Studiotyöskentely ›

Laitoin tonne tyylinäytteet threadiin ton lopputyöni ja siellä toivottiin että alottaisin enemmin oman threadin jossa sitä voi kommentoida, joten siitä se ajatus sitten lähti :)
 
Rakentavaa palautetta siis kaipaan ja linkki on tuossa.
http://www.mikseri.net/artists/?id=55594

Numero yksi on AINA soittajat. Jos sisään soitettava matsku ei ole tight:ia ja hyvin soitettua, niin sitä kakkua voi pyöritellä vaikka kuinka. Siitä ei tule muuta kuin korkeintaan läsähtänyt tiikerikakku.
 
Esim. rummut huojuivat tässä kuin korttitalo. Mikset ottaisi täällä rumpupalstalla yhteyttä johonkiin innokkaaseen rumpaliin?
 
Toisekseen, tuo kitara. Se tappaa, siis ihan kaiken muun mitä siellä taustalla melkein kuuluu. Soittimien välinen volumebalanssi ja niiden sijoittelu stereokuvassa. Niitä tässä itsekin harjoittelen. Treenaa ne kuntoon ennen kuin kosket yhtään mihinkään efektiin tai muuhun kikka kolmoseen. Perusteista lähtien, ei perse edellä puuhun.
 
Mutta hyvä innokkuus tekemiseen siitä paistoi, treeniä treeniä ja tsemppiä!

Nuoruus ja kokemattomuus, näin maallikkona sanoisin. Eniten paistaa esiin bändin epävarmuus ja laulajan "runonlausunta"-kyvyt ;-) . Se saattaa tehdä karhunpalveluksen ja saa äänityksenkin kuulostamaan huonommalta, kuin mitä on. Hyvä bändi hyvillä perussaundeilla saundais paljon paremmalta noillakin säädöillä. Et ole läheskään niin pielessä, kuin täällä on annettu ymmärtää. Pikemminkin kehittymässä oikeaan suuntaan.

Esim. rummut huojuivat tässä kuin korttitalo. Mikset ottaisi täällä rumpupalstalla yhteyttä johonkiin innokkaaseen rumpaliin?
 
Jos tiedossa on heti alusta lähtien, että kaikki rummut tullaan triggaamaan (ja pellit oli ilmeisesti soitettu overdubbina päälle?) eikä alkuperäistä soundia käytetä ollenkaan, miksei suoraan tekisi pannuja niin, että koodaa basarin, virvelin ja tomit ja soittaa sit pellit päälle? Rumpuraitoja on tehty tolla tavalla maailman sivu, Suomessa tota taisi harrastaa 80-luvulla mm. Halosen Kassu?

Pikemminkin kehittymässä oikeaan suuntaan.
 
Niinkuin tuossa toisessa threadissa jo kirjoittelin, äänityksen/miksauksen kannalta isoin ongelma minusta on kokonaisuuden taajuusbalanssi - tuossa paketissa on iso kuoppa alemmalla keskiäänialueella.
 
Todennäköinen syy on tottumattomuus siihen kuunteluun missä tuon "masterointi" on tehty.
 
Vaikka mittareilla ei voi miksata, tässä tapauksessa uskoisin että voisi olla hyödyllistä katsella hieman spektrianalysaattoria ja vertailla sitä käppyrää muutamaan hyväsoundiseen kaupalliseen tuotokseen.
 
Itse en koe soittovirheitä jne. äänitykseen kuuluvaksi asiaksi, vaikka niitä äänittäjä voikin jossain määrin korjailla, niinkuin Kivi aiemmin mainitsi.
 
Kokonaisuutena nostan hattua Northernille, yritystä riittää ja tekemällähän sitä oppii kaikkein parhaiten.

Noita skittasoundeja on taidettu jossain arvostella. Mun mielestä suurempi ongelma on niiden balanssi. Kyllä ne sinne uppoaisivat tyydyttävästi jos olisivat paljon alempana.
 
Yhdessä edellisen kanssa on basson kuulumattomuus ja sen soundi myös yksi noiden biisien suurimpia ongelmia. Eli basso ei hoida sitä tonttia mikä sille kuuluisi ja jättää miksauksen botnen aivan liian kevyeksi.
 
Noissa on myös sellaista fiilistä, että miksaukset on tehty niillä tarkkaamon isoilla skobeilla. Mitenkähän mahtaa olla? Jos ei tiedä mitä niistä isommista kuuntelisi niin niiden kautta ei kannata kuunnella ollenkaan. Pääsääntöisesti tulisi aina käyttää vain niitä pieniä lähikuunteluun tarkoitettuja monitoreita.

