Bassot ›

Kiusallani aloitin.

Rancid ja Operation Ivy on varmaan kaksi parasta bändiä edelleen maalimassa, ja sieltähän sitä sitten hoksasi Matt Freemanin suureksi idoliksi. Vaikken sillon vielä osannu yhtään mitään soittaakaan. Sitten jossain välissä tulivat kaverit ja löivät basson käteen ja sanoivat että nyt oot basisti. Eipä siinä sitten enää koulunkäynti lopputalvena kiinnostanutkaan... Eikä oikeastaan hirveästi vieläkään. RöhRöh.

ei mikään. kuuntelin silloin huonoa musiikkia.
aloitin oman nerokkuuteni inspiroimana...

------
Äiti

Soitin jo bändissä kitaraa kun kaverit (kaksi kitaristia) perustivat uuden bändin. Vapaana olivat rumpalin ja basistin tontit. Mulle tuli basso ja veljelle rummut. Siitä lähti. Vuosi oli 1978. Siihen asti Hurriganes ja nouseva uusi aalto olivat kovimmat vaikuttajat. Vaikkua tulee korvista vieläkin.

alku aikojen RHCP. Flean bassoilu innoitti.
ja toki muutkin tekijät. kuten isän musisointi

Kun ekassa bändissä kaikki ei voineet soittaa kitaraa piti jonkun hankkia basso. Commodore 64:ää varten säästämäni rahat materialisoituivat bassoksi aika nopeasti. Basso-oppia tuli alkuun imettyä lähinnä Hurriganesin, CCR:n ja Shadowsin levyiltä.

70 luvulla kun piti bändi perustaa niin aina oli 10 kitaristia,5 rumpalia ja loput kiippareita tai laulajia.Bassoa ei kukaan halunnu soittaa.Pakko oli ryhtyä enkä kadu.
 
Kontralla rocka-billyä ja bassolla kun olin kuullu Stanleyta ja Luis Jhonssonia niin hiffasin ettei tarvii vaan soitaa kaseja tai tump tump.
 
Ei oikeen irtoo kirjotus ny....no jotain tuli.

Ostin Rage against the machinen Evil Empire -levyn seiskaluokalla. Kaks kuukautta myöhemmin hommasin bassokamat. Ne ei ollu kuitenkaan jasso ja Ampegin rantahuvila, kuten tolla levyllä, jolla nimenomaan todella mahtava (basso)soundi teki syvän vaikutuksen. Siihen maailman aikaan paljon osannu tollasia asioita muuten huomioida, joten tilanne loi itselleni todellisen herätyksen illuusion.

Kaverit sai aloittamaan bassoilun. Tarvittiin laulava basisti bändiin ja minä uhrauduin. Vuosi oli jotain '83. Kitaraa olin soittanut ennen bassoilua jokusen vuoden.

Peruskoulun musiikin tunneilla, kun opettaja jakoi soittimia, käteen napsahti basso. Tosin hetken bassoteltu ja yleisen painostuksen jälkeen siirtyminen kitaraan. 3-4 vuotta kitaraa, kunnes tajuaa soittamisen realiteetit - olenkin aika paska kitaristi. Soittoharrastus seis. Musiikki vetää pidempän korren ja koen herätyksen - BASSO.
Basso osoittautuu meikäläisen soittimeksi. Ei tarvitse mitään yltiöpäistä sorminäppäryyttä. Tosin suurin syy, miksi basso sopi käteen, on asenne ja realistisyys soittamista kohtaan. Basso soiteltu nyt noin 6 vuotta.

Jimi Hendrix Experience ja Noel Redding.

Pino Palladino

No, pistäydyin viime kevään alussa kaverin luokse ohimennen nauttimaan kofeiinia ja tuli puhetta sitten tämän kaverin bändistä. Kaveri yhtäkkiä pamautti minulle, että tulehan soittamaan meidän bändiin bassoa. Olin ensin epäileväinen, koska kokemus painottui lähinnä koulun musiikintuntien räpeltämiseen. Sittenpä alunperin kaverin luona kylässä ollut toinen kaveri sanoi, että jos sä soitinta tarviit niin hän voi lainata basson ja vahvarin. Mikäs siinä sitten.
 
Oma basso istui syliin kesällä, ja siitä asti sitä on raiskattu sitten aivan kympillä. Soittoon vaikuttaneita basisteja ei tarkemmin ole, en ole idoliseerannut ketään basistia kunnolla.

Soitettiin kaverin kanssa Nirvanaa ja haluttiin perustaa kunnon punk-grunge bändi. Kysyin toista kaveriani laulajaksi ja hän tuli. Perustajakaveri vaan alkoi miettiä, että tulee bändiin liikaa väkeä jos on kaks kitaristia, laulaja, basisti ja rumpali. Ja koska laulaja ei halunnut aloittaa soittamaan bassoa niin minä sitten myin kitarakamat ja ostin basson.
 
Basson soittoa olen ammentanut sekä Nirvanan, Beatlesin että Juicen ja Leevi And The Leavingsin levyiltä.

Soittoinnostus alkoi Himistä kun olin 3v. Mutta bassosta aloin tykkää pari vuotta myöhemmin kun tykkäsin niin paljon Kornin Fieldyn bassottelusta.

No ensin halusin akustisen kitaran, mutta kaverit ehdotti että osta basso niin pistetään bändi pystyyn ja päädyin sitten basson hankkimaan.
Tähän mennessä en ole katunut :)

Tekemisen puute kotikaupungissa.

Serkkujen kanssa oli bändi (olin silloin ihan mukula ja porukan nuorin) ja silloin mulle nasahti rumpalin paikka. Jonkun aikaa soiteltiin serkun autotallissa, mutta sitten kun huomasin että tarttis alkaan vähän enempi treenaan niin homma jäi. Ei ollut kotona tilaa rummuille ja mulla ei ollu rahaa omaan rumpusettiin.
 
No silloin oli kovaa huutia se uusi aalto ja kuunneltiin heviä C-kasetilta ja vinyyliltä ja pakko myöntää että jo silloin Steve Harrisin soitto ja soundi kolahti. Jonkin aikaa treenasin serkun bassolla. Kuitenkin vasta paljon myöhemmin hommasin oman basson. Kerkesin siinä välissä ostaan syntikankin, mutta kiippari ei ollu mun juttu.