Kitarat: akustinen ›

Lisäilen tähän alkuun jos olen muokannut tekstiä:
27.11 klo17 nauhat
28.11 klo11 Äänenlaadusta/kitaramallit
 
Kirjoitan osto-ohjeen akustisille kitaroille siitä mitä pitää ja kannattaa tsekata ennen ostopäätöstä. Tämä ohje on tarkoitettu aloittelijatason yläpuolelle tuleville kitaroille. Aivan halvimpien ja ensimmäisten kitaroiden kanssa ei tarvitse olla näin tarkka. Yleisesti ottaen kannattaa ensin kytätä käytettyjä soittimia kuin marssia suoraan kauppaan uutta ostamaan, mutta omat etunsa on uudenkin ostamisessa (takuu, varmuus laadun suhteen tai sitten ei). Hyviä löytöjä voi tehdä vain ja ainaostaan käytettyjen kanssa.
 
Perusohjeet:
 
1. Kannattaa ostaa akustinen kitara jossa on kokopuinen kansi, ei laminoitukantisia, vaikka ne olisivat miten kauniin vaahteraloimulla päällystettyjä. Laminoinut kitarat ovat yleensä huonosoundisia eikä niissä ole sellaista herkkyyttä, joka tuo soittamisen iloa ja pieniä nyansseja soundiin. Aloittelijan korva ei välttämättä huomaa eroa, mutta kannattaa uskoa viisaampien puhetta ja ostaa heti kokopuukantinen. Sijoitus joka on hintansa väärti.
 
2. Kokopuiset sivut ja pohja eivät ole välttämättömyys, mutta yleensä myös niistä on etua. Laminointi jossain osassa koppaa vaimentaa aina värähtelyjä ja ääniaallon kulkua, joka kuuluu soundissa sitä huonontaen, mutta nämä ovat loppukädessä myös makuasioita. Esim. Guild on valmistanut 50-luvulta lähtien laminoitu- ja kaarevapohjaisia kitaroita joiden soundi on erittäin hyvä. Toisaalta laminoidut pohja ja sivut eivät vaadi yhtä paljon huolenpitoa ja kosteutusta suomenkaltaisessa kuivassa ilmastossa ja voivat soveltua paremmin keikkailu ym. epäsäännölliseen elämään.
- Jos sinulla on extra parisataa euroa ja jos olet valmis huolehtimaan kitaran hyvinvoinnista talvisin ja keväisin, kun on kuivaa, niin osta kokopuinen.
- Jos akustinen ei ole sinulle hirveän tärkeä asia ja haluat päästä halvemmalla tai kitara tulee kohtamaan kovempaa käsittelyä, niin osta laminoitupohjainen.
 
3. Yleensä ei kannatta ostaa akustista kitaraa jossa on a) tehtaalla asennettu mikrofonihässäkkä tai b) siinä on mikrofonihässäkkä johon on tarvinnut porata reikiä kylkeen säätöpanelia varten. A)-kohta koska ne ovat huonolaatuisia, tai ainakin yleensä ovat ja käyttäjältä vedetään turhaan lisähintaa euron piatso-mikronista. B)-kohta on henkilökohtainen mielipiteeni, että akustisen kitaran sivut pitävät olla ulkonäön ja soundin vuoksi koskemattomat. Joskin keikkailevan trubaruudin on helppo säätää soundeja keikkatilanteessa kitaran kyljestä olevasta paneelista, joten asiassa on plussia ja miinuksia. Päätä itse!
 
4. Jos kitaralla ei ole kovaa laukkua, niin osta sellainen mikäli kitara maksaa yli 250euroa. Akustisen ohuet kyljet ja kansi eivät kestä törmäystä pöydän kulmaan tai painoa päällensä. Lisäksi talvella on helpompi huolehtia kosteutuksesta, jos sinulla ei ole huoneilman kostutinta. Myös kun ostaa kokopuista akustista jossa ei ole laukkua mukana, niin hälyytyskellojen pitää alkaa soittaa ja kitaran yleiskuntoon suhtautua epäillen.
 
