Rummut: rumpukamat ›

? Millä tavalla tämä liittyy mihinkään? Eikös niiden pitäisi pikemminkin sitten olla jo harjoiteltu kuntoon? Voi jesse sentään.
 
Eipä niissä tuplissa minun mielestäni mitään vikaa ollut. Ja äijähän itse sanoi, että Slayerin biiseihin ei vain "mahdu" mitään hirveää kikkailua.

Eipä niissä tuplissa minun mielestäni mitään vikaa ollut. Ja äijähän itse sanoi, että Slayerin biiseihin ei vain "mahdu" mitään hirveää kikkailua.
 
Siinäpä se, sun mielestäs. Se ei tarkoita ettäkö niissä ei vois silti olla. En mä tarkoita mitään kikkailua, onpa muuten ylen väärinkäytetty sana, vaan tarkoitan ihan vaan sitä että dynamiikka ja taimaus eivät olleet aina paikallaan, ts. kuulostaa suttuiselta.
Ei siinä mitään, Slayer ei toimikaan minkäänlaisena kliinisenä muniinpuhaltelunypläämisenä, mutta se ei tarkoita sitä etteikö niitä tuplia voisi soittaa tarkastikin, tai että Lombardon tuplat olisivat mitenkään maailman tarkimmat.
 
Teillä menee nyt puurot ja vellit ihan sekaisin.

Ohhoh, olipa orgasmi kätellä äijjää ja saada nimmari Lombardo paitaan !
Kiva klinikka, paljon lepposampia kuin ne sellasien professori-rumpaleiden klinikat.

Teillä menee nyt puurot ja vellit ihan sekaisin.
 
Sulla sen sijaan menee sekaisin musa ja sen palaset. Joskus joku nerokas amerikan-ogelipoika otti oikeen asiakseen kirjoittaa Modern Drummeriin analysoidakseen Lombardon tuplien soittoa. Analyysia oli duunailtu ihan johonkin 17/18-osiin saakka, mut pointti meni aika vahvasti ohi, tässä on nyt vähän sama meno. Kai Billy Wardikin on mielestäsi ihan sukka kun se sleebaa ja kiilaa koko ajan?

Sulla sen sijaan menee sekaisin musa ja sen palaset. Joskus joku nerokas amerikan-ogelipoika otti oikeen asiakseen kirjoittaa Modern Drummeriin analysoidakseen Lombardon tuplien soittoa. Analyysia oli duunailtu ihan johonkin 17/18-osiin saakka, mut pointti meni aika vahvasti ohi, tässä on nyt vähän sama meno. Kai Billy Wardikin on mielestäsi ihan sukka kun se sleebaa ja kiilaa koko ajan?
 
Höpöhöpö. Johan mä sanoin että Slayer, ja Lombardon soitto toimii. En mä ole sanonut ettäkö se olisi paska rumpali Slayerissa, joka on sen pääasiallinen duuni. On ihan urpoa lähteä analysoimaan asioita sillä tavalla mitä ne eivät ole. Ei Lombardo soita mitään 17/18-juttuja, vaan ne on 16-osia epätarkasti. Ero tiettyjen asioiden virheellisyydessä/virheettömyydessä on pyrkimyksessä. Jos tutkitaan sanan sisältöä, virhehän tarkoittaa sitä, että tapahtuu jotain sellaista joka ei ollut pyrkimyksenä.
 
Jos joku pyrkii soittamaan 16-osakomppia ja soittaa sen välillä takatakatakataka ja välillä taKAtakaTAkaTAKA, samassa biisissä ja samassa kohdassa, eikä tiedosta asiaa, niin kysymys ei ole mistään harjoitellusta ja harkitusta, vaan virheistä. Se on täysin eri asia, onko sillä mitään väliä jossain Slayerissa jossa kitaristitkin soittavat sooloissaan ihan mitä sattuu. Jos joku soittaa eteen/taakse/keskelle tai kiilaa/sleebaa/pysyy tempossa tiedostaen sen ja pystyen hallitsemaan asiaa, ei kysymys ole virheestä vaan harkinnasta ja taidosta. Jos joku tekee edellämainittuja asioita tiedostamatta, vahingossa, kysymys voi olla virheestä, mutta positiivisessa mielessä, jos musiikki toimii ja kuulostaa hyvältä.
 
