Koskettimet ›

..otsikko ehkä epäselvä, mutta asiani on tässä.
 
Opin tässä tovi sitten soittamaan pianoa eri tyylillä, vaikeammin sanoisin (viitaten entiseen "soinnut vasen käsi ja melodia oikea käsi"-menetelmään..). Elikkä vasen käsi soittaa perusbasson ja oikea melodian ja soinnut yhdessä..tuttua asiaa?
Olen sitten törmännyt ongelmaan että se ei ihan aina toimi kaikkiin kappaleisiin (tai en osaa soittaa niin että se kuulostaa hyvältä!), joten osaako joku true pianisti tästä erilisia muunnoksia/parannelmia? miten sointujen osuutta voi lisätä kappaleessa?Saako tämän tyylin sovitettua 6/8 tahtilajin omaaviin kappaleisiin?
 
Joo, jotkut saattaa huokaista tyhmyyteni määrää (sorgen) mutta olen aika uuden asian äärellä ja halu kehittyä on to-della suuri.
 
Kiitän ja kumarran jo tässä vaiheessa

olen aika uuden asian äärellä ja halu kehittyä on to-della suuri.
 
Suosittelen että hommaat pianonsoiton opettajan. Aika harvassa on täysin itseoppineet pianistit.

Suosittelen että hommaat pianonsoiton opettajan. Aika harvassa on täysin itseoppineet pianistit.
 
Ei voi kuin kompata. Mäkin yritin ekaksi ihan itse ja nyt oon tunneilla ja kyllä on hyödyllistä, ei tarvitse niin paljoa "hakata päätä seinään".

Ja jos ei opettajaa löydy, voit ostaa jonkun soitonopetus DVD:n. Pyydät sitten vaikka jotakin kaveria (mieluiten mummo) aina välillä lyömään viivottimella ranteilla ja kiljumaan "Ranteet ylös!".

Jos pianoa on soitettu 300 vuotta (jonkun lähteen mukaan eka piano valmistui 1709) niin kyllä kaikki mahdolliset ongelmat on jo moneen kertaan valmiiksi ratkaistu eikä välttämättä oo fiksua "keksiä pyörää uudelleen" vaan hyödyntää aiempien sukupolvien opit ja pianomaikkahan ne tietää.

Mistään pyörän keksimisesta ei ole kysymys, trust me! Asiahan on näin että minulla on koulun puolesta soitonopettaja ja hänen kanssaan on lähdetty aivan alkeista. Olemme käyneet erilaisia komppityylejä ym. mutta olen osannut soittaa jo vuosia kohtalaisesti, joten minua on kiinnostanut tietää, miten tämä tekniikka mistä sanoin, toimii. Hän näytti sen minulle kerran ja aloin sitä harjoittelemaan, eli tyyli ei ole itse kehitelty. Ongelma on siinä että tälle vuodelle minulla ei ole tunteja enää, juuri kun opin jotain mitä olen aina halunnut tietää. Siksi käännyin teidän puoleenna ja kysyin että josko joku tietää mistä puhun. Olen aivan varma että soittotyyliä voi hieman muuttaa esim. lisäämällä enemmän sointujen osuutta tj.
 
Kiitos linkistä Roku, siinä oli itseasiassa hyvää matskua,pitää kokeilla noita alkupään juttuja!

treenaa ja kuuntele ja kysele.

Kiitos! Olen kuullut joskus villissä nuoruudessa termin "sointujen hajottaminen molemmille käsille" mutta enhän sitä ole ymmärtänyt saatika älynnyt yhdistää sitä tähän asiaan. Se ilmavuus ja lennokkuus on juuri se mitä soittamisessa haen ja koitan kovasti kehittää. Missäs olet oppinut moista?
 
