Studiotyöskentely ›

Kuuluuko mielestänne äänittäjän ammattitaitoon osata virittää rummut? Vai tilataanko rumputeknikko paikalle jos rumpali ei osaa.

Kuuluuko mielestänne äänittäjän ammattitaitoon osata virittää rummut? Vai tilataanko rumputeknikko paikalle jos rumpali ei osaa.
 
Nämähän ovat näitä suuria lahjoja joista on suurta hyötyä ilman muuta.. Eri asia on sitten toki voidaanko äänittäjältä vaatia moisia lahjoja. Jos soittaja itse ei hallitse soitintaan sen verta, voidaanko sitä vaatia kaverilta jonka tehtävä on kärjistetysti ottaa narulle soittajan soittoa..?
 
E: Ja oman kokemuksen mukaan hifi-meininkien rumpuvirittely on semmoista astraalifysiikkaa ettei siitä ota selvää oikein kukaan. :)

Kyllä minusta äänittäjän on hyvä tietää ainakin jotain rumpujen virittämisestä. Jos äänittää huonossa vireessä olevia rumpuja, niin ei mikin vaihdoilla tai paikkoilla saa hyvää soundia. Kyllä silloin pitää osata jotain tehdä rumpujen vireelle. Harvassa sessiossa on mukana erillistä rumputeknikkoa.

Kuuluuko mielestänne äänittäjän ammattitaitoon osata virittää rummut? Vai tilataanko rumputeknikko paikalle jos rumpali ei osaa.
 
Mun mielestä äänittäjän ammattitaitoon kuuluu tietää joku osaava kaveri, jonka voi bändin kustannuksella tilata virittämään rummut.

Minun mielestäni rumpalin pitää osata virittää rummut.
 
Kyllähän kitaristikin yleensä osaa virittää kitaran ja intonaation. Jos ei osaa, niin tuskin se studiosedän asia on.

Minun mielestäni rumpalin pitää osata virittää rummut.
 
Osaako kaikki pianistit virittää pianon?
 
EDIT: Tai osaako kitaristit virittää kitaran vireeseen tai jopa ihan intonaatioon pelkältä korvakuulolta?

Minun mielestäni rumpalin pitää osata virittää rummut.
 
Kyllähän kitaristikin yleensä osaa virittää kitaran ja intonaation. Jos ei osaa, niin tuskin se studiosedän asia on.
 
Kyllä minunkin mielestä rumpalin pitäisi osata virittää rummut. Näin ei kuitenkaan monesti valitettavasti ole. Siinä vaiheessa äänittäjän on erittäin hyvä osata jotain siitä hommasta.

Äänittäjän täytyy reaalimaailmassa osata kaikesta vähän kaikkea oman alansa lisäksi. Vähintään drinkkien sekoittamisesta sätkien käärimiseen ja televisiokanavien virittämiseen, sekä kaikkea siltä väliltä. Ideaalitilanteessa on spesialistit joka hommaan, mutta yleensä karu totuus on jotain ihan muuta.
 
Ei niitä kannuja tarvitse osata täydellisesti virittää, mutta jonkinlainen perusosaaminen on aika must. Jos joku kuulostaa paskalta, täytyy ymmärtää mistä se on lähtöisin ja miten sitä on mahdollista korjata tai parantaa. Jos omat taidot, ymmärtämyksestä huolimatta, ei riitä ongelman ratkaisuun, aletaan hakea jotain ammattilaista paikanpäälle.

Kuuluuko mielestänne äänittäjän ammattitaitoon osata virittää rummut? Vai tilataanko rumputeknikko paikalle jos rumpali ei osaa.
 

 
Kannujen virittäminen on mystistä hommaa ja monelta kannuttajaltakin menee sormi suuhun!
 
Perus hyvä soundi lähtee hyvästä rumpalista ja hyvästä perusvireestä, mutta, mutta.. Aluksi voi olla hankalaa virittää kannut sillain miten mikki sen kuulee. Narulle voi tallentua aika eri soundi mikä huoneessa on..
 