Se, että tiedostaa missä tahansa asiassa olevan virheitä, ei automaattisesti tarkoita sitä että se tekisi siitä huonoa. Jos mä bongaan Pat Methenyn soittavan soolossaan yhden äänen joka ei syty, tekeekö se soolosta huonon? Ei - voi olla jopa että oikeassa paikassa virhe tekee soolosta vieläkin paremman, varsinkin jos sitä käytetään hyödyksi loppusoolossa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että se virhe on olemassa.
 
Täytyy vielä lisätä se, että on jonkun Mike Portnoynkin soitossa vitusti korjattavaa, mutta kyllä mä siitä diggaan, niinku tykkään vaikka Ulrichinkin soitosta.
 
Lopeta tollanen lapsellinen henkilönpalvonta ja ymmärrä että idolitkaan eivät ole täydellisiä, kukaan ei ole. Vähän ulottuvuutta ajatteluun.

John Titor on tyypillinen musapoliisi. Tod näk opisekelee jossain Pop/jazz-konsalla ja tulevaisuuden ammatti maksimissaan soitonopettaja.
 
Täällä sen on helppo päteä kaikissa asioissa mutta käytännössä kentällä menisi todennäköisesti sormi suuhun.
 
Tottakai voin olla väärässä mutta lukemani ja kuulemani perusteella muodostettu pitkään harkittu johtopäätös.

John Titor on tyypillinen musapoliisi. Tod näk opisekelee jossain Pop/jazz-konsalla ja tulevaisuuden ammatti maksimissaan soitonopettaja.
 
Täällä sen on helppo päteä kaikissa asioissa mutta käytännössä kentällä menisi todennäköisesti sormi suuhun.
 
Tottakai voin olla väärässä mutta lukemani ja kuulemani perusteella muodostettu pitkään harkittu johtopäätös.
 
Mikä musapoliisi? Jos mä havaitsen musassa virheitä, niin minkä mä sille voin? Ei se estä mua nauttimasta musiikista. Eilenkin diggailin täysillä Unholy Alliance -konsertissa jokaista bändiä. Tylsin bändi oli mun mielestä Bodom, kiinnostavin In Flames. Voitte miettiä sitä että millä bändillä oli vikkelimmät sormet ja vetää sitten johtopäätöksiä. Lamb of God ja Slayer saivat varsin hyvälle tuulelle. Thine Eyes Bleediä en valitettavasti jonottamisen takia ehtinyt näkemään. Joo, virheitä, mutta who cares, live on liveä, ei sille mitään voi. Turha itkeä kun paska on jo housuissa.
Vaikka bongaisi miljardi virhettä, niin jokainen niistä on mitätöity kun luo silmäyksen permannolle jossa jengi vetää kuumeista slam dancea biisi toisensa jälkeen.
 
Ja miten mä nyt oon pätenyt? Jos mä sanon että Lombardoa parempiakin soittajia on olemassa, niin mitä pätemistä se on? Jos mä sanoisin jostain muusikoiden.netin soittajasta että "et oo maailman paras", niin ei kai kukaan sitä kyseenalaistaisi??
Ihmisiä ollaan kaikki.
 
"Ammatti maksimissaan soitonopettaja":D Onko musiikkiammateissa joku selkeä hierarkia? Kah kun en oo kuullu.
 
Mä en ymmärrä miksi maailmanluokan soittajia ei saisi kritisoida. Tehän niitä perkeleen poliiseja tässä olette.

Tehän niitä perkeleen poliiseja tässä olette.
 
Eiku sä et vaan tajua. Mut ei se mitään! Kai.

Mun mielestä tuo Titorin oli asiallista ja realistista tekstiä. Metallipiireissä aivan liian helposti nostetaan tavallisia asioita ns. jumala-asemaan ja jalustalle. Liian helposti unohdetaan realismin missä mennään melkoisen totaalisesti, yhtä totaalisesti ku mitä on se fanitus.
 
