Yleistä keskustelua musiikista ›

Iskelmäntekijät ovat turhautuneita jatsimuusikoita.
Ne v-ttuilessaan testailee kuinka pöljät biisit voi mennä Turakaisilla läpi.
Näin on ollut ainakin viimeiset puoli vuosisataa ja moni karkea pila on jäänyt ikuisiksi ajoiksi kansan sydämiin.
 
Meinaatko että Radio Suomen soitetuimmat on kuin 70-luvulla Jallun "novellit", joita kirjoittelemalla Pentti Saarikosket, Hannu Salamat & Co kääri tuoppi- ja tupakkirahat, kun kustantajan ennakot oli pistetty kiertoon tai romaanit eivät liikahtaneet kirjakaupasta tarpeeksi tiuhaan? Nyt sitten sutaistaan vasemmalla kansalle humppaa, että saadaan mersuun bensaa ja avotakkaan klapeja, ennen kuin lähdetään kavereiden kanssa klubille tuuttaamaan freetä? Puolituttua apuraha-runoilijaa pyydetään vääntämään teksti, joka kuvaa houreista heräämistä viikon putkesta, sivussa raiskataan tahallisesti ontuen jambista pentametria, sisäpiirin iloksi. Kansa kokee sitten tämän elämästä vieraantuneen sekoilun tuntojensa tulkintona.
 
Että Ruusulaulumiehen takana olikin joku jatsimies vetelemässä naruja...ei kai...eikä mersukaan ollut laulajan oma vaan jatsimiehen firman nimissä? Salkkareita ja kymmenen uutisia käsikirjoittaakin oikeasti Paavo Haavikko? Kotikadun tunnarin on säveltänyt Magnus Lindberg? Ei...stana... osa intellektuellin eliitin lavastamaa suurta näytelmää, jossa kansalla on hyppypukin tai shakkipelin sotilaan osa. ja jonka Larissa Latytina on Pekka Himanen ja jonka Karri Kasparov on...!
 
Asiaan.
 
Pitää vielä kaivella muistin sopukoita, jos vaikka Kake Randelinin tuotannosta löytyisi jotain ylivoimaisen puistattavaa, tai Kisu Järrnstömin? Taitavat nämäkin olla todellisten raskassarjalaisten joukossa liian urbaaneja lasileukoja todella kouriakseen iskelmämusiikin upottavimpia ikiroutaan ulottuvia suonsilmäkkeitä. Esa Saarisen post-modernin leikittelevä poikarakkaus? Liian itsestää tietoista huonoutta näillä luonnonlapsien temmellyskentillä. Yksi kriteeri on varmaankin se että kappaletta on soitettu sen kaiken kattavasta karmivuudestaan huolimatta aikanaan lähes taukoamatta, porauduttuaan lopulta kansakunnan pimeimpään piilotajuntaan, eikä se ole suostunut siitä johtuen kuolemaan ajallaan, vaan sitä toivotaan ja soitetaan yhä ja aina ikuisuuteen paikallisradioiden toivekonserteissa ympäri marraskuisen maan (ja jatsimies nettoaa).