Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Muitakin Ayreon topickeja on, mutta menköön uudelleen. Alla tietoa myös uudesta levystä.
 
Yksi yhtye tai genre ei riitä summaamaan sitä, mitä kaikkea Arjen Anthony Lucassen on saanut musiikin maailmassa aikaiseksi. Nykyisellään miehen projektit ovat jo kohtalaisen tunnettuja, mutta joskus asiat olivat ihan toisin, eikä se tunnettavuus ole vieläkään saavuttanut ansaittuja tasoja. Arjen Lucassenin musiikillinen ura alkoi konkreettisesti jo 80-luvun alussa Bodinen ja sittemmin Vengeancen riveissä, joiden hyväntuulisella rockilla hän ei vielä saavuttanut unelmiaan, jotka tulivat vastaan vasta vaikeuksien kautta. 90-luvun alussa Arjen Lucassen oli vaikean tilanteen edessä, mainitun Vengeancen hajottua ja hänen ensimmäisen Anthony nimellä julkaistun sooloalbuminsa flopattua, jolloin tilanne oli vähintään hankala. Arjen Lucassen päätti kuitenkin koota itsensä ja toteuttaa unelmansa tekemällä vielä viimeisen albuminsa ja jos tämä projekti ei onnistuisi, hän lopettaisi musiikin julkaisemisen kokonaan. Tämän projekti oli Ayreonin ensimmäinen levytys The Final Experiment, jolla Arjen Lucassen halusi toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa toteutaa todellisen rock-oopperan useilla vokalisteilla, soittajilla, laajoilla tyyleillä ja teemoilla. Tämä oli vasta alkua, kuten kävi ilmi.
 
AYREON (1995-2000)
The Final Experimentilla vuonna 1995 käynnistynyt Arjen Lucassenin massiivisin projekti on edennyt jo mammuttimaisiin mittoihin. Jo ensimmäisellä The Final Experiment albumilla Arjen Lucassen toi yhtyeen lukuisia taitavia laulajia ja soittajia, sekä yhdisteli kaikenlaista itselleen mieluista musiikkia aina 70-luvun heavysta ja progesta 80-luvun heavyyn, hardrockiin, rockiin ja 90-luvun modernimpiin raskaan musiikin lajeihin. Ihan yhtä massiivinen linja ei jatkunut tunnelmapitoisemmalla Actual Fantasylla vuonna 1996, albumin erottua edeltäjästään sekä myönteisesti että kielteisesti, mutta jäätyä kaiken jälkeen ainoaksi selväksi Ayreon tuotannon lieväksi väliinputoajaksi. Sen sijaan Into The Electric Castle palautti linjan suuruuteen, Arjen Lucassenin yhdisteltyä tyylejään jopa vielä laajemmin mainituista piirteistä vielä höyryisempiin tunnelmointeihin ja kosmisempiin maisemiin, joiden ohella esimerkiksi laulajat Anneke von Giersbergen, Fish, Sharon den Adel, Edwin Balogh, Damian Wilson ja Edward Reekers pitivät huolen komean teema-albumin tason yltämiseksi mestariteokseksi asti. Joitakin vuosia tämän jälkeen Arjen Lucassen päätti erottaa tyyliensä ääripäitä toisistaan, jolloin vuosituhannen vaihteessa syntyivät kaksi albumia The Dream Sequencer ja Flight Of The Migrator, joista ensimmäinen tunnelmoi hieman kevyemmin ja hämärämmin, kun taas jälkimmäisellä Arjen Lucassen työsti kosmista avaruusmetallia vokalisteinaan niinkin vaatimattomia nimiä, kuin Bruce Dickinson, Fabio Lione, Sir Russel Allen, Andi Deris ja Timo Kotipelto. Näiden kahden erilaisen albumin jälkeen Arjen Lucassenin tuotannossa koitti laajojen projektien aika.
 
