Kitarat: kitarakamat ›

Täällä kun tuntuu pyörivän jatkuvasti jonkin sorttisia "kumpi on parempi Epi vai Tokai" tai "Gibson vs. ESP" -juttuja, niin nyt voitais kasata semmonen pikkusen laajempialainen vertailu eri Les Paul -mallisista kitaroista.
 
miten olis tämmönen että
 
merkki- malli- hinta:
+ hyvät puolet
-huonot puolet
=yhteenveto
ja linkki
 
ja toivon että jos ja kun kirjoitat oman esittelyn/arvostelun, niin teet sen kokemuksesta, jolloin vältytään näiltä
 
Jack & Danny -LS-5
+hyvää polttopuuta
-Paska
=Osta gibson
 
-kommenteilta.
 
Jokaisesta kitarasta löytyy sekä hyviä että huonoja puolia, ja tarkoituksena olisi nyt etsiä ne kaikkien nähtäväksi.
Tämän jutun tavoitteena ei ole kertoa ihmisille mikä kitara kannattaa ostaa ja mikä on paras, vaan näyttää suuntaa ja avata silmät myös muita merkkejä/malleja kohti.
Siis jos olet ostamassa LesPaulia, niin älä vain katso täältä mikä kannattaa tilata saksasta, vaan mene kauppaan ja ota keppi käteesi, katso sitten kannatttaako ostaa.
 
Toimisko näin?

Epiphone Les Paul Standard:
Tais olla noin 550e paikkeilla joskus 3-4 vuotta sitten.
+ Hinta, viimeistelykin ihan ok.
- Virittimet voisivat olla paremmat, bruukaa meneen epävireeseen jo melko nopeasti. Tosin onhan tuolla ikääkin jo... Ajattelin että vaihtaisin tai vaihdatuttaisin paremmat tässä pikapuoliin.
- Mikit hieman tuhnut, nekin olisi ehkä syytä vaihtaa.
= Ihan hyvä kitara hintaisekseen, edellämainituilla toimenpiteillä siitä saisi varmasti varsin mainion soittopelin.

No mikä ettei.
 
Fenix Les Paul Custom:
 
+ Kaulan kulma kohdallaan. Nauhatyössä ei valittamista.
+ Gotohin virittimet ja talla/peräkappale.
+ Nätti kuin mikä.
+ Täyspaksu loimuvaahterakansi.
+ Varsin edullisia käytettynä, uutena näitä ei enää saakaan.
 
- Vakiomikit vain keskitasoa.
- Alkuperäinen satula muovia.
- Ei aivan kevyimmästä päästä (omani n. 4,5 kg).
- Yksilöstä riippuen pieniä viimeistelyvirheitä. Omassani otelautamerkeistä osa ei ole keskellä ja lavassa on päässyt nanomilli maalia reunalistan päälle. Olen kyllä nähnyt yksilöitä, jotka olivat kaikin puolin moitteettomia.
 
= Kelpo LP-kopio edullisesti, pärjää mielestäni varsin hyvin kalliimmillekin kopsuille tai Gibsoneille viimeistään elektroniikan vaihtamalla. Omassani ei tosiaan ole yhtään muuta vikaa, kuin nuo pienet kosmeettiset seikat. Näitä voi metsästää esim. Saksan eBaysta, tosin mainittakoon, että näitä oli useaa eri mallia, joista osa on pulttikaulaisia ja myöskin Standard-kopiota löytyy (tämä minun on eräänlainen Standard/Custom-hybridi).

Epiphone lespaul std
+ Huokea hinta,maksoin muistaakseni 140e,oli noin vuoden vanha silloin.
+ Hyvä sointi,ja nyt mikitkin vaihdettu duncanin jb/jazz settiin,alkuperäiset oli aika tuhnut niinkuin edelläkin jo mainittiin.
+ ihan hyvä viimeistely,mutta sähköjen puolella saanut vaihtaa piuhoja ja korjata juotoksia.
- Virittimet menee vielä varmaan vaihtoon,muutama on hieman oudon tuntuinen,mutta vireen kyllä pitää melko hyvinkin.
 
Hintaisekseen hyvä peli,ja toimii tarpeisiini täydellisesti.Toimii oivasti niin dropped kuin normi vireissäkin,ja hienosäädötkin kun teki niin parani vaan.

