Livetoiminta ›

Tämä juttu sopisi paremmin otsikon Livemiksaajan perusperiaatteet alle. Mutta tämän keskustelun kupliessa, ajattelin jutun sopivan hyvin tähän meille kaikille muistutukseksi, mistä kaikesta on kyse live äänihommissa.
Tässä vanha Reiskan Riffi 2.2002. Kysyin Laurilta luvan tämän julkaisuun täällä, ja sen sain. Juttu on vanha, mutta ei mielestäni vanhentunut.
 
Terryn kanssa on helppo olla samaa mieltä.
 
Millainen on hyvä äänimies?
 
Olin hienolla reissulla Lontoossa tammikuun lopulla. Retki oli Sibiksen koulutuskeskuksen järjestämä. Olin opettanut pari viikkoa kurssin oppilaita ja minua kysyttiin mukaan. Aluksi sudin vastaan vedoten budjettiin ja ajanpuutteeseen, mutta onneksi läksin.
•
Matka oli viikon mittainen ja ohjelmaa piisasi. Tutustuimme paikalliseen äänialan oppilaitokseen, kävimme mm. BSS:n, Soundcraftin ja Martin Audion tehtailla. Uusia julkaisemattomia härveleitä käveli vastaan.
Abbey Road -studioilla oli sielläkin hieno päästä käymään. Tekivät parhaillaan musaa Star Wars Episode 2:een, puikoissa joku John Williams. Poikani väitti molempia tunnetuiksi, tiedä häntä. Tapasimme myös Sennheiserin kavereita. Firmahan on saksalainen, mutta hyvin olivat herrat perillä tuotteistaan. Vastaanotto joka paikassa oli hämmästyttävän kohteliasta ja avointa.
•
Matkaan kuului myös Les Misérables -musikaali. Kyseessä on sama pätkä, joka pyöri Helsingin kaupunginteatterissa. Lontoon West Endissä musikaalia on vedetty 16 vuotta. Jonkin asteen suksee!?!
Tapasimme aamupäivällä kolme hahmoa. Pari oli äänen suunnitelleesta ja vieläkin toteuttavasta Autograph-nimisestä firmasta. Autograph on perustettu 1973 nimenomaan musikaaleja ajatellen. Kaverukset Andrew Bruce ja Phil Clifford työskentelivät Lontoon kuninkaallisessa oopperassa ja kun irtokeikkaa rupesi pukkaamaan, firman perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Kolikolla selvitettiin, kumpi lähtee ensin ja kumpi jää, toisen virkamiehen palkka olisi varmaa tuloa alkuun. Bruce lähti ja loppu onkin sitten äänentoiston historiaa. Firma on legenda, varsinkin musikaalien äänentoiston toteuttajana.
•
Paikalla oli pääoperaattori Simon, joka työskentelee suoraan tuotannolle, Autographista myyntisihteeri ja Terry Jardine. Terry on firman toimitusjohtaja ja todella pitkän linjan äänimies. Ja huippu tarinankertoja. Hänen alustuksensa oli todella kattava: firman historiaa, yleistä tietoa musikaalien äänitoteutuksesta, paljon hienoja tarinoita elävästä elämästä.
•
Terry kävi pitkän listan teknisiä uudistuksia firman olemassaolon ajalta. Kaiuttimet ovat kehittyneet, on tullut langattomat mikrofonit, digitaalinen prosessointi on ilmestynyt, äänipöydissä on automaatiota, digitaaliset mikserit valtaavat alaa, käyttöliittymät paranevat. Mutta mitä oikeastaan on tapahtunut ja mikä on muuttanut musikaalien äänitoteutusta: langattomat mikrofonit. Ei mikään muu.
•
