Yleistä keskustelua musiikista ›

Pohjoisessa ja idässä tuo vittuilukulttuuri kyllä kukoistaa. :)
 
Joo, meinasin itsekin lisätä että pohjoisessa on sama juttu. On se niin kotoisaa aina mennä lomille kun heti alkaa se armoton leukailu, kavereista portsareihin. Mutta kieltämättä se on vielä enemmän miesten heiniä kuin naisten, tai ainakaan ei niin selvästi naisten välistä kuin mies-mies ja mies-nainen. Parhaiden mieskavereiden kanssa hauskinta onkin juuri heittää rakastavaa vittuiluläppää. Tosin exänikin sanoi kauhuissaan kun armoton sanailu kävi hänen kaverinsa ja minun välillä, että "hei, se on mun kaveri!" Valaisin että "hei, niin munkin". Kaikkien miesten systeemiin ei mahdu se että nainen heittää samanlaista läppää kuin mies, ja sen takia sitä tulee usein varottua. Monta kertaa omaa huumoria ei ole tajuttu huumoriksi vain sen takia, että on nainen. Nauru on loppunut siihen kun itse on pistänyt päälle saman vaihteen kuin seurueen miehet.
 
Pohjoista puheenpartta kuvaa hyvin sekin, minkälaisia imarteluja siellä naisihminen voi kuulla. Esim. "Sää oot kyllä helevetin hieno akka!" Kirosana ja akka samassa lauseessa - siinä oli tunteen paloa. :)

Oon kovasti ihmetellyt sitä asiaa, kun musiikkimaailma tuntuu olevan jotenkin miesvaltaista. Siis varsinkin just miehistä koostuvia bändejä on enemmän. Kun miettii esim. koulun musantunteja, niin ne on ne tytöt jotka siellä rohkeimmin laulaa ja on mukana, ja ne on ne tytöt jotka pistetään pienenä pianotunneille tms... Mitä tapahtuu siinä jossain vaiheessa ihmisolennon musiikillista kehitystä, niin että osat vaihtuu tuolla tavalla? Okei tää on tosi karkeeta yleistystä, mut kuiteski.

Meidän bändissä niitä turjakkeita on kaksi eikä niiden kanssa ole tullut sen enempää ongelmia kun miespuolistenkaan kanssa. Tietysti keskusteluiden aiheet rajoittuvat hieman, mutta ei niistä mitään haittaa muuten ole.

Oon kovasti ihmetellyt sitä asiaa, kun musiikkimaailma tuntuu olevan jotenkin miesvaltaista. Siis varsinkin just miehistä koostuvia bändejä on enemmän. Kun miettii esim. koulun musantunteja, niin ne on ne tytöt jotka siellä rohkeimmin laulaa ja on mukana, ja ne on ne tytöt jotka pistetään pienenä pianotunneille tms... Mitä tapahtuu siinä jossain vaiheessa ihmisolennon musiikillista kehitystä, niin että osat vaihtuu tuolla tavalla? Okei tää on tosi karkeeta yleistystä, mut kuiteski.
 
Se on niinku kaikkialla muuallakin, että vaikka tytöt tekis enemmän töitä jonkun asian eteen, silti mies voittaa. Se vaan menee niin. Noh... toisaalta, rockmusiikki on kovin miehinen ala. Yleisesti, koko kenttä. Vai kuinkakohan montaa naista tunnet/tiedät esim. levyn tuottajina, levy-yhtiön pomoina, rockkriitikkoina jne. En mä voi sanoa syytä miksi näin on, mutta näin vaan on. Enkä minä tällaiseen aio tyytyä.
 
Mutta eikös tästä puhuttukin, että miehet ja naiset kasvatetaan vähän eri suuntiin, ja miehillä on pienestä asti erilainen kilpailuvietti kuin naisilla. Ehkä tämä kilpailuvietti saa sitten opettelemaan tiluttamista tai pumppaamaan rautaa, kun taas naiset keskittyvät ennemminkin hoivaamaan tms. Tuli mieleen jostain lehdestä lukemani yleisönosastokirjoitus, jossa äiti kertoi ostaneensa pikkupojilleen tasapuolisesti tyttöjen ja poikien leluja, nukkeja ja autoja. Ja vaikka käytöstä ei pyritty ohjailemaan lainkaan, jo perheen 1-vuotias poika päristeli pikkuautoja eteenpäin, ja taisipa siinä samassa nukkekin olla hyvä auto. Ehkä siis sukupuolet ovat luonnostaankin jo tietyissä määrin kiinnostuneita eri asioista... ei voi sanoa mitään varmaa, mutta nämä nyt ovat vain pohdintoja.
 
Naisen kyllä pitää aina jotenkin enemmän todistella, että tietää/osaa jotakin, että tulee arvostetuksi miehisellä alueella. Ja tosiaankin täytyy todistella. Suurin osa naisista EI ole mielestäni - ja ymmärrettävästi - kiinnostunut miehisistä alueista, ja miesten on helppo yleistää tyyliin "eihän akat mistään jääkiekosta mitään tajua", "eihän akat nyt osaa autoa korjata", "eihän akat mitään oikeasta musiikista tiedä". Sitten jos nainen onkin oikeasti kiinnostunut ja kunnolla jostain tällaisesta, niin sepä se onkin ihmetys. Rasittavaa... mutta toisaalta. Tarvitseeko naisten ja miesten olla kaikista samoista asioista kiinnostuneita ollakseen tasa-arvoisia? Näin kun ajatellaan naisia ja miehiä suurempina joukkoina?

"ohjelmoitava" jäsen, jolla täytyy kaikki selittää kädestä pitäen. Pieni egon puute (kiltin tytön syndrooma) häiritsee myös, sitä kuitenkin bändissä aina tarvitaan.
 
tälle vastakohtana on miehen mukaanotto bändiin, missä aikaisemmin kaikki on sujunut aika tasapainoisesti. Kauheaa pomoilua, yritetään ohjailla jokaikistä soittajaa. Sitä ehkä tarvitaan joskus mutta enimmäkseen se on häiritsevää

Olisi loistavaa olla bändissä, jossa sukupuolten välinen jakauma olisi vähän erilainen, näyttäisi heti pirun paljon jännitävämmältä. Ja niin että vaikka kitaristi ja rumpali olisivat tyttöjä.
 
Meidän bändissä kaikki ovat naispuolisia, enkä ole vielä keksinyt mitä jännittävää siinä on ;-) Joskus jonkun sairastuessa/matkan takia "varasoittaja" on yleensä mies.

no täytyyhän bändis joku olla, jota voi tuuttailla ;D no ei vaan. mitä välii sil o vaik ois koira kuha osaa soittaa ja o hyvä tyyppi.