Stagg Les Paul
 
+ halpa hinta
+hyvä laatu
+mukava ja käteensopiva liimakaula
+hyvä soitto tatsi
+volume ja tone nupikat jopa tottelevat kääntelyä
+hyvä viimeistely
+ sustaini on pitkä
 
-mikit kiertää helposti
-ja mikkien laatu ei muutenkaan ole mikään hirveän hyvä
 
PS: ei ole niitä 100€ euron Staggeja... vaan hieman yli 300€
 
Edit: ainiin ja huomasin alussa että kun soittaa jotain kieltä pitkään niin kuuluu kaulamikistä pientä särinää (johtuu värinästä mikä aiheutuu kielestä) tämä siis silloin kun ei ole vahvistimessa kiinni. mutta se korjaantuu sillä että kiristää aivan pikkiriikkisesti noita mikkejä tai sitten hieman kääntää sormen päällä sitä (n. 1/10mm)

Tapaus Tokai LS-70 on tällainen:
 
+ Specsit kuin LP Standardissa lukuunottamatta kannen loimua
+ Laadukas Gotohin hardware
+ Muhkea ja kovaääninen sointi
+ Jämäkkä, oikean soittimen fiilis ja tatsi
+ Hienon näköinen cherry sunburstina
+ Hinta uutena 700-800e riippuen kaupasta
 
- Satula muovia, mutta on säilynyt tähän mennessä ehjänä
- Alkuperäismikit pärjäävät vertailussa ehkä muille halpiksille, mutta eivät merkkimikeille
- Mikkivalitsin on reistaillut, mutta korjaantunut erkkateipillä
- Polyuretaanipinta - ajan saatossa näyttää ehkä hömelömmältä kuin '59 LP nykyään
 
= Kitara, jonka ensinäkemältä luulisi vähintään puolet kalliimmaksikin. Pieni modaus, niin tuloksena on armoton työjuhta, jonka käyttöarvo on yhtä korkealla kuin esikuvansa.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/12322.jpg

ja muistakaa lisätä niitä hintoja sinne myös, helpottaa paljon sen oikean löytämistä..

Epiphone Les Paul Custom
Maksoin jotain 500e vuoden verran käytetystä.
Valmistusvuosi taisi olla 2003, Korean tuotantoa, Groverin virittimillä
Möin pois n. vuoden verran käytettyäni.
 
+ Les Paulin näköinen ja tuntuinen
+ Soundi muistutti alkuperäistä, vaikka olikin orkkismikeillä tunkkainen
+ Helpposoittoinen, toimiva soitin
+ Piti vireen hyvin.
- Mikit herkät kiertämään isoilla gaineilla
-Talla oli hieman liian takana paksummille kuin .10 -kieliseteille, loppui hienovirittäessä vara kesken.
- Painava, kohlon tuntuinen.
- Nauhat oli jo kahden vuoden soiton jälkeen kuluneet jonkun verran kuopille
- Lapa rumannäköinen (Ei ollut vielä ostaessa, vuoden aikana opin näkemään sen rumuuden verrattuna aitoon.)
 
Möin pois kun ei sopinut mun käteen ja oli liian painava. Lisäksi soundi oli liian tumma minun makuuni ja kyllästyin mustaan väriin. Hevimeiningeissä toimi paremmin kuin mun perusrokkailussa.

Tässä omat soittimet:
 
'85 Gibson Les Paul Custom
 
+ puut, sillä nämä oikeasti soivat helevatan hyvin (vielä ei ole omalle kohdalle tullut yhtä hyvää Les Paulia, ei edes Gibsonilta)
+ HB-L ja HB-R mikit toimivat hyvin (eivät taida alkuperäiset olla, mutta varsin loistavat PAF-tyyliset humbuckerit)
+ kitarassa ei ole koskaan ollut minkäänlaista vikaa (ei edes viimeistelyssä), eli laadusta voidaan puhua.
+ PARAS! Omasta mielestä juuri sellainen mitä Gibsonin laadulla tarkoitetaan.
- Ostin kitaran nauhattomana, joten uudet nauhat tähän täytyi laittaa ja se ei ole kovin halpaa lystiä liimakaulaiseen ja reunalistalliseen kaulaan.
 
Hinta: maksoin kitarasta 1000 USD kun käytettynä ostin New Yorkista, eli nykykurssilla alle tuhat euroa + nauhatyö.
 
