Bassot ›

Halvin vaihtoehto on tietenkin kokeilla säätää nykyisien mikkien korkeuksia. Pienelläkin säädöllä voi olla huomattava vaikutus.
 
Kielisatsilla on hyvin merkittävä vaikutus koko soittimen soundipolitiikkaan. Kielen materiaalit ja ominaisuudet vaikuttavat tietenkin itse kielen ominaisvärähtelykäyttäytymiseen, mutta kielen jäykkyys, pinnan sileys yms. vaikuttavat siihen, miltä kieli tuntuu soittaa. Se, miltä kieli tuntuu, vaikuttaa taas siihen, miten kieltä näppää eli millaisen herätteen soittaja antaa kielelle eli miten kieli alkaa värähdellä. Soittimella itsellään on taas oma värähtelykäyttäytymisensä, joka lisää koko homman monimutkaisuutta. Joo joo, kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta niin se vaan on.
 
Summa summarum: kokeile säätää mikkejä ja osta uudet kielet.

Täytyy kyllä sanoa, että eräs mieleenpainuva testikokemus liittyi vanhempaan soittimeen, jossa oli mikkiyhdistelmänä Seymour Duncan SPB-1 (Vintage for P-Bass) ja saman puljun STK-J2b (Hot Stack for Jazz Bass, tallaversio).
 
Jos mun beissiä tarkoitat, niin on todettava että hyvin on pelittänyt. Erinomaisesti jopa.

Jos mun beissiä tarkoitat, niin on todettava että hyvin on pelittänyt. Erinomaisesti jopa.
 
Sitäpä hyvinkin.

Jos soittimen laadukkuuden ja soundin jakaisi sähköiseen ja akustiseen niin olen sitä mieltä että akustinen on tärkeämpi. Perus ok. mikillä saa huippusoundia jos basso puuosiltaan soi ja toimii huipusti, mutta jos basso on puuosiltaan vain perus ok. niin mitkään mikit eivät tee siitä huippusoundista. Soundi on aina vain niin hyvä kuin puuosat antaa myöten, mikkien keskinkertaisuutta voi vielä korvata hyvin toimivalla konstruktiolla. Munsta.
 
Amen. Totta joka sana.

mulla on just käyny mielessä noi Seymour Duncanin mikit, etenkin vintage-sarja ja sit guarter poundit. Onko noissa sit hirveitä eroja? Vai oiskohan se toi edellä mainttu yhdistelmä just soppeli ..Kyllä mä täs piakoin meinaan vaihtaa ne mikit tohon bassoon ja toivoa et sais sitä eloa lisää,en vaan tiiä et mitkä.
 
Ai niin,vielä ei oo ollu mitään puhetta niistä noiseless-mikeistä .Eikös sellanen vois kuitenki olla periaatteessa ihan pätävä siihen taakse ku se jazz-mikki kuitenki yksinään vähän humisee?

Ai niin,vielä ei oo ollu mitään puhetta niistä noiseless-mikeistä .Eikös sellanen vois kuitenki olla periaatteessa ihan pätävä siihen taakse ku se jazz-mikki kuitenki yksinään vähän humisee?
 
Yksikelainen passiivimikki hurisee yksinään aina.

Njoo, no huonosti kirjoitettu osaltani. Ehkä vähän jäsentymättömästi vielä ajateltukin. Koitan selvittää itselleni.
 
Jos soittimen laadukkuuden ja soundin jakaisi sähköiseen ja akustiseen niin olen sitä mieltä että akustinen on tärkeämpi. Perus ok. mikillä saa huippusoundia jos basso puuosiltaan soi ja toimii huipusti, mutta jos basso on puuosiltaan vain perus ok. niin mitkään mikit eivät tee siitä huippusoundista. Soundi on aina vain niin hyvä kuin puuosat antaa myöten, mikkien keskinkertaisuutta voi vielä korvata hyvin toimivalla konstruktiolla.
 
Munsta.
 
Termit huippusoundi ja perus ok ovat käsitteenä varsin väljiä ja todella subjektiivisia, mutta kerronpa omat ajatukset tästä basson soundiin vaikuttavista tekijöistä.
 
