Kitarat: kitarakamat ›

Mulla o lovirokin lavan "lätkässä" teksti "Hannu H.".
Kuvan otan joskus..

Mä oon tota mun valkeaa Tokain SG-70 kepukkaa jonkun verran tässä muokkaillut. Tällä hetkellä siinä on Seymour Duncanin JB/Jazz setti kiinni Jimmy Page kytkennällä. Lapaa olen modifioinut hiukan ja nyt se kaularaudan suojalätkä on valkoinen ja keskellä siinä on salmiakkikuvio. Lisäksi olen peittänyt Tokain "open book" kopion siitä lavasta. Lisäksi plekusuojassa lukee nimeni The Who vaikutteisin nuolin varustettuna. Lähitulevaisuudessa olisi vielä tarkoitus laittaa siihen LesTrem talla. Eli jonkun verran on tullut muokkauksia tehtyä, mutta kaikki tuollaiset pikkujutut tekevät siitä vain enemmän oman tuntuisen/näköisen.
 
EDIT: Käytän kitarassa lehmäkuvioista nahkahihnaa. En ole toiseen samanlaiseen törmännyt joten kai sekin on hiukan persoonallinen.

Ratokasterin potikat kahvikuppiin uimaan -> tuli vintakea

Mua kävi kyrsimään kun kauniilla maalipinnalla viimeistelty kohtuu uusi Ibanez näytti niin siistiltä. Eihän se sovi thrashin soittoon varsinkin kun soittaja on tämän näköinen. Siispä tuli tehtyä seuraava temppu:
 
http://i9.photobucket.com/albums/a98/traatraa/iba.jpg
 
Ja lisää on tulossa, mahdoton määrä tarroja ja semmosta.

Itse raiskasin stratoni noin kolme vuotta sitten. Tuota pieniprofiilista diamond platea oli nurkissa ja taiteilin plektrasuojan siitä. Tallamikin vaihdoin Jb junioriksi, mikinkuoret ja potikan nupit mustiksi sekä tallaan graphtechit.
 
Ehkä hieman lapsellisesta ulkonäöstä huolimatta mikinvaihto teki kitarasta (vaan ei soittajasta) monilahjakkuuden. Keskimikin tone on kytketty niin että talla-asennossa se toimii tallamikin tone-nappulana.
 
Reilu kuukausi sitten kaveri halusi teleensä (esp) mattamustan samanhenkisen plektrasuojan. Väsäilimme sitten isompikuvioisesta levystä sopivan palikan, jonka parhaamme mukaan maalasimme. Kuva ei ole paras mahdollinen, kamera rikki ja kielet puuttuu kitarasta.
 
Kuvat edellämainittuihin löytyvät omakuvauksesta, palvelin ei jostain syystä antanut uploadata tiedostoja.
 
Lespan plektrasuojan poistoa tuskin voidaan laskea kummoiseksi modaamiseksi.
 
Niin ja stratoon totta kai säästin alkuperäispalikat, jos vaikka joskus vielä palauttaisi originaaliasuun.

Mulla on molempiin Teleihin (Fender ja Tokai) tehty paljon muutoksia juuri mun haluamaani suuntaan. Molempiin on vaihdettu tallaan HotRails ja edessä on Fenderissä SD:n STK-T1n VintageStack ja Tokaissa STR-1. Molemmista mikkikytkin on siirretty LP-tyyppisesti yläsarveen ja potikoiden aluslevy on käännetty ympäri, jotta volumen saa hiukan eteenpäin. Alkuperäisestä mikkikytkimestä on tarkoitus tulla puolitus tallamikille, mutta ei oo vielä ehtiny Potikat on lisäksi vaihdettu, kun alkuperäiset alkoivat rutisemaan. Fenderiin on lisäksi laitettu jälkiasennuksena Bigsby ja teetetty lämpökäsitellystä loimukoivusta kaula. Kaula on 3mm normaalia korkeampi, eli siis erittäin paksu. Lisäksi se on kauttaaltaan petsattu samanväriseksi ruusupuuviilutetun rungon kanssa. Kukaan muu ei toistaiseksi ole tykänny, mutta toimii mulle. Ja on kylä kaunis! Tokai odottelee myös uutta kaulaa, mutta rahaa vielä uupuu hieman.
 
Laitellaan kuvia, kunhan ehditään ottamaan.

Nyt kun tuo PRS löysi uuden kodin, niin modattuja kitaroita ei oikeastaan enää mulla oo.. Haaveissa on jo pitkään ollut teettää ainakin Mojon otelautaan tuo mun Avataressakin komeileva ikthys -fisu... homma on vain sen verta tyyristä, etten oo sitä nuukana miehenä halunnu teettää, ennen kuin nauhat pitää muutenkin vaihtaa... ehkä päivänä eräänä.
 
