Yleistä keskustelua musiikista ›

Ystävät hyvät!
 
Juice vaikutti meihin kaikkiin kovasti. Varmasti jokainen on vuorollaan veivannut juice biisejä alkumetreillä tai ainakin ala-asteella. Nyt kysynkin tarinoita miten juice vaikutti ja muistuu teille?
 
Ripittäydyn:
 
Juice vaikutti voimakkaasti tietenkin soittoharrastukseeni, mutta myös suomipoppiin tutustumiseen. Hän loi biiseja jois ta ei vain päässyt eroon, jäivät soimaan ja vain hyvällä.
 
Omat vahvimmat muistoni tulevat leirinuotiolta. Meillä oli silloin iso nuotiopaikka ja paljon hyviä ystäviä. Illalla, päivän päätteeksi kannoimme eväämme (kaljaa ja makkaraa) nuotiopaikalle ja kerroimme päivämme urotekoja. Porukka paisui ja meitä oli parhaillaan nuotion ympärillä kahta kierrosta kun ei enää eturiviin mahtunut. Ainahan isosta porukasta soittajiakin löytyy.. Kaikkenlaista lautettiin (siis biisejä joita kukaan ei osaa kunnolla), mutta kyllä se juice nousi sieltä kuitenkin aina voimakkaasti esille. Nyt kun kuulee niitä biisejä joita siellä teininä vedettiin, niin väkisinkin vanhalla miehellä vetää tipan silmään. Se tunne kun kaikki vetää enemmän tai vähemmän kohdalleen biisia suomen suviyössä jää kai mieleen ikuisesti, oli vanha tai nuori. Kun kuulen noita biiseja radiosta, vajoan aina jonnekin mihin ei kai enää ole paluuta, mutta tänään nuo kauniit, todella kauniit, muistot ovat tulleet entistä voimakkaammin esiin.. Juice on aina vaikuttanut elämään varsinkin noiden vuosien jälkeen. Hän antaa minulle muistoja, jotka muuten toden näköisesti muuten unohtaisin tänne täydellisyyden tavoitteluun. Hän antaa minulle palan kadonnutta.
 
Kunnioittaen ja muistaen
 
T
 
Kevyt mullat

Juice vaikutti kyllä aika kovasti nuoreen kaveriin, joka tahtoi tulla muusikoksi(, mutta päätyi rumpaliksi)...
 
Juicen biisien tahdissahan sitä on opittu soittamaan ja ehkä myös laulamaan...

Kun ensimmäistä kertaa astuin ulos junasta Tampereen rautatieasemalla, Juice Leskinen melkein törmäsi minuun kävellessään tarmokkaasti rautatieasemalla. Tiesin varmasti olevani oikeassa paikassa.

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa ettei Juice ole vaikuttanut mun elämään mitenkään.En ole ikinä ollut mikään Juice fani.Vaikka levyjä aikoinaan hyllystä useampikin löytyi.Nykyään niitä ei enää taida olla yhtään tallella.Olen aina tykännyt Leskisen tekemästä musiikista ja elämän asenteesta.Mutta en tosiaan usko että hänen tekemiset olisivat minuun erityisesti vaikuttanut.Kunnioitan Leskistä erittäin paljon.Erittäin ikävää kun elämä loppui aivan liian aikaisin.Mutta hienoa huomata miten moniin kaverin tekemiset ovat vaikuttaneet.Huomaa että Leskinen on koskettanut erittäin monia ihmisiä.

Eka omistamani kokopitkä oli Boogiteorian alkeet (tuplaLP). Nimmarinkin silloin 80-luvulla pyysin, kun olin äitini kanssa Winkkareissa (nyk. Kustaa III) Tampereella. Äitini sanoi tarjoilijalle että poika haluaisi nimmarin, voisitteko viedä Juicelle yhden oluen laskuuni ja pyytää nimmarin. Juice kirjoitti paperiin Juhani, ja se paperi oli seinälläni monta vuotta.

