Koskettimet ›

Kertokaahan alaa enemmän tai vähemmän harrastaneet hyviä vinkkejä/kikkoja mitä käytätte säestäessänne, sekä joitain nyrkkisääntöjä, jos sellaisia on..

Kertokaahan alaa enemmän tai vähemmän harrastaneet hyviä vinkkejä/kikkoja mitä käytätte säestäessänne, sekä joitain nyrkkisääntöjä, jos sellaisia on..
 
Jos säestys menee turhan vakavaksi niin hyvänä kikkana on hypätä välillä muutaman iskun yli biisissä niin saa säestettävänkin hereille ja korvat hörölle ;)
 
Vakavemmassa musiikkissa, esim. kirkkomusiikissa, luja ääninen SOOLO KIERTO hihkaisu ennen doors tai tsääs tyylistä sooloa saa päät kääntymään ja hymyn naamoille. (kokeiltu on...). Samalla on näppärä vaihtaa rytmitys vaikka boogieksi. Tosin kun palaa oikeeseen kappaleeseen, on olo vielä enemmän mallia "Olisimpa kotona..." ;)
 
Mitäs meinaat säestellä? Millä? Minkälaista musaa?

Harjoittele mahdollisimman paljon sointuja, sekä vasemmalla että oikealla kädellä. Aloita perustavista kolmisoinnuista ja pyri oppimaan muodostamaan ne mahdollisimman luontevasti ja suvereenisti.
 
Tähän menee aikaa.
 
Myöhemmin harjoittele lisäämään sointuun erilaisia neljänsiä ääniä, jolloin saadaan elävöitettyä sointukulkuja nelisoinnuilla.
 
Itse säestän paljon niin, että muodostan sointuja yhtäaikaa limittäin sekä vasemmalla että oikealla kädellä, ja sisällytän tarvittaessa osan melodiasta tähän kudokseen. Riippuen musiikin tyylistä välillä saatan soittaa vasemmalla kädellä pelkästään tuplana soinnun perussävelen eli oktaavin intervallilla, ja oikealla kädellä muodostan sointuja/sävelkulkuja. Tällä tavalla säestys kuulostaa runsaalta, muttei liian paksulta vrt. soitettaessa tiiviitä kolmisointuja liian matalalta...
 
Itse kun kokeilee erilaisia vaihtoehtoja ja jaksaa harjoitella ensin hitaasti ja kärsivällisesti, ja sitten nopeammin - alkaa sujua.
 
Kestää vuosia riippuen tavoitteesta hallita erilaisia tyylejä, kappaleita, säestettäviä ym.
 
Tsemppiä!

Tyylilaji vaihtelee. Ihan perus iskelmä-ikivihreä-osastoa, srk-biisejä ja vähän jazz-tyyppistä tulee säesteltyä. Mitäs sanotte legaton tärkeydestä? Kuinka paljon on hyvä luottaa pedaaliin, vai pitäisikö vaan harjoitella soittamaan enemmän ja enemmän ilman pedaalia. Entisellä tekniikallani(itse oppineena, nyt opiskelen ahkerasti klassista tekniikkaa) luotin todella paljon pedaaliin, mutta nyt oon alkanut opettelemaan tarkasti kaikki sormijärjestykset ja mahdollisia vaihtoja ilman pedaalia...

Pedaalin käyttö ei ole mikään itseisarvo, vaan taitavasti käytettynä ja käyttämättömänä se on soittimen perustyökalu. Ei ole siis mitään syytä yrittää opetella pelkkää pedaalitonta tai pedaalillista soittoa. Legato-soitto ja nonlegato-soittohan ei liity pedaaliin, vaan itse soittotekniikkaan, josta kirjoititkin. Teknisesti on erittäin tärkeää harjoitella niitä molempia ilman pedaalia.
 