Juu, pitää lähteä tuonne pianon ääreen testaamaan :)

En oo ihan varma tarkoititko juuri tätä mutta mielestäni yksi perusjuttu on se , että esim soitetaan vasurilla perusääntä ja kvinttiä oikean soittaessa melodiaa terssin ollessa sopivissa paikoissa mukana. Myös melodia soitto kaksiäänisenä tuon terssin avulla toimii. Vasurilla siis perusääni + kvintti. Eli käytetään ns. sointujen hajotusta kahdelle kädelle siten, että soitetaan samoja ääniä molemmilla käsillä mahdollisimman vähän. Tällä saa sointuihin ilmavuutta. Esim. vaikka C9, soitetaan vasurilla C ja G, oikean soittaessa E, Bb ja D. Tavallinen C duuri soitetaan vasurilla C j G, oikealla G ja E siten. että E on ylimpänä. Tuo siis pohjaksi ja sitten kun lisätään oikealle kädelle melodian lisäksi hyviä asteikon 7,9,11,13 ääniyhdistelmiä niin aina vaan paranee. Myös vasurin soittaessa esim perusäänen lisäksi esim. 7:aa oktaavin päästä ja oikea rakentaa loput tulos on aika hyvä. Sitten voidaan rakentaa kahdella tavallisella kolmisoinnuilla esim uruilla toimiva yhdistelmä E7#9 niin siinä vasuri soittaa E duurin eli E, G# ja H oikean soittaessa G duurin seiskan alimpana eli D, G ja H. Tärkein periaate mielestäni on kuitenkin tuo sointujan hajotus kahdelle kädelle siten että äänien väliin jaa tilaa.
Bändisoitto on sitten taas vähän eri juttu kun basisti hoitaa ton perusäänen jolloin koskettimilla ei tarvi niin paljon alapäitä olla mukana. Bändisoitossakin toimii tuo hajotusperiaate hyvin eli vältetään soittamasta samoja ääniä samoista asemista esim. kitaroiden kanssa. Kokeilkaapa vaikka tuota E7#9 siten, että urku soittaa E7 ja kitara G-duurin. Toimii. Mutta tää onkin sitten loputon tarina...
 
Juuri näin
 
Esim. piisissä jossa on paljon seiskasointuja, toimii seuraavanlainen hajoitussysteemi:
Esimerkkinä C7: Vasen käsi soittaa pohjasävelen(C) ja seiskan(Bb), ja oikea käsi terssin(E). Kvinttiä ei ole pakko soittaa, se ei muuta sointua, seiska ja terssi taas muuttavat. Jos soinnussa on esim. ysejä(D), niitä voi lisätä sille kädelle millä pystyy vielä soittamaan lisää säveliä, tässä tapauksessa siis oikealle kädelle. 9, 11 ja 13 eivät ole pakollisia soitettavia kuten pohjasävel(paitsi jos on basisti), terssi ja mahdollinen seiska. Melodiaa soitetaan oikealla kädellä terssin kanssa. Kolmatta ääntä(9,11,13) voi olla vaikea lisätä silloin kun kädellä on jo kaksi kosketinta painettavana(terssi ja melodia). Sointua voi hajoittaa myös esim. soittamalla vasemmalla kädellä pohjasävelen ja terssin ja oikealla kädellä seiskan
 
Tässä nyt ei ollut mitään uutta, mutta kun oli tylsää...

