Kitarat: kitarakamat ›

Kitaroitani on pahoinpidelty aikojen saaatossa esimerkiksi seuraavasti:
- poistettu plektrasuojuksia
- vaihdettu plektrasuojuksia esimerkiksi harmonikkahelmiäiseen
- vaihdettu ruostuneita tai muuten huonoja tallapaloja uusiin
- maalattu psykedeeliseksi valuttamalla päälle erivärisiä miranoleja
- maalautettu oikealla maalarilla
- asennettu Bigsbyjä
- revitty irti vääränmallisia mikkejä
- lisätty vääränmallisia mikkejä
- vaihdettu mikkejä toisentyyppisiin
- hävitetty potikannuppeja
- vaihdettu potikan nuppeja toisenlaisiin
- liimattu tarroja
- ohitettu tarpeetonta elektroniikkaa
- hävitetty vibrakammen varsia, mikkivalitsimien kytkimiä jne
 
Lista näyttä rujolta, mutta harva kitara on joutunut täyskäsittelyyn...

Kyllähän tuo kitaran "tuunailu" kiinnostas, joskus haluaisin semmosen miniswitchin josta sais straton kaulamikin päälle 1. ja 2. asennoissa. Tällä hetkellä kitaraa on "muokattu" vain lopettamalla murehtiminen että kolhinkohan minä sitä johonkin kulmaan vai en. Tulee muuten tuohon HW1 straton pintaan aika herkästi kaikki lommot.

Tällä hetkellä kitaraa on "muokattu" vain lopettamalla murehtiminen että kolhinkohan minä sitä johonkin kulmaan vai en. Tulee muuten tuohon HW1 straton pintaan aika herkästi kaikki lommot.
 
Tää IMHO on sitä tuunausta parhaimmillaan. On hienoa kun kitarasta näkee, että sitä on oikeasti käytetty siihen mihin se on tarkoitettu, ja parhaitenhan se näkyy luonnollisena kulumisena.
 
Erityisesti vähän retrommissa malleissa tää on komeeta, stratoissa, teleissä, pauleissa yms...
 
Mulla on tuon kanssa vähän ongelmia, nimittäin jostain syystä nuo kitarat tuntuvat pysyvän siisteinä ja kolhuttomina, vaikken mä niitä mitenkään neuroottisesti tai tietoisesta paijaa. Ei tuu patinaa, prkl... =)
 
JuSu

Mulla on tuon kanssa vähän ongelmia, nimittäin jostain syystä nuo kitarat tuntuvat pysyvän siisteinä ja kolhuttomina, vaikken mä niitä mitenkään neuroottisesti tai tietoisesta paijaa. Ei tuu patinaa, prkl... =)
 
Se on meidän kamankerääjien yhteinen onkelma.... Kylläpä tohon Lepaan on kummasti kerääntynyt kolhua ja kulumaa, mut se olikin toistakymmentävuotta ainoona soittimena. Milläs näitä nykyisiä ehtii soittamalla relikoimaan kun määrä on jo toisellakymmenellä. Kloppina oli aikaa soittaa ja soittokavereita yllinkyllin, rahaa riitti just ja just uusiin kieliin aina joskus. Nyt on varaa ostaa romua, mut aika ja soittokaverit on johonkin kadonneet.
 
Parasta persoonallisuutta saa kun alkaa tekeen itse, on meinaan hienoa hommaa. Ihan uutta lähestymissuuntaa kitaroihin.

Mulla oli jossain vaiheessa lapista löytämä korpin sulka Jaskan lavassa. :)

Näin: http://jucciz.com/kuvia/kitarat/piristys.jpg
 
Vielä pari kukkaa pitäis väsätä ...

Kivan pirtsakka strato!

Mulla on tuon kanssa vähän ongelmia, nimittäin jostain syystä nuo kitarat tuntuvat pysyvän siisteinä ja kolhuttomina, vaikken mä niitä mitenkään neuroottisesti tai tietoisesta paijaa. Ei tuu patinaa, prkl... =)
 
Mopon perässä pari rundia kylänraittia eestaas... Tulee kivasti vauhdilla lisää soittomaileja! Jos kitaran pitää gigbagissa tulee vähan vähemmän vuosia lisää.

Mopon perässä pari rundia kylänraittia eestaas... Tulee kivasti vauhdilla lisää soittomaileja! Jos kitaran pitää gigbagissa tulee vähan vähemmän vuosia lisää
 
Ei vitsin pöljä! Kitarasta menee vaan kaula poikki, jos noin tekee!

http://www.stratcollector.com/inventoryACTIVE/sc0127188vw.html
 
Vastaavan näköisestä kitarasta päädyttiin tähän:
 
www.corrie.fi/users/ilkka.savolainen/rapedstrat.jpg

Möh.
 
Joskus ostin HBn telen ihan vain kustomointi tarkoituksessa. Vetelin siihen 2 kpl p90-tyyppisiä mikkilöitä, lisäksi vielä tuli pintaan kauniin keltainen väri, pleksi pois ja kaulasta hioin "lakat" pois. Lakan tilalle tulikin sitten vahapinta. Siitä tuli soittokelpoinen soitin kun vielä laitto .13 hiotun setin siihen :) Ainii.. Tulihan sinne lapaan vielä Aku Ankka-tarra.
 
