Rock, pop, alternative ›

Kyllähän Jane's Addictionia on tullut faniteltua jo monen monta vuotta, alunperin tuli bändiin tutustuttua '97 tienoilla kun kovana Peppers -fanina korviini kantautui tieto siitä että Navarro on soitellut Jane's Addiction -nimisessä pumpussa jonka Relapse -kiertueella Flea soitteli.
 
Sittenpä tuli lyhyessä ajassa hommattua kaikki levyt, Nothing's Shocking on hämyisessä tunnelmassaan ehkäpä suosikkini (parhaat biisit Ocean Size, Had a Dad, Ted Just Admit It), vaikka Ritual de lo Habitualin biisianti on ehkä paras, TJEU: Stop!, Ain't No Right, Then She Did, No One's Leaving, Three Days, viimeiseksi mainittu kaikkein ylimpänä. Puolilivenä äänitetyltä debyytiltä parhaat biisit ovat ehdottomasti Trip Away ja One Percent. Levyn päättävä Chip Away jää aina kuuntelematta kun se on aikas vitun ärsyttävä. Jo aiemmin mainitun Relapse -kiertueen tuoksinoissa julkaistulta Kettle Whistleltä löytyy perkeleen hyviä livevetäisyjä etenkin noista Ritual de lo Habitualin huippubiiseistä. Tältä levyltä löytyvä Slow Divers nousi heti ensikuulemalta Three Daysin rinnalle omakohtaisista Jane's Addiction lempibiiseistä.
Straysiä en viitsi paljoa kommentoida, ensimmäiset 4 tai 5 biisiä ovat ihan kohtalaisen hyviä, mutta loppu täyttä kuraa, jopa uudelleen herätelty hyvin vanha JA -biisi Suffer Some on erittäin suuri pettymys.
 
Mitäpä herrojen Jane's Addictionin jälkeisistä bändeistä uskaltaa sanoa:
Porno For Pyros (Farrell, Perkins) on helvetin hyvä, etenkin ensimmäinen levy.
Infectious Grooves (Perkins) on ihan kohtuuhyvä, tosin vain yhden levyn verran olen sitä kuullut.
Polar Bear (Avery) on hyvää lo-fi pop-rockia.
Deconstructionia (Navarro, Avery) en ole päässyt levyhyllyyn haalimaan, mutta se vähä mitä olen kuullut on hyvää.
Perry Farrellin soololevy on hyvä.
Dave Navarron soololevy ei ole kovin hyvä.
The Panic Channel (Navarro, Perkins) on ihan jäätävän paska.
Banyania (Perkins) en ole mistään ikinä löytänyt. Pari muutakin tuommoista tuntemattomaksi jäänyttä jälkeisprojektia oli mutta en muista niiden nimiä juuri nyt.
 
Psi-Com (Farrell, ENNEN Jane's Addictionia) on hyvää settiä myöskin, joskin hieman "hapokasta" :)
 
Jos jotakin jäi mainitsematta, saa lisätä.
 
(Siellä kansilehden sisällä oli muuten semmoinen pienikokoinen lehtinen, jossa oli muistaakseni lyriikat ja jotain Perryn maailmankatsomusturinoita.)
 
Ne maailmankatsomusturinat olivat muistaakseni kritiikkiä sensuuria kohtaan USA:n perustuslain First Amendmentin nojalla (viittaus sananvapauteen). Sekä Nothing's Shocking että Ritual de lo Habitual poistettiin myynnistä monesta levykaupasta kansitaiteessa esiintyvän alastomuuden vuoksi. Itse en omista levystä semmoista versiota jossa tuo ylimääräinen lirvake olisi, mutta sen olisin erittäin halukas omistamaan.