Voi perse. Olihan hän pitkään sairas, joten eipä tuo suurena yllätyksenä tullut. Todella kunnioitettavan uran hän teki. The Long Goodbye on minusta Chinatownin ohella paras 50-luvun jälkeen tehty film noir, The Player hienoimpia elokuvamaailmasta kertovia leffoja ja Short Cuts parhaimpia episodielokuvia ikinä. Viimeiseksi jäänyt A Prairie Home Companion oli minusta huono, mutta nyt sen voi nähdä jo jonkinlaisena tietoisena jäähyväisenä. Useat hänen elokuvansa olivat hyvin sympaattisia ja hyväntuulisia, vaikka vaikeitakin aiheita käsiteltiin. Onneksi hän ehti nauttimaan ansaitsemastaan kunniasta. Naked but still stripping |