Laulaminen ›

Olin katsomassa erään kuuluisan yhtyeen konserttia ja en ollut uskoa silmiäni, miten yhtyeen solisti osasi ottaa yleisönsä. Hänen esiintymisensä oli aivan ilmiömäistä ja hän vain ikäänkuin tiesi, mistä narusta pitää vetää, että jengi tuli mukaan. Tähän on olemassa varmasti monia erilaisia tekniikoita, pelkästään ulkomusiikilliset seikat eivät riitä tässä ainoastaan, kuten ulkonäkö. On siis osattava esiintyä oikealla tavalla. Miten näitä kaikkia juttuja voisi opiskella ja miten voisi kehittyä siinä?
 
Onko kellään tähän mitään kommentteja?

Katoppa vaikka Iron Maidenin Bruce Dickinsonia.

hankkimalla esiintymis kokemusta ja puhumalla jotain siihen mikkiin. ;) ts ei se pelkkä laulaminen oo kauheen hyvä. vuorovaikutus on varmaan avainsana tässä.
 
itteeni teki lähtemättömän vaikutuksen aikoinaan Garbagen Shirley Manson joka oikeasti jutteli yleisön kanssa välispiikkeinään. Olin myyty. (ja olen edelleen)

Vahva itseluottamus on tärkeä ominaisuus. Karisma rakentuu kuitenkin melko pitkälle itseluottamuksen päälle, se kyllä paistaa ihmisestä positiivisesti ulospäin ja saa aikaan sellaisen tunteen, että se ihminen on SIINÄ. Sen avulla sitä sitten saa pidettyä sitä kontaktia yleisöön.

Vahva itseluottamus on tärkeä ominaisuus. Karisma rakentuu kuitenkin melko pitkälle itseluottamuksen päälle, se kyllä paistaa ihmisestä positiivisesti ulospäin ja saa aikaan sellaisen tunteen, että se ihminen on SIINÄ. Sen avulla sitä sitten saa pidettyä sitä kontaktia yleisöön.
 
Hyvä pointti

Vahva itseluottamus on tärkeä ominaisuus. Karisma rakentuu kuitenkin melko pitkälle itseluottamuksen päälle, se kyllä paistaa ihmisestä positiivisesti ulospäin ja saa aikaan sellaisen tunteen, että se ihminen on SIINÄ. Sen avulla sitä sitten saa pidettyä sitä kontaktia yleisöön.
 
Mun mielestä on karkeasti arvioiden kahdenlaisia esiintyjiä. Voimakkaita ja herkkiä. (tottakai muitakin näkökulmia on).
 
Tota on vähän vaikea selittää muuten kuin esimerkein, esim herkkä tulkitsija ja esiintyjä vois olla vaikka Timo Rautiainen. Sitten vahva, rockkukko vois olla vaikkapa Jarkko Ahola.

Luultavasti itsevarmuus säteilee yleisöönkin. Ei pidä esittää vaan olla aito, mukava oma itsensä yleisölle. Miut on monet artistit vakuuttaneet juuri tällä tavalla.

Mä kun näin Coverdalen 1994 ekan kerran livenä, niin olin otettu. Sen välispiikit lähentelevät stand-up komiikkaa toisinaan ja biisit vakuuttavat. Viime kesänä kävin viimeksi katsomassa ja oli ok. Turtuuko sitä sitten vanhemmiten, kun joitain asioita ei enää ihaile niin paljon? Onko se hyvä vai huono asia? Onko mun toinen jalka kohta haudassa?!? Olenko mä parin juoman jälkeen kenties hieman humalassa!?!?! Sori..
 
Mä olen aivan surkea välispiikkaaja enkä varmaan muutenkaan mikään hyvä esiintyjä. Laulaminen on kuitenkin kivaa. En oikein osaa olla ilmankaan. Siis laulamista. Kokeiltu on.
 
Tosta itsevarmuudesta vielä. Kerran yks tyyppi sanoi mulle, että olin jossain elämäni vaiheessa paljon itsevarmempi tai annoin sellaisen vaikutelman. Sanoin vain, että aijaa tms. Oikee itsevarmuus ei aina välttämättä näy ulospäin itsevarmuutena. Joskus, kun osaa jonkun asian todella hyvin, sitä ei halua liikaa hehkutella, mutta sitä on kiva joissain tilanteissa vähän väläyttää ;) Ehkä kypsä itsevarmuus näyttää hillitymmältä, kuin machoilu.

Oliko sattumalta Alankon Ipen keikka?