Pedaalin käytössä on myös muistettava itsekuri, koska sen avulla fuskaaminen on liian helppoa. Sillä voi paikata puutteellista soittotekniikkaa, ja vieläpä liiallisella humulla ei edes kaikkia virheitä kuule.
 
Jos perussoittotekniikkasi on ok, niin keskityttäessä vapaan säestyksen alkeisiin pidetään mielessä aikaisemmin mainitsemani sointuopin hallinnan, asteikkojen hallinnan ja transponointitaito. Vapaa säestyshän viittaa luontevaan taitoon säestää kappale kuin kappale, ja mielellään sävellajissa kuin sävellajissa nuoteista riippumatta. Taito on vaativa ja antava.
 
AINA on puhuttu siitä kuinka musiikkiopistoissa opetetaan klassista musiikkia piano-oppilaille, mutta kun jossakin sukujuhlissa pyydetään 3/3 -tutkinnon suorittanutta säestämään "ystävä sä lapsien" -virsi, menee peukalo keskelle kämmentä. Tottakai menee, eihän kukaan olekaan kertonut miten saa A-duurin pianosta irti, teoriatunneilla kyllä kerrottiin jotain vähän. Missä on käytännön koulutus??
 
- vapaaehtoisessa musiikkiopiston vapaan säestyksen kursseilla.

...jota ei ole tarjolla ;-)
 
(paitsi jos vaivautuu kulkemaan vajaan 200 km / viikko)
 
Itseopiskeluun ja teoriatuntien opetuksen yhdistäminen tuottanee AJAN KANSSA joitain tuloksia, mutta vielä tällä hetkellä... aika heikkoa :-(

- -Tällä tavalla säestys kuulostaa runsaalta, muttei liian paksulta vrt. soitettaessa tiiviitä kolmisointuja liian matalalta...
 
Itse kun kokeilee erilaisia vaihtoehtoja ja jaksaa harjoitella ensin hitaasti ja kärsivällisesti, ja sitten nopeammin - alkaa sujua.
- -
Ihan asiaa noissa yläpuolisissa kirjoituksissa. Kannattaa tosiaankin kuunnella omaa soittoaan. Kolmisoinnun terssi ei kuulosta vasemmalla kädellä soitettuna hyvältä muuten kuin ehkä nopeassa bassojuoksutuksessa. Eli vasenkäsi soittelee perusääniä ja kvinttejä (basisteja kuuntelemalla oppii kuvioita) ja oikea käsi sitten soinnun sopivasti rytmittäen. Kannattaa opetella oikeaan käteen sointukäännökset niin, että pystyy soittamaan aina melodian alapuolelle soinnun.
 
Kärsivällisyyttä toki tarvitaan, mutta kannattaa kuitenkin aloittaa tarpeeksi helpoista kappaleista. Vapaan säestyksen kannalta on varmasti hyödyllisempää jammailla jonkun kolmen soinnun rallatuksen tahdissa, kuin yrittää tihrustaa liian vaikean kappaleen liian vaikeaa sovitusta. Toki kannattaa joskus haasteitakin etsiä, mutta ainakin itse koen oppivani parhaiten tutkimalla ja muuntelemalla sopivan tasoisia kappaleita (niitä jotka osaa ulkoa soitettuaan muutaman kerran nuoteista).
 
Mukava opiskelu menetelmä on myös kappaleiden soittaminen radion tai levyn mukana. Jos ei satu omistamaan absoluuttista sävelkorvaa, niin sitten täytyy hapuilla koskettimistoa pysyäkseen selvillä sävelistä. Melodia on helppo seurattava. Kun on saanut selville sävellajin alkavat sointujen pohjaäänet löytyä kohtalaisen helposti. Kun soinnun perussävel on löytynyt on loppu sointu helppo etsiä kokeilemalla. Kun harmonia on hallussa on aika tarttua rytmitykseen kiinni. Vasen käsi soittelee edelleen niitä bassokuvioita, ehkä oktaavia ylempää kuin alkuperäiset. Oikean käden pikkurilli ja nimetön soittelevat melodiaa ja loput oikean käden kolme sormea soittavat sointua vaikkapa rytmikitaroita mukaillen.
 
