Rummut: rumpukamat ›

Kuinka moni täällä on tyytyväinen omaan bändiinsä? Mitä kautta olette bändinne löytäneet? Muita vinkkejä?
 
Minä olen erittäin tyytyväinen molempiin bändeihini. Toiseen pääsin siten, että laitoin ilmoituksen paikallisen soitinliikkeen ilmoitustaululle. Toinen löytyi Wanted-palstan avulla, joskin varsinainen yhteydenotto tapahtui erään yhteisen kaverin kautta.
 
Omasta kokemuksesta voisin antaa sellaisen vinkin, että näissä bänditouhuissa kannattaa olla kärsivällinen. Ei pelkästään bändiä etsiessä vaan myös bändin jo löydyttyä. Vaikka meno ei heti olisikaan juuri sitä, mitä eniten haluaa, niin ei kannata heti luovuttaa. Bändin kehittyminen vie oman aikansa.

Paloittele toi sun ongelma:
Älä etsi valmista bändiä, joka täyttäis kaikki sun vaatimukset ja odottaa sua vaan hyppäämään pulpettiin. Se on kyllä kiven alla. Etsi toinen soittaja, kiipparisti, basisti tai kitaristi, joka diggailee samaa genreä ja on taidoiltaan sitä mitä etsit. Hänellä on todennäköisesti kontakteja toisiin soittajiin. Löydätte yhden heppulin lisää ja hänellä on taas noita kontakteja. Yhtäkkiä teillä onkin bändi pydessä!
 
Noiden sun ääninäytteiden perusteella löydät kyllä (yhtä) taitavia muusikoita ympärillesi. Jäitä hattuun - ei sitä Roomaakaan rakennettu pelkästään rumpaleiden voimin. Pitkälti kyllä.
 
m©

Löysin nykyisen koverbändini kun kävin tutulla styydiolla soittelemassa ties minkälaisia pohjia jne.
 
Valmiina olivat kitaristi-laulaja, kitaristi ja basisti. Ovat mua hieman vanhempia ja saman musagenren diggareita. Sattumalta studiolla työskennellyt tuottaja sanoi, että "noi ettii rumpalia". Sitten sanoin, että tässä teille paska rumpali. Ne sanoi, että treenit studiolla lauantaina. Siitä se lähti. Nyt ollaan hyviä kavereita kaikki.
 
Kun aikoinaan kokeilin Wanted-palstaa, sain vaikka minkälaisia tarjouksia. Nyt projekteja olisi tarjolla ilman ilmoituksiakin koko ajan, mutta kun ei ehdi.

Joo, valmiita bändejä vailla yhtä soittajaa tulee aika harvoin esiin. Saati sitten jostain vähän erilaisemmasta genrestä. Kannattaa tosiaan lähteä verkostopohjalta etsimään tyyppejä - aina joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun, jne.
 
Bändini löysin wantedista, toisen bändin sitten basistin kautta. Wantedin kautta olen ollut myös kaikenlaisissa projekteissa ja virityksissä, joilla ei valitettavasti oikein ollut tulevaisuutta. Kivaa kuitenkin oli.

Kuinka moni täällä on tyytyväinen omaan bändiinsä? Mitä kautta olette bändinne löytäneet? Muita vinkkejä?
 
Tällä hetkellä olen melko tyytyväinen projekteihini (kaksi bilebändiä rahan takia ja kaksi täysin erilaista omaa musaa tekevää bändiä). Kaikkiin nykyisiin bändeihin olen päässyt jollain tavalla kouluni kautta.
 
Vinkit:
-osta hyvät kamat
-mee hengaamaan sinne missä soittajia liikkuu =baareihin
-tuo itsesi esille. eli mee aina soittamaan kun on mahdollisuus (jameissa ym.)

Voi liikkua oikeastaan missä tahansa... Sattumat ovat joskus uskomattomia. Kun tapaa jonkun uuden tutun vaikka baarissa tai lähikaupassa ja alkaa jubailla, saattaa taustalla olla ties minkälainen musaharrastaja.
 
Muuten: yhden kaveriporukkani Suomi-pop-cover-bändi etsii rumpalia jos kiinnostaa. Niillä on treenis ym. asiat kunnossa. Itsekin soittelin yhden treenisession verran yhtyeessä tuuraajana. Ei cover-meiningistä huolimatta perustuubaa...