Ainoa järkevä lähtökohta on tulkita soundia akustisesti ja sähköisesti. Mutta kun akustinen soundi on vain osa sähköistä soundia, eli sitä kokonaisuutta jota lopulta bassossa kuunnellaan. Toisin sanoen akustinen soundi on pelkästään itsessään jo jotain, mutta sähköinen soundi itsessään ei ole mitään. Mutta silti näitä on vaikea laittaa tärkeysjärjestykseen. Akustinen soundi kertoo kyllä suunnan, miltä basso voisi parhaimmillaan soundata, mutta ei totuutta siitäkään.
 
Mä lähtisin liikkeelle siitä, että akustinen soundi on vain niin hyvä, kuin puu- ja metalliosat (tallat ym.) antavat myöten. Akustiseen soundiin vaikuttaa väkisinkin puut ja metallit ja rakenneratkaisut. Ja sitten basson lopullinen soundi on vain niin hyvä, kuin puut ja ym. akustiset tekijät ja sähköosat antavat myöten. Lopullisella soundilla tarkoitan vahvistettua soundia (ja tässä vaiheessa keskustelua unohdetaan hetkeksi vahvistimien merkitys soundissa)
 
Akustinen soundi on tärkeä lähtökokonaisuus, mutta lopullisessa basson soundiketjussa oleelliseksi nousee väkisin myös sähköisten osien merkitys. Mikit eivät vain toista basson ominaissoundia, vaan lisäävät (tai poistavat) omia ominaistaajuuksia mukaan ääneen. Basson mikki ei siis ole objektiivinen basson ominaissoundin välittäjä, vaan tuo soundiin subjektiivisella tavalla oman värinsä. Esim. basso, jossa on ohut alapää ja vaisu yläpää, saattaa piristyä huomattavasti mikeistä, jotka korostavat ala- ja ylätaajuuksia. Ja vastaavasti tasaisesti akustisesti soiva basso voidaan "pilata" soundillisesti mikillä, joka korostaa vain yläpäätä.
 
Omasta kokemuksesta ja ajattelusta kumpuaa siis väite, että vaisustikin akustisesti soiva basso voidaan piristää sähköisillä kikoilla ja loistavasoundinen basso voidaan pilata sähköisesti hölmöillä ratkaisuilla. Soundi ei siis MUNSTA ole vain niin hyvä, kuin puuosat antavat myöten. Asiasta on vaikea tehdä ehdotonta totuutta.

Mutta peruslähtökohtana on kuitenkin järkevä pitää sitä, että kun akustinen soundi on kunnossa, voidaan sähköosiin kiinnnittää huolettomammin huomiota.
 
Semmosta ja nyt kauppaan.

Ai niin,vielä ei oo ollu mitään puhetta niistä noiseless-mikeistä .Eikös sellanen vois kuitenki olla periaatteessa ihan pätävä siihen taakse ku se jazz-mikki kuitenki yksinään vähän humisee?
 
duncanin stäkkimallit ovat hurinattomia.

Ainoa järkevä lähtökohta on tulkita soundia akustisesti ja sähköisesti. Mutta kun akustinen soundi on vain osa sähköistä soundia, eli sitä kokonaisuutta jota lopulta bassossa kuunnellaan. Toisin sanoen akustinen soundi on pelkästään itsessään jo jotain, mutta sähköinen soundi itsessään ei ole mitään. Mutta silti näitä on vaikea laittaa tärkeysjärjestykseen. Akustinen soundi kertoo kyllä suunnan, miltä basso voisi parhaimmillaan soundata, mutta ei totuutta siitäkään.
 
Mä lähtisin liikkeelle siitä, että akustinen soundi on vain niin hyvä, kuin puu- ja metalliosat (tallat ym.) antavat myöten. Akustiseen soundiin vaikuttaa väkisinkin puut ja metallit ja rakenneratkaisut. Ja sitten basson lopullinen soundi on vain niin hyvä, kuin puut ja ym. akustiset tekijät ja sähköosat antavat myöten.
 