~o~
 
'92 Gibson Les Paul Standard
 
+ soundiltaan ja fiiliksektään varsin hyvä yleiskitara kevyestä musiikista rankempaan räimimiseen, eli toimiva peli monessa.
+ Viimeistely on ok, lakassa ei ole virheitä, soi hyvin, kaula ei elä lämpötilan tai ilmaston mukaan juuri lainkaan. Vaikuttaa tasalaatuiselta puumateriaalilta.
- Kansipuu ilmeisesti elänyt sen verran, että sormella kokeillessa reunalistan ja rungon liitoksessa tuntuu pieni "kynnys".
- 10 vuoden käytössä tune-o-maticista kului "soittokelvottomiksi"
 
Huom! Tätä kitaraa olen aikojen saatossa modaillut. Alkujaan siinä oli kiinni Gibsonin 49x-sarjan AlNiCo-magneetein varustetut mikit, mutta vaihdoin siihen DiMarzio PAF Pro:n kaulalle ja Evolutionin tallaan. DiMarzion jälkeen laitoin 49x-sarjan mikit takaisin. Dimebuckerkin kävi joskus tallassa ja mulla oli modattuna "pikaliittimet" kun tuli vaihdeltua mikkejä niin usein. Nykyään tuossa Stanussa on Lindy Fralinit.
 
Stanuun on myös vaihdettu talla, joka on nyt mallia Double Eagle Tune-O-Matic. Täysin messinkinen talla kyseessä ja sen vaihdoin ihan siksi, että Wallin Petellä oli samanlainen. Foxilta ostin tuon vempaimen ja ihastuin kyllä 100-0. Loistava soundi ja mielestäni sointi on nyt kuulaampi ja selkeämpi. Messinki rules!
 
Niin ja omasta källistäni johtuen (löin Stanun lavan riehuessani reeniksellä ja G sekä D-kielen Deluxe-virittimet antautuivat) Stanuun on vaihdettu Gotohin Magnum Lock virittimet sekä luinen satula.
 
Hinta: n. 6000mk, ja vaihdossa vein muistaakseni Fenix FenixPaulin. Olisinkohan maksanut jonkun 4000-4500mk väliä. Plus tietysti modailut.
 
~o~
 
'06 LTD EC-1000 VHB
+ Satiinilakkaus ja kitara on hyvin viimeistelty. En ole vielä 2 kuukauden aikana löytänyt mitään mistä oikeasti pitäisi/voisi nipottaa tai valittaa. (Nauhat viimeistelty todella hyvin, otelauta oli öljytty ja kiilteli oikein, ei lakkavirheitä... paitsi tsekkaa tuo miinusosasto.)
+ Ihan hyvät mikit (SD JB/59)
+ Kitara soi pitkään ja selkeästi
+ laadukkaat puut ja laadukas hardware sperzeliä & toneprosia myöten
- Ei ole Les Paul
- Ei tullut laukkua mukana vaikka kitara on lähemmäs 1000e soitin (ovh siis)
- Lakkaa ei oltu hiottu pois reunalistojen päältä, tai sitten ne oli tarkoituksella jätetty siten. Eli sillä tavoin kermaisista bindauksista on saatu "vintaget" kun hieman oranssihtava lakka on jätetty päälle. Kitaran värityshän on Vintage Honey Burst, joten kai tuossa jonkin sortin vintagea on haettu vaikka kitara on muuten moderni, mahaviistettä ja muita ominaisuuksia myöden.
 
PS. tämä LTD oli oikeasti positiivinen yllätys kun testasin ja pakkohan se oli ostaa.
 
Hinta: n. 800e maksoin ja siihen päälle sitten 70e kovasta ruskeasta LP-tyylisestä laukusta. Parempaa soitinta en itselleni tuohon rahaan löytänyt muilta valmistajilta uutena... Diggailen siis kovasti Les Paul-malleja ja "mallisia" skeboja.