Kerrotaan vähän taustaa lyhyesti kun kerran kysyttiin.
Olen aika pitkälle itseoppinut ns. pelimannisoittaja joka on soittanut hyvin erilaisissa bändeissä n. 30 v. Olen veivannut uruilla, pianolla ja syntikoilla monessa eri bändissä. Aloitin, erikoista nuorelle miehelle kyllä, 70-luvun lopulla ravintolabändissä. Sitten tuli erilaiset rock- ja hevibändi- sekä R&B- ja jazzkuviot ja nykyään olen palannut juurille eli soitan bluesbändissä. Vanhat WLM ja Leslie on taas kaivettu esiin varastosta.
Soitan koskettimien lisäksi myös haitaria, kitaraa, bassoa ja rumpujakin välttävästi. Yhden suomenkielisen raskaan rokin bändin riveissä pääsin yhden LP-levyn ja jonkun singlenkin tekemään. Studiohommat ammattilaisten kanssa oli erittäin opettavaista, jouduttiin jopa kuuntelemaan ja miettimään mitä oikeasti kukin osuudessaan soitti. Ammattituottaja palautti elvistelevät rocktähdet nopeasti maanpinnalle.
Näistä kaikista tyyleistä ja myös soittimista olen imenyt vaikutteita urkujen ja pianon soittooni ja ennenkaikkea tutkinut uteliaasti asioita. Soittamisessa pitäisi aina keskittyä kuulemaansa eikä niinkään ulkomusiikillisiin asioihin. Jos vetää aina esim. pelkästään nuoteista, on soittaminen helposti pelkkää mekaanista suorittamista, jolloin ei kiinnitä huomiota soundiin, ja tyylitaju ja saundimaailma ei kehity. Hauskaa ja hyödyllistä on esim soittaa yhden soinnun pohjalta pitkiä improvisaatioita. Käytän silloin taustana syntikkaa joka soittaa eri tyylien pohjalta rumpu- ja bassokomppeja. Siihen vaan päälle veivaamaan mitä päähän pälkähtää eri tyyleillä. Nuorena kossina kävin joillakin viikon mittaisilla musiikkileireillä, varsinaista opettajaa ei ole ollut. Noilla leireillä opin mm. tuon hyvän hajotusperiaatteen jota olen sitten soveltanut vähän kaikkeen.
Esim. juuri bändisoitossakin kannattaa käyttää myös tätä hajotusta siten, että soittimet luovat yhdessä bändin kokonaissoinnut. Sitähän se bändin tärkein eli kokonaissaundi on.
Jos bändissä on vaikka kaksi kitaraa, niinkuin usein on, ei ole mitään järkeä niiden vetää samasta asemasta samoilla saundeilla. Toiseen kitaraan kirkas saundi yläasemiin ja toisella alamurinat alarekisteriin, basso sinne pohjalle.
Tai kirkas alas ja murinat ylös, basso ehkä kuitenkiin pysyköön kellarissa. Tai miksei se vois vintilläkin käydä. Eli näitä vaan ennakkoluulottomasti kokeilemaan silleen, että ei olla samassa osastossa yhtäaikaa kovin kauaa, sen verran vaan että morjestetaan ohi menneessä.
Nämä yhdessä luovat ison ja laajan kitaravallin. Voisi ajatella, että jokainen soitin soittaa omalla taajuusalueellaan eri saundilla. Mulla on olohuoneen nurkassa on rummut. kitarakamat, basso ja kosketinkamat aina soittovalmiina jos inspiraatio kokeiluhimo yllättää. Hauskaa on esim vetää jotain suomalaista kansanmusiikkivalssia heviblues-tyylillä tai haitarilla Hendrixiä...Nuotteja olen huono lukemaan, improvisointi on ominta touhua ja uusien juttujen kokeilu. Nuotinluku pitäisi vielä kyllä ottaa paremmin hanskaan, silloin uuden opiskelu olisi helpompaa.
Kaikkia musiikkityylejä kannattaa kokeilla ja ottaa niistä oppia ja vaikutteita, silloin voi soitossaan saavuttaa jotain uutta ja persoonallista. Ja bändisoittohan on sitten koko homman suola.

Suosittelen että hommaat pianonsoiton opettajan. Aika harvassa on täysin itseoppineet pianistit.
 
Täällä yksi, joka ei muista saaneensa varsinaista pianonsoitonopetusta.
 
Olen sitten törmännyt ongelmaan että se ei ihan aina toimi kaikkiin kappaleisiin (tai en osaa soittaa niin että se kuulostaa hyvältä!), joten osaako joku true pianisti tästä erilisia muunnoksia/parannelmia? miten sointujen osuutta voi lisätä kappaleessa?Saako tämän tyylin sovitettua 6/8 tahtilajin omaaviin kappaleisiin?
 
Mulla vasen käsi toimii enempi automaattisesti ja oikea käsi enemmän johtaa mitä kädet on yhdessä tekemässä. Jos ei muita soittimia kuin piano, vasen käsin muistuttaa enemmän basistia ja jos muitakin soittimia on, se toimii apuna siinä mihin yksi käsi ei pysty. Eilisissä treeneissä vasen käsi soitti pianoa ja oikea välillä digitaalikoskettimistoa.
 