Just näin. Jos basson akustinen soundi ei ole terve niin mitkään mikit ei siitä hyvää tee, tämä tuli melkein 15v sitten itse opittua käytännön kokemuksen kautta; ja kalliiksikin oppi tuli kun pari kertaa mikit vaihdoin eikä soundi parantunut. Remu sanoi joskus sinnepäin että "ei paskasta saa konvehtia vaikka miten kuorruttais" ja tuo sanonta sopii tähän. Ja kaupassa kun testaan bassoa niin en edes vaivaudu kokeilemaan styrkkarin kanssa jos se akustinen soundi ei miellytä; korva kiinni basson runkoon ja sitten soitan kaulan ääniä läpi (samalla etsin kuolleet kohdat jos sellaisia on).
 
Viimeiset 10 vuotta omassa Precisionissa on ollut EMG mikki ja soundi sopii mulle, roots-meininkiä enimmäkseen tulee soitettua eikä kukaan puristi ole tullut valittamaan soundista, oikeastaan päinvastoin. Eräs äänittäjä kehui bassoni lämmintä vanhan liiton soundia ja halusi kaffetauolla tarkemmin tsekata millaisesta bassosta se ääni lähtee, hän kyllä hämmästyi kun huomasi EMG:n aktiivimikin. Basso siis vedettiin suoraan DI-boksilla pöytään, pöydän EQ flättinä ja lisänä vain hyvin lievä kompressointi. Sen liian yläpään sihinät ja kireyden vältän niin että tone on vain 50% auki ja kielet on riittävän hyvin (vähintään 1kk) sisäänajetut nikkelipäällysteiset joissa on luonnostaan enemmän alamiddle murinaa ja vähemmän yläpäätä. Ja plekulla en soita ikinä.

Musta toi DiMarzion DP 126 - setti kuulosti loistavalle. Muriseva alapää ja selkeä yläpää. http://www.thomann.de/fi/dimarzio_dp126_basspickup_set.htm

Halvin vaihtoehto on tietenkin kokeilla säätää nykyisien mikkien korkeuksia. Pienelläkin säädöllä voi olla huomattava vaikutus.
 
Kielisatsilla on hyvin merkittävä vaikutus koko soittimen soundipolitiikkaan. Kielen materiaalit ja ominaisuudet vaikuttavat tietenkin itse kielen ominaisvärähtelykäyttäytymiseen, mutta kielen jäykkyys, pinnan sileys yms. vaikuttavat siihen, miltä kieli tuntuu soittaa. Se, miltä kieli tuntuu, vaikuttaa taas siihen, miten kieltä näppää eli millaisen herätteen soittaja antaa kielelle eli miten kieli alkaa värähdellä. Soittimella itsellään on taas oma värähtelykäyttäytymisensä, joka lisää koko homman monimutkaisuutta. Joo joo, kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta niin se vaan on.
 
Summa summarum: kokeile säätää mikkejä ja osta uudet kielet.
 
Ja jokainen kokee nämä erot vielä omalla tavallaan. Esmes kielipuolella en voi suorastaan sietää Rotosoundin roundeja. Kanssabasistit taas järjestäen eivät koe niitä mitenkään erilaisiksi (ainakaan haittaavissa määrin) verrattuna muihin merkkeihin.

Jos soitat presaria ja jatsaria akustisesti niin ero on todella pieni, tuskin huomattava mutta kun laitat piuhan kiinni niin johan lähtee eroa syntymään eli kyllä se sähköpuolikin paljon vaikuttaa ja varsinkin se mikin/mikkien sijoittelu. En silti mitenkään väheksy puuosien merkitystä.

Jos soitat presaria ja jatsaria akustisesti niin ero on todella pieni, tuskin huomattava mutta kun laitat piuhan kiinni niin johan lähtee eroa syntymään eli kyllä se sähköpuolikin paljon vaikuttaa ja varsinkin se mikin/mikkien sijoittelu. En silti mitenkään väheksy puuosien merkitystä.
 