Testasin pikaisesti hieman equttaa tuota...
 
http://eki.pp.fi/temp/Mnet/metal_age_-_marching_to_death_Eki.mp3
 
...ihan korvakuulolta, ilman analysaatoria ,-)

Mun on myönnettävä, että itseasiassa näissähän on ihan helvetin hyvä meininki!
 
Äänityksen laadusta olen kyllä samaa mieltä kuin muutkin näyttävät olevan. Ja laulaja vois olla hieman...uskottavampi...köh.

Kuuntelin vähän, ja rupesin miettimään, että mitähän sie teet lähtökohtasesti väärin nilltä osin, ku se minusta väärin menee...
 
Ite lähen miksauksen rakentelussa liikkeelle siitä, että joka soittimilla on oma taajuuskaistansa ja oma tilansa. Lähen karkeasti nuijimaan instrumentteja niiden omille sijoilleen. Kuuntelin näitä biisejä ja eka ajatus oli, että on mahtanu särkeä päätä, ku oot miksaillu? Ku ajatellaan äänikuvaa, niin tuntu, että kaijuttimista puski ohut ja raskas nuoli päin päätä. winampin käppyrät tuki sitä näkemystä. Eli sen kummemmin detaileihin menemättä, suosittelisin ens kerralla balanssiin.. että "joka" taajuutta ois mukavasti, ei mitään liikaa. Dynamiikkaa ja harmoniaa. :)
 
sitte niitä pointteja:
- solistin tekniikka (jätti toivomisen varaa, mutta täällä studiopuolella ei ole olennaista takertua siihen)
- keskitaajuuksia oli liikaa, tahi muita liian vähän. Eritoten hi-mid tuntu kovin yliterävältä.
- niinkuin em. botne puuttu tyystin. Bassokitaraa ei löydy nimeksikään.
- Itekki tiedät, kuinka ois voinu tehä äänitysjuttuja toisin, mutta virvelin yläkalvon sointia ois voinu tuoda päällemäs tuomaan virvelin omaa sointia (ei pelkästään maton resoa)
- kitarat oli langan laihoja, niinku timo sanoki, ne pitäis miksata balanssiin.
- pellit kuulosti huonoilta. miksauksesta viis, ne kuulosti siltä, että ne pellit vaan kuulostaa huonoilta, eli ne ei soi heleästi ja/tai niitä ei hakattu kovinkaan lujaa.
- kampasuotimista kitaratuplauksissa
 
Tuo balanssin löytäminen ei oo mikään pikkuasia. Hankalaa ko mikä. Mutta niinku halsu tuossa hienosti osotti: jo masterEQ:lla tuosta saa 10 x korvaystävällisemmän kuulosen. Lähtökohta ei kuitenkaan ole se, että masterEQ:lla sorvataan soundi kuntoon. Itse en masterEQ:ta käytä ku epätoivossa torstaisin.
 
Ku intoa tuntuu piisaavan, niin suosittelen opiskelua ja testaamista. Käytä miksauksessa referenssejä.. kalibroi päätäs välillä joillain lempibiiseilläs, oli se sitte nylon beattia tai iron maidenia. Tämä siksi, etten oo varma, mitä mieltä ite rehellisesti oot miksauksistas ... tiedätkö objektiivisesti, minkä laatusta kamaa on tullu tehtyä? Tsemiä. :)

Suurin ongelma ei mielestäni ole soitannossa (vaikka laulu ja moni muu asia kuulostaakin mielestäni hassulta), vaan siinä, että kuunnellessa tuntuu kuin 100 ampiaista hyökkäis naulat ja porat aseinaan kohti tärykalvoja. Sattuu. Auts. Olkoon kitarat jne. vaiheessa... ne on pieniä mokia, mutta...
 
Ylämiddle. Ouh ylämiddle. Tuntuu siltä kuin mitään muuta ei olisikaan.
 
Tämä siis vain miksauksesta. Tuon tyyppisestä musiikista en ymmärrä hevon v****akaan, paitsi sen, että vois ehkä saundillisesti pyrkiä pyöreämpään ilmaisuun?

