Etno, proge, latin ›

Olen hurahtanut afrikkalaiseen musiikkiin korviani myöten. Koko lysti alkoi siitä, että soitan rumpuja ja etten tiennyt mitä itse asiassa soitankaan, kun soitan. Opetan soittamaan afroamerikkalaista musiikkia, joten yhtä lailla olin aina suurena kysymysmerkkinä kun oppilaani pyysivät täsmällistä tietoa afroamerikkalaisen musiikin afrikkalaisista juurista. Ei auttanut muutakaan kun ottaa asiasta selvää. Muutamien randomilla tehtyjen levyostosten jälkeen menin sitten djembe-tunneille, ja johan alkoi asia vähitellen kirkastua. Silloin kristallisoitui varmuus siitä, että en tiennyt rytmiikasta juurikaan mitään. Olin sellainen pseudo-jazzari.
 
Vähitellen aloin pitämään etenkin mandike-imperiumin alueen musiikista, eli ranskankielisen Länsi-Afrikan musiikista. Myös muksuni kautta olin ottava selvää etiopialaisesta musiikista. Matka jatkui kohti etelää etenkin shona-kansan musiikin pariin. Erällä Rough Guide -sarjan kokoelmalevyllä sitten kohtasin zimbabwelaisen Oliver "Tukun", jonka musiikki oli tarpeeksi helposti ymmärrettävää meikäläiselle. Päätin sitten pistää pajan pystyyn Pop & Jazzilla, joka esittää tämän päivän afrikkalaista poppia. Oppilaiden kanssa Oliverin musiikki on tuntunut nappivalinnalta perehdyttää opiskelijat afrikkalaiseen rytmiikkaan ja musiikin konseptiin ylipäätänsä.
 
Sitten koitti rauno tilaisuus: Oliver Mtukudzi oli tulossa Etnosoi!-festivaaleille Savoy-teatteriin marraskuun 10. Oliver pitäisi toisen festivaalin pääesiintyjän kanssa paneelikeskustelun kulttuurikeskus Caisassa, joten sinne hakemaan yksi opintopiste. Sain perverssin idean, sillä olimme juuri hajoitellut pajassani kahta Oliverin biisiä ja ne saatiin jo edellisellä viikolla melko kivaan kondikseen. Päätin tallentaa biisit läppärilläni ja polttaa CD:n. Opiskelijat skarppasivat ja soittivat mitä mainioimmin ja päätin kiikuttaa levyn Oliverille.
 
Paneelissa kerroin positioini jengille ja annoin levyn lahjaksi hänelle. Hän oli todella otettuna ja ihmetteli miten joku täällä 10 000 km päässä opettaan hänen musiikkia konservatoriotasolla. Parin päivän päästä häneltä tuli maili, jossa hän kehui opiskelijoiden osaamista korkealuokkaiseksi ja oli ilmeisen liikuttunut koko tapahtumasarjasta. Ja hän haluaa esiintyä seuraavan kerran kanssani kun hän on tulossa Suomeen. En ainakaan kieltäytynyt;) Näin nämä asiat vain menevät, kunnioitusta seuraa vastakunnioitus ja hymy on korvissa saakka. Hyvä Oliver!
 
http://www.ritmoartists.com/Mtukudzi/mtukudzi.htm ja meidän afropajan laulajan mainioita kappaleita http://www.mikseri.net/artists/?id=36759

Itse olen kuunnellut nyt viimeaikoina todella paljon Itä-Afrikkalaista musiikkia, sillä olen 2 viikon päästä lähdössä Keniaan. Muutamat rytmit ja melodiat ovat kyllä uponneet hyvin, mutta kyllä mukaan mahtuu paljon "länsimaista kopioitua". Just esim. dancehall ja rap osastoilla, joista en niin järjettömästi syty.

En ole tutustunut sen suuremmin afrikkalaiseen musiikkiin/sen alalajeihin, mutta ihan hyvää se on. Hasse Walli & Asamaan on ihan hyvä, kerran oon livenä nähny. Se on semmosta Senegal meininkiä.
 
Tämmöinen musa toimisi varmaan huomattavasti paremmin, jos pääsisi itse paikan päälle. Olis aika hauska soitella afrikkalaisten muusikkojen kanssa (vaikka en djembe erityisemmin osaakaan soittaa, hoho).

Täällä päässä on viimeisen vuoden aikana kolissut afrikkamusa kovaa. En päässyt Mtukudzin keikalle, mutta Salif Keita ja Toumani Diabate's Symmetric Orchestra oli pala semmoista taivasta että en ole moista kuullut. Etenkin jälkimmäinen veti pohjosen pojan todella hiljaseksi.
 
