Kitarat: kitarakamat ›

Vielä pari päivää sitten hehkutin, kuinka olen parantunut tuosta viheliäisestä kamanhamuamistaudista, mutta saatiinhan se taas päälle. Iski kuin salama kirkkaalta taivaalta!
 
Aiempina vuosina perinteistä telemallia kovasti dissanneena tietämykseni siitä on hyvin rajallista. Jo pelkästään Fenderillä tuntuu olevan lähemmäs sata erilaista mallia. Eli valaiskaapas nyt tietämätöntä entistä Ibanez-fania, että miten eri puiset telet eroaa toisistaan/soundiltaan, ja muutenkin nuo Fenderit laadultaan (valmistuspaikat jne), kun hintataso on melko kirjava. Entäpä mikkien vaikutus? Ovatko muut merkit edes vaihtoehtoja, kun puhutaan soittokelpoisesta ja hyväsoundisesta telestä?
 
Haen mahdollisesti hankintalistalleni siirtyvältä teleltä räntäntänttä-rokki -soundia, perinteistä ulkonäköä ja luonnollisesti huokeaa hintaa. Tilutikkukauloihin tottuneelle olisi myös plussaa, jos kaula ei olisi mikään kakkosnelosen tuntuinen, mutta enimmäkseen nuo telen kaulat taitaa olla U-profiilisia?
 
Ken aiheesta tietää, avautukoon!
 
(Hakua on käytetty.)

Juhuu, teletietäjät?

Juhuu, teletietäjät?
 
Hmh, mun thinline telessä on suhteellisen ohut kaula. Tai ainakin itselle kun olen tottunut paksumpiin. Asut ilmeisesti lahdessa? Mä käväsen säännöllisesti nastolassa ja mulla tuo tele siellä on kokoajan. Haluutko joskus testata tuota?

Mulla on tuommoinen Fender Telecaster Custom, kaulasta löytyy Fender Wide-Range humbucker ja tallasta ihan perus kelamikki. Erittäin monipuolinen ja tyylikäs kitara on kyllä. Ja itse luonnehtisin kyllä kans telen kaulat ohuiksi, tai ainakin helpposoittoisiksi. Myynnissä muuten tuo mun Tele, tsekkaappa. Erittäin mainio kitara, mutta itsellä ollut jo pitkään LP/SG-GAS, joten semmoista olen tässä hommaamassa varmaankin.

'72 Telecaster Custom RI löytyy, eikä pahaa sanottavaa juurikaan löydy vaikka soitin onkin tehty Meksikossa. Tuo kaulan wide-range humbucker on kyllä mukava lisä. Kaula muuten on U-profiilinen, enkä sitä erityisen paksuna pitäisi. Enempi totuttelua on itselle vaatinut se otelaudan 7.25" radius. On kuitenkin hieman "pyöreä" verrattuna noihin mun muihin soittopeleihin.

Nyt kun sanoit niin kyllä se itselläkin vaati aluksi tottumista tuo otelauta, kun oli tottunut soittamaan Epiphonen puoliakustisella. Ja tosiaan tolla Wide Range-Humbuckerilla saa kyllä kivoja soundeja aikaan, varsinkin jos käyttää molempia mikkejä samaan aikaan. Itse kyllä tykkäisin, jos tuo kitarani olisi Rosewood-otelaudalla, harmi kun ei ostovaiheessa tätä tajunnut.
 
'72 Telecaster Custom RI löytyy, eikä pahaa sanottavaa juurikaan löydy vaikka soitin onkin tehty Meksikossa. Tuo kaulan wide-range humbucker on kyllä mukava lisä. Kaula muuten on U-profiilinen, enkä sitä erityisen paksuna pitäisi. Enempi totuttelua on itselle vaatinut se otelaudan 7.25" radius. On kuitenkin hieman "pyöreä" verrattuna noihin mun muihin soittopeleihin.

Juhuu, teletietäjät?
 
Sen verran sanon tähän väliin, että perinteinen Fender-tele, on ominaisuudeltaan ns. vastaanpotkiva...
Ei ole maailman helpposoittoisin kaula siis...
Muiden valmistajien, esim. Schectereiden telet (varmaan muidenkin) eivät tätä "omituisuutta" sisällä, eivätkä sen puoleen "täysin" perinteistä tele (tm) twangia...

Muiden valmistajien, esim. Schectereiden telet (varmaan muidenkin) eivät tätä "omituisuutta" sisällä, eivätkä sen puoleen "täysin" perinteistä tele (tm) twangia...
 
Esim. G&L:llä löytyy ei perinteisiä "steroidi-telejä". Torilla näkyykin olevan yksi Tribute, mainos, kröhm.

Mulla on ollut kolme vuotta 52' AVRI, johon just vaihdatin nauhat. Samaan syssyyn hiottiin otelauta 10" radiukseen ja täytyy sanoa että parani huomattavasti. Vibrato ja venytykset onnistuu niin paljon paremmin. Ainoa haittapuoli oli se, että kaula oheni vähän, mutta kyllä siihen tottuu. Suosittelen siis moderniin soittotatsiin tottuneille Fenderin modernimpia malleja joissa radius on valmiiksi 9.5".

HW-1 löytyy ja se muuttui kitaraksi, kun siihen vaihdettiin rimpuloiden tilalle duncanin mikit.

Mulla on pari Teleä ja lähes kaikenlaisilla kitaroilla soitelleena, olen huomannut että mulle toimii parhaiten. Kitarana tavallaan helppo tavallaan vaikea.
 