Minun korviin presari ja jatsi kuulostaa akustisesti täysin eri soittimilta, varsinkin omat yksilöt, vaikka ovat saman merkkisiä, saman ikäisiä, samoista matskuista ja jopa saman värisiä. Samoin kaikki muutkin instrumentit ovat erilaisia. Kaksi stratoa ei kuulosta akustisestikaan samalta vaikka ovat jopa saman muotoisia. Kyllä se soittimen soundi lähtee ensisijaisesti akustisesta klangista. Sähköillä sitä voi muuttaa ja paikkailla, mutta paskaskasta et konvehtia tee.
 
Ja luonnollisesti presarin ja jatsin soundiero sähköillä on väistämätön erilaisen mikkikonfiguraation takia.

Jos soitat presaria ja jatsaria akustisesti niin ero on todella pieni, tuskin huomattava mutta kun laitat piuhan kiinni niin johan lähtee eroa syntymään eli kyllä se sähköpuolikin paljon vaikuttaa ja varsinkin se mikin/mikkien sijoittelu. En silti mitenkään väheksy puuosien merkitystä.
 
Mikkien sijoittelu menee miusta melkein rakennepuolelle, se ei niitä mikkejä vaihtamalla muutu.

Omasta kokemuksesta ja ajattelusta kumpuaa siis väite, että vaisustikin akustisesti soiva basso voidaan piristää sähköisillä kikoilla ja loistavasoundinen basso voidaan pilata sähköisesti hölmöillä ratkaisuilla. Soundi ei siis MUNSTA ole vain niin hyvä, kuin puuosat antavat myöten. Asiasta on vaikea tehdä ehdotonta totuutta.
 
Miusta tuolleen saa epäluonnollisen ja paikatun kuuloisen basson. Ne sähköpuolet alkaa hallitsemaan. Tästä syystä en tykkää mistään aktiivielektroniikoista soittimissa. Ei nappaa. Toki tämä on vain mun henkilökohtainen tuntuma asiaan. Olen niitä toki monenlaisia kokeillut sekä hyvin soiviin peleihin että vähän huonompiin ja aina samalla lopputuloksella. En ns. diggaa.
 
Ps. aktiivimikki sensijaan on miusta ihan ok. Ne on ne äänenmuokkaustyökalut mistä en tykkää. hassu juttu sinänsä.

Miusta tuolleen saa epäluonnollisen ja paikatun kuuloisen basson. Ne sähköpuolet alkaa hallitsemaan.
 
Tuleeko Fizmaurizin kaapista epäluonnollisen ja paikatun kuuloinen, jos sitä equttaa, eli korostaa tiettyjä taajuuksia ja tiettyjä laskee? Jos sähköpuoli alkaa hallitsemaan (mitä ikinä se sitten tarkoittaakin!?), niin eikös silloin olla menty pieleen sähköjen suunnittelussa?
 
Tästä syystä en tykkää mistään aktiivielektroniikoista soittimissa. Ei nappaa. Toki tämä on vain mun henkilökohtainen tuntuma asiaan. Olen niitä toki monenlaisia kokeillut sekä hyvin soiviin peleihin että vähän huonompiin ja aina samalla lopputuloksella. En ns. diggaa.
 
Ps. aktiivimikki sensijaan on miusta ihan ok. Ne on ne äänenmuokkaustyökalut mistä en tykkää. hassu juttu sinänsä.
 
Mä ite ajattelen, että joihinkin soittimiin on hyvä laittaa aktiivielektroniikka, mutta sillioinkin se pitää olla ohitettavissa. Mun tuntuman mukaan laadukas basson sisäinen aktiivielektroniikka ei ole sen pahempi juttu, kuin ulkoisen esivahvistimen sävynsäädöt. Kumpaakin ite tarvin yleensä vain poikkeustapauksissa, mutta niitäkin on tullut vastaan. Sisäisen EQ:n hyöty on siin, että se käy äkkiä tutuksi, jolloin säätämisestä tulee hallitumpaa ja tarpeisiin paremmin sopivaa.
 