EtnoSoi & co tekevät arvokasta työtä kun tuovat tuon luokan artisteja Suomeen, huomenna Anouar Brahemin oud-mestarointia luvassa. Iz naice!

"Näin nämä asiat vain menevät, kunnioitusta seuraa vastakunnioitus ja hymy on korvissa saakka."
 
Allekirjoitan lauseen täysin. Jos kiinnostusta, paneutumista ja aitoa intohimoa asiaan löytyy voi ihmeellisiä asioita tapahtua. Saman asian olen kokenut itsekin, mutta en afrikkalaisen musiikin vaan intialaisen musiikin parissa.
 
Mielipiteiden vaihdon kautta keskusteluryhmässä,lähettämäni koesoittonauhan ja sähköpostien vaihdon jälkeen intialainen, todellinen tabla mestari Ustad Shabbir Nisar tuli Suomeen opettamaan minua kymmenen päivän ajaksi ja otti vielä vierailun lopuksi ganda badhan oppilaaksi. Eniten arvostamani tämän päivän tabla mestari otti minut oppilaakseen... Kaikki on mahdollista, jos aitoa, syvällistä kiinnostusta ja intohimoa asiaan löytyy.

Mielipiteiden vaihdon kautta keskusteluryhmässä,lähettämäni koesoittonauhan ja sähköpostien vaihdon jälkeen intialainen, todellinen tabla mestari Ustad Shabbir Nisar tuli Suomeen opettamaan minua kymmenen päivän ajaksi ja otti vielä vierailun lopuksi ganda badhan oppilaaksi. Eniten arvostamani tämän päivän tabla mestari otti minut oppilaakseen... Kaikki on mahdollista, jos aitoa, syvällistä kiinnostusta ja intohimoa asiaan löytyy.
 
Vau, mitä juttuja!
 
Itsekin olin Mtukudzin keikalla, ja oli mahtavaa. Afrikasta löytyy upeaa musiikkia, ja vasta viime vuosina (varsinkin puolen vuoden etelä-afrikan vaihdon jälkeen) olen alkanut ymmärtää myös sen monipuolisuutta ja kompleksisuutta. Länsimainen korva tuntuu kuuntelevan lähinnä harmonioita, ja saa vähän ponnistaa, että oppii arvostamaan musiikkia, jonka varioivana piirteenä onkin rytmi. Ja että soittoon ja lauluun kuuluu kiinteänä osana tanssi - ihan kuin muinaisessa Kreikassa... =)

Olettekos kuulleet tätä: http://www.saunalambusplaza.net/kostos/balsam.html
 
HOHO

Matka jatkuu tässä aiheessa. Eilen lähti Oliver Mtukudzin managerille PR-paketti, jolla pyrimme pääsemään esiintymään Zimbabwen pääkaupunki Hararessa järjestettävälle HIFA-festivaalille. Lähetin sinne muutamia bändimme omia biisejä Mp3:na sekä raideri-filet.
 
Jos saamme keikan, matkalle lähtijät ovat tavallisia Pop & Jazz Konservatoriossa opiskelevia 1.-4. vuosikurssin opiskelijoita. Kerrankin ei lähdetä opettajadelegation voimin NYC:iin lätisemään kuinka jazzia täytyisi opettaa, vaan tällä kertaa lähtee matkaan opiskelijat tutustumaan miten se musiikki oikeasti menee, ja minä siinä sivussa. Kannattaa opiskella, sillä hyvällä tuurilla pääsee keikalle Zimbabween.

Matka jatkuu tässä aiheessa. Eilen lähti Oliver Mtukudzin managerille PR-paketti, jolla pyrimme pääsemään esiintymään Zimbabwen pääkaupunki Hararessa järjestettävälle HIFA-festivaalille. Lähetin sinne muutamia bändimme omia biisejä Mp3:na sekä raideri-filet.
 
Jos saamme keikan, matkalle lähtijät ovat tavallisia Pop & Jazz Konservatoriossa opiskelevia 1.-4. vuosikurssin opiskelijoita. Kerrankin ei lähdetä opettajadelegation voimin NYC:iin lätisemään kuinka jazzia täytyisi opettaa, vaan tällä kertaa lähtee matkaan opiskelijat tutustumaan miten se musiikki oikeasti menee, ja minä siinä sivussa. Kannattaa opiskella, sillä hyvällä tuurilla pääsee keikalle Zimbabween.
 
Hyvältä kuulostaa! Itselläni oli aikanaan ilo päästä keikalle Keniaan. Oli mahtava reissu vaikkei meistä kenelläkään tuommoista Afrikka-huumaa ole jäänyt päälle musiikissa tai muussa elämässä, korkeintaan Toton Africa.