Eipä minuunkaan kovemmin ole vaikuttanut - suorasti ainakaan. Joskus ala-asteikäisenä löysin isäni Sleepy Sleepersin ja Juice Leskisen kasetteja ja niitä sitten kuunneltiin yhden kaverin kanssa korvalappustereoilla koulussa välitunneilla, silloin ne oli jotenkin jänniä. Ja kaipa niitä kappaleita on koulussa tullut laulettua jonkin verran, mutta en minä kyllä mitään soittamista ole niiden biisien kanssa opetellut. Ei liity mihinkään erityisen liikuttaviin/tärkeisiin muistoihin minulle kyseinen herra, eikä oikeastaan ole kauheasti kiinnostusta ollut edes tutustua kappalemateriaaliinsa.
 
Tosi oudolta silti tuntuu nyt kun hän on kuollut ja ymmärrän ja tunnustan kyllä hänen arvonsa suomalaiselle musiikkielämälle.

Vaikuttanut ihan helvetisti. Tämän hetkistä ykkösbändiäni tuskin olisi olemassakaan ilman Juicea.

Eipä juuri mitenkään, muistan hänet ainoastaan siitä ärsyttävästä joululaulusta, sika(ko) se oli? Ja no syksyn sävelestä tietysti...

Kun kävi Tampereella ja hipsi rautatieasemalta keskustaan päin, eksyi Pekkaan ja Leenaan (tämähän se pubin nimi oli?) ja siellä oluttuopin ääressä tuntui kun Juicen henki leijaili päälle ironisena.

Muutamia vuosia sitten näin kun televisiouutisissa oli Juicesta jotain, mitä en enää muista, mutta kuvituksena oli Juicen keikka ja se teki jonkinlaisen vaikutuksen kyllä. Orkesteri soitti taustalla ja yleisö lauloi, Juice itse istui hiljaa baarijakkaralla. Kappale oli 15. yö.

Silloin kun itsellä soittohommat alkoi, eli yläasteen kahdeksannella, soitin silloin rumpuja, ensimmäinen kappale mitä treenattiin oli Juicen Syksyn Sävel. Myöhemmin Juicen biisejä on tullut soitettua paljon kitaralla myös.
 
Ekat muistikuvat Juicen musiikista on kuitenkin jo paljon kauempaa, en muista kuinka vanha olin, mutta biisin muistan. Se oli Viidestoista Yö. Muistan ihmetelleeni sitä, että mitä on hulluhuutaminen, ja miksi sitä rakkauden perään tehdään :D Taisi olla vieläpä niin että näin Juicen telkkarissa ja kysyin isältä kummissani että kuka tuo on. Isä vastasi että Juice Leskinen. Muutaman päivän sitten hoin että "Juhice Leskinen", ja aina joku korjasi että se on Juice eikä mikään Juhice. Viidestoista Yö onkin ollut suosikkini Juicen tuotannosta aina, johtuen juuri tuosta asiasta.

Eräät ensimmäisistä musiikillisista lapsuusmuistoistani liittyvät juuri Juiceen. Muistan kakarana ajatelleeni, miten helkkarissa jollakulla voi olla sellainen nimi kuin Juice. Kun ikätoverit diggasivat kybällä Europea ja Samantha Foxia, mun mielestä Juicen "Kaksoiselämää" oli paras biisi koskaan. Muistan kun Juice kutsuttiin itsenäisyyspäivänä linnan juhliin, se oli olevinaan jotain aivan käsittämätöntä. "Mitä se tuolla tekee"? Kun tuli punk-vaiheet ja rockabillyherätykset, Juicen kuuntelu jatkui tasaisesti koko ajan ja jatkuu edelleen. Viime aikoina LP XV yö - tauko III on soinut ahkerimmin. Muutama päivä sitten sanoin kaverille, joka on nähnyt Juicen soittamassa livenä joskus 80-luvun alussa, että haluaisin myös nähdä Juicen keikan - mutta totesin että se ei taida välttämättä onnistua. Enpä tiennyt kuinka oikeassa olin.
 