+ Vire säilyy
Tele-saundi
Erittäin monikäyttöinen
helpot kontrollit (1xvol 1xTone)
ei hajoa millään
 
- Siihen täytyy tosissaan tottua ja opetella käyttämään tonea ja volumepotikkaa.
 
Esim stratoon verrattuna komppaaminen tällä ei ole niin helppoa hommaa. Mutta kun oppii kääntelemään vähän potikoita ja eliminoimaan liiallisen kirskeen niin ai jai, strato jää kauas taakse.
 
Toinen teleni on perusmikityksellä, toinen p-90 ja päällekkäiskelaisella.
Humpparitkin on kova juttu telessä.

Sen verran sanon tähän väliin, että perinteinen Fender-tele, on ominaisuudeltaan ns. vastaanpotkiva...
Ei ole maailman helpposoittoisin kaula siis...
 
Niitä voi korjata vaihtamalla tilalle Warmothin kaulan compound radiuksella. Joku hyvärunkoinen edullinen käytettynä... ja siihen parempi kaula ja kompensoidut tallapalat ja mahdollisesti uudet mikit --> loistava soitto-tele. Kun tulee aika muuttaa se myynti-teleksi niin alkuperäiset osat vaan kiinni.

jerrys musicin sivuilla (ja Musicstore kölnin sivuilla) hehkutettiin jack & danny -teleä, kyseessä onkin hintaansa (-100€ ja rapiat) nähden ilmeisesti oikeinkin hyvä keppi. Joskin laatu voi vähän heitellä (heittelee) tuossa hintaluokassa lähes aina. Pitäs melkeen päästä testaamaan.
 
Oma kokemus telecastereista on aika rajallinen, mutta samantien kun testasin thinlineä, niin sukanvarsi on alkanut täyttyä sen varalta, pakko saada.

Nykyisissä American Series -malleissa on "moderni-C -kaula" - ei ihan tulitikku, mutta oikein mukavan tuntuinen kädelle. Ei siis kakkosnelonen. Minä lähtisin liikkeelle perus-american telestä käytettynä. Itselläni on american deluxe, koska siinä oli niin makea kaula ettei voinut jättää hankkimatta. Deluxessa on S1-switch jolla saa vähän tukevamman soundin molempia mikkejä samanaikaisesti käytettäessä, sekä SCN-mikit (Samarium Cobalt Noiseless). Olen jo niin hemmoteltu että on oikein mukavaa kun ei tarvi tapella hurinoiden kanssa. Mutta on aika paljon kalliimpi kuin perus-tele.

jerrys musicin sivuilla (ja Musicstore kölnin sivuilla) hehkutettiin jack & danny -teleä, kyseessä onkin hintaansa (-100€ ja rapiat) nähden ilmeisesti oikeinkin hyvä keppi. Joskin laatu voi vähän heitellä (heittelee) tuossa hintaluokassa lähes aina. Pitäs melkeen päästä testaamaan.
 
Noissa on tosiaankin (kahden yksilön perusteella) suuria eroja, niin viimeistelyssä, kuin soinnissakin. Itsellä ei ollut "Telestä" mitään kokemusta kun tuollaisen tilasin. Olin kohtuullisen tyytyväinen keppiin, mutta tehtaalla tehtyjen pieleen menneiden porausharjoitelmien takia päätin vaihtaa kitaran. Tilalle tullut soi huomattavasti paremmin, mutta siinä on edelleen kielten reiät miten sattuu (muuten ok.) Nyt olen kohtuullisen tyytyväinen, mutta kannattaa varmasti kierrellä ja katsella, jotta hyvän Telen tunnistaa, jos sitten J&D:n tilaa, tietää ettei ainakaan susikappaletta hyväksy. MusicStorella on palautusaika 14 (ilman vikaakin) ja aina noista sen verran sanomista löytyy että vaihto onnistuu muutaman mailin jälkeen.
 
Suurin ero näissä kahdessa silmämääräisesti oli että ensimmäinen oli tehty viidestä suurinpiirtein tasalevyisestä leppälankusta (natural), ja tämä toinen kolmesta ja vain aivan laidoissa on ohuet siivut 4. ja 5. lankkua. Tiedä sitten johtuuko huomattavasti parempi soiminen tuosta vai muusta syystä. Tämä vaikuttaa myös hieman kevyemmältä, mutta se perustuu vain arvioon. Positiivisen fiiliksen antaa se että tässä J&D:ssä on perinteiseen tapaan kielet läpi bodyn ja body resonoi kroppaa vasten ainakin .012 kielillä aivan mukavasti. Tämä soi niin akustisesti kuin sähköilläkin, kun taas I-yritys oli aika kuollut tapaus.
 
Kaula näissä on aika "lättänä" perinteiseen Telen kaulaan verrattuna (r tais olla yli 13'') ja nauhat mallia vintage (päät kaipaavat muutamaa viilan sipaisua). Otelauta vaikuttaa lähes käsittelemättömälle (vaahtera), en ole varma onko tuossa ohut lakka, vaikuttaa paljaalta puulta. Hyvällä tuurilla saa halvalla kohtalaisen kitaran, kaula on ehkä eniten "toiset tykkää, toiset ei" -tapaus.
 
Nyt kun Telen tyyppisen kitaran makuun olen päässyt, niin kunnollinen perinne-Tele kiinnostaisi tulevaisuudessa tai sitten juurikin Thinline. Vaikka tässä operaatiossa sattui lopulta kohdalle hintansa arvoinen soitin, niin seuraavan ostan varmasti vasta kokeilun perusteella. Tele on kyllä koko yksinkertaisuudessa aika hemmetin houkutteleva kapine.