enkä osaa mietnkään arvostaa vieläkään. Nuo hiihtäjät sentään ymmärtävät douppaamisen päälle ja heitä arvostan siksi. Myllylä ja Nykänen.
 
Olin aivan unohtaa. Teimme itse vanerista kitaroita ja sitten musa soimaan. Kaverin huoneessa sitten oltiin keikalla. Pahvilaatikoitakin haettiin ja teipattiin, kun ei settiä ollut.
 
Aina kuitenkin on mielessä lauantaitanssit. Ne olivat sen ajan opetusvideo. Luulisin, että näin on monen muunkin kohdalla vai mitä ?

Ylivoimaisesti Pecos Bill, Texasin tarumainen sankari, ratsasti taivaalla Myrskytuuli nimisellä ratsullaan.
Musiikkipuolella taisi olla Herbert Katz, myi mulle aikoinaan paskan itä-saksalaisen nylonkielikitaran... hajos vuoden sisällä. Musima nimeltään, sitä en unohda koskaan... toivottavasti Häkäkin muistaa Musiman... minua ei muista kuitenkaan ja hyvä niin.

Ylivoimaisesti Pecos Bill, Texasin tarumainen sankari, ratsasti taivaalla Myrskytuuli nimisellä ratsullaan.
Musiikkipuolella taisi olla Herbert Katz, myi mulle aikoinaan paskan itä-saksalaisen nylonkielikitaran... hajos vuoden sisällä. Musima nimeltään, sitä en unohda koskaan... toivottavasti Häkäkin muistaa Musiman... minua ei muista kuitenkaan ja hyvä niin.
 
Joo, ennenkuin rautalankaa oli edes keksitty, Häkä oli mun kitaraidoli. Soitti Onni Gideonin bändissä ja teki hyviä jazz-levytyksiä, erikoisesti jäänyt mieleen sen soolo Hacke Björkstenin levyllä piisissä Sweet Georgia Brown.

Joo, ennenkuin rautalankaa oli edes keksitty, Häkä oli mun kitaraidoli. Soitti Onni Gideonin bändissä ja teki hyviä jazz-levytyksiä, erikoisesti jäänyt mieleen sen soolo Hacke Björkstenin levyllä piisissä Sweet Georgia Brown.
 
Veljensä Ville oli Oy Artistit Ab-ohjelmatoimiston myyntimies ja muusíkkona rumpali.
Otin Villen kansa kerran aikoinaan puhelimessa yhteen, koskien Helsingissä Runeberginkadun orkesteriasuntoa 70-luvun alussa, johon juutalaisen vuoranantajan mukaan naisia ei saanut roudata yöksi. Roudattiin ja käryttiin ja siltikin vielä roudattiin, kukas sitä nyt ilman...

Albert Järvinen! One and only.

Kalkkikset. Senhän pitää olla skeballa tilulilu..... :)