Onneksi on pikkuhiljaa oppinut lukemaan nuotteja paremmin sillä niistä saa ideoita.
 
Noista soinnuista ja niiden hajoittamisesta voi saada vielä enemmän irti kun ei ajattele, että pitää juuri näitä sointuja soittaa, vaan käyttää niitä karttana ideoinnille, jonka tuloksena syntyy välillä sointujen soittoa ja välillä muuta.

..otsikko ehkä epäselvä, mutta asiani on tässä.
 
Opin tässä tovi sitten soittamaan pianoa eri tyylillä, vaikeammin sanoisin (viitaten entiseen "soinnut vasen käsi ja melodia oikea käsi"-menetelmään..). Elikkä vasen käsi soittaa perusbasson ja oikea melodian ja soinnut yhdessä..tuttua asiaa?
Olen sitten törmännyt ongelmaan että se ei ihan aina toimi kaikkiin kappaleisiin
 
Itse ajattelen siten, että musiikissa on ikäänkuin kolme tasoa. Vasemman käden kaksinnettu soinnun pohjasävel (=soinnun pohjasävel oktaavina) on yksi taso yksinään. Tämä on vähän kuten orkesterin basso.
 
Oikean käden sointu muodostaa 2 tasoa. Melodian (jota kuljetetaan 3,4,5 sormilla) ja väliäänen (joka komppaa sormilla 1,2,3). Rytmillisesti oikean käden "sointupaketti" siis hajoitetaan kahdeksi erilliseksi yksiköksi.
 
Mahdollista on myös hajottaa bassoa komppiääniksi, jos vasemmalla kädellä soittaa muitakin ääniä kuin vain kaksinnettua soinnun pohjasäveltä. Tällöin ääriäänet (kummankin käden sormet 5, 4,3) muodostavat basson ja melodian (=vastaäänet) ja väliin jäävät äänet (kummankin käden sormet 1,2,3) muodostavat rytmittävän kompin.
 
Basso ja melodia voivat osua yhtäaikaa, jolloin väliäänet komppaavat. Tavallista on myös että basso tulee iskulla ja koko oikea käsi kaikkinensa takapotkulla. Tämä siis riippuu kappaleen melodiasta. Kuten olet huomannut viihdemusiikin melodiassa on paljon pidätyksiä (siis niitä kaaria) jolloin sointumerkki on laitettu tahdin ykköselle vaikka melodia onkin sidottu edellisestä tahdista. Tällöin siis basso lyö ykkösellä. Oikeasta kädestä basson kanssa soittaa joko komppiäänet (melodiahan ei soitanut, koska oli kaarella sidottu!) tai sitten siirretään koko oikean käden paketti takapotkulle. Kappaleessa kannattaa vaihtelevasti käyttää kumpaakin tapaa niin se ei kuullosta mekaaniselta.

Kiitän tuhannesti neuvoista, olen kokeillut paria juttua ja huomannut että se tuo, miten sen nyt sanois "lisää syvyyttä" soittoon. Pitipäs muutaman kerran tankata tekstejä ennenkuin uskaltautui pianon ääreen, ettei ihan väärin vedä! Paljon on oppinut nopealla aikavälillä ja paljon pitää vielä oppia.
 
Siksi alunperin kysyin tätä, koska minulla on sellainen tunne, että täytyy olla mahdollisimman vahva pohja faktaa ja tietoa ennenkuin sen osaa soveltaa improvisaatioksi. Mitä enemmän tiedän teoriasta ja esimerkiksi nuoteista lukemisesta, sen helpompi on alkaa soveltamaan ja improvisoimaan. Olen aika sidottu nuotteihin, ilman nuotteja tällä menee sormet nopeasti suuhun (ellei lasketa 3 soinnun biisejä kuten My heart will go on :) ). Olen myös ajatellut, että kun oppii soittamaan pianoa hieman erillaisilla tyyleillä ,niiden yhdistäminen käy helpommin ja jokaiseen kappaleeseen pystyy tuomaan oman lähestymistavan.

Oppia ikä kaikki.