Katoppa vaikka Iron Maidenin Bruce Dickinsonia. pyhmistä ton heitit.
 
katso Freddie Mercurya

pyhmistä ton heitit.
 
katso Freddie Mercurya
 
Robbiekaan ihan heikoimmasta päästä oo..

Robbiekaan ihan heikoimmasta päästä oo..
 
Freddie ja Robbie ehkä yleisön ottajina niin omaa luokkaansa, ettei näiden suorassa matkimisessa varmaan hirveesti järkeä.
Matkiminen ja hyvien juttujen kopiointi on silti ihan hyvä keino parantaa ja kehittää vuorovaikutustaitoja yleisön kanssa, erilaiset "lainatut" kikat ja keinot kyllä ajan myötä hioutuvat omatyylisiksi.
Keikoilla biisien välispiikit ovat olennainen keino saada yleisöön otetta (ainakin minulla henk.koht). Mietin spiikkejä etukäteenkin, mutta aika spontaanisti ne kuitenkin nykyään tulevat. Minulla on tod.näk. hyötyä siitä, että olen tehnyt / teen paljon myös juontohommia, spiikkaamisesta ja esiintymisestä on paljon kokemusta, eli keikkoja on tehty. Itse en ihan niin pitkälle ole mennyt, että kirjottaisin spiikkejä valmiiksi, mutta jollakin sellainenkin saattaisi toimia(?) Sen pienen (voi se olla korkeakin) kynnyksen yli kun pääsee ja biisien väliin saa juttua ja yleisöä mukaan, niin se alkaa pikkuhiljaa sujua sitten jo omalla painollaan.
 
Saiko tuosta mitään tolkkua..?

Juu kiitos ihan hyviä kommentteja sieltä tuli. Kysymys on näemm pitkälti itsevarmuudesta. Jos vokalisti seisoo lavalla eikä liiku minnekään suuntaan, on esiintyminen todella tylsää katseltavaa.
 
Tää kyseinen vokalisti ikäänkuin lauloi aina eripaikassa lavalla. Tämän jälkeen hän ikäänkuin purki aina kyseisen tilanteen avaruuteen. Juoksi takaa lavanympäri toiselle paikalle ja taas otti uuden tilanteen ja purki sen. Voi voimasana sentään se oli makeen näköistä katseltavaa. Juuh nyt eikun vaan asennetta enemmän peliin sitäkin enemmän.
 
Heavyn'n' Roll !!!!!

Tuli tuossa mieleen että on paljon laulajia jotka on niinkuin komeita ja kauniita, mutta valitettavan tasapaksuja. Semmoinen särmä puuttuu, varsinkin laulusta. Mietin vaan että on tullut törmättyä moneen todella persoonalliseen tapaukseen ja karismaattiseen tapaukseen, jotka ovat ehkä aina jääneet ennenmän tai vähemmän jonkut kauniimman jalkoihin. Tuli tässä pari tangokuningatartakin mieleen jolla oli pirun isot keuhkot, mutta äänessä oltiin kaukana kauneudesta. MIetin vaan että millaisiahan laulajia on niidenkin jalkojen alle jääneet... yhteenveto pääasia meikälle että silmissä on sitä paloa kun ollaan lavalla. Ollessani yhdessä produktiossa mukana, ohjaaja oli valinnut mieslaulajat sen perusteella kuinka pitkiä ne oli. No joo en tiedä mihin pyrin tällä tekstillä. Ehkä johonkin kauneus vastaan karisma lavalla. Paljonko kaunis laulaja saa anteeksi esitystilanteessa vaikka ei osaisi ottaa yleisöä.

Niin ulkonäkö ei pelkästään riitä aina tässä asiassa, kysymys on muistakin seikoista, joiden pohjalta varsinainen karisma sitten alkaa rakentua.

johonkin kauneus vastaan karisma lavalla. Paljonko kaunis laulaja saa anteeksi esitystilanteessa vaikka ei osaisi ottaa yleisöä.
 
Uskoisin, että etenkin naisilla kauneudesta on hyötyä. Tai ainakin kauneudella laulaminen on yleisempää, koska miehissä ulkonäöllä ei niin yleisesti kikkailla. Tosin miehilläkin yleistymässä.
 
Kyllähän kaunis nainen vetää lavan edustalle yleisöä paremmin kuin ruma ja karvainen mies, mutta johtaako tämä sitten loppujen lopuksi mihinkään sen suurempaan suosioon, sitä en kuitenkaan usko. Kyllä mä jaksan uskoa siihen, että pitämällä hauskaa lavalla ja kehittämällä itseään nimenomaan ensisijaisesti laulajana ja toissijaisesti esiintyjänä on se oikea tie.