Yleistä keskustelua musiikista ›

Miksi ihmeessä Stevie Wonderia häiritsisi kuvaaminen?

Miksi ihmeessä Stevie Wonderia häiritsisi kuvaaminen?
 
Hoho... Hyvä kysymys...
 
Ehkä se oikeasti näkeekin. On huijannut koko ajan.

Vuonna '95 ollessani Provinssirockissa töissä päälavan edessä järkkärinä tuli käsky valvoa, ettei herra Glenn Danzigista napsita kuvia. Mies oli kovin vittumaisen ihmisen maineessa (kuului erityisesti omaavansa antipatioita järjestysmiehiä kohtaan yleisesti), joten yrittää täytyi. Vaan mahdotontahan tuo oli käytännössä estää edes parin metrin päässä olevia ihmisiä kuvaamasta.
 
Seuraavan päivän aamupalaverissa tosin meille välitettiin Glenn-pojun terveiset esimerkillisestä toiminnasta.

Luulisi,että starat olisi niin turhamaisia etteivät välittäisi.
Ilmeisesti Nick Caven keikkakin 19.11.Finlandiatalolla on kuvauskiellossa.
Sinne kuitenkin mennään...olisi vaan kiva saada muistoksi valokuvatakin.

Porin jazzista tuli vielä mieleen Van Morrisonin vierailu. Keikka oli...miten sen nyt sanoisi. Täysin paska ja lisäksi vielä muistaakseni se "kuvauskielto". Vaikka miehen tuotannon arvostankin hyvin korkealle, niin jäi silti vähän huono maku tuosta.
 
Tänäpäivänä tuntuu muutenkin vähän hassulta kielto festareilla.Kännyköissä kamerat ja asian vahtiminenkin aika epätoivoista? Tästä järkkäreinä toimineilla tosiaankin monta tarinaa?

No, tänä vuonna Provinssissa ennen John Calen keikkaa yleisölle kerrottiin, että mikäli yleisön puolelta aletaan ottaa kuvia, keikka loppuu siihen. Järkkärit valvoivatkin tätä kieltoa melko tarmolla. Yleisöähän oli siinä määrin niukalti, että valvominen taisi olla melko helppoakin puuhaa. Lehdistölle annettiin kuitenkin kolmen ensimmäisen biisin ajan aikaa kuvata Calen keikkaa mellakka-aidan paremmalta puolelta.
 
Sunnuntain Nick Caven kuvauskielloista en tiedä mitään. Ehkäpä siellä ajatellaan, että konserttisalissa ja konserttitilanteessa ylipäätään kuvien ottaminen olisi jotenkin erityisen häiritsevää. Mutta ei se täysin kiellossa ole, sillä meikäläisellä on kuulemma ainakin kuvauslupa tuonne Finlandia-talon keikalle.
 
Yleisöltähän kuvaushommat on useasti kielletty, mutta muutamat starat ovat kieltäneet kaikenlaisen kuvauksen, eli lehdistökin on joutunut nuolemaan viime aikoina näppejään mm. Black Sabbathin ja Limp Bizkitin keikoilla. Olishan noita varmaan muitakin, mutta ei nyt jaksa miettiä...

Urski:
 
Jaahas.
Tähän asiaan on monia vaihtoehtoja.
 
1, Artisti/yhtye ei yksinkertaisesti jostain syystä halua että häntä/heitä kuvataan. Syyt olkoot mitä ovat.
 
2. Monesti on kielletty vain ammattimainen kuvaaminen ts. järjestelmäkamerat yms. Artisti ei halua muiden hyötyvän heidän työstään. Joillakin on kiertueilla omat "hovikuvaajat" mukanaan, jotka siellä sitten saavat kuvia räpsiä. Tästä syystä valvonnan helpottamiseksi kielletään kaikki kamerat.
 