Ok, tämä on minun näkemykseni tästä kitarasta, joten muiden on turha ruveta sitten kitisemään;)! kitara on minulla ollut nyt about. 4 vuotta.
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Kitara: Epiphone Zakk Wylde Les Paul, "se oikea bulls eye" ei camo, tai muu...
Hinta: 999€, sain 750€
 
Plussat:
 
+ Kuulostaa Les Paulilta, näyttää Les Paulilta
+ Virittimet (Grover), pysyy vire aivan uskomattomant hyvin
+ Liimakaula, joka tuo piiiitkäään Sustainin
+ Volume/Tone potikat tottelevat käskyjäni hyvin. ei rahinoita
+ Ruusupuu otelauta, Vaahtera peukalo puolelta ( lakattu, sille miinus)
 
Joidenkin mielestä hinta voi olla "perus" Epiksi liian hintava 999€ tai Thomann about 780€ (sis. postikulut), Itseäni ei paljon haitannut, koska katselin ja kokeilin tuon hintaluokan Gibsoneita, niin uusia kuin käytettyjä (siis hinta haarukka 900-1300€) kokeilin tätä Kitaraa about 1 tunnin verran eri vahvistimien läpi, ja tulin siihen tulokseen, että tämän ostan, tähän miellyin parhaiten. Ei tuossa hintahaarukassa paljon uutta Gibsonia saa, mutta kummiskin.
 
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Miinukset:
 
-Nauhat,
 
Olivat jotain mediumia tai jotain, Jacksoneilla kun olen tottunut soittamaan, niin ne lähtivät ensimmäiseksi satulan kanssa vaihtoon, tilalle luu satula ja Extra Jumbo nauhat dunlop 6100 nauhat, ja arvatkaa olinko yhtä hymyä, kun kitara saapui Modauksesta, minulle:) Modauksen suoritti Ruokangas. Kallista, mutta sen arvoista!
 
-Viimeistely
 
Joitain tiettyjä maalaukseen liittyviä, ja joitain pieni kosmeettisia "fiboja" jotka ovat mainitsemisen arvoisia kylläkin, mutta ei ne soittamista häiritse! soitan sillä. myöskin nämä otelauta merkit ovat aikas "leluja", mutta ei paljon soittoa häiritse.
 
-Metalliosat (ei virittimet)
 
metalliosat, peräkappale, talla ovat hitsaajan, tässä tapauksessa minä, niin liian pehmeitä ja muutenkin vaikuttavat ei niin laadukkailta.
 
-Paino
 
Joillekkin kitaran paino saattaa tuntua liian painavalta, about. 5,7 Kg.
 
-Kaulan peukalo puoli
 
Ei käsitetä väärin, kaulan peukalo puolen lakkaus ei todellakaan ollut minun makuuni, joten hioin sen hienolla hiekkapaperilla pois, sitten öljysin ja n. 1 kerran kuussa tai 1 kerran 3 kuukauden välein öjyä sen peukalo puolen, jolloin siitä tulee semmoinen mitä itse sen haluan olevan.
 
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Yhteenveto:
 
Kaikin puolin hyvä kitara päivääkään en ole katunut, kun sen ostin, erilaisia mikkejä olen kokeillut, kuten Seymour Duncan SH-8(invader), EMG-81 ja viimeisimpänä Seymour Duncan SH-6, joka toistaiseksi on piessyt nuo molemmat. Alkuperäiset mikit ovat EMG HZ-H4 ja EMG HZ-H4A, jotka ns. "pyrkivät" olemaan passiiviset EMG-81 ja EMG-85, nuo HZ:tat ovat hyvät, en sitä väitä vaikka moni täällä on niitä vastaan. Itselläni kaulamikkinä on EMG: HZ-H4. joka on hyvä. Joten nyt keskeytän oman arvioni jatkan myöh. joten näillä mennään, toivottavasti joku sai osviittaa tästä.

Epiphone Heritage
250 egee panttilainaamosta.
 
+ Handcrafted (in Czechkoslovakia)
+ Schallerin rauta ja mikit
+ Tuntuu ja kuulostaa "siltä aidolta"
+ Mukava sustain
+ Puumatsku (mahonki body, ruusupuu otelauta...)
 
No en jaksa.. kopioin tuolta..
 