Jos saat tämän yhden hengen bändin kasaan ennen kuin radio on lopettanut kyseisen kappaleen soittamisen, niin voit olla ehdottomasti tyytyväinen.

Ihan asiaa noissa yläpuolisissa kirjoituksissa. Kannattaa tosiaankin kuunnella omaa soittoaan.
 
Kolmisoinnun terssi ei kuulosta vasemmalla kädellä soitettuna hyvältä muuten kuin ehkä nopeassa bassojuoksutuksessa.
 
Samaa mieltä, ihan asiallisia neuvoja. Yhden asian voisin vielä lisätä, jota mielestäni kukaan ei vielä suoraan sanonut (tai sitten on sisälukutaidossani parantamisen varaa) eli oman soiton nauhoittaminen. Virheet on helpompi löytää, kun ei tarvitse keskittyä soittoon vaan voi ihan pelkästään kuunnella. Vanha c-kasettinauhurikin käy hyvin, ei varmasti tarvitse olla studiolaatua.
 
Kolmisoinnun terssi kuulostaa hyvältä mielestäni myös esim. C-duurissa C-G-E hajoituksessa, kun vaan nostaa sen sieltä keskeltä ylimmäksi ääneksi. Tietysti jos on pieni käsi se ei onnistu ihan helpolla, eikä se isollakaan (siis kädellä) onnistu välttämättä kaikissa sävellajeissa. Koolla on väliä :)

Lisättäköön tähän, että kotikutoinen tekniikkani oli/on sellainen, että ei harrasteta mitään taloudellista vaihtamista, vaan yleensä vasurilla basso, jonka jatkoks kolmisointua oktaavia ylempää. Soitto kyllä kuulostaa hyvältä ja saan tehtyä todella mutkikkaitakin kuviota. Mutta kaikki perustui valheeseen, oon todellinen pedaalin hyväksikäyttäjä :)
Piano-opettajani, jonka kanssa alotin pari kuukautta sitten, sanoi että mun oma tekniikkani on ihan per*eestä, että alotappas nyt klassisen soittaminen, ja kunnon tekniikan reenaaminen. Kiitoksia vinkeistä ja lisääkin luetaan mielellään!

Mukava opiskelu menetelmä on myös kappaleiden soittaminen radion tai levyn mukana. Jos ei satu omistamaan absoluuttista sävelkorvaa, niin sitten täytyy hapuilla koskettimistoa pysyäkseen selvillä sävelistä. Melodia on helppo seurattava. Kun on saanut selville sävellajin alkavat sointujen pohjaäänet löytyä kohtalaisen helposti. Kun soinnun perussävel on löytynyt on loppu sointu helppo etsiä kokeilemalla. Kun harmonia on hallussa on aika tarttua rytmitykseen kiinni. Vasen käsi soittelee edelleen niitä bassokuvioita, ehkä oktaavia ylempää kuin alkuperäiset. Oikean käden pikkurilli ja nimetön soittelevat melodiaa ja loput oikean käden kolme sormea soittavat sointua vaikkapa rytmikitaroita mukaillen.

Erinomaisen hyviä harjoituksia ovat ainakin itselleni olleet Verenpisaran biisit. Ne menevät aika helpoista sävellajeista ja niissä on aika yksinkertaisia sointukulkuja, mutta silti niissä on monipuolisia melodiaita ja hienoja pikkunyansseja. Niiden mukana soittamalla oppii aika hyvin tuota pianosäestystä, esimerkiksi juuri niin että soittaa melodian osana sointuja jne.

Pop-jazz teoriatunneista on hyötyä. Siis sijaissoinnutuksen perusteet ja sointujen laajennokset. Kuuntele muita pianisteja ja basisteja.