Bänditoiminta ›

...En tee musaa yleisön vaan itseni takia. Jos tykätään, niin hyvä - jos ei, niin eipä mun poskellani vieri kyyneleitä ton asian vuoksi.
 
Niinpä. Pitää aina muistaa, kenenlle soitetaan. Itselleen voi soittaa kotonakin.

Niinkun sitä tässä oltas oltu kauheesti vailla.
 
Kai sua nyt harmittaa edes vähän kun hewimedalisti ei arvosta?
 
Itsehän lähden kohta tiatterille säestämään näytelmää, ja huom. itesävellettyä musaa vielä. Tossa ensin oli vähän tunne että se ei olis tarpeeksi omaperäistä, mutta kun kävin kuuntelemassa pari musanäytettä internedistä niin huomasin että sehän on suorastaan innovatiivista. Kyä indernetti on hiano peli.

Toiset soittaa covereita, toiset omia biisejä, ne joilta taittuu, vetää molempia.
 
Tämä menee kyllä suoraan sinne järjettömien kommenttien luolaan. Tuosta jää sellanen kuva että cover-muusikot olisivat jotenkin taivampia. Kuten aikasemmin sanoin, molemmissa kategorioissa on taitavia ja ei niin taitavia muusikoita.
 
Niinpä. Pitää aina muistaa, kenenlle soitetaan. Itselleen voi soittaa kotonakin.
 
Nyt sitten ollaan jo asian ytimessä, eli cover-muusikko soittaa nimenomaan yleisölle, omaa matskua vääntävä tekijällä on usein erilaiset lähtökohdat musiikilleen(tehdään sitä mistä nimenomaan itse pitää).

Papat todistelee toisillensa: tehtiinhän me oikea ratkaisu, hei tehtiinhän? .. sanokaa nyt joku että tää on ok vetää covereita! Hei sanokaa nyt!!
 
..joo joo veivatkaa komeroitanne, se on luultavasti teille se juuri oikea vaihtoehto!
 
En ole missään välissä ketään kieltänyt niin tekemästä. Ainoastaan todennut että täältä suunnalta ei löydy hirveää arvostusta tuolle puuhalle.
 
PELKÄSTÄÄN MINUN MIELIPITEENI!
 
Suvaitsevaisuutta nyt kehiin. Musiikkielämä maailmalla ja Suomessa on osittain sosiaalisia taitoja ja oman paikkansa löytämistä..Niinkuin elämän muutkin osa-alueet.
 
Nyt Chill kehittämään elämäntaitoja ja samalla omia lahjaakkuuksiaan niin hyvä tulee! Tsemppiä!

E: Sähläsin.

Nytten on aika poistua! Näen että kenelläkään ei ole mitään uutta ja järkevää sanottavaa asiaan.
 
Niin siis sulla.

Suvaitsevaisuutta nyt kehiin. Musiikkielämä maailmalla ja Suomessa on osittain sosiaalisia taitoja ja oman paikkansa löytämistä..Niinkuin elämän muutkin osa-alueet.
 
Nyt Chill kehittämään elämäntaitoja ja samalla omia lahjaakkuuksiaan niin hyvä tulee! Tsemppiä!
 
Niijust. Katsokaa esimerkkiä: minä tarjoan Fuzzylle tuopin, kun nähdään. Ja vastavuoroisesti Fuzzy voi sitten tuhahdella hyväksyvästi meidän omia suomirokkibiisejä kohtaan.
 
Tosin FB nyt on aina duunissa, musiikkialalla, mitä suurin osa näistä palstalaisista ei ole ikinä.
 
Ja nuoret, pojat, muistakaa että teille naureskellaan vaan ihan sen aikaa kunnes kasvatte vähän vanhemmiksi ja saatte perspektiiviä ja kokemusta. Musiikki on hieno ala. Suvaitsevaisuus on se homma, jolla sitä jaksaa.
 
Laitetaan joku hymiö vielä.

Tämä menee kyllä suoraan sinne järjettömien kommenttien luolaan. Tuosta jää sellanen kuva että cover-muusikot olisivat jotenkin taivampia. Kuten aikasemmin sanoin, molemmissa kategorioissa on taitavia ja ei niin taitavia muusikoita.
 
Sorry - sit sait väärän kuvan. Edelleenkin ajan takaa vain sitä, että oman musan vetäminen ei oo yhtään sen ylevämpää, kuin toisten tekemien tulkitseminen.
 
Nyt sitten ollaan jo asian ytimessä, eli cover-muusikko soittaa nimenomaan yleisölle, omaa matskua vääntävä tekijällä on usein erilaiset lähtökohdat musiikilleen(tehdään sitä mistä nimenomaan itse pitää).
 
Järjettömistä kommenteista puheenollen, tätä mä en vieläkään tajuu: Eikö covermatskusta oo lupa pitää ja sen soittamisesta nauttia?

Entä jos itse pitää nimenomaan yleisölle soittamisesta?
 
Niijjust!!!