Meillä bänditouhu lähti liikkeelle "vahingossa". Mulla oli rummut ja naapurin poika osti mun faijalta vanhan sähkökitaran. Alettiin tietenkin rämpyttelemään kimpassa. Tämä kaveri vaihtoi nopeasti bassoon ja pyysi musikaaliset serkkupoikansa mukaan. Sitten basistin luokkakaveri tuli vielä kitaristiksi ja homma alkoi kuin alkoikin pikkuhiljaa toimia. Keikkoja siunaantui ensin perhepiiristä, kunnes sana lähti leviämään. Paikalla oli aina joku, joka halusi meidät omiin bileisiinsä soittamaan ja niin homma eteni. Koskaan en siis ole bändiin pyrkinyt, kaikki vain tapahtui.
 
Nykyään vietämme hiljaiseloa, jokunen keikka silloin tällöin. Kuvioihin ovat kaikilla tulleet omat perheet ja työt, yhteinen treeniaika on kiven alla.

Paloittele toi sun ongelma:
Älä etsi valmista bändiä, joka täyttäis kaikki sun vaatimukset ja odottaa sua vaan hyppäämään pulpettiin. Se on kyllä kiven alla. Etsi toinen soittaja, kiipparisti, basisti tai kitaristi, joka diggailee samaa genreä ja on taidoiltaan sitä mitä etsit. Hänellä on todennäköisesti kontakteja toisiin soittajiin. Löydätte yhden heppulin lisää ja hänellä on taas noita kontakteja. Yhtäkkiä teillä onkin bändi pydessä!
 
Noiden sun ääninäytteiden perusteella löydät kyllä (yhtä) taitavia muusikoita ympärillesi. Jäitä hattuun - ei sitä Roomaakaan rakennettu pelkästään rumpaleiden voimin. Pitkälti kyllä.
 
m©
 
Näin on tehty, kiitos vain. Eli tosiaan en ajatellutkaan, että löytäisin kerralla täydellisen valmiin paketin. Helpottaisi, jos löytäisi vaikka yhden soittajan jolla on samat lähtökohdat ja tavoitteet. On kyllä totta, että olen hieman kärsimätön, ja tuppaan luovuttamaan jos ei heti vaikuta hyvältä. Pitää yrittää kovemmin.
 
Taas yksi kitaristi otti yhteyttä, katsotaan mitä siitä tulee. Kiitos kaikille vinkeistä, asiallisia vastauksia kaikki!

En ollut tyytyväinen edelliseen bändiini, josta lensin noin viikko sitten. Olin jo varmaan puoli vuotta harkinnut lähtemistä ja nyt vähän isomman riidan yhteydessä porukka kerkesi potkia minut ulos, ennen kuin ehdin itse lähteä.
 
Homma meni niin, että minusta tuntui, että minun mielipiteinä ei pahemmin kuunneltu. Esimerkiksi saimme keikan kahden päivän varoitusajalla ja kyseisen päivän ohjelma oli minulla jo aivan täynnä, niin pyysin jos voimme jättää väliin tämän. Vastauksena sain, että "me hankimme tuuraajan jos sinua ei kiinnosta, koska keikkoja ei jätetä väliin!" ja muuta valittamista asiasta, että täytyy pystyä tulemaan vaikka 15 min varoitusajalla... Milläs tulet jos on jo päivä buukattu noin kk etukäteen.
Mielipidettäni kuunneltiin vain silloin kun bändin johtohahmo sattui olemaan samaa mieltä. Esimerkiksi eräästä uudesta biisistä sanoin, että tämä ei ole meidän tyylinen eikä sovi linjaan. Kaikki sanoivat, että ei sitä muuteta mutta kun johtohahmo alkoi kallistua minun mielipiteeseeni, niin sitten biisiä muutettiin. Näin se bändi tietysti myös toimii mutta kuitenkin.
 
Minä olen myös suhteellisen epäsosiaalinen, eli käyn treeneissä mutta jos ei ole mitään muita yhteisiä intressejä jäsenten kanssa, niin lähden treeneistä sitten kotiin. Sain tästäkin kuulla, että se on perseestä kun en pyöri heidän kanssaan vapaa-ajalla tai muuta. Minun vapaa-ajan aktiviteetti on kotona istumista ja heidän tupakointia yms muuta, dokaamista ja hengaamista nuorisotiloilla.
 
Nyt olen kuitenkin perustamassa uutta bändiä jos kaikkien intressit kohtaavat aika hyvin. Sen näkee mitä tästä kehittyy. On vain helpottunut olo kun vanha bändi on poissa jaloista.

Yleensä olen ollut, mennyt tai perustanut bändin jonkun kaverini kanssa. Viimeisimmässä bändiin minua kuitenkin pyydettiin, se oli hienoa!
 