Itse olen huomannut että studiossa tulee pöntöt viritettyä monesti hieman korkeampaan vireeseen mitä normaalisti. Myös kaikki "säännöt" tulee heitettyä romukoppaan eli soundin ehdoilla tehdään vaikka mikä olisi:)
 
Ei tuo välttämättä levyn kokonaiskustannuksissa ole kova piikki jos sinne hommataan asian osaava ukko laittamaan kannut vireeseen. Sehän voi säästää loppupeleissä monelta harmaalta hiukselta ja rumpali saa keskittyä kuningasottoon.
 
Mutta hyvä rumpali kaivaa kyllä hyvän tai ainakin kohtuullisen söundin pöntöstä kuin pöntöstä Nuo Vaan.

Kannujen virittäminen on mystistä hommaa ja monelta kannuttajaltakin menee sormi suuhun!
 
Perus hyvä soundi lähtee hyvästä rumpalista ja hyvästä perusvireestä, mutta, mutta.. Aluksi voi olla hankalaa virittää kannut sillain miten mikki sen kuulee. Narulle voi tallentua aika eri soundi mikä huoneessa on..
 
Itse olen huomannut että studiossa tulee pöntöt viritettyä monesti hieman korkeampaan vireeseen mitä normaalisti. Myös kaikki "säännöt" tulee heitettyä romukoppaan eli soundin ehdoilla tehdään vaikka mikä olisi:)
 
Ei tuo välttämättä levyn kokonaiskustannuksissa ole kova piikki jos sinne hommataan asian osaava ukko laittamaan kannut vireeseen. Sehän voi säästää loppupeleissä monelta harmaalta hiukselta ja rumpali saa keskittyä kuningasottoon.
 
Mutta hyvä rumpali kaivaa kyllä hyvän tai ainakin kohtuullisen söundin pöntöstä kuin pöntöstä Nuo Vaan.
 
Silkkaa asiaa, puhujana mies joka mun tietääkseni osaa virittää rummut
:-)
 
Kyllä mä näen sen niin, että jos ei rumpali osaa virittää rumpuja, niin paikalle tulee päiväksi kaveri joka sen homman hanskaa, ja tämä virittää sitten rummut tilan ja biisimateriaalin mukaan. Mulla on muutama vakiokaveri jotka tekee tän, rumpaleita joilla on se kuuluisa absoluuttinen sävelkorva ja muutenkin musiikin hallinta kunnossa.
 
Esimerkiksi bassari pitää aina virittää tilan mukaan eri tavalla, että se kuulostaisi edes osapuilleen samalta kuin tahdotaan. Sama tomien kanssa.
 
Suuresta maailmasta olen oppinut semmoisenkin, että jos tosissaan ollaan, niitä virveleitä on telineissään 3-4 samanvireistä mutta erirunkoista, ja niitä käytetään paitsi tarvittaessa biisien mukaan vaihtaen, myös virvelin vireen referensseinä joka oton välissä.
 
Ei kaikki rumpalit osaa virittää rumpuja, ja hyvin harva kitaristi osaa virittää kitaran. Se kun on vähän muutakin kuin mittarin katsomista.
 
Ei musta oo rahan haaskaamista, vaikka ensimmäinen sessiopäivä menisi kokonaan siihen, että rummut saa vireeseen ja kielisoittimet oikeaan intonaatioon. Sittenpä pääsee seuraavana aamuna valmiiseen pöytään hätäilemättä.

Kuulostaa vähän niinkuin tässä nyt tehtäisiin kohtalaisen yksinkertaisesta asiasta varsin monimutkainen. Eihän se rumpujen virittäminen sentään mitään tähtitiedettä ole, että tarvii "amerikasta tilata kaveri virittämään kannut".
 
Ja kyllä, rumpalin tulee osata virittää kannunsa ihan itse. Onegelmia taitaa useinkin syntyä niistä näkökulmista ja keskinäisistä soundikorvien eroista, koska yhtä absoluuttista "hyvää soundia" ei ole eikä koskaan tule olemaankaan.
 
Jos pitää rajat vetää oikein veitsen terävästi, niin kukaan studio-sankari ei tule virittelemään ainakaan mun rumpuja, koska se on yksiselitteisesti mun heiniä. Oikeastaan se studion lasi voisi olla territoorion rajana, jolloin molemmat osapuolet hoitavat sen oman osuutensa ja lopputuloksena on hyvä rumpusoundi.
 
