Keskustelua raskaammasta musiikista ›

BRUCE DICKINSON - SCREAM FOR ME BRAZIL
 
Allekirjoittaneen ensikosketus legendaarisen Bruce Dickinsonin soolotuotantoon venähti yllättävänkin pitkäksi Maiden-fanituksen alkamisesta laskien, ja vasta reilun vuoden kuluttua ensimmäisen Iron Maiden-äänitteeni ostamisesta ja siihen ihastumisesta sain haltuuni Dickinsonin omaa tavaraa. Nimittäin mainion The Anthology DVD-kattauksen, jonka parissa tulikin sitten vietettyä antoisia hetkiä livekeikoista nauttien ja toisinaan promolevyillä itseäni viihdyttäen. Siihen se Bruce-tutustuminen sitten jäikin, kunnes tänään ilahduin suuresti bongatessani Swampin hyllyltä saman miehen livelevyn "Scream For Me Brazil", varsin mukavaan hintaan 4.90€. Sanomattakin selvää, että äänite lähti välittömästi mukaan, ja koko päivän sitä kuunnelleena voinen muutaman sanasen sanoa. Kyseessähän on siis sama keikka audiomuodossa, josta voi myös Anthologylta nauttia kuvan kanssa, ja mikä kannattaakin, onhan mukana Herra Adrian Smith.
 
Iron Maiden kömpi halki 1990-luvun varsin verkkaisesti, monenlaisten rattaiden hypätessä bändin kulun tielle. Dickinsonin seuraaja Blaze Bayley sai laimeahkon vastaanoton, ja Steve Harrisin henkilökohtaiset ongelmat heijastuivat yhtyeen musiikkiin varsin voimakkaasti. Bruce Dickinsonille 1990-luku oli kuitenkin vapauttavaa aikaa, ja mies pääsi siivilleen soolo-uran puolella, todistaen samalla pärjäävänsä ilman itsensä kuuluisaksi tehnyttä, legendaarista, yhtyettä.
Accident Of Birth-levyllä Brucen kaartiin liittyi vielä legendaarinen (silloin) ex-Maidenkitaristi Adrian Smith, ja viimeistään tämä nosti Dickinsonin soolobändin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi varsinaisen tyylimuutoksen kokeneelle Iron Maidenille. Varsinaiseksi menestykseksi osoittautuneen The Chemical Weddingin jälkeen Bruce, Adrian, Roy Z ja kumppanit suuntasivat kiertueelle, jolta tämä mainio livealbumi on tallennettu, Sao Paolosta Brasiliasta.
 
Bruce Dickinsonin kiertuekokoonpano kokonaisuudessaan kuuluu miehen itsensä lisäksi näin; Adrian Smith kitarassa, Roy Z samaten, bassossa Eddie Cassillas ja rummuissa Dave Ingrahams. Jos Adrian Smithin ja Roy Z:n kaltaiset nimet herätä vaadittavaa kunnioitusta ja laatutoteamusta kokoonpanon toimivuuden suhteen, voi aina lohduttautua sillä että Mr. Air Raid Siren ei bändiinsä huonoja soittajia kelpuuttaisikaan. Ja että osaa soitto kulkea! Allekirjoittaneen mieltä lämmittää odotetusti eniten Adrian Smithin läsnäolo, mies kun on edelleen minulle jumala, kaikkien aikojen paras kitaristi ja kaikkea muuta. Saas nähdä koska Smith-fanitus menee hulluuden puolelle.
 
Lienee varsin selvää, että klassikkoalbumin kiertueella, tämänkaltaisella kokoonpanolla tallennettu keikka ei voi olla pettymys. Kautta linjan kuullaan upeaa heavymetalia, parin alan kärkinimen maustamassa, mehukkaasti yhteen toimivassa bändissä, valopilkkujen Dickinson & Smith ymmärrettävästi varastaessa shown. Kappaleet kuten Laughing In The Hiding Bush, The Tower, Trumpets Of Jericho, Chemical Wedding ja aina yhtä koskettava Tears Of The Dragon nostavat albumin heti kättelyssä parhaiden koskaan kuulemieni livealbumeiden joukkoon. Plussaa on pakko antaa myös mainiolle rytmiryhmälle, joka on juuri omiaan tukemaan kerrassaan mainiota kappalemateriaalia. Chemical Wedding-albumin ollen minulle ensi kuulemalla pienoinen pettymys, voin suureksi ilokseni todeta, että Scream For Me Brazil herättää kappaleet eloon. Ja tämän hienommin ei voisi elävä heavymetal-musiikki kukoistaa.
 
Scream For Me Brazil on yksi kaikkien aikojen kovimmista elävän musiikin tallenteista, ja nosti myös allekirjoittaneelle pienoisen Bruce-kuumeen, jonka ansiosta miehen soolotuotantoa onkin syytä ruveta jo keräilemään. Onko kenties hienompaa tunnetta olemassa, kuin että hyvä musiikki kolahtaa?