Tsekkilista:
 
1. Äänenlaadusta
 
Soita kitaralla ja kuuntele sen ääntä. Pidätkö siitä? Jos et pidä, niin voisiko huono sointi johtua vanhoista kielistä tai huonoista säädöistä? Yleensä ihmiset sekoittavat huonon äänenlaadun siihen, että kitaralla on raskas soittaa ja ostavat matala-action laminaattikitaran, joka kuulostaa akustisesti hirveältä, mutta on mahdollisesti kevyt soittoinen. Säätöjä kun on loppukädessä helppo muuttaa.
 
Jos kitara kuulostaa hyvin kuolleelta tai siinä on outoja sivuääniä (rasahduksia, säröä), niin yleensä siinä on jotain vialla, joka vaatii korjausta. Myös se, että joudut käyttämään paljon voimaa äänen saamiseksi kertoo ettei kitara ole hirveän herkkä eikä sitäkautta kovin laadukas. Vaikka herkkyys ei suoranaisesti kerro kitaran laadusta, niin yleensä kaikki parhaat akustiset ovat kohtuullisen tai hyvin herkkiä reagoimaan soittajan laittaessa kielen soimaan. Jos myyjä väittää kitaran huonon äänenlaadun tai jäykkyyden johtuvan vain siitä, että se on vielä uusi, niin hän valehtelee. Vaikka kitarat tietyllä tavalla vanhetessaan paranevat, niin kyllä sen pitää kuulostaa heti uutena hyvältä - valitettavasti.
 
Mielestäni helpointapa varmistua kitaran laadusta on soittaa sitä erirekistereistä ja kuunnella miten hyvin kansi soi matalalta ja korkealta soitettuna. Hyvin resonoiva ja tukirimoitettu kitara soi yleensä tasapainoisesti ja lujaa soitti sitä mistä tahansa kohtaa/kieleltä/nauhalta. Selvät kuolleet kohdat joissa äänenvoimakkuus tippuu edelliseen tai seuraavaan nauhaan nähden on merkki jostain epäonnistuneesta rakenneratkaisusta, joka tulee pitkällä aikavälillä haittamaan kitaran soittamista eteenkin psykologisesti.
 
1b. Äänenlaadusta/kopanmallit
 
Tietyn tyyppiset kopan muodot korostavat tiettyä taajuusaluetta, mutta laadukasakustinen soi aina kuitenkin hyvin sekä matalalta, että korkealta. Tässä lyhyt yhteenveto tietyistä akustisen kopan malleista ja niiden tyypillisestä soundista:
 
"Martin D-mallit"
- Bassovoittoinen, pitkäsustain, syvä- ja tummasoundi.
Gibsonin "D-malli" on perinteisesti joko Round Shoulder Dreadnought, kuten J-45: http://www.gibson.com/Products/Gibs … nd%20Shoulder%20Dreadnought/J%2D45/
tai sitten Square Shoulder Dreadnought, kuten Hummingbird:
http://www.gibson.com/Products/Gibs … Shoulder%20Dreadnought/Hummingbird/
 
"Gibson Jumbo-mallit"
- Keskialuevoittoinen, joskin valmistusmateriaaleista riippuen basso tai treble voi olla enemmän tai vähemmän korostettu.
Super Jumbo 17''
http://www.gibson.com/Products/Gibs … %20Guitars/Super%20Jumbos/SJ%2D200/
Jumbo 16''
http://www.gibson.com/Products/Gibs … 0Acoustic%20Guitars/Jumbos/J%2D185/
- Parempi sorminäppäilyssä ja äänitasapainoisempi kuin isoveljessä.
 
"Martin Eric Clapton/OM-mallit"
- Tasapainoinen, kaikki taasuusalueet hyvin tasapuoliset, tummasoundi ja pitkä sustain.
 