Toi laastari on kyllä ihan kymppi =) Täytää panna korvan taakse (ja röyhkeästi plagioida), jos kolhuja joskus tulee

Ihan ensin täytyy todeta, että tykkään kitaroistani nimenomaan alkuperäisen tai perinteisen näköisinä. Jotain pientä jokaiselle on kuitenkin tullut tehtyä, että niistä on tullut "omia":
 
- Slammer Specialiin liimasin pääkallotarran että se olisi enemmän rock ;)
- Squier Telecasterista vaihdoin virittimien lisäksi alkuperäisen, onnettoman ohuesta valkoisesta muovista tehdyn raapaisulevyn kunnon helmiäiskoristeiseen yksilöön, sekä kuusipalaisen, päältäladattavan tallan vintagemalliseen kolmipalaiseen. Samalla piti tietenkin porata reiät kielille bodyn läpi. Muutokset paransivat paitsi kitaran ulkonäköä, myös soundia, ja virekin pysyy nyt paljon aiempaa paremmin
- Les Paul Junior Specialin piuhoitusta muutettiin "telemäisiksi" niin, että vain ylempi volume- ja tonepotikka ovat käytössä, eli niillä säädetään kumpaakin mikrofonia - parantaa minun makuuni huomattavasti kitaran käyttömukavuutta kun volumea voi tiputtaa vain yhtä potikkaa kääntämällä vaikka mikkivalitsin on keskiasennossa (mulla se kaikkein tavallisin asento). Kaikki valitsimet jätettiin kuitenkin paikoilleen eli kitaran ulkonäköön ei tullut mitään muutoksia.
 
E: Mistä ne typot aina tekstiin putkahtavat?

Etenkin jos kyseessä on vanhempi soitin, niin pelkästään kulumajäljet luovat kitaralle oman leimansa, sillä kahta samanlaista "reliciähän" ei ole olemassakaan.
 
Mulla nää rajoittuu noihin kulumajälkiin. Varsinkin Strato alkaa olla jo jonkun verran elämää nähneen näköinen, mutta se on hienoa vaan. En kuitenkaan diggaa tekoreliikeistä, jotenkin olen sitä mieltä että jäljet pitää itse "ansaita", vuosikausien soittamisella. Silloin niillä on todellista arvoa.

Omakuvasta löytyvä teleprojekti lienee persoonallinen versiointi perinnemallista myöskin.

Ihan muusikkona en pidä itseäni, mutta tykkään kyllä tuunata kitaroita (melkein enemmän kuin soittaa niillä, melkein).
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/12231.jpg
Tokai Stratosta oon modannut ihan omannäköisen version. Raudat on mustaa ja valkoiseen helmiäispleksiin laitoin mustaa muovia. Vielä on vähän kesken, keskimikki ja kytkimen nuppi. Tosin näyttää ihan kivalta tuolleenkin. Kaulamikki on Seymour Duncanin Vintage staggered ja tallassa räyhää saman valmistajan Twang Banger. Makee vehjes. Reliikit on tullut 20v saatossa. Niitä ei paljon peitellä, muuten koko kitara olis pelkkää laastaria.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/12230.jpg
Boneyardissa persoonallisuus on pintaa syvemmällä. Potikat ja kytkin on vaihdettu, CTS ja switchcraft. Myös satula on vaihtunut. Tärkein ulkonäöllinen muutos alkuperäiseen on kirkkaan oranssin kytkimen nupin vaihtuminen kermanvalkoiseen. Saundi on oikein persoonallinen.

Tässä on teille tuuninkia 14v takaa, sain tuon takas ikilainasta (12v) lauantaina =D
http://www.saunalahti.fi/~alpertti/stuff/strato.jpg
 
-alppu

Mä oon tainnu vanhemmiten tulla sen verran laiskaksi ja saamattomaksi että jos jotain erikoista haluan, ja yleensä haluan, niin ostan sitten jo valmiiksi sen verran erikoisen kitaran ettei tule toista heti vastaan. Yleensä näitä persoonallisia keppejä saa jopa edullisemmin kuin vastaavan tasoisia ja suuren yleisön suosimia perinnemalleja.

Ostelin Squierin Customitelen alunperin kakkoseks ja just tätä "tuunausta" varten. Sittemin se on jääny ainokaiseksi seuraavaa kaveria odottelemaan.
 
Eli heti kättelyssä vaihdoin tallaan avoimen Duncanin Custom humpparin ja asensin mustalla muovilla kaulahumpparin päälle uuden värisen kuoren. Samalla muovilla modasin lavan kokomustaksi. Seuraavaksi vaihdoin lukittavat gotohin virittimet, jotka oisin halunnut mieluummin mustana, mutta kromiin oli tyytyminen. Viime silauksena tiimarin kiiltotarrasta särkynyt sydän mikinvalitsimen ympärille ja avot.
 