Kyllä Juice on vaikuttanut todella paljon omaan musiikkiharrastukseen ja varsinkin lyriikan tekoon. Parhaimmillaan Juice oli tekstittäjänä lähes lyömätön. Eräs todella harvoista todellisista verbaaliakrobaateista, joka rakasti suomenkieltä.
 
Täytyypä varmaan tunnustaa sellainen seikka, että Vicious Wankersin eniten radiosoittoa saanut ja kokoelmalevyillekin päätynyt kipale "Ootsä valmis toimimaan" syntyi kun yritin soittaa Juicen biisiä "Arkadianmäen ongelmajätelaitos" - siinä kuitenkaan mainittavammin onnistumatta. Kiitos Juice, ja anteeksi.

On vaikuttanut ihan helkutisti. Varmaan ensimmäisiä artisteja, mitä iskän kasetilta joskus vähä-poikana kuuli ja kuunteli. Ihan kaikki sanoitusten jipot eivät silloin auenneet, mutta miehestä tuli kotimaisten tekijöiden puolella sellainen "kivijalka" itselle, että se on ja pysyy. Rumasti jos tämän haluaisi sanoa, Juice on ollut itsestäänselvyys, joka on aina olemassa ja isosti, vaikka asiaa ei tulisi ajatelleeksikaan.
 
Mielenkiintoista tämä tuotannon monivivahteisuus myös; Juicelta ne on napattu juhannuksen spontaanit yhteislaulut, mutta sieltä löytyvät myös ne kappaleet, joita kuunnellaan yksin ja hartaasti sittenkin. Jotenkin tuo on pitkään vaan harmittanut, että mies oli niin muutaman kappaleensa vanki. Viidestoista yö tunnetaan, samoin se Syksyn sävel, mutta siihen loppuu monen tietämys. Ja silti kansantaiteilijasta puhutaan. Harvoin kuulee Yölentoa, Juuret-biisiä, Viime yönä ennen kahta, Pienestä pitäen, Mene kotiin...
 
Omalla Leskis-kokoelmalla on mittaa useimpien albumien verran, muutama vinyyli, kaikki lastenkirjat ja runokirjat sekä omaelämäkerta. Mainio dvd-paketti myös.
 
Kuka murhasi rock´n roll-tähden on sellainen opus, jota olen lukenut toisenkin kerran. Siinä tulee myös sitä puolta Juicesta, joka ei ole musiikkia; tekisi mieli väittää, että iso osa maailmankatsomuksestani on, jos ei muodostunut Juicen ansiosta, kuitenkin saanut sieltä suunnalta vahvistuksensa: hei, tälleen vähän toisin voi joistain asioista ajatella! Vähintään yhtä tärkeää mitä Juice sanoituksiinsa pisti, oli se, mitä hän kolumneissaan ja haastatteluissa sanoi.
 
Oli varsinainen musta lauantai eilinen.

Tässä joitakin aikoja sitten otin osaa illanviettoon, jossa tarkoituksena oli kuunnella kaikenlaista ala-asteajat mieleen tuovaa musiikkia. Hieman skeptisenä tuohon tilaisuuteen lähdin ja syystäkin: arvasihan sen että Aikakonetta ja XL5:ta siellä pääsääntöisesti kuunneltiin ja muisteltiin. Itse pysyttelin hiljaa ja taka-alalla, sillä siinä tilanteessa olisi tuntunut pyhäinhäväistykseltä todeta, että omia ala-astesuosikkejani olivat nimenomaan sellaiset kappaleet kuin Midas, Mussolini perusdiini ja Ekumeeninen jenkka, Ajan henkeä tai Bluesia Pieksämäen asemalla unohtamatta.
 
