Etno, proge, latin ›

Onkohan muuten Crimson tekemäs uutta levyä tai kiertuetta lähiaikoina? Mietin vaan, kun se Levinkin siihen otettiin uudestaan. Olisi mielenkiintoista kuulla tai jopa nähdä mihinkä suuntaan musa taas lähtee. Toivoisin, että siihen 80-luvun alkuun päin oltaisiin menossa kun tuo kokoonpanokin olis melkein sama. Toki tuo uusinkin levy oli kova, mutta jotain kevyempää ja enemmän improvisaatiota. Tyhmää arvailuahan tämä on.
 
Hmm, miten mulla on semmonen fiiwis että nykyään (tai siis tuplatrion hajoamisen jälkeen) kCrimson on paaaaljon enemmän improo kuin 80-luvun alun tiukasti koordinoitu new-wawe.
Ja niistä tutustumislevyistä, KC on vähän vaikee tutustua. Jos jokaisella erilaista musiikkia soittavalla KC kokoonpanolla olisi oma nimi olis "tutustuminen" helpompaa. Joutuu kuuntelee aika montaa levyy et saa KCstä yleiskäsityksen. Mielestäni mukavaan alkututustumiseen kuuluu ItCotKC tai In the Wake of Poseidon, Lark's Tongues in Aspic, Starless and Bible Black tai Red, Discipline, THRAK sekä Power to Believe. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.

Minä sain myös käsiini tuon The Collectable King Crimson Vol. 1. Täytyy sanoa heti kättelyssä, että kyllä on jätkillä raju meininki päällä ja Wettonin bassosoundi on kyllä raaka. Mikäs toi Dr. Diamond oikein on? Lupaavalta biisiltä kuulosti. Ihme kun ei ole millekkään studio albumille päässyt. Easy money on kyllä kova veto myös, mutta mikä se lopetus oikein oli?

Easy money on kyllä kova veto myös, mutta mikä se lopetus oikein oli?
 
Ainakin Live in Mainz 1974 -levyllä Easy Money siirtyy lopussa Fractureen. Nauha kuitenkin valitettavasti katkeaa kesken..

Tuli sitten tilattua Collectors' King Crimson, Vol. 1 ja siinähän on sellaiset livet kuin: 1969 Marquee Club, Jacksonville 1972 ja 1972 at the Beat Club. Jos joillakin on noita kyseisiä keikkoja kuultuna niin kertokaapa jotain.

DGM Live antaa ladata ilmaiseksi KC keikan vuodelta 1982 synttäreidensä kunniaksi.
http://www.dgmlive.com/archive.htm?artist=6&show=519
 
Vaatii rekisteröinnin.

Mielestäni mukavaan alkututustumiseen kuuluu ItCotKC tai In the Wake of Poseidon, Lark's Tongues in Aspic, Starless and Bible Black tai Red, Discipline, THRAK sekä Power to Believe. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
 
Samaa mieltä pääpiirteittäin. Jokaiselta aikakaudelta jotain. Itse muotoilisin listan ehkä näin: In the Court of the Crimson King (alkupään tuotanto), Red (Wettonin aikakausi), Discipline (kasari-aikakausi), THRAK (tuplatrio) ja Power to Believe (uusin muoto), eli siis nämä hittilevyt. Pienellä varauksella jättäisin tuon Disciplinen viimeiseksi.
Sitten kun nämä on omaksunut, niin sitten vain Larksia yms peliin.

Tuli sitten tilattua Collectors' King Crimson, Vol. 1 ja siinähän on sellaiset livet kuin: 1969 Marquee Club, Jacksonville 1972 ja 1972 at the Beat Club. Jos joillakin on noita kyseisiä keikkoja kuultuna niin kertokaapa jotain.
 
Marquee Club '69 on huonotasoinen yleisötaltiointi. Soundit on kamalat, hädin tuskin kuunneltavat, mutta "I Talk to the Windin" komea versio kumoaa heikot soundit.
 
Jacksonville '72 on suoraan pöydästä nauhoitettu hieno keikka, mutta soundit ovat tälläkin nauhoitteella aika rupiset. Jos hyvät soundit ovat sinulle pakko, niin tuon kokoonpanon julkaisuista "Summit Studios" on hankkimisen arvoinen.
 
Beat Club on saksan TV:lle nauhoitettu livenä studiossa vedetty keikka. Levyllä on kolme biisiä; hengästyttävä 30-minuuttinen impro ja alkeelliset versiot kappaleista Larks' 1 ja Exiles.
 
Ihan kelpo julkaisuja kaikki kolme, mutta liikutaan kyllä vahvasti Crimson-arkeologian parissa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että parhaat Collector's Club-levyt tulivat vasta tuon jälkeen.

Joo väärä hälyytys. Levykauppa ei voinutkaan toimittaa tuota levyä. Tilalle tuli _Absent lovers, joka pitäisi olla ihan kelpo plätty vai olenko ymmärtänyt jotain oleellista väärin?

Joo väärä hälyytys. Levykauppa ei voinutkaan toimittaa tuota levyä. Tilalle tuli _Absent lovers, joka pitäisi olla ihan kelpo plätty vai olenko ymmärtänyt jotain oleellista väärin?
 
Absent lovers on ihan naurettavan kova levy. Hakkaa KC:n 80-luvun studiolevyt mennen tullen, ja oikeastaan kaiken muunkin 80-luvulla tehdyn musiikin.

Absent lovers on ihan naurettavan kova levy. Hakkaa KC:n 80-luvun studiolevyt mennen tullen, ja oikeastaan kaiken muunkin 80-luvulla tehdyn musiikin.
 
Tuo pisti sanattomaksi.

Absent lovers pisti sanattomaksi.

Absent lovers pisti sanattomaksi.
 
No älä. Aivan mahtavia vetoja täynnänsä

Absent lovers pisti sanattomaksi.
 
80-luvun "Live at Leeds".

Todellakin. Live at Leeds siinä vasta on jotain. Toki erillaista kuin Crimson, mutta siinä on kyllä kaks liveä mun makuun. Kaikkein mieluisimpia livejä on kuitenkin olleet nuo 70-luvun Crimsonien livet. Sekä Boz, että Wettonin aikaiset.

Täysin offtopic, mutta pakko oli pistää.
 
http://www.disciplineglobalmobile.com/vision.htm?id=1579&show=976

Täysin offtopic, mutta pakko oli pistää.
 
http://www.disciplineglobalmobile.com/vision.htm?id=1579&show=976
 
Loistokuva. Ei oo huono tämäkään:
 
http://www.disciplineglobalmobile.c … ision.htm?&show=976&id=1580
 
Belew on nykyään aika eksentrisen näköinen.:)

Belew on nykyään aika eksentrisen näköinen.:)
 
Haha, selkeästi on kyllä mukana maailman menossa :) "Siis mitä toi jätkä sihtailee?"

Haha, selkeästi on kyllä mukana maailman menossa :) "Siis mitä toi jätkä sihtailee?"
 
Onpa tuo Kestolottokin hieman karskiintunut sitten näiden aikojen:
http://www.anticoemoderno.it/Antico … /Mr.Mister%20-%20Broken%20wings.jpg

Ajattelin kysellä sellaista, että mikä on teidän lemppari Crimson improvisaatio?
Mulle mielenkiintoisimmat ovat olleet: Providence ja Asbury Park.
 
Voi perustellakkin, jos haluaa.