Sanottakoon vielä että ylläoleva oli tietysti vain karkea esimerkki, koska ainahan hommaa tehdään rumpalin ja miksaajan tiiviissä yhteistyössä, ja tutkitaan eri vaihtoehtoja kahden miehen voimin.

Kyllähän siitä äänittäjälle/tuottajalle on apua jos osaa virittää rummut, sillä yllättävän harva rumpali osaa virittää. Mä teen jonkin verran noita viritys/tohtorointikeikkoja ja koen että palvelusta on hyötyä sessioihin paljonkin. Joskus menen paikalle puoleksi tunniksi kattomaan ne tomit läpi, joskus taas jään yön yli, varsinkin jos menen Petraxille mukanani auton täydeltä rumpuja ja äänitettävä bändi sisältää tuttuja alkoholisteja. Joihinkin sessioihin menen vain rumpuavaimen ja teippirullan kanssa, joissain taas mukana vaikka 2 settiä, 6 snarea ja säkillinen peltejä. Välillä vain vuokrailen snareja enkä lähde mihinkään.
 
Rumpalin lisäksi jeesaan usein myös äänittäjää, vedän piuhoja, tuon mikkejä lisää jne. Sillä on myös iso psykologinen merkitys kaikille, kun rumpalin ei tarvitse jännittää viritystä ja tuottajan ja muun bändin ei tarvitse jännittää rumpalia. Kaikilla on varmempi fiilis ja kaikki voivat keskittyä omiin tontteihinsa. Aikaa säästyy, ja sehän on rahaa. Pohjasessiot kun edelleen yleensä tehdään "oikeissa" studioissa.
 
Tärkein lenkki tässä kaikessa on kuitenkin itse rumpali; moni hyvä rumpu reagoi soittotatsiin herkemmin jolloin dynaamisesti (epätasaisesti) lyövä rumpali saa rummusta tahdinkin aikana monia (ei toivottuja) sävyjä irti! Settibalanssi, taimi ja muut pikkuseikat eivät korjaannu teknikolla, joskin on tietysti mukavampi korjata soittoa samasta sessiosta otetuilla sampleilla. Ideaali tilanne itseni kannalta on sessio hyvässä studiossa hyvän rumpali kanssa; jos olen Sonic Pumpilla ja Kaakkuriniemi pannuissa, niin mun ei tarvii olla pelastamassa mitään, senkun jeesailen ja tuon lisää vaihtoehtoja. Tuottajissa on myös paljon eroa, jotkut katsoo kysyvästi tarkkaamossa että onko tämä normaali vai omituinen; kyllä, se on ihan normaali tomin lähimikkisoundi. Joku Notefix taas sanoo suoraan, että nyt on hyvä mutta viritä pikkutomi puoli sävelaskelta ylöspäin, niin se toimii biisin sävellajissa.
 
Myöskin legenda kertoo sessiosta, missä äänittäjä ja tuottaja olivat kauhusta jäykkinä soundcheck vaiheessa. Paska soundi muuttui kuitenkin kullaksi kun Steve Gadd kiipesi pallille...

Kuulostaa vähän niinkuin tässä nyt tehtäisiin kohtalaisen yksinkertaisesta asiasta varsin monimutkainen. Eihän se rumpujen virittäminen sentään mitään tähtitiedettä ole, että tarvii "amerikasta tilata kaveri virittämään kannut".
 
Ja kyllä, rumpalin tulee osata virittää kannunsa ihan itse. Onegelmia taitaa useinkin syntyä niistä näkökulmista ja keskinäisistä soundikorvien eroista, koska yhtä absoluuttista "hyvää soundia" ei ole eikä koskaan tule olemaankaan.
 
Jos pitää rajat vetää oikein veitsen terävästi, niin kukaan studio-sankari ei tule virittelemään ainakaan mun rumpuja, koska se on yksiselitteisesti mun heiniä. Oikeastaan se studion lasi voisi olla territoorion rajana, jolloin molemmat osapuolet hoitavat sen oman osuutensa ja lopputuloksena on hyvä rumpusoundi.
 