AMBEON (2001)
Universal Migrator albumien myötä Arjen Lucassen halusi hyödyntää tyyliensä ääripäitä yhä enemmän, joista ensimmäisenä projeksi muodostui Ambeon, jolla Arjen Lucassen työsti nuoren laulajan Astrid van der Veenin ympärillä erittäin tunnelmallista ja jopa ambient pitoista kevyempää musiikkia omalla tavallaan. Tuloksena oli Fate Of A Dreamer albumi, jolla vasta 14-vuotiaan Astrid van der Veenin upea ääni pääsi näyttämään monia eri puolia tunnelmallisen musiikin parissa, josta löytyi kieltämättä myös hieman naarmuja. Albumin parasta antia tarjosavat ehdottomasti sen mukavat kevyet tunnelmoinnit koneiden, akustisien soittimien ja utuisten tunnelmien parissa, joiden pariin muutamat ripotellut särövallit eivät oikein ottaneet osuakseen, mutta onneksi nämä eivät särkeneet levyä liikaa. Ambeon on kenties yksi unohdetuimmista ja kokonaisuudessaan hieman tasaisimmista Arjen Lucassenin projekteista, mutta samalla se tuo Astrid van der Veenin ääntä niin hienosti esille ja vaikutti Arjen Lucassenin tuleviin projekteihin sen verran paljon, ettei Fate Of A Dreameria voi sanoa missään mielessä kehnoksi teokseksi. Tulevaisuudessa häämöttivät kuitenkin jo paremmat ajat.
 
STAR ONE (2002-2003)
Tässä saattaakin olla sitten se kaikkein eniten koko tämän laudan väkeä suoraan kiinnostava Arjen Lucassenin projekti heti Ayreonin Flight Of The Migratorin jälkeen. Star One oli eräänlainen vastaisku Ambeonin keveydelle, sillä tällä kertaa Arjen Lucassen sukelsi kauas kosmisuuksiin ja tuloksena oli sci-fi elokuvista teemojaan nostelevia proge/power/heavy -sävellyksiä, joissa saattoi kuulla jälleen elementtejä aina 70-luvun hammond-pitoisesta heavysta 80-luvun hardrockiin, 90-luvun poweriin ja jopa 2000-luvun moderneihin sävyihin, unohtamatta jatkuvaa progressiivista otetta. Vokalistien puolella kuultiin tällä kertaa mahtavaa kaartia, johon kuuluivat Sir Russel Allen, Damian Wilson, Dan Swanö ja Floor Jansen, joiden ohella unohtaa ei pidä myöskään soittajarintamaa, josta löytyi Arjen Lucassenin itsensä lisäksi esimerkiksi Jens Johansson koskettimien takaa. Tämäkin projekti olisi voinut flopata vähintään rankasti, mutta kuin ilkeilläkseen Arjen Lucassen teki lajissaan tavanomaisen albumin sijaan erittäin omalaatuisen ja kaikkia eri tyylisuuntien parhaita puolia yhdistelevän mahtavan kokonaisuuden, jolla sci-fi teemat yhdistyivät moniulotteisiin sävellyksiin vähintään mahtavasti. Star One saattoi olla Ayreon faneille hieman suoraviivaista jälkeä, mutta useiden vokalistien, heidän laulamien kuorojen, komeiden melodioitten, erittäin tyylitajuisten harmonioitten ja muutenkin monipuolisten elementtien kuljettama Space Metal ylsi lopulta huippuluokkaan. Tämän takia ei ollut kovin hankalaa ihmetellä, minkä takia Star One lähti lopulta myös kiertueille, joista tuloksena kuultiin myös Star One / Ayreon DVD ja live-albumi.
 