Tuntuu vähän, että jos nuo kitarat (erityisesti) ja basso olisi eq:tettu järkevämmin, voisi koko homman balanssi olla järkevämpi. Nyt kitarat lähinnä peittävät kaikkea muuta ja basso muhisee siellä jossakin. Tuntuu myös, ettei tässä ole oikein minkäänlaista tilallista ulottuvuutta, vaan kaikki on nenään tunkemassa.
Rumpujen balanssi on aikalailla basarivoittoinen ja jokseenkin tuntuu munattomalta nuo rumpusounditkin. Ehkä se johtuu siitä ylempänä mainitusta alamiddlen (kokonaisvaltaisesta) puutteesta, mutta jotenkin kapealta tuntuvat. On vain korkeaa napsua ja matalaa bassoa. Tuli vähän olo, että on yritetty hakea liian matalaa jytinää ja siinä on sitten kärsinyt rummun perussoundi, joka on ollut ylempänä. Tämä propleemahan (ainakin livenä) meinaa sitä, että on tavallaan yritetty tehdä "omaa soundia" eikä olla huomioitu luonnollisia soundeja.
Kokonaisuutena tästä puuttuu jämäkkyys ja taajuusmiksaus-periaatteet (tai olisiko soundien jäsentelyt paremmin sanottu) oli jääneet ajattelematta. Oli ilmeisesti ollut ideana tehdä matalalta soivaa jämäkän kuuloista rymistelyä (Rammstein-hengessä?), mutta oli jäänyt ideatasolle.
 
Tulipa sekavaa tekstiä... Toivottavasti siitä joku ottaa selkoa :)

Ihan kohtalainen basarisoundi.
Nytpä suosittelisin ko. herralle, että kaivaa esiin kasan suosikkibändiensä levyjä ja
kuuntelee niitä analyyttisesti, soitin kerrallaan ja opettelee zeniläisellä mielen tyyneydellä
toisintaan esim: Hyvän ja täyteläisen heviskebasoundin, basson, rumpuloita etc.
Sitten kun saa jotain tuntumaa, mitä moinen vaatii a. soittokamoilta. b. soittajilta,
niin opettelet äänittämään se mahd. hyvin, ilman että kosket Eq:hun tahi muihin korjaimiin.
Tämän jälkeen opetellaan sitten miksaamaan, mutta mennään siihen sitten myöhemmin.
 
Ja ota nyt ihmeessä se äänitysilmoitukses pois. Tuolla tasolla SUN pitäis maksaa, että saat treenata bändien äänittämistä.
 
Mut älä lannistu vittuilusta vaan treenaa. Työtä se vaatii ja vittuiluunkin tottuu ;)
 
Ps: Kirjastot on täynnä alan kirjallisuutta, lähtien perusteista, aina huipulle asti.

Hirveen vaivan ovat nähneet musiikillisesti. Tuolla tasolla soittaessa nuo tempon vaihdokset, vaihtuvat tahtilajit voivat olla aika kovaa puurtamista, että ylipäätään nuo biisit voidaan soittaa.
 
Yksinkertaistakaa! Kyllä ajan myötä voi sitten kikkailla, jos pakottavaa tarvetta on. Biisit potkii heti paremmin jos perusasiat on hallinnassa. Nyt tuo groove on aika hakusessa, mut tsemppiä vaan sen etsimiseen.
 
Tiedän ihmisiä jotka kuuntelee kotonaan levyjä vastaavilla skoopatuilla mid-eq asetuksilla... (tosi surullista). Tuo mid-alueen hallinta on kai se vaikein asia, joka erottaa pojat miehistä.

Tuo mid-alueen hallinta on kai se vaikein asia, joka erottaa pojat miehistä.
 
Totta, masterointipuuhissa huomaa usein, että miksaajat pelkäävät middleä, varsinkin alinta sellaista. Eihän siinä mitään tosin, jos kaikki on balanssissa siellä, saahan sitä nostettua. suht nätisti.

Hyviä kommentteja on tullut kiitos niistä. Voisin tähän laittaa muutamia omia ajatuksiani ja asioita mitä opin tuota levyä tehdessäni.
 
Kun tuota levyä aloin tekemään niin en osannut ajatella soittimia kokonaisuutena vaan miksasin ne kaikki siten että ne yksistään kuulostivat hyvältä ja täytyy kyllä myöntää että varsinkin kitaroundia hakiessani olin vähän turhan laiska enkä kauheasti eri vaihtoehtoja kokeillut. Kitarat on siis nauhoitettu mallintavan efektin läpi, jossa mielestäni oli ihan ok soundi. Jos olisin vaivautunut jostain etsimään vaikka lainaksi hyvän vahvistimen niin varmasti olisi lopputuloskin ollut parempi.
 
Rummut ovat epätahdissa koska en osannut niitä kovinkaan hyvin soittaa. Tiesin jo etukäteen että soittimista ne tulevat olemaan suurin ongelma. Ajattelin että trikkaan snaren, bassarin ja tomit ja nauhoitan pellit jälkeenpäin, jolloin on helpompi leikellä raidoilta virheitä. Trikatussa raidassa on kuitenkin dynamiikassa eroja ja iskut ei mene ihan täydellisesti kohdalleen, joten ne kuulostavat aidommalta kuin kokonaan koneella tehdyt. Syy siihen että soitin rummut ja lauloin itse oli se että tahdoin tehdä koko työn täysin itse.
 