Sanottakoon vielä että ylläoleva oli tietysti vain karkea esimerkki, koska ainahan hommaa tehdään rumpalin ja miksaajan tiiviissä yhteistyössä, ja tutkitaan eri vaihtoehtoja kahden miehen voimin.
 
Jos levylle on palkattu tuottaja, se on tuottajan asia sanoa, miltä levy soundaa. Siinä ei oo rumpalilla mitään asiaa tulla selittelemään.
 
Sun pointtisi on ok siinä tapauksessa että tulkintasi miellyttää, ja rumpusi ovat vireessä. Jos näin ei ole, on sun asiasi väistyä.
 
Luulot pois
:-D

Jos levylle on palkattu tuottaja, se on tuottajan asia sanoa, miltä levy soundaa. Siinä ei oo rumpalilla mitään asiaa tulla selittelemään.
 
Noinhan se tietysti on.
 
Toisaalta tuottajan pelisilmä on onnahtanut pahan kerran, jos rumpali murjottaa koko session ajan ja tuloksena on innotonta soittoa. Kysehän on siitä, haetaaanko hyvää tulkintaa vai hyvää sointia? Ideaalitilanteessa saadaan molempia, pahimmassa skenaariossa ei kumpaakaan.

Noinhan se tietysti on.
 
Toisaalta tuottajan pelisilmä on onnahtanut pahan kerran, jos rumpali murjottaa koko session ajan ja tuloksena on innotonta soittoa. Kysehän on siitä, haetaaanko hyvää tulkintaa vai hyvää sointia? Ideaalitilanteessa saadaan molempia, pahimmassa skenaariossa ei kumpaakaan.
 
Tietysti.
 
Tää vain on asia, joka ei ehkä ollut tuolle nuorelle rumpalille vielä selvä, että hierarkia on mitä on, ja sen mukaan mennään.
 
Totta kai osa tuottajan ammattitaitoa on taikoa siitä rumpalista paras mahdollinen veto ulos. Joskus se vaatii pahuutta, toisinaan lempeyttä, aina palkintoja ja kehumista, ja yleensä ihan kaikkea ja sitäkin enemmän.
 
Olis tosi nasta jos luulot olis otettu pois jo aiemmin, niin ei tarttis ihan nollakohdasta kinata. Sovittavaa näet kyllä löytyy, mutta jos ei sopimukseen päästä, niin se rumpali ei sitten soita.
 
Niinkin on käynyt. Tosin se ei ole ihanneratkaisu kenenkään puolelta, ettei yhtyeen anneta soittaa omalla levyllään. Usein se silti on se tapa, millä saadaan aikaan hyvän kuuloisia levyjä, vaikkei asiasta puhuta.
 
Mutta se ei ole mun tapani. Mä en tuota niitä huippulevyjä, mä tuotan bändilevyjä.
:-D

Jos pitää rajat vetää oikein veitsen terävästi, niin kukaan studio-sankari ei tule virittelemään ainakaan mun rumpuja, koska se on yksiselitteisesti mun heiniä. Oikeastaan se studion lasi voisi olla territoorion rajana, jolloin molemmat osapuolet hoitavat sen oman osuutensa ja lopputuloksena on hyvä rumpusoundi.
 
Jos joku rumpali pitäisi päänsä järkkymättä eikä ottaisi kuuleviin korviinsa mun ehdotusta kalvotyypin vaihdosta, matalammalle virittämisestä (ihan totta, Kingston Wall- tomit ei toimi Rammstein- tyyppisessä kamassa...) jne, pitäisin todellakin huolen että tarkkaamon lasi ja ovi olisivat rajana. Tällä rumpalilla ei olisi mitään asiaa miksauksen aikana tarkkaamoon. Eikä soundcheckin aikana tehtyja koeottoja hänelle kuunnellutettaisi. Jos ne kerran soi rumpupallille hyvin niin varmastihan ne äänittyy samankuuloisina...
 
Jos tarkkoja ollaan niin kyllä se studion pääsisäänkäyntioven lasi toimii territorion rajana.
 