3. Nykyajan kameroissa alkaa olla melko hyvänlaatuisia videokameroita. Videoiden levittäminen rikkoo jo tekijänoikeuslakeja. Vai eikö? No ei kai se haittaa jos muutamalle kaverille laitan youtubeen?;)
 
4. Usein nämä isommat artistit panostavat suuret määrät aikaa ja rahaa shown visuaalisuuteen. Yleensä holtittomasti räpsyvät salamat eivät kuulu suunnitelmiin.
Tämä lähinnä sisätiloissa.
 
5. Nykyaikana kun melkein kuka tahansa voi olla ns. "laulaja", jotkut vetävät singbackinä. Tällöin jos joku menee vikaan, niin ei varmasti kukaan halua että seuraavana päivänä se video löytyy sieltä youtubesta. Paitsi ne kateelliset ilkkujat.
 
6. Esiintyjän managementilla ja järjestäjällä on erilaiset käsitykset kuvaamisen suhteen.
 
7. Joku tekee sen ihan vain v-tuillakseen.
 
Tuossa muutama seikka, jotka tuli mieleen. Tässä esitetyistä kohdista osa on silkkaa faktaa, osa omaa spekulaatiota.
 
Noi on kaikki ihan mahdollisia tilanteita. Yleensä totuus on kuitenkin joku seuraavista:
 
-Keikasta on myyty kuvausluvat erikseen, ja ainoastaan fotopassilla saa kuvata. Kuvaaminen on siis rahanarvoinen etu, jollaiseksi se tehdään vain kieltämällä se muilta.
 
-Amatöörikuvaajien harrastelijakameroiden salamalaitteet häiritsevät valohenkilöä ja turmelevat konsertin dramatiikan. Tämä on fakta eikä turhaa nillitystä, varsinkin jos lavavalaistus on yhtään dramaattisempi. 99% amatööreistä ei osaa ottaa sitä automaattisalamaa pois päältä.
 
-Artisti myöntää kuvausluvan kolmen ensimmäisen kappaleen ajaksi, sen jälkeen kuvaaminen myös photo-pitistä (kuvaaja-alue lavan edessä) on kielletty. Artisti uskoo keikan mittaan hikoilevansa, alkavansa punoittaa ja näyttävänsä porsaalta. Samoissa fiiliksissä oleva yleisö ei tätä koe pahana, mutta asiayhteydestä irroitettuna artisti näyttää irstaalta sialta.
 
-Keikkapaikalla kuvaaminen on pääsääntöisesti kiellettyä, ellei artisti erikseen toivo kuvaajien sallimista, silloinkin kuvaajien on osattava perustella hommansa ja lupauduttava olemaan ottamatta yleisöstä tunnistettavia kuvia; näin esimerkiksi Tavastialla ja Vanhalla YO-talolla.
 
-Lehtikuvaaja saa yleensä tuoda kameran kaikkialle, koska ammattilaisen voi olettaa ymmärtävän selkeät kuvauskiellot (jotka koskevat myös häntä), ja toisaalta hänellä on paljon enemmän menetettävää jos musta lista uhkaa...
 
Siltikin, usein ns. muropakettikamerat, pikku-näpsät ym. sallitaan, kunhan niissä ei käytä salamaa. Tässä yhteydessä uskollinen ja varsin halvan näköinen Leica Minizoomini on usein näyttänyt kyntensä...
;-)

Tuossa kun jouduttiin laivalla matkustamaan kesällä niin siellä soitti sitten tietenkin jokin pirteä tanssiorkesteri. Kaks kännistä tyyppiä otti sitten siinä lavan edessä kuvia niin että orkesterin pari tyyppiä jäi taustalle. Näyttivät vain naureskelevan siinä molemmat osapuolet. Ne kaks kännistä tyyppiä tietysti kuulu meijä pändiretkueeseen. Kun tanssipumppu oli lopettanut soittamisen tuli niitten runpali, joka oli mukavamies, fiksusti sanomaan että poistakaa ne kuvat, sanoi että ei ole oikeutta kuvata, sanoo isoille ukoille jos ei poisteta. Syyksi kertoi sen että joku oli ottanut sen soittokollegasta joskus kuvan ja muokannut sitä siihen malliin että soittokollegan eukko oli lähtenyt kävelemään :(
 
Noh, onhan nuita. Nykyään kun on nää intternetit ja tekstinkäsittelyohjelmat ja kaikki hilipikkeet mitä lie.