"Gibson L-mallit"
- Tasapainoinen, hyvä erottelukyky kielten välillä. Hieman laatikkomainen ja päällekäyvä. Kielen ääni kuoleentuu nopeasti, ainakin jos vertaa Martin D-malliin.
Blues King L-00:
http://www.gibson.com/Products/Gibs … uitars/Small%20Bodies/Blues%20King/
 
2a. Kuntokartoitus/soitettavuus
Jos kitaralla on tavallista raskaampi soittaa katso kuinka korkealla kielet ovat 12. nauhalta? Normaali ja hyvä korkeus on vähän alle 3mm, n. 2.7mm basso E- ja vajaa 2mm korkea e-kieleltä, muut kielet tältä väliltä. Mikäli kitaralla on raskas soittaa myös kaulan puolesta välistä, niin tarkista kaulan suoruus painamalla 1. ja 14. välistä kieli alas ja katso väliä, joka jää kielen ja 7. nauhan väliin. Raon pitää olla n. korkean e-kielen paksuinen tai alle, kuitenkin olemassa. Kaularautaa on helppo kiristää tai löysyttää ja kieliä laskea alemmas, mutta silloin pitää olla säätövaraa tallaluussa olemassa. Kielet eivät saa levätä lähes tallan tasolla, luun ollessa vain hitusen näkyvissä. Hyvä määrä tallaluuta tallan yläpuolella on n. 3-5mm. Mikäli kielet ovat korkealla ja tallaluusta ei niitä enää pysty säätämään alemmas, niin kitaran kaulankulma on pielessä ja kitara vaatii suuren korjauksen.
 
2b. Kuntokartoitus/kaulankulma
Katso kaulaa pitkin tallaan päin. Kitaran otelaudan pitäisi olla samalla tasolla kuin tallan, eli molempien yläosat osuvat suurinpiirtein toisiinsa jos vetää viivoittimella suoran viivan otelaudan päältä. Jos suora viiva osuu paljon yllemmäs tai alemmas on kitaran kaulankulma pielessä. Yleensä niin, että otelaudasta vedetty suora viiva osuu tallan puoliväliin tai jopa alle, mutta joskus toisinpäin, niin että talla on vajonnut. Jälkimmäinen voi johtua siitä, että kitara on päässyt pahasti kuivumaan ja ongelma voi korjaantua kostuttujaa käyttämällä parissa viikossa. Jättisin kuitenkin kitaran ostamatta ellei myyjä lupaa rahoja takaisin jos ongelma ei korjaannu. Ensimmäinen tapaus johtuu myös kuivuudesta, mutta ei välttämättä. Kitaroiden yksi ominaisuus on se, että niiden kaulankulma menee hiljalleen pieleen ja lähes kaikissa vanhoissa akustissa tulee eteen aika jolloin tälläinen korjaus pitää tehdä. Myös niissä $100 000 maksavissa 30/40-luvun Martineissa. Omien kokemusteni mukaan halvassa akustisessa kaulankulma voi mennä pieleen alta kymmenessä vuodessa ja parempilaatuisessa vähän yli kymmenessä. Joskus vialliset materiaalit voivat saada kaulankulman menemään pieleen muutamassa vuodessa, mutta tämä on harvinaista ja sen korjaus menee takuun piikkiin.
 
Kitaran kaula pitää irrottaa ja liimata paremmassa kulmassa takaisin. Kohtuullisen suuri työ, mutta tehtävissä. Jättäisin kuitenkin kitaran ostamatta jossa on tälläinen vika ellei se ole tavallista parempi, laadukkaampi tai sillä on vintage-arvoa. Yleensä kitarat kuulostavat paremmilta mitä huonompi kaulankulma niissä on. Kielet kun ovat korkeammalla ja voluumi suurempi, mutta kielten madaltaminen on jatkossa mahdotonta ja kitarasta tulee soittokelvoton muutamassa vuodessa, ennemmin tai myöhemmin. Tälläinen vika on usein kitaroissa, jotka ovat roikkuneet muutaman vuoden musiikkiliikkeessä missä ei ole huolehdittu huoneilmankosteudesta kuivina aikoina. Eli, lähes kaikissa pikku- ja isommissa suomalaisliikkeissä joissa ei ole osaavaa henkilökuntaa.
 
