Kitarat: kitarakamat ›

Pääsin vihdoinkin kokeilemaan Helsingin F-Musiikissa Edition Tubea, ja kyllä se ainakin minun odotukseni lunasti. Puhdas oli todella hyvä. Soundissa oli kivaa yläpään kilinää mukana, jota sai kitaran tonea pakittamalla kuitenkin hyvin tasoitettua. Särökanava kuulosti vähän erilaiselta kuin Jucciksen äänittämissä klipeissä. Siellä oli se puhtaasta kanavasta tuttu yläpään kihinä, joka toi kyllä kivaa särmää soundiin, muttei varmaan kaikkien soundimakuun uppoa. Tietysti kitara vaikutti asiaan paljon: Yamahan halpis RG vs. kalliimmat kitarat joilla Jucciz ilmeisesti näytteitä äänitteli.
 
Mökää laitteesta lähti särökanavalla aivan järjettömästi, ja volumea rullaamalla soundi puhdistui hyvin. Puhdasta kanavaa piti luonnollisesti pitää kovemmalla, mutta kyllä ihan puhdasta puhdasta kovemmallakin volumella saa, jos rumpali osaa edes hieman höllätä ranteista.
 
Suosittelen juurikin pop/blues/rock-menoon. Kyllä laitteesta lähtevällä särömäärällä rajumpaakin heviä soittaa, mutta soundin luonne oli mielestäni kallellaan vähän kevyempään musaan.
 
Fenderin putkicomboista osaan suositella vain Deluxe Reverbiä. Siinä on 22 wattia tehoa, mutta kovaäninen vahvistin sekin. Särökanavaahan laitteessa ei ole, joten jonkinlainen säröpedaali tarvitaan isompien säröjen tuottamiseen. Puhdas oli sitä mitä Fenderiltä odottaa saattaa - lähellä täydellistä. Tremolo ja kaiku on omaan korvaan luonnollisen ja miellyttävän kuuloisia. Soundi pysyy selkeänä eikä mene muhjuksi, vaikka vähän radikaalimpiakin asetuksia niissä käyttäisi.
 
Peaveyn Classic 30 -comboa en voi hyvällä tahdollakaan suositella. Soundista puuttuu yläpää lähes kokonaan. Puhdas on kyllä pehmeä ja ihan miellyttävä, mutta vähän tunkkainen juuri sen yläpään puutteen takia. Säröissa sama vika. Kompeissa toimii jotenkin, mutta mitään laulavaa leadia on aivan turha hakea. Vielä kun otetaan huomioon, kuinka värkkien laatu heittelee, en ainakaan minä harkitsisi moista, kun samassa hintaluokassa on em. Edition Tube.