Nyt olen taas vailla bändiä, vaikka aika monta proggista onkin, ei yhenkään kanssa olla vielä treenattu. Kohta treenaus bändin kanssa on taas mahdollista kun treenis valmistuu. Ja nämä nykyisetkin projektit on kaveripiirissä.

Mun neuvo on, että lisäät vähän persoonallisuutta ja iskevyyttä tuohon sun ilmoitukseen. Karrikoituna: On parempi ampua isolla tykillä yli, kuin kutitella ritsalla. Kannattaa pyrkiä erottumaan sieltä ilmoitusten seasta. Kuvakin on jo plussaa. Itse ainakin mieluiten vastaisin ilmoitukseen, jonka takaa näkyy selvästi henkilön persoonallisuus.Mun mielestä hyvä ilmoitus on usein jopa hiukan provosoiva, mutta nämähän on tietysti makuasioita.
 
Ja kyllähän se totta on, että verkostoitumalla ja ihmisiin tutustumalla sitä soittoseuraakin löytyy. Tuntuu kuitenkin, että porukka on usein aika skeptistä sen suhteen, mitä tuolta wanted-palstalta löytyy. Aina helpompi kasata bändiä jo entuudestaan tutuista hemmoista!

Kouluaikoina bändit syntyivät vielä jotenkin niin helposti. Omalle vuosiluokalle sattui vielä harvinaisen paljon hyviä soittajia, vaikka pienestä kylästä ponnistettiin. Helpostihan ne bändit sitten hajoskin.
 
Nykyiset porukat on hieman sekatekniikoilla kyhättyjä. Eräs hupiporukka löytyi, kun soittelin J.Coolin kanssa battlea baarissa ja eräs basisti tuli kyselemään, että kiinnostaako soittelot. Hauskaa on se, että kaikki muut tässä porukassa ovat raavaita lääkäreitä!
 
Evelen syntyi osittain netin ja osittain ihan tosielämän kontaktien kautta. Porukka muotoutui jotenkin vaivattomasti, vaikka kaikki ovat sekä musiikillisesti, että persoonina tosi erilaisia. Tykkäämme viettää aikaa myös treeniksen ulkopuolella.
 
Kôzâkit syntyivät minun ja Evelen-kitaristi Claudion hulluna hetkenä. Olimme keskellä yötä umpiväsyneinä soittelemassa ja yhtäkkiä huomasimme, että olimme vaihtaneet soittimia ja huusimme Kazakshtan Songin tahtiin. Tilanne on kuitenkin nyt muuttumassa niin, että vanha kamuni Orankimankelista on liittymässä basistiksi ja etsimme rumpalia täydentämään poppoomme. Siksi käytänkin myös tätä ketjua hyväkseni ja pyydän kiinnostuneita Rovaniemeläisiä rumpaleita ilmoittautumaan. Tyylinäytettä musasta saa s-postiin.

Täällä meidän pikku kylässä on aika paljon soittajia ( tosin just nyt meillä on pulaa basistista, perkl ). Nykyiseen bändiini pääsin osittain sattuman kautta ja kivaa on ollut. Kyllä mun mielestä bändin eteen kannattaa ja pitää tehdä töitä. Helppoa se ei aina välttämättä ole, mutta kyllä se työ sitten kanssa palkitseekin. Kohta olen vuoden päivät soittanut Groke's Clanissa ja toivottavasti myös soitan vielä jatkossakin. (vink vink jööhannes..)

Minun kohdallani on aika hiljaista. Yksi bändi on pystyssä. Tosin aika hijanen meininki on. Varsikin kun kysyy mitä seuraavaksi opeteltaisiin soittaaan. Joitain kyselyjä on ollut, mutta niistä ole mitään tullut. En tiiä. taidan sokkarin aulaan soittamaan. :)

Meillä se alkoi Ruotsin lautalla, matkalla Sweden Rockista takaisin päin viime kesänä. Oltiin kaikki vanhoja kavereita, joskus jotain soittaneita, tosin kooooovin kauan sitten. Kitaristilla oli omat kamat, ja sen veljellä rummut läjässä 10v pölyt päällä, kimmakaverilta löytyi Moreschi basso ja Yamaha kiippari, sattumalta saatiin ilmaiseksi PeaVey 250w kaappi ja testikäyttöön siihen joku (DJ käyttöön tarkoitettu?) jälkipoltin.
Henkilökemiat oli jo vuosien ajalta kunnossa, nyt ollaan soitettu omaksi huviksi ilman isompaa taitoa. Ehkä joskus mennään vetämään keikka johonkin paikalliseen räkälään, voi olla, voi ei.