Studion kuuntelu oli aloittaessani aika vieras minulle. Suurin ongelma oli ehkä se että bassotaajuuksia tuli helposti laitettua ihan liikaa. Se mikä studiossa kuulosti hyvältä olikin kotona pelkkää jytinää ja kuminaa. Ja niinpä ajattelin että bassotaajuuksia täytyy saada pois ja mistäs niitä ottaisin? No bassokitarassahan niitä on eniten. Otetaan sieltä pois ja nostetaan kokonaisvolaa. Tästä syystä siis basso hukkuu sinne muiden soittimien sekaan.
 
Lopuksi voisin laittaa tähän lopputyötä tehdessäni syntyneitä ajatuksia, jotka mielestäni useimmiten tuntuvat pitävän paikkaansa.
 
- Opettele soittamaan ennen kuin menet studioon.
- Tutustu kuunteluun. Oudolla kuuntelulla tekeminen on vähän sama kuin suunnittelisi valoja silmät kiinni.
- Aito asia on yleensä aina parempi kuin jäljitelmä (esim. oikea kitaravahvistin vs. mallintava).
- Pidä välillä taukoa. Älä kuuntele työtäsi viikkoon ja palaa studioon tuorein korvin, jos työllä ei ole hirveä kiire.
- Käytä referenssilevyjä myös äänittäessäsi. Ei ole kiva masterointi vaiheessa
- Miksaa kokonaisuutta älä yksittäisi raitoja.
huomata että kitara oliskin kannattanut äänittää toisella tavalla.
- Älä nauhoita rumpuja siten kuin minä nauhotin ne.
- Kysy muiden mielipiteitä jo silloin kun työsi on kesken. Sillon ongelmia voi vielä korjata.
- Älä ole laiska etsiessäsi hyvää soundia. Se että studiossa on huonot pellit ei tarkoita että niitä on pakko käyttää.
- Luota omiin korviisi. Älä silmiisi. Neuvoja on hyvä kuunnella, mutta jos ne eivät mielestäsi toimi niitä ei ole pakko käyttää.
- Lähtösoundin täytyy olla hyvä. Ei kannata ajatella että tämä soundi ei ole ihan sitä mitä haluaisin, mutta onhan tuolla kaikkia plugareita millä hoitaa homma. Jos lähtösoundi on kunnossa niin ei silloin tarvitse edes mitään plugareita.
 
Ja lopuksi kerrottakoon vielä että tämä oli siis ensimmäinen kunnon levyni jonka tein. Tätä ennen olin yhden levyn miksannut ja kaksi nauhoittanut ja miksannut. Kaikissa niissä tosin vain neljä biisiä jotka kaikki täysin erilaisia ja erikokoonpanoilla soitettu. Lisäksi muutamia yksittäisiä kappaleita koululla oli tullut tehtyä, mutta kaikki työt tuota lopputyötä lukuunottamatta oli tehty kauhealla kiireellä.

- Älä nauhoita rumpuja siten kuin minä nauhotin ne.
 
:-D
 
Hoho. Paras itseironinen mutta opettavainen kommentti aikoihin.
 
...

Asiallisia kommentteja tänne on porukalta tullut. Pahiten minusta tässä tökki soittopuoli, ei niinkään tuottaminen muuten. Jos nämä olisi vedetty hillittömällä draivilla ja vihalla narulle niin sirkkelisoundi ei niin pahasti haittaisi.
 
Joo, eli tsemppiä sinne, ei tämä soundillisesti jostain Kreatorin tai Venomin ekoista levyistä paljon jää jälkeen! Hoho!

Pahiten minusta tässä tökki soittopuoli, ei niinkään tuottaminen muuten. Jos nämä olisi vedetty hillittömällä draivilla ja vihalla narulle niin sirkkelisoundi ei niin pahasti haittaisi.
 
Joo, eli tsemppiä sinne, ei tämä soundillisesti jostain Kreatorin tai Venomin ekoista levyistä paljon jää jälkeen! Hoho!
 
Tai Metallican uusimmasta...
 
Voi olla vaikea saada hillitöntä draivia päälle, kun itse soittaa kaikki soittimet. Itsellä ainakin on.

Ja vielä kun soitin noi basso ja kitarajutut riffikerrallaan. Jos olisin soittanut biisit kokonaan niin olisi voinut saada soittoon lisää fiilistä.
 
Väittäisin että fiilistä ei niistä puutu. Se tuntuis olevan paras osa.