Pysyäkseni aiheessa, mielestäni äänittäjän puolipakollisiin taitoihin kuuluu rumpujen viritys, äänittäjän tehtävänä kuitenkin on loihtia yhtyeen haluama soundi millä tahansa poppakonsteilla. Jos se vaatii että tomien alakalvot poistetaan, niin on tehtävä. Mikäli äänittäjällä on vähääkään kunnianhimoa hän on omasta halustaan tutkinut erilaisia virityksiä, kalvotyyppejä jne. aivan kuten erilaisia kitaravahvistimia, miktystekniikoita ym.
Siksi äänittäjän kuuluu mielestäni tietää miten tiettyyn, haluttuun lopputulokseen soundin osalta päästään ja se tieto tulee vain yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja virittelemällä niitä rumpuja uudelleen ja uudelleen...

Tietysti.
 
Tää vain on asia, joka ei ehkä ollut tuolle nuorelle rumpalille vielä selvä, että hierarkia on mitä on, ja sen mukaan mennään.
 
Totta kai osa tuottajan ammattitaitoa on taikoa siitä rumpalista paras mahdollinen veto ulos. Joskus se vaatii pahuutta, toisinaan lempeyttä, aina palkintoja ja kehumista, ja yleensä ihan kaikkea ja sitäkin enemmän.
 
Olis tosi nasta jos luulot olis otettu pois jo aiemmin, niin ei tarttis ihan nollakohdasta kinata. Sovittavaa näet kyllä löytyy, mutta jos ei sopimukseen päästä, niin se rumpali ei sitten soita.
 
Niinkin on käynyt. Tosin se ei ole ihanneratkaisu kenenkään puolelta, ettei yhtyeen anneta soittaa omalla levyllään. Usein se silti on se tapa, millä saadaan aikaan hyvän kuuloisia levyjä, vaikkei asiasta puhuta.
 
Mutta se ei ole mun tapani. Mä en tuota niitä huippulevyjä, mä tuotan bändilevyjä.
:-D
 
Missasit ehkä mun pointin. Tällähetkellä Suomen studioissa äänitettävistä tallenteista yli 90 prosenttia kuistantaa jollain tavoin bändi itse. Tietysti jos ollaan sillä tasolla että tuottaja ylipäänsä on olemassa ja hänellä on aikaa sekä kiinnostusta istua koko sessio läpi henkilökohtaisesti paikanpäällä, niin tilanne on aivan toinen.
 
Jos katsoo koko genreä, niin alussa kaiken saa päättää (ja maksaa) itse. Siinä keskivaiheilla uraa kun tulisi tehdä jonkinlaista liiketaloudellista tulostakin, usein valta on rahakirstun haltijalla. Siitä vielä askel ylöspäin, ja taas saadaan tehdä asiat omalla tavalla.
 
Voisiko tämän perusteella sanoa että rummut tullaan virittämään tuottajan käskystä jonkinlaiselle marginaaliryhmälle?

Missasit ehkä mun pointin. Tällähetkellä Suomen studioissa äänitettävistä tallenteista yli 90 prosenttia kuistantaa jollain tavoin bändi itse. Tietysti jos ollaan sillä tasolla että tuottaja ylipäänsä on olemassa ja hänellä on aikaa sekä kiinnostusta istua koko sessio läpi henkilökohtaisesti paikanpäällä, niin tilanne on aivan toinen.
 
Jos katsoo koko genreä, niin alussa kaiken saa päättää (ja maksaa) itse. Siinä keskivaiheilla uraa kun tulisi tehdä jonkinlaista liiketaloudellista tulostakin, usein valta on rahakirstun haltijalla. Siitä vielä askel ylöspäin, ja taas saadaan tehdä asiat omalla tavalla.
 
Voisiko tämän perusteella sanoa että rummut tullaan virittämään tuottajan käskystä jonkinlaiselle marginaaliryhmälle?
 
Sillä, että bändi maksaa levyn, ei ole mitään merkitystä. Jos bändi on palkannut tuottajan, päätäntävalta on tuottajalla ja bändi tottelee; tai sitten tuotantosopimus irtisanotaan ja tuottaja lähtee.
 
Tuottajan jälkeen seuraava päätäntäaste on kulloisenkin biisin kirjoittaja. Siihen komentoketju loppuukin.
 