AYREON (2004)
Muutamien suureksi kasvaneiden projektien jälkeen Arjen Lucassen palasi jälleen pääprojektinsa Ayreonin pariin ja tuloksena oli jälleen erittäin erilainen ja sitäkin massiivisempi teos The Human Equation, joka Into The Electric Castlen tavoin levittäytyi peräti kahdelle albumille. Vokalisteiksi kiinnitettiin tällä kertaa James LaBrien, Mikael Åkerfeldtin, Devin Townsendin, Marcela Bovion, Mike Bakerin, Eric Claytonin, Magnus Ekwallin ja Devon Gravesin kaltaisia nimiä, eikä lopputuloksena ollut lainkaan itsestään selvä albumi. The Human Equationilla tarina vie kuulijan koomaan joutuneen päähenkilön (James LaBrie) mielen sisään, tämän vaimon (Marcela Bovio) ja parhaan ystävän (Arjen Lucassen) istuessa sairaalassa tämän vierellä. Ennen kuin päähenkilö voi herätä koomasta, on hänen tultava sinuiksi elämänsä ja traumojensa kanssa, jolloin alkaa koko elämän läpikäyminen mainittujen eri laulajien esittäessä eri tunteita mittavan kaksikymmentä kappaletta kestävän eepoksen ajan. Äärimmäisen mielenkiintoisiin mittoihin rakentuva levy on jo laulajiensa ja teemansa puolesta silkkaa timanttia, mutta jälleen kaikenlaisia puolia metallista, rockista, progesta, folkista ja klassisesta musiikista yhdistelevät sävellykset pitävät huolen mestariteoksen syntymisestä ja sitä The Human Equation todellakin on. Into The Electric Castlen kanssa melko samalla tavalla The Human Equation ei ole hittialbumi, vaan ennemmin kärsivällisyyttä vaativa massiivinen ja monipuolinen tarinakokonaisuus.
 
STREAM OF PASSION (2005-2006)
Viimeisimpänä projektina Ayreonin rinnalle syntyi The Human Equationin myötä Stream Of Passion. Itseni tavoin myös Arjen Lucassen kiinnitti jo The Human Equationilla huomiota Marcela Bovion mahtaviin vokalisointeihin ja lopulta Arjen Lucassen ihastui neitosen ääneen jopa niin paljon, että hänen oli työstettävä hänen osuuttaan pidemmälle. Näin syntyi Stream Of Passion, tummaa naislaulettua progella ja folkilla maustettua heavy-metallia soittava kokoonpano, jota varten Arjen Lucassen kokosi myös ensimmäisen aidosti bändinä toimivan kokoonpanonsa yli kymmenen vuoteen. Stream Of Passion saattaa vaikuttaa Star Onen tapaan monille Ayreonin moniulotteisuuteen tottuneelle hieman yksipuoliselta, mutta mitä ennemmän albumiin tottuu, sitä enemmän siitä voi löytää tasoja. Jo Marcela Bovion maagiset vokalisoinnit riittävät kuuntelun syyksi, mutta hyvä kokonaisuus erittäin meneviä sävellyksiä vievät jälleen mukanaan ihan uudenlaisella tavalla ja vaikka Embrace The Storm albumille mahtuukin joitakin tasaisempiakin kappaleita, asettuu kokonaisuus yllättävän vaikeasti avautuviin ja silti mainioihin mittoihin. Tämäkin projekti eteni pian myös tien päälle ja Star Onen tapaan kiertueen päätteeksi äänitettiin live-albumi ja DVD, jolla Stream Of Passionin kokoonpano kunnostautuu jopa studioalbumia paremmille tasoille.
 