Sitten oli kysymysten vuoro. Niitä esitettiin runsaasti ja vastaukset olivat todella opettavaisia ja hienoja. Eräs oppilaista kysyi Terryltä, millainen on hyvä äänimies hänen mielestään? Vastaus oli pitkä ja perusteellinen. Hyvän äänimiehen pitää ymmärtää musiikkia ja musikaalimaailmassa myös teatteria. Jos on itse soittanut, siitä harvoin on haittaa. Mutta soittaja ei tietenkään suoraan ole valmis mikserin taakse. Näkemystä siis tarvitaan. Balanssi on näkemystä, ei matemaattinen kaava. Tarvitaan työtä, kokeiluja, onnistumisia ja epäonnistumisia. Näkemys on opeteltava asia. Mutta sitä ei opi hetkessä.
•
Ihmisten kanssa pitää tulla toimeen. Mikä tahansa on äänimiehen työkenttä, keikat, studio tai teatteri, työ on aina yhteistyötä. Äänimies on osa kokonaisuutta. Sosiaalinen pitää olla. On ansaittava oma paikkansa ammattitaidolla, eikä millään muulla. Kaikkiin ihmisiin eivät tietenkään päde samat kaavat, samoilla lauseilla ei aina pärjää. Ihmistuntemusta ja hyvää pelisilmää tarvitaan.
•
Oman työn opettaminen seuraavalle operaattorille on aina haastava tehtävä. Siinäkin kannattaa olla kuulemma varovainen. Terry oli itse ilmoittanut jonkin musikaalin yhteydessä seuraajalleen tyyliin, tämä on sitten aika tärkeä juttu. Älä unohda tätä ja aika reippaasti sitten vaan. Kyse oli kaikutilasta näyttelijän laskiessa kaivonkannen, seuraava kohtaus tapahtui kaivossa ja äänen piti olla silta kohtausten välillä. Operaattoreita tuli ja meni. Terry meni kuuntelemaan kyseistä musikaalia viisi vuotta myöhemmin, ja kyseinen kaikutila ei todellakaan ollut vakan alla. Se muistutti maanjäristystä. Hänen painottamaansa asiaa oli todella painotettu aina operaattorin vaihtuessa. Hän ei enää anna kuulemma tällaisia ohjeita - ymmärrettävää.
•
Langaton mikki on musikaaleissa laite, jota useat näyttelijät pelkäävät. Äänimies on se henkilö, jonka pitää myydä idea näyttelijälle. Ensimmäinen pelko oli kuulemma aikoinaan, että kuunteletko sinä minua, kun olen vessassa? Ei kuulu Terryn harrastuksiin, väitti. Mikkejä on pakko esikuunnella, ja tarinat saattavat joskus olla arkoja. Hän vertasi ammattia lääkärin ammattiin, vaitiolovelvollisuus sitoo. Keltaiselle lehdistölle löytyisi kuulemma paljon materiaalia. Vaikeimpia hetkiä ovat olleet ne, kun on kuullut itseään haukuttavan ja tekisi mieli puolustautua tai kopauttaa. Mutta sinä et ole kuullut mitään, joten et voi tehdä mitään. Eikä kukaan ei ole pystymetsästä valmis tähän viidakkoon, kuvion ymmärtäminen ottaa aikaa.
•
Tekninen tietämys on sekin tärkeä ominaisuus. Sinun pitää tuntea laite, ennen kuin voit käyttää sitä. Kyky hahmottaa äänijärjestelmiä on tietysti myös tärkeää. Jos et tunne laitteita, miten niistä voi muodostaa kokonaisuuden? Hommaa kannattaa opiskella ja laitteisiin tutustua. Digitaalitekniikka uusine käyttöliittymineen tulee kovaa vauhtia. Joku päivä saatat joutua tai saada työskennellä kyseisten laitteiden kanssa, joten pidä itsesi ajan tasalla. On opittava erottamaan hyvä pahasta ja tarpeellinen tarpeettomasta. Aika on paras kouluttaja tässäkin asiassa.
•
Kuten Terry asian kiteytti; on siis kolme asiaa, jotka tekevät hyvän äänimiehen ja ne ovat: kokemus, kokemus ja kokemus.