Just eilen kuvasin von Hertzenin veljeksiä Nosturissa, eikä kukaan tullut valittamaan, vaikka Nosturin seinällä oli lappu, joka kielsi kaiken kuvaamisen ja tallentamisen. Ei ois haitannut, vaikka oisivat kieltäneet kuvaamisen, niin surkeita kuvia tuli minipokkarilla 5m:n päästä lavalta. No, opinpahan jotain uutta taas kuvaamisesta
 

 
Oletan, ettet ole nähtyt tätä maailman parasta kitaristia livenä (tarkoitan siis Tommy Emmanuelia).
 
En ole koskaan kuullutkaan ukkelista ennen tätä.
 
Dylan taasen... (sä voit jatkaa tästä)
 
On jumala, ei kysyttävää.

Niin tälläistähän se on ja maailma on täynnä toinen toistaan parempia artisteja/bändejä.Tuolla Porin jazzeilla olen törmännyt usein tilanteeseen, että bändi on minulle täysin tuntematon, mutta kun kuulen bändiä livenä. Vau!
 
Paikalla aina niitä jotka tuntevat bändin entuudestaan ja taas ymmärrän kuinka vajavainen on oma musiikki tieotouteni.Tyypillistä näille pienille suurille bändeille Porissa on rentous ja vaatimattomuus. "Kuvaa jos sua huvittaa" meininki.

En kyllä rehellisesti tajua nykyajan kuvausintoa. Pitää olla silmä linssissä kiinni kaikki keikat, häät, hautajaiset, telttaretket niin että mitään ei tule nähneeksi suoraan. Mitään ei koeta paikan päällä vaan sen linssin läpi ja sitten kotona katsellaan niitä kuvia, jeejee.

En kyllä rehellisesti tajua nykyajan kuvausintoa. Pitää olla silmä linssissä kiinni kaikki keikat, häät, hautajaiset, telttaretket niin että mitään ei tule nähneeksi suoraan. Mitään ei koeta paikan päällä vaan sen linssin läpi ja sitten kotona katsellaan niitä kuvia, jeejee.
 
Surullistahan se on, jos se noin menee? Itselläni se on enemmäkin tyyliin: kahden ekan biisin aikana muutama kuva ja se on siinä. Sen jälkeen keskitytään kuuntelemaan sitä mistä on maksettukin. Myöhemmin on kieltämättä mukavaa katsella, niitä muutamaa kuvaa, jotka tuli otettua.Jos vielä joku onnistui, niin vielä parempi! Kiva muisto ;-)

Se on niin, että artistit/järjestäjät joutuu antamaan periksi tuossa kuvausasiassa pikku hiljaa, kun jengillä alkaa oleen puhelimissa kamerat jne. niin ei ne yksinkertaisesti voi enää kieltää kuvaamista tai takavarikoida yleisön kännyköitä...ja kun laatu paranee koko ajan, niin lopulta ollaan tilanteessa, jossa puhelimella voi tallentaa koko keikan videolle ja laatu vastaa elokuvien kuvanlaatua.

+ Mark Knopfler
+ Steve Vai (ainakin Nosturissa)
 
Todellinen kysymys onkin se, millä saa kuvata. Kännykällä kuvaamista on mahdoton estää oikeastaan. Pokkarilla ei saa kuin kurjia kuvia ja järkkäri voikin olla erikseen kielletty vaikka kuvaaminen alustavasti sallitaankin.

Monesti bändi vaatii keikkasopimukseen kuvauksen kieltävän pykälän, jostakin syystä. Monissa keikkapaikoissa onkin voimassa kuvauskielto "aina", koska muuten keikkajärjestäjä joutuu ilmoittamaan kuvauskiellosta erikseen ja/tai ottaisi riskin että kuvauskielto jää ilmoittamatta ja siitä tulee sanktioita.
 