Body material: Solid european mahogany (the guitar is very heavy)
Top material: European flame maple
Neck material: European mahogany
Fingerboard: Rosewood
Hardware: Chrome Schaller
Pickup: 2 x Schaller humbuckers (chrome)
 
- Painava
- Kuten LP malliset yleensäkin, bodyn muoto alkaa tuntumaan käsivärressa. Siis siinä kyynerpään ja ranteen välistä :)

Tokai LS-85
Hinta uutena ~1000e riippuen kaupasta(ainahan sitä voi tinkiä)
+ Specsit kuin LP Standardissa
+ Laadukas Gotohin hardware
+ Puut
+ Muhkea ja kovaääninen sointi
+ Jämäkkä, oikean soittimen fiilis ja tatsi
+ Hienon näköinen honey(?) sunburstina
+ Pickguardin alta paljastui yksi lähes huomaamaton lommo, muuten täydellinen viimeistely/kunto ostettaessa
 
- Laukun joutuu ostamaan erikseen
- Satula muovia, mutta on toiminut hyvin siitä huolimatta
- Polyuretaanipinta - ajan saatossa näyttää ehkä hömelömmältä kuin '59 LP
nykyään

Onko hyvät noi mikit mitkä vaihdoit? Mitenkäs niiden hinta? Ja millasta musaa ite pääasiassa oot niillä soitellu, vai kelpaako lähes kaikkeen musiikkiin?
 
http://www.thomann.de/fi/seymour_du … can_sshjb_jazz_rodded_humbucker.htm
 
On hyvät,nämähän taitaa olla ne vaihdetuimmat mikit Lespauleihin yleensäkkin.Ite soittelen nirvanasta kotiteollisuuteen yms sen suuntaista,toimii rockista mättöön kyllä.

http://www.thomann.de/fi/seymour_du … can_sshjb_jazz_rodded_humbucker.htm
 
On hyvät,nämähän taitaa olla ne vaihdetuimmat mikit Lespauleihin yleensäkkin.Ite soittelen nirvanasta kotiteollisuuteen yms sen suuntaista,toimii rockista mättöön kyllä.
 
Ok, täytyy harkita itellekki jos vaihtais...

Laitanpas minäkin.
 
Tokai LS-50 vuodelta -85.
 
+ Hyvät puut, nätti plain top
+ Paino alle 4 kg
+ kaula reagoi hyvin raudan säätöön
+ Hyvä talla
+ Alumiini Stop-bar
+ Kiva ´58 / Gibson Customshop muotoilu, eli kansi on tasainen mikkien alueelta
+ Siistiä työtä
+ Ei muovisen tuntuinen, kuten uudet
 
- Alkuperäiset virityskoneistot eivät kovin hyvät
- Mikrofonit voisivat olla paremmatkin
- Nitrolakka vanhenisi tyylikkäämmin
 
Yhden palan mahonkikaula muuttui taannoin kahden palan malliksi, mutta sointi ei onneksi huonontunut. Rahallinen arvo kyllä.

merkki- malli- hinta:
GrasRoots - G-LP-45 S - 545e
 
+ Hyvät puolet:
+ Viimeistely varauksin
+ Fiilis
+ Autenttinen lapa ja ulkonäkö
+ Esikuvalleuskollisuus
+ Mikkivalitsimen toiminta
+ Mikit varauksin
+ Hihnatapit (tosi isot)
+ PAINO !
+ Hinta
+ Käytös ääritilanteissa
 
- Huonot puolet:
- Viimeistely varauksin
- Virittimet
- Laadunvalonta ja suuret yksilölliset erot puissa !
 
= Yhteenveto:
Hintaansa nähden erinomainen soitin.
Todella isoja yksilöllisiä eroja, oma soittimeni painaa todella paljon.
En ole punninnut, mutta uskoisin, että 5 kiloa menee rikki.
Elektroniikka toimii mainiosti, mikit ovat miedot ulostuloltaan ja kiertävät jonkin verran kovilla volumeilla. Hallitusti kylläkin. Soveltuu kaikenlaiseen musiikkiin soundillisesti.
Virittimet ovat paskinta kuraa, itse vaihdoin omaani Schallerit jotka maksavat n. 45euroa halvimmista liikkeistä.
Ajoasento soveltuu kaikenkokoisille ja mallisille kuljettajille.
 
http://www.espguitars.co.jp/grassroots/index.html

Anteeksi kun olen vastarannan kiiski, mutta musta tällainen on aivan yhtä tyhjän kanssa. Oikeasti pätevä vertailu saataisiin, kun kymmenen ihmistä toisi samaan tilaan kymmenen erilaista Les Paulia, ja saisivat kokeilla niitä rauhassa. Mitään yleistä mielipidettä ei tarvisi muodostaa, vaan kaikki saisivat valita mistä itse eniten pitävät. :-)

onko noissa tokai les pauleissa iha järestään gotohin hardware?

onko noissa tokai les pauleissa iha järestään gotohin hardware?
 
Japanilaisissa kyllä.