Ei ole toista moista tullut vastaan. Seuraavaks voisi vaihtaa potikat kromatuiksi metallisiksi tai sitten koko hardwaren mustaksi.
 
Näiden kaikkien modausten ansiosta kepistä on tullut tosi persoonallinen ja kuulostaa omaan korvaan hyvältä.
Lainatakseni FoNia: "Lopputuloksena on kitara, jonka jälleenmyyntiarvo on nolla, mutta omistusarvo ääretön."

Jotenkin on pitänyt kaikkia kitaroita päästä räpläämään, eniten nuo stratot on saaneet kyytiä: Vähintäänkin tallamikit vaihtuneet humbuckereihin, pleksit vaihdettu, elektroniikkaa säädetty (mulle tone-nappula on toisarvoinen juttu, joten stratoissa on vain mastertone, kolmantena nappulana sitten jotain muuta)...
 
Sisarukset voi bongata omastakuvasta, toinen ennen ja jälkeen modausten, toinen siinä ällöttävässä poseerauskuvassa... =)
 
JuSu

Ajatuksenani oli herättää keskustelu aiheesta, että mikä teidän, arvon kollegojen, kitarat erottaa muiden vastaavista. Varmasti jotkut pitävät soittimiaan mahdollisimman uskollisina formaateilleen, mutta kai niistäkin jokin seikka löytyy, jonka puolesta ne kuvastavat soittajaansa. Etenkin jos kyseessä on vanhempi soitin, niin pelkästään kulumajäljet luovat kitaralle oman leimansa, sillä kahta samanlaista "reliciähän" ei ole olemassakaan. Mutta avautukaahan, arvon kollegat: let's do some guitar talk!
 
Eipä ole kitara tämä, vaan basso, mutta yksilöllinen ja uniikki kuitenkin.
Maailmassa ei ole toista samanlaista. Tehty 80-luvulla, jolloin valmistajalla ei ollut sarjatuotantoa, vaan kaikki tehtiin käsin nykyisessä custom shopissa. Basso on suurella todennäköisyydellä tilattu Suomeen täyttämään soittajan tarpeet, tai sitten vaan pajalla on päätetty tehdä tälläinen. En tahdo uskoa jälkimmäiseen, miksi se sitten olisi Suomeen uinut rapakon takaa?
 
Eniten ulkonäköön vaikuttaa lakan patinoituminen kauniin kellertäväksi, sekä kolhut joita parissa vuosikymmenessä on kerinnyt tulemaan. Myös erikoinen maalaus tekee bassostani erottuvan.
Tämä on minun soittimeni, ja se on myös näköiseni.
 
http://img154.imageshack.us/my.php?image=jacksonbass1ln6.jpg
 
http://img220.imageshack.us/my.php?image=head1ao8.jpg
 
http://img220.imageshack.us/my.php?image=headback1nq9.jpg
 
Lisääkin olisin laittanut, mutta imageshackki vittuilee...

Kaikki soittimet on modattu, mutta tämänhetkisistä ehkä eksplopperi on kokenut kovimpia: http://user.personal.fi/musiikki/fo … laystudio/tiedostot/eksplopperi.jpg
 
-uudet mikit
-toinen vola pudonnut pois
-mikkiswitchi pois sarvesta ja siihen tilalle dpdt miniswitch
-schallerin hihnalukot
-gotohin virittimet
-omatekoista pleksiä yms.
 
Satula menee vaihtoon kun saan rahaa, talla sitten kun toi alkaa temppuilla. Eipä siinä noiden kahden lisäksi muuta alkuperäistä osaa juuri ole.

Tuollaisen ajattelin Iban pintaan rykäistä http://www.kangaspuoti.fi/kauppa/pr … id=db76391f618014683bb2bd60a885b8f0

http://muusikoiden.net/dyn/users/10588.jpg
Squierin Strato josta maalit pois kuumailmapuhaltimella ja takapihalle roihuamaan zippobensalla kyllästettynä.. Vähän lakkaa päälle ettei jää tuhkaa sormiin, lapaan Liaskaster -logo valkoisella jämämaalilla (siveltimenä toimi rautanaula).. Pleksiin, mikinkuoriin ja potikoihin varmaan viittä eri spraymaalia ja separiteippauksia ja lakka päälle niihinkin. Kent Armstrongin hottisrailssi tallamikiksi.. Lopuksi mm. Hämeenkyrön Hokkarit -tarra ja 'This machine kills optimists' -teksti.. Voi voi.
 
E: http://www.kolumbus.fi/eemeli.hakala/liaskaster.jpg