2c. Kuntokartoitus/yleiskunto
Halkeamat:
Etsi kokopuisesta kitarasta halkeamia ja katso onko talla kunnolla kiinni kannessa. Voit koittaa ohuella paperin siivulla mahtuuko se tallan alle. Jos mahtuu, pitää talla irroittaa ja liimata uudestaa kiinni. Mikäli talla on irti vain osasta ja hyvin vähän, niin asialla ei ole kiirettä. Sen voi korjauttaa kun tulee muuta asiaa osaavan henkilön puheille, mutta ei kannata pelästyä, koska tämä ei ole kovin suuri juttu.
 
Halkeamat eivät ole kivoja ja vaativat korjausta, mutta eivät myöskään ole katastrofi tai estä kitaran ostamista. Puulla on tapana elää ja halkeamia valitettavasti syntyy, mutta yleensä ne eivät vaikuta kitaran soundiin. Ehkä päinvastoin, yleensä kitarat joissa niitä on, ovat herkimpiä ja kuulostavat parhaalta. (Huom. tämä viimeisin väite ei ole tiedettä, mutta perustuu siihen yleisesti huomattuun piirteeseen, että kitaran kannessa olevat jännitteet voivat vaikuttaa negatiivisesti kitaran soundiin. Halkeaman syntyessä tälläinen "jännite" purkautuu ja kansi reagoi sen jälkeen paremmin kielen aiheuttamiin värähtelyihin. Halkeama syntyy juuri siihen kohtaan kantta, joka on rakenteellisesti heikoin ja johon jännite pyrkii kasautumaan.) Ulkonäöllisesti ne ovat tietenkin vähemmän kauniita.
 
Pahimpia halkeamat ovat kannessa tallan ja kaikuaukon välissä, sitten tallan ja perän välissä ja vähiten merkittäviä kitaran etuosassa. Kylkien ja pohjan pienet halkeamat eivät ole rakenteellisesti merkittäviä, mutta myös ne voidaan ulkonäön vuoksi korjata, usein jäävät myös ilman korjausta. Kannen halkeamat pitäisi yleensä korjata heti. Eteenkin jos niitä on osissa joihin kohdistuu tallan veto, kuten kaikuaukon ja tallan välissä. Jos kitaran tallan ympärillä on korjaamaton halkeama, jättäisin kitaran ostamatta, vaikka myyjä lupaisi maksaa korjauskulut. On parempi antaa myyjän hoitaa korjaus ja katso kitaraa korjauksen jälkeen kokonaisuutena, muuten halkeamat eivät estä ostamista ja korkeintaan vähän alentavat kitaran hintaa.
 
Nauhat:
Terävät nauhanpäät tuntuvat ikäviltä ja kitara voi olla niiden johdosta soittokelvoton. Mikäli näin on, niin jätä kitara väliin. Myyjän velvollisuus on taas korjauttaa tälläiset puutteet. Mikäli vain muutamassa kohdassa on vähän terävyyttä, niin ne on helppo korjata itse tai korjauttaa ja samalla vaikka hiotuttaa nauhat, jonka jälkeen kitaralla on taas hyvä soittaa. Terävien nauhanpäiden olemassaolo ei kerro kitaran huonosta laadusta vaan kuivuudesta ja puunelämisestä. Niin sadan euron Kiinan kuin tuhansien jenkkipelissä voi olla samoja vikoja.
 
Yleensä nauhat kuluvat eniten punottujen e- ja H-kielten kohdalta ja eteenkin ensimmäisten kolmen nauhan kohdalta joista kitaraa soitetaan eniten. Nauhan yläpinnat on myös syytä päälisin puolin tarkistaa ja katsoa miten tasaiseksi ne ovat käytössä hioutuneet, jos on ostamassa käytettyä kitaraa. Tiettyyn rajaan asti nauhat saa vielä edullisesti hiottua, mutta täydellinen nauhojen uusiminen tulee kalliiksi ja mikäli tämä on piakkoin edessä pitää se myös näkyä käytetyn kitaran hinnassa. Tasaiseksi hioutuneet nauhat aiheuttavat epävireisyyttä ja kieli särisee helpommin painettaessä tälläistä nauhaa vasten.
 