Niijust. Katsokaa esimerkkiä: minä tarjoan Fuzzylle tuopin, kun nähdään. Ja vastavuoroisesti Fuzzy voi sitten tuhahdella hyväksyvästi meidän omia suomirokkibiisejä kohtaan.
 
Tosin FB nyt on aina duunissa, musiikkialalla, mitä suurin osa näistä palstalaisista ei ole ikinä.
 
Ja nuoret, pojat, muistakaa että teille naureskellaan vaan ihan sen aikaa kunnes kasvatte vähän vanhemmiksi ja saatte perspektiiviä ja kokemusta. Musiikki on hieno ala. Suvaitsevaisuus on se homma, jolla sitä jaksaa.
 
Laitetaan joku hymiö vielä.
 
Näin.
 
Ja isot pojat on kertoneet, että kannattaa tosissaan miettiä mitä ja miten missäkin laukoo jos ihan oikeasti aikoo musiikkia ammatikseen Suomessa tehdä. Piirit on vaan niin pienet, että sitä on vaikea uskoakaan.

Ja isot pojat on kertoneet, että kannattaa tosissaan miettiä mitä ja miten missäkin laukoo jos ihan oikeasti aikoo musiikkia ammatikseen Suomessa tehdä. Piirit on vaan niin pienet, että sitä on vaikea uskoakaan.
 
Tää kyllä haiskahtaa mafiamiehen puheelta.

Tää kyllä haiskahtaa mafiamiehen puheelta.
 
Hehee. Mutta totta toinen puoli. Jos tulee toimeen ihmisten kanssa, niin silloin on helpompi jutella esimerkiksi duunijuttuja. Jos taas on ihan miffe, niin joutuu kokoajan hoitamaan hommia puskista, kun kukaan ei halua jutella. Joku musiikkiala on kyllä niin suhdehommaa, että on vaan pakko joskus tulla ihmisten kanssa toimeen. Ei siinä myydä sieluja, eikä olla mafialla hommissa, vaan yritetään vaan pärjätä ja pitää hyvää naamaa. Sanokaa vaikka huoraamiseksi, mulle se on ihan sama.

Tää kyllä haiskahtaa mafiamiehen puheelta.
 
*ojentaa sormusta suudeltavaksi*
 
Eiku...
 
En tiedä miltä se haiskahtaa, mutta tarkoitus oli ihan vain korostaa sosiaalisuuden merkitystä. Ikävä kyllä se on sama kaikilla sellaisilla aloilla, joissa piirit on niin pienet että ei vain aina voi valita työkavereita. Sie kun olet kiinnostunut kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta, niin siellä se on vielä olennaisempaa. Kaikki kustantajat tuntevat toisensa. Yliopistomaailmassa on samaa myös. Jne.

Hehee. Mutta totta toinen puoli. Jos tulee toimeen ihmisten kanssa, niin silloin on helpompi jutella esimerkiksi duunijuttuja. Jos taas on ihan miffe, niin joutuu kokoajan hoitamaan hommia puskista, kun kukaan ei halua jutella. Joku musiikkiala on kyllä niin suhdehommaa, että on vaan pakko joskus tulla ihmisten kanssa toimeen. Ei siinä myydä sieluja, eikä olla mafialla hommissa, vaan yritetään vaan pärjätä ja pitää hyvää naamaa. Sanokaa vaikka huoraamiseksi, mulle se on ihan sama.
 
Jos miettii näitä omia bändikuvioitaan, niin mieluummin soitan hyvän tyypin kanssa vaikka se nyt ei ihan mestari siinä soittimessaan olisi, kuin vaikka kuinka virtuoosimaisen tyhmäpään kanssa. Silleen se vaan menee.

Hehee. Mutta totta toinen puoli. Jos tulee toimeen ihmisten kanssa, niin silloin on helpompi jutella esimerkiksi duunijuttuja. Jos taas on ihan miffe, niin joutuu kokoajan hoitamaan hommia puskista, kun kukaan ei halua jutella. Joku musiikkiala on kyllä niin suhdehommaa, että on vaan pakko joskus tulla ihmisten kanssa toimeen. Ei siinä myydä sieluja, eikä olla mafialla hommissa, vaan yritetään vaan pärjätä ja pitää hyvää naamaa. Sanokaa vaikka huoraamiseksi, mulle se on ihan sama.
 
Ei sekään mun mielestä kerro oikein hyvää sosiaalisten taitojen tilasta, jos ruvetaan muistelemaan sellasta mitä joku on joskus sanonut jossain netissä. "Varmaan vittuilit mulle siinä threadissa, nii! En kyllä tee sun kanssa hommia! Pirä tunkkis"!
 
Sekin ihmetyttää että välillä sillä ei oo mitään merkitystä, mitä jotkut wanna-beet netissä huutelee. Hoetaan vaan, että "ei teistä tuu ammattilaisia ikinä, kato"! Ja sitten taas toisinaan vedetään hernettä nenään niin että pihinä kuuluu tänne asti ja mutistaan tyyliin "no kannattas kuule sunkin vähän miettiä mitä puhelet, ettet meinaan polta siltoja sekä edessäsi että takanasi - meidän kultapossukerhoon kun ei ihan kaikki pääsekään..."
 