Kun mä menen oman bändin kanssa tekemään levyjä, mä palkkaan aina tuottajan vaikka omista rahoistani, ja tottelen häntä kaikessa, enkä tee mitään varmistamatta häneltä että se on juuri sitä mitä hän tahtoo. Ne harvat kerrat kun olen, vaikka tuottajan luvallakin, työntänyt lusikkani soppaan omaa osuuttani syvemmälti silloin kun näkemykseni on eronnut tuottajan näkemyksestä vaikka vähänkin, ovat aina johtaneet potentiaaliaan huonompiin levyihin. Mun näkemykseni on selkeästi, että palkkaamalla tuottajan yhtye palkkaa itselleen pomon jonka työnä on saattaa projekti läpi vaikka väkisin, silloinkin kun yhtye ei enää itse jaksaisi, ja pitää kokonaisnäkemys hanskassa silloinkin kun soittajat väittävät vastaan.
 
Yhtyeen pitää vain uskoa, että tuottaja tekee kaikkensa bändin eteen, ja valita mieluisa tuottaja. Jos tätä luottamusta ei löydy, on ihan turha mennä tekemään levyä.
 
Olen hyvin tyytyväinen että yhtyeet jotka ovat mun käsiini sessionsa antaneet ovat myös kokeneet saavansa juuri sitä mitä tahtoivat.

Sillä, että bändi maksaa levyn, ei ole mitään merkitystä. Jos bändi on palkannut tuottajan, päätäntävalta on tuottajalla ja bändi tottelee; tai sitten tuotantosopimus irtisanotaan ja tuottaja lähtee.
 
Tuottajan jälkeen seuraava päätäntäaste on kulloisenkin biisin kirjoittaja. Siihen komentoketju loppuukin.
 
Kun mä menen oman bändin kanssa tekemään levyjä, mä palkkaan aina tuottajan vaikka omista rahoistani, ja tottelen häntä kaikessa, enkä tee mitään varmistamatta häneltä että se on juuri sitä mitä hän tahtoo. Ne harvat kerrat kun olen, vaikka tuottajan luvallakin, työntänyt lusikkani soppaan omaa osuuttani syvemmälti silloin kun näkemykseni on eronnut tuottajan näkemyksestä vaikka vähänkin, ovat aina johtaneet potentiaaliaan huonompiin levyihin. Mun näkemykseni on selkeästi, että palkkaamalla tuottajan yhtye palkkaa itselleen pomon jonka työnä on saattaa projekti läpi vaikka väkisin, silloinkin kun yhtye ei enää itse jaksaisi, ja pitää kokonaisnäkemys hanskassa silloinkin kun soittajat väittävät vastaan.
 
Yhtyeen pitää vain uskoa, että tuottaja tekee kaikkensa bändin eteen, ja valita mieluisa tuottaja. Jos tätä luottamusta ei löydy, on ihan turha mennä tekemään levyä.
 
Olen hyvin tyytyväinen että yhtyeet jotka ovat mun käsiini sessionsa antaneet ovat myös kokeneet saavansa juuri sitä mitä tahtoivat.
 
hmm.. Mäpä käännän asian näin päin:
 
Miksi rumpali on väärä henkilö virittämään soittimensa, ja mihin tarvitaan tätä "puun takaa" -tulevaa rumpuvirittäjää? Eikö yhteistyö suoraan rumpalin ja tuottajan välillä voi olla toimiva?
 
Haen siis tässä vähän selvennystä siihen, miksi lentoyhtiön johtaja sanoisi koneen kapteenille että "tänne tulee konsultti opastamaan sulle lentokoneen käytön"?
Näkökulmia voi olla (ja pitää olla) monia ja samoin soundeja.
Rumpujen virittäminen on perusasioita soittamisessa, ja mikäli jonkin opettajan pakeille sattuu hakeutumaan, asiaa käsitellään kyllä varmasti ihan heti opetuksen alkupuolella.
 
Tästä ei sitten oteta mitään herneitä nenään, koska mä en vain täysin ymmärrä tuon mystisen rumputeknikon olemassaoloa ja funktiota. Mitäs ne rumputeknikot sitten hommailevat päivätöikseen?