"Itse ajattelen siten, että musiikissa on ikäänkuin kolme tasoa. Vasemman käden kaksinnettu soinnun pohjasävel (=soinnun pohjasävel oktaavina) on yksi taso yksinään. Tämä on vähän kuten orkesterin basso. ...."
 

 
Aloittelijana kysyn, että soitatko vasemmalla kädellä bassoa siten, että vaihtelet pohjasäveltä vuorotellen oktaavin välillä rytmin tahdissa, vai lyötkö yht'aikaa kahta oktaavin välein olevaa pohjasäveltä?
Yht'aikaa lyötynä tulisi kyllä aika jykevä basso.

Minä ainakin soitan vasemman käden näin:
 
Esimerkiksi sointu c, jos on 4/4 osa tahti soitan pohjasävelenä c, sitten siitä kvintti eli g ja sitten oktaavia ylempää taas c ja takaisin eli
c-g-c-g
jos taas on 6/8 tahdissa soitetaan pohjasävel, terssi, kvintti ja oktaavi eli
c-e-g-c-g-e
en soita kahta kosketinta yhtäaikaa, (en ole edes kokeillut miltä se kuulostaa) koska oikea käsi soittaa kuitenkin melodian lisäksi kolmisointuja joten voi hajottaa liikaa jos kaikki soitetaan kaksinkertaisena.
Voi olla ettei tuosta saa mitään selvää ,mutta näin sen ehkä helpoiten kirjoittaa.

Oli soittotyyli/-tapa minkälainen tahansa, niin siihen kyllästyy lopulta. Älkää missään tapauksessa juuttuko mihinkään yksittäiseen juttuun tai hyväkin komppi menettää viehätyksensä. Välillä oktaavibasso kuulostaa hyvältä, välillä taas liian paksulta. Riippuu biisin lisäksi käytetystä saundistakin. Pianolla oktaavibasso voi olla ok, mutta jollain hammond-saundilla menee helpommin tukkoon.
 
Itse työstän uutta biisiä soittamalla sitä itsekseni läpi kerta toisensa jälkeen erilaisia komppi-ideoita ja riffejä kokeillen. Välillä biisin melodioita mukaillen ja välillä täysin poikkeavia riffinpätkiä sointukulkuun sovittaen. Välillä sointuja murtaen (seiskoja, kutosia, ysejä jne sekaan alkuperäisistä sointumerkeistä välittämättä) välillä taas hyvin puhtaita intervalleja suosien. Välillä paksuja sointuja molemmilla käsillä ja välillä taas vain muutamia säveliä, vaikkapa vain terssejä ja septimeitä soitellen. Rohkeasti kokeiluja peliin. Digitaalisoittimilla voi tarvittaessa soittaa kuulokkeet päässä aivan järjettömiä muunnelmia ilman, että muut perheenjäsenet pyrkivät kiljuen vaientamaan.
 
Kannattaa kuunnella paljon erilaista musiikkia ja apinoida häpeämättömästi muita soittajia. Myös täysin muita instrumentteja. Se oma tatsi ja tyylitaju paranee vain soittamalla. Kosketinsoittimilla voi joustavasti apinoida monenlaisia soittimia, joten esimerkiksi erilaiset bassokuviot voivat olla mitä tahansa moniäänisistä soinnuista walking bass-linjojen kautta bassorummun rytmikkääseen jytkeeseen.
 
Jos hyvä opettaja sattuu kohdalle, niin ilman muuta kannattaa hyödyntää.

Täällä yksi, joka ei muista saaneensa varsinaista pianonsoitonopetusta.
 
Sama homma täälläkin...

Usein kaikenlaisissa pop-piiseissä tyyliin Save To Night(jouduin soittamaan tätä konservatorion teoriassa(tuskaa)), soitetaan usein siten että oikea käsi soittaa peruskolmisoinnun, ja vasen käsi oktaavibasson. Käsiä nostetaan ja lasketaan vuorotellen, eli hyvin yksinkertaisilla rytmeillä soitetaan "vuorotellen". Tällasta kuulee usein, ja kai se sellaiseen musaan sopii... Itse kun soitin siten siellä teoriassa niin oli häpeällinen tunne...
 
Jos tosta nyt tajus mitä tarkotin.