Piuha mikistä suoraan sävysäädöttömään esivahvistimeen ja siitä päättäriin ja neutraaleihin kaiuttimiin olisi jonkinlainen puhdasoppineisuuden huipentuma, mutta mutta.

Tuleeko Fizmaurizin kaapista epäluonnollisen ja paikatun kuuloinen, jos sitä equttaa, eli korostaa tiettyjä taajuuksia ja tiettyjä laskee? Jos sähköpuoli alkaa hallitsemaan (mitä ikinä se sitten tarkoittaakin!?), niin eikös silloin olla menty pieleen sähköjen suunnittelussa?
 
Tavallaan, mutta näillä mennään. Silti näen basson ja kaiuttimen eri laitteina joihin pätee eri säännöt.
 
Mä ite ajattelen, että joihinkin soittimiin on hyvä laittaa aktiivielektroniikka, mutta sillioinkin se pitää olla ohitettavissa. Mun tuntuman mukaan laadukas basson sisäinen aktiivielektroniikka ei ole sen pahempi juttu, kuin ulkoisen esivahvistimen sävynsäädöt. Kumpaakin ite tarvin yleensä vain poikkeustapauksissa, mutta niitäkin on tullut vastaan. Sisäisen EQ:n hyöty on siin, että se käy äkkiä tutuksi, jolloin säätämisestä tulee hallitumpaa ja tarpeisiin paremmin sopivaa.
 
Piuha mikistä suoraan sävysäädöttömään esivahvistimeen ja siitä päättäriin ja neutraaleihin kaiuttimiin olisi jonkinlainen puhdasoppineisuuden huipentuma, mutta mutta.
 
Tolleen mulla on jos ja kun nappaan combosta equn pois päältä.

Minun korviin presari ja jatsi kuulostaa akustisesti täysin eri soittimilta, varsinkin omat yksilöt, vaikka ovat saman merkkisiä, saman ikäisiä, samoista matskuista ja jopa saman värisiä. Samoin kaikki muutkin instrumentit ovat erilaisia. Kaksi stratoa ei kuulosta akustisestikaan samalta vaikka ovat jopa saman muotoisia. Kyllä se soittimen soundi lähtee ensisijaisesti akustisesta klangista. Sähköillä sitä voi muuttaa ja paikkailla, mutta paskaskasta et konvehtia tee.
 
Ja luonnollisesti presarin ja jatsin soundiero sähköillä on väistämätön erilaisen mikkikonfiguraation takia.
 
Juu kyllä kaikki vaikuttaa kaikkeen bassoissakin, ei tarvi kun mennä kauppaan ja ottaa muutama vaikka jatsin näköinen soitin kokeiluun niin huomaa että kyllä ne kaikki hiukan erilailla soi. Minusta suurin ero ton p:n ja j:n välillä syntyy kuitenkin erilaisista sähköistä ja mikin sijoituksesta.
 
EMG-mikeistä mulla on sen verran kokemusta että hyviä mikkejähän ne ovat ja antavat neutraalin ja tasapainoisen perussoundin.
Mihinkään jenkkifenderiin en niitä kuitenkaan lähtis laittamaan, en usko että EMG:t toisi mitään merkittävää lisää jenkin orkkismikkeihin verrattuna. Poikkeus olis tietysti jos harrastais släppäystä tai tarvis muuten vaan paljon yläpäätä niin sitten, ehkä..

Täytyy kyllä sanoa, että eräs mieleenpainuva testikokemus liittyi vanhempaan soittimeen, jossa oli mikkiyhdistelmänä Seymour Duncan SPB-1 (Vintage for P-Bass) ja saman puljun STK-J2b (Hot Stack for Jazz Bass, tallaversio).
 
Painuiko se mieleen soundin huonouden vai hyvyyden vuoksi?
Minulla on kopio pressarissa (Fenix) nimittäin SPB-1 ja SJB-2B. Eli tallamikki on vähän kuumempi. Olen kyllä tykänny, koska soundia saa aika paljon säädettyä mikkitasapainoa muuttamalla.