AYREON (2006-2007)
Syyskuun lopussa 2006 Arjen Anthony Lucassenin uusi studio valmistui, hänen muutettua eron jälkeen kokonaan uuteen taloon ja näin ollen myös Electric Castle Studion tilat muuttuivat. Ahkerana muusikkona tunnettu Arjen Lucassen ei vaikuttaisi aikailevan uuden studionsa kanssa, sillä jo seuraavana päivänä hän päätti koota demo-nauhansa ja astella uuden studionsa uumeniin pistämään vireille seuraavaa projektiaan. Osallistuessaan Stream Of Passion -projektiin Arjen Lucassen ei ole todellakaan lepäillyt muutamaa vuotta, sillä studioon hän asteli satojen tai jopa tuhansien äänitteiden kanssa, valmiina kokoamaan niistä seuraavaa projektiaan. Äänitteiden tyylien äärimmäisen laajasta kontrastista päätellen Arjen Lucassen tulee työskentelemään nimenomaan seuraavan Ayreon -albumin parissa, Ayreonin pitäessä kuitenkin sisällään kaiken tarpeellisen. Tämän ohella Arjen Lucassenin tiedetään jo ottaneen yhteyttä moniin todella taitaviin ja lahjakkaisiin laulajiin sekä soittajiin, luodakseen jälleen täysin uudenlaisen Ayreon -ulottuvuuden. Aika näyttää millainen projekti tästä muodostuu, mutta ennakkotunnelmat ovat ainakin olleet todella lupaavia ja jos Arjen Lucassenin luomisvoimaan on yhtään luottamista, vaikuttavat mullistukset hänen elämässään musiikkiin ainoastaan myönteisellä tavalla.
 
Näin olemme tulleet lähestulkoon nykypäivään, joka antaa odottaa uutta Ayreon albumia ja muita teoksia, edellisistä kun tuntuu olevan jo paljon aikaa, vaikka Stream Of Passionin albumin ilmestymisestä on kulunut vasta vuosi aikaa. Mitä Arjen Lucassenin tuotokset voivat sitten tarjota juuri sinulle ja onko miehen tuotannossa jotain jokaiselle? On, ainakin melkein kaikille. Jos haluat lähestyä Arjen Lucassenin tuotantoa kohtalaisen helpolla tavalla ja kaipaat proge/heavy/power -metallista viritelmää, kannattaa tarttua Star Onen albumiin Space Metal ja Ayreonin Flight Of The Migratoriin. Jos taas uskallat tarttua Ayreonin moniulotteiseen mammuttimaisuuteen rock-oopperoineen, tartu Ayreonin The Human Equationiin ja Into The Electric Castleen. Naislaulettu metallikin saattaa olla juuri sinulle mieleen, jolloin kannattaa suunnata Stream Of Passionin albumin Embrace The Storm suunnille. Kaivatessasi enemmän ja vähemmän toimivaa läpileikkausta sekä Ayreonin, Star Onen että Stream Of Passionin tuotannoista, voivat myös Stream Of Passionin ja Star Onen Ayreon materiaalia sisältävät Live In The Real World ja Live On Earth DVD:t tarjota vaikka mitä. Jokaiselle jotakin!
 
Joskus aikoinaan saatoin avata vastaavanlaisen ketjun ja vieläpä ihan samasta syystä. Arjen Lucassenin tuotokset tarjoavat ihan omanlaisensa maailman, johon varmasti monet täältäkin voivat eksyä vaikka miten pitkälle. Puhuttiinpa sitten Ayreonista, Star Onesta tai vaikka Stream Of Passionista, löytyy Arjen Lucassenin tuotoksista varmasti monelle täällä niin paljon kaikenlaista, että uusia ulottuvuuksia löytyy varmasti itseni tavoin vielä todella pitkän ajan päästä tulevaisuudessa. Näitä asioita on loppujen lopuksi todella vaikeaa pukea sanoiksi, joten ehkä on parempi, että ne jotka katsovat tarpeelliseksi, tutustuvat Arjen Lucassenin tuotoksiin itse. Omalla kohdallani on kuitenkin käynyt niin, että aikanaan Ayreonista alkanut matka on ulottunut jo niin pitkälle, että Arjen Lucassenin tuotokset kuuluvat yhdessä läjässä omalla "bändi/artistit top5" -listalle ehdottomasti kaikessa monipuolisessa häikäisevyydessään. Kaikki eivät varmasti tätä kaikkea ymmärrä, mutta toivottavasti jälki on monille mieleen! Helpolla Arjen Lucassen ei päästä kuulijaansa juuri millään albumillaan, mutta lähestulkoon jokaisessa lajissa hän onnistuu myös paremmin kuin todella monet muut.