Kannenmuoto:
Katso kitaran kantta sivusta kitaran ollessa viritettynä vireeseen. Vetääkö kielet tallaa paljon eteenpäin ja samalla miten paljon talla nousee ylös (tähän ilmiöön kuuluu se, että pahimmassa tapauksessa tallan edestä kitaran kansi vajoaa pahoin)? Normaalisti kielet vetävät tallaa vähän eteenpäin ja tallan taakse muodostoon hienoinen kumpu. Täysin normaalia ja kuuluu olla siellä, mutta suuret epämuodostumat ovat merkki jostain muusta tai sitten eivät esim. medium-kielten käyttö toisissa kitaroissa ei ole sallittua, koska kitara on tukirimoitettu light-kielille, joten ei pidä olettaa, että tälläinen kitaran kestää suurempaa rasitusta. Valmistajat jakavat yleensä tietoa kitaran kestävyydestä medium-kielten käytön suhteen.
 
Tukirakenteet (kalliimmat kitarat):
Mikäli olet ostamassa tuhansia euroja maksavaa akustista olisi hyvä katsoa, että kannen tukirakenteet ovat kunnossa ja liimaukset kiinni. Tähän tarkoitukseen tarvitset peiliä, jolla katsot kaikuaukosta tallaanpäin olevaa X-rimoitusta ja siitä lähteviä riman päitä ja niiden liimausta. Niiden pitäisi olla täysin kiinni, eikä rakoa saa jäädä kannen ja tukirimojen väliin. Mikäli rakoa löytyy ovat ne lähteneet irti ja kitaran kansi voi mahdollisesti kielten vedon alla menettää muotonsa. Pahimmassa tapauksessa korjaamattomat tukirimat tekevät kitarasta soitto- ja korjauskelvottoman, joskus jopa vireeseen virittäminen riittää kannen periksi antamiseen, mutta tämä on äärimmäinen esimerkki.
 
Ostaminen netinvälityksellä, ilman testaamista:
 
Netin välityksellä esim. ebaystä akustisen ostaminen on houkuttelevaa, mutta suosittelen suhtautumaan varauksella ostamiseen. Ota aina se mahdollisuus mukaan, että kitarassa on jotain korjaamista vaativaa ja tee hillittyjä tarjouksia ainoastaan tuotteesta josta on selkeät ja tarkat kuvat. Lisäksi pyydä epäselvissä tilanteissa aina myyjältä lisäselvitystä tai kuvia. Mikäli et niitä saa, niin älä tee tarjouksia!
 
Voit käyttää ylläolevia listauksia tsekkilistana jo valokuvien perusteella ja huomaat miten opit näkemään puutteita tai mahdollisia epäkohtia myytävissä kitaroissa. Yleensä taidoikkammat myyjät osaavat käyttää kuvakulmia joista ei puutteita näy, mutta silloin pitää kysyä suoraan esim. itse olen käyttänyt seuraavia lauseita:
"Is the neck angle fine? What's the action at 12 fret and is there any saddle space left for lowering the action? Any cracks? Do the truss rod work and are the frets OK?" jne.
 
Lopuksi:
Nämä olivat vain yleisluontoisia viitteitä, eivätkä ole kiveen kirjoitettuja sääntöjä. Hienoimmat akustiset kitarat ovat käsintehtyjä ja usein niissä näkyy työnjäljet, jopa monen mielestä pienet virheet. Tärkeintä on, että kitara kuulostaa hyvältä ja sillä on hyvä soittaa. Tietenkin selvät rakenteelliset viat voivat muuttaa soitettavuuden ajan kanssa pieleen, mutta on vaikeaa löytää todella hyvältä kuulostava kitara ja täysin virheetön yksilö. Lähes kaikkea pystyy korjaamaan, mutta liian jäykäksi rakennettu tai huonoista materiaaleista tehty, tylsältä kuulostava ja kuollut soitin ei koskaan herää eloon.