Studiotyöskentely ›

Tehtiin kesällä demoa ja viritettiin viiden biisin aloittajaisiksi mittarilla oikeen kaikki soittimet. Siitä eteenpäin viriteltiin korvakuulolla sitten...ja sen kyllä kuulee nauhoituksestakin mutta mielestäni sellaisena positiivisena "rölling stönes" mausteena. Sopii vanhahtavan rockin metodiksi mielestäni.
 
Mutta täytyy myöntää että kun tein konemusaa vuosia tossa välissä ja palasin kitaraan, niin alkuun se tuntui todella pelottavan "elävältä" olennolta epävireineen karvoineen...On se villi soitin.

KUN raidat pistää soolona yksinään ja vuorotellen, homma toimii oikein mainiosti mutta kun molemmat soittaa päällekkäin, epävireys kuuluu.
 
Hmmm...
 
Taas kerran:
 
A) Kuinka auntettisia niiden äänittetyjen kitaroiden tarvii olla ?
Onko sitä "mun soitto on pyhää, siihen ei kosketa !" asennetta soitajissa.
 
B) Onko niissä soitettu kaikki kohdat vähintään 2 kertaa läpi ?
 
Jos on niin, editointia peliin. Yhdestä kitarasta kaks. Noita osia voi jaella kitaroiden kesken, ett tulee tasapuolinen lopputulos. Tietysti, jos niiden soundit eroaa toisistaan paljon, se voi kuulostaa oudolta.
 
Eli samalla tavalla kuin tein itte tossa "metalliriffiskaba 4" kilpailuriffissäni. Harva soittaja soittaa mitään kahta kertaa samalla tavalla. Mä en ainakaan soitannu, joten oli helppo ottaa se "toinen kierto", laittaa se ekan seuraksi (1=L/2=R) ja päinvastoin.