Luonnollisesti järjestävä paikka valvoo kuvauskieltoa, mutta se onkin sitten eri asia miten paljon kukin keikkapaikka sitten panostaa tähän kieltoon - ei kuitenkaan voi olettaa että kaikilta napattaisiin kännykät jemmaan ja taskut tyhjiksi. Monesti kuvauskielto onkin lakitekninen varmistus - pitämällä virallisesti kuvauskieltoa voimassa klubi voi pestä kätensä asiasta, ja jos keikkavalokuvia ilmestyy myyntiin tai muuten häiritsevissä määrin liikenteeseen niin on helppo osoittaa että tämä on tapahtunut sääntöjenvastaisesti ja vaatia korvauksia.
 
Jos pikkubändejä käy kuvaamassa niin helpoin on ottaa yhteyttä kyseiseen bändiin ja sopia että lähettää fotot sitten bändinkin käyttöön, samalla saattaa saada nimensäkin ovilistalle :)

Just eilen kuvasin von Hertzenin veljeksiä Nosturissa, eikä kukaan tullut valittamaan, vaikka Nosturin seinällä oli lappu, joka kielsi kaiken kuvaamisen ja tallentamisen. Ei ois haitannut, vaikka oisivat kieltäneet kuvaamisen, niin surkeita kuvia tuli minipokkarilla 5m:n päästä lavalta. No, opinpahan jotain uutta taas kuvaamisesta
 

 
Oletan, ettet ole nähtyt tätä maailman parasta kitaristia livenä (tarkoitan siis Tommy Emmanuelia). Tai onhan niissä eroa: Tommyn live-setti on täysin toisesta maasta. Pistää tilutellen, hitaasti soitellen ja kaikkea siltä väliltä. Kertoo hauskoja välispiikkejä, mutta motivoi myös kuulijoitansa uskomaan itseensä ja tekemään mitä haluavat, eikä vaan alistumaan siihen lokerointiin, minkä esim. yhteiskunta, vanhemmat asettaa. Sitä konserttia voisi melkein kuvailla uskonnolliseksi kokemukseksi. Dylan taasen... (sä voit jatkaa tästä)
 
Aivan... Tässä semmoisen nobodyn, kuin Steve Vain kommentit TEstä:
 
It's always funny to me when people use the phrase "Best guitar player in the world". There are too many variables such as technique, uniqueness, emotional investment in the notes, etc. But If I had to pick one, it would be Tommy Emmanuel. Watching him perform can be a study in artistic and virtuosic human achievement.
 
- Steve Vai, Guitarist and Co-Owner of Favored Nations
 
Jos Steve Vai nimeää maailman parhaaksi kitaristiksi Tommy Emmanuelin, niin tuskin meillä muilla hirveästi on asiaan sanottavaa ja varsinkin kun itse olen Steven kanssa täysin samaa mieltä. Tommy Emmanuel on aivan toiselta planeetalta kuin monet muut. Se pitää kokea konsertissa ennenkuin sen oikeasti oivaltaa IMHO.
 
Turun keikkojen jälkeen moni (omien sanojensa mukaan) käveli konsertista ulos muuttuneena ihmisenä. Joillekin konsertti oli elämän paras kokemus. Matti Lehtonen Turun Sanomissa kirjoitti myös miehestä asiaa mainiten Tommyn suurimmaksi ilmiöksi kitaran soiton alalla. Aina voi naama norsunvitulla yrittää kritisoida, mutta Tommyn keikkojen jälkeen tuskin kukaan halusi ilmoittautua tällaiseksi idiootiksi. Tommy on niin monessa suhteessa normaali naapurin kundi, kuin käsittämättömän uskomaton kitaristi. Kuinka moni maailmanluokan artisti 3 tunnin keikan jälkeen soittelee vapaaehtoisesti hotellin aulassa aamu kolmeen tuoden hymyn jokaisen kasvoille? Ois monella oppimista tästä miehestä.