Mä kuulin joskus semmosen viisauden, että kenestäkään ei tartte tykätä mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Ymmärtääkseni ton pitäs päteä erityisesti työhommissa. Ja siinä pitäs noiden jo valmiiksi jalustalla istuvien ammattimuusikoiden näyttää sitä kuuluisaa esimerkkiä, eikä ruveta nyrpistelemään.
 
Mutta niinhän tietysti on että Suomessa riittää katkeria kyyliä ihan joka alalla.
 
Edit: Tottakai sosiaalisuudella on merkitystä. Mutta sekin ovi heiluu molempiin suuntiin. Ja kun tehdään duunia, tehdään duunia - kaveeraamiset hoidetaan sitten muulloin. Näin mä näkisin tän asian.

Mä kuulin joskus semmosen viisauden, että kenestäkään ei tartte tykätä mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Ymmärtääkseni ton pitäs päteä erityisesti työhommissa. Ja siinä pitäs noiden jo valmiiksi jalustalla istuvien ammattimuusikoiden näyttää sitä kuuluisaa esimerkkiä, eikä ruveta nyrpistelemään.
 
No ne on yleensä kaikkein fiksuimpia ja sovittelevimpia juttuja tännekin laittaneet, toista se on meillä amatööreillä jotka ei edes halua (musiikin) ammattilaisiksi ruveta. ;) Niinku mulla.
 
Mutta niinhän tietysti on että Suomessa riittää katkeria kyyliä ihan joka alalla.
 
Joo, ja kaikkein katkerimpia tuntuu olevan ne, jotka baareissa tilittää että "olisin minäkin, mutku". Älä sinä nyt ala katkeraksi kuitenkaan. Kyllä se kato siitä.

Ei sekään mun mielestä kerro oikein hyvää sosiaalisten taitojen tilasta, jos ruvetaan muistelemaan sellasta mitä joku on joskus sanonut jossain netissä. "Varmaan vittuilit mulle siinä threadissa, nii! En kyllä tee sun kanssa hommia! Pirä tunkkis"!
 
? Nyt sä varmaan ymmärsit mut väärin, tai olin epäselvä. Nimenomaan ei pidä muistella sitä, mitä kukakin on missäkin huudellut. Koska huutelemalla ja kantapäitään kolhimalla sitä mennään aina eteenpäin. Mikään ei oo valmiiksi missään muotissa, kaikki pitää itse oppia. Siis ihan kaikki. Siinä tarvitaan sitä avaraa mieltä ja suvaitsevaisuutta. Ihan kaikkia kohtaan. Mun esimerkki ei ollut mitenkään mikään puolustuspuhe kenenkään puolesta.
 
Ne jotka siellä jakkaralla istuu, niin ne saa olla ja onkin, mitä mieltä haluavat. Ikävä kyllä tai ei ikävä, niin niillä on siihen varaa. Maailma nyt vaan on aika epäreilu. Eikä edes ole, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
 
Meni nyt taas ohi, mutta tuun taas tapani mukaan korjailemaan puheitani jälkeenpäin. Nyt on vähän kiire, pitää viedä tupakkia proidille sairaalaan.

Enpä oo alunperinkään ymmärtäny, miks tästä pitää edes keskustella.
 
No, mä annoin yhden syyn jo avausviestissä: tää on asia johon moni soittaja törmää kun valitsee mihin proggiksiin lähtee mukaan. Ja totta h-tissä arvokeskusteluakin pitää voida käydä.
 
ajan takaa vain sitä, että oman musan vetäminen ei oo yhtään sen ylevämpää, kuin toisten tekemien tulkitseminen.
 
Tuota noin... jos nyt olen ihan rehellinen: bändikuvioissa ne jutut joista itse oikeasti innostun, ovat niitä joissa bändit tekevät muista poikkeavaa omaa juttuaan, olipa se originaalisuus mitä vaan - omaa sävellystä tai jotain muuta. Mustavalkoistahan tämä ei kuitenkaan ole, vaan kyse on enemmän aste-eroista.
 
Mutta joo, hauskaa covereiden soittaminenkin on; itse tykkään tehdä sitä ajoittain. En sen vertaa että näkisin sitä kilpailukykyisenä ammattina, mutta kuitenkin.

Hei, tämä Gearslutz on mahtava sivusto!
 
"Was working with an unsigned band, manager paying for demos. After moving fills around, Beat Detective-ising the really poorly played drums, Sound Replacing the kick and snare so there's some degree of consistency, tightening up guitar intros, re-amping the guitar and bass through something half decent, comping vocals from many many takes, AutoTune, etc...etc... all the stuff I hate to do but have to when its necessary ... the comment from the band ...
 
"Wow, this is great, HOW CAN WE NOT GET SIGNED?!""