Gallanin halpisbassosta otin tallamikin irti, ku ei sitä tarvinnu. Jäipä vaan se presarityylinen kaulamikki.
 
Stratoon vain tallaan minihumppariks JB jr. ja minikytkin ettäpä saa kaulamikin ja tallamikin yhtäaikaa päälle. (leivän päälle)
 
Kumpaankaan Lespaan ei oo tarvinnu vielä tehdä mitään, kun ne nyt toimii tollaisenaan. Vain Gibbonsiin vaihdoin potikat vanhojen ja rahisevien tilalle...
 
Eipä jaksa vähempää kiinnostaa liimailla tarroja kitaraan. :D "Hei vaan kaikille, soitan joulukuusella." Se persoonallisuus tulee kyllä livenä hyvin esille itsellä siitä tavattoman korviaraastavasta räpellyksestä ;).
 
: Eevil :

Volanuppi on pudonnut pois, voisi varmaan repiä tonenkin. Täytyis ostaa karvanopat lavasta roikkumaan.

ostin eilen biltemasta jonkun auto-tuning tarran ja pistin bassoon, just hieno...
 
kuvaa ei vaan oo...

Mulla nää rajoittuu noihin kulumajälkiin. Varsinkin Strato alkaa olla jo jonkun verran elämää nähneen näköinen, mutta se on hienoa vaan. En kuitenkaan diggaa tekoreliikeistä, jotenkin olen sitä mieltä että jäljet pitää itse "ansaita", vuosikausien soittamisella. Silloin niillä on todellista arvoa.
 
Oikeaa puhetta.. mikkejä ym. voi vaihdella oman mieltymyksen mukaan mutta mikään ei hakkaa fiilistä soittimessa joka on uudesta asti kulunut omissa käsissä vuosikaudet. eikö tälläinen kitara juurikin ole persoonallinen... varsinkin jos peli on ns. arvosoitin, niin kitaraa ei kertakaikkiaan voi enää myydä. jos iskee armoton GAS, niin sitten vaan uutta peliä rinnalle. Aidosti itse relikoitu skeba on parhautta... njaah. toisaalta pitäis viedä Strato nauharemonttiin

Näin: http://jucciz.com/kuvia/kitarat/piristys.jpg
 
Vielä pari kukkaa pitäis väsätä ...
 
Pistä nyt ihmeessä ensin pinkki pleksi!

Noniin. Laitoin lapaan roikkumaan wunderbaumin.

Ei vitsin pöljä! Kitarasta menee vaan kaula poikki, jos noin tekee!
 
Ei muuten mee. Kokeiltu nuoruudessa on. Body menee kyllä TODELLA ruvelle... :)

http://www.askomiko.com/kuvat/bandi/PasilaPino03.jpg
 
Jostain syystä mulle tuli huono olo kun katoin tota kuvaa...

Hip, pitää avautua.Rumin/hienoin personointi samaan aikaan oli aikanaan, kun löysin kirjakaupasta toukka-aiheisia siirtokuvia. Sellaisia 2-3cm pitkiä hymyileviä piirrostoukkia jotka kaiken lisäksi oli neon pinkkejä, vihreitä, jne. Niit musta pleksitön straton body täyteen ja lakkaa päälle. HIENO!
 
Mulla on sen bodyn jäänteet jossakin, pitää katsoa saisko siitä järkevän kuvan otettua, niin että idea selviäis. Tosin toukkien istutuksen jäkeen, ko. body on modattu 123,45-kertaa, mm. kaljapäissään töhritty kaverin toyotan paikkamaaliin kastetulla vaahtomuovilla (metalli sinistä ja mustaa... hyvä idea, mut...). Kirjailtu täyteen letrasetin kirjaimilla "vitsikkäitä tekstejä" jne.
 
Oli mun eka "kunnollinen" kitara, -85 japsi contemporary strato, muuten. Se kyllä tosiaan sai talttaa, poraa ja kirvestäkin. Loppu tuli, kun floikan koloa tuli hiukan liiaksi syvennettyä, sittenpä joissakin treeneissä kuului "raks" ja floikan holkit lohkes irti palan bodyä kera... Vieläkin vitXXXaa. Ja tosta on jo 17v... Kuitenkin siitä kepistä tuli modausten kautta niin tärkeä, että vaikka silloin jo oli parempiakin, niin aina oli toukkastrato matkassa. Kai se jotain kertoo, että aikuisenakin, sitä raatoa säilyttelee vieläkin...
 
Hmm, kun miettii, niin kyllähän joka keppi on saanut aina jotakin pientä tai isompaa on saanut osakseen. Yksikään ei ulkoisesti (eikä muutenkaan) ole tehtaan kuosissa. Jotain aina pitää tehdä, jos ei muuta niin mikit (tai ees kuoret), pleksit, rautojen väri tai jotain... Jopa ne Jemit mitä mulla on olleet, on kokeneet samaa personointia.
 
Tää sit on johtanut toiseen ääripäähän. Suurin osa mun ritsoista onkin mallia kootut teokset. Kaula tuolta, body tosta, toi tohon ja se siihen... Eipä oo samanlaist kenelläkään, mikä varmaan ihan hyväkin, tuskin muille kelpaiskaan...