Eihän noista (ja monista muista Juicen kappaleista) tietenkään paljoakaan silloin 11-12-vuotiaana ymmärtänyt, mutta jollakin tapaa ne vain tuntuivat hyviltä; voisi jopa tavallaan sanoa että omilta. Niissä tunnuttiin puhuvan monenlaisista, ja ennen kaikkea merkityksellisistä asioista, toisin kuin kaikessa siinä musiikissa, jota ikätoverit pääasiallisesti tuntuivat kuuntelevan. Jollakin tapaa myös sanomisen terävyys ja nerokas kielenkäyttö tuntuivat mukavilta, vaikka en varmasti silloin vielä ihan tarkkaan tajunnutkaan millainen kielellinen nero Juice oikeasti olikaan. Myöhemmin sekä sisällöllinen ja tekninen puoli ovat auenneet ihan uudella tavalla, enkä voi muuta kuin olla iloinen siitä että aikoinani ymmärsin valita Juicen tyhjäpäisten poikabändien sijasta.
 
Kahdesti olen Juicen keikallakin ollut, enkä kumpaakaan kertaa vaihtaisi mistään hinnasta pois.
 
Kiitos Juice, kaikesta.

Juice opetti biisissään, mitkä on daisarit :D

Kyllähän Juicen musaa on tullut diggailtua jo penskana, kun faijalla oli (yllätys) pari levyä hyllyssä. Noista ajoista (80-luvun alusta) se on siellä taustalla ollut, vaikka en mikään hirmu Juice-fani ole ollut. Yhdenkin tv-keikan muistan, jossa hän tapansa mukaan vitsaili jotain poliiseista välispiikissään.
 
Nyt herran poismentyä havahduin, ettei mulla ole yhtään hänen tuotantoaan. Piti sitten käydä hakemassa ehkä se kaikkein unohtumattomin Juice-albumi, eli "Viidestoista yö (tauko III)". Jumalattoman kova Suomi-rock-levy, läpituttuja biisejä täynnään. Ansionsa myös hienolla ja tyylikkäästi soineella Slam-yhtyellä!

Kyllähän Juicen musaa on tullut diggailtua jo penskana, kun faijalla oli (yllätys) pari levyä hyllyssä. Noista ajoista (80-luvun alusta) se on siellä taustalla ollut, vaikka en mikään hirmu Juice-fani ole ollut. Yhdenkin tv-keikan muistan, jossa hän tapansa mukaan vitsaili jotain poliiseista välispiikissään.
 
Nyt herran poismentyä havahduin, ettei mulla ole yhtään hänen tuotantoaan. Piti sitten käydä hakemassa ehkä se kaikkein unohtumattomin Juice-albumi, eli "Viidestoista yö (tauko III)". Jumalattoman kova Suomi-rock-levy, läpituttuja biisejä täynnään. Ansionsa myös hienolla ja tyylikkäästi soineella Slam-yhtyellä!
 
Itsekin nyt tänä syksynä olen ekat Juicen studioalbumini hankkinut, päätin aloittaa sieltä 70-luvun ekoista studiolevyistä Coitus Int, Per Vers ja Keskitysleirin ruokavalio, nehän ne herran tuotannossa niitä tärkeimpiä ovat koska niistä se kaikki aikanaan lähti. Ja hienoja levyjä ovatkin.
 
Kun tuossa noita Juicen kolumneja luki, niin väistämättäkin tuli mieleen että niin paljon olisi vielä ollut annettavaa. Ei ehkä musiikissa enää, mutta kirjailijana ja journalistina. Suomi menetti todella suuren neron aivan liian aikaisin.

Yhdenkin tv-keikan muistan, jossa hän tapansa mukaan vitsaili jotain poliiseista välispiikissään.
 
Tämä on minun keskisormi, minä näytän sitä koko maailmalle. Mutta isillä on iso keskisormi... se painaa sillä kokouksissa nappia!
 
Oliskoha ollu jotenkin noin? Ei voi muistaa.

Sanoitukselliset ratkaisut, ei enempää. Mutta sepä onkin jo aivan helvetisti.
 
e:kiroitus vihre