Slayeria diggaan aivan helvetisti ja yks parhaista bändeistä ikinä, mut silti tiedostanu ton Lombardosta mitä Titor mainitsi. Ilman Lombardoa Reign in Blood ei varmasti olis samanlaisessa asemassa, jos Dave ei siinä soittelis. Nimittäin mun mielestä Slayerin musiikki hengittää Lombardon kautta selvästi eniten. Kitarajutut kuulostaa paremmilta mitä ne iteasiassa on, kun Dave pienillä kikoillaa antaa niille enemmän rytmiä ja osaa tehdä ne täydellisesti tyylillä. Kun kattoo still reigining ja warfieldin, niin selväti näkee ja kuulee Paul Bostaphin paketin olevan tiukemmin kasassa, ehkä Slayerin musaan vähän liianki tiukasti. Kerry Kinghän useesti maininnu tosta asiasta. Lombardo soittaa punkimmin ku Bostaph, mut se punk-tyyli tekee Lombardosta niin hyvän, ei teknisyys! Bostaph on varmaan teknisempi tykittäjä.
 
Lombardo on eläin patteriston takana enemmän kuin kone. Harva rumpali saa takomisen kuullostamaan niin spontaanilta ja omalla tavallaan musikaaliselta.
 
Lombardo varmaan ilman lämmittelyitä istahtanu setin taakse tuolla klinikalla, ainaki keikoilla ei juurikaan lämmitele etukäteen. Hyvä osoitus siitä spontaaniudesta, eli homma lähtee omalla painollaan etenemään.
 
Lisäyksenä vielä, että Lombardo on niitä harvoja rumpaleita joiden soitosta kuulee sen tulevaan suoraan hänen persoonasta. Maailmasta löytyy paljo teknisiä rumpaleita jotka ei kuulosta muulle kuin rummuttelulle, oma persoona ja sielukkuus puuttuu tyystin. Lombardo on niitä harvoja joiden takomisesta sen sielun löytää heti , sama juttu kylläki monen muun arvostetun rumpalin kanssa, eli vois kysästä, mikä yhdistää Neil Peartia ja Dave Lombardoa, vastaus: sielukkuus hommaansa.

Mun mielestä tuo Titorin oli asiallista ja realistista tekstiä. Metallipiireissä aivan liian helposti nostetaan tavallisia asioita ns. jumala-asemaan ja jalustalle. Liian helposti unohdetaan realismin missä mennään melkoisen totaalisesti, yhtä totaalisesti ku mitä on se fanitus.
 
Slayeria diggaan aivan helvetisti ja yks parhaista bändeistä ikinä, mut silti tiedostanu ton Lombardosta mitä Titor mainitsi. Ilman Lombardoa Reign in Blood ei varmasti olis samanlaisessa asemassa, jos Dave ei siinä soittelis. Nimittäin mun mielestä Slayerin musiikki hengittää Lombardon kautta selvästi eniten. Kitarajutut kuulostaa paremmilta mitä ne iteasiassa on, kun Dave pienillä kikoillaa antaa niille enemmän rytmiä ja osaa tehdä ne täydellisesti tyylillä. Kun kattoo still reigining ja warfieldin, niin selväti näkee ja kuulee Paul Bostaphin paketin olevan tiukemmin kasassa, ehkä Slayerin musaan vähän liianki tiukasti. Kerry Kinghän useesti maininnu tosta asiasta. Lombardo soittaa punkimmin ku Bostaph, mut se punk-tyyli tekee Lombardosta niin hyvän, ei teknisyys! Bostaph on varmaan teknisempi tykittäjä.
 
Lombardo on eläin patteriston takana enemmän kuin kone. Harva rumpali saa takomisen kuullostamaan niin spontaanilta ja omalla tavallaan musikaaliselta.
 
Lombardo varmaan ilman lämmittelyitä istahtanu setin taakse tuolla klinikalla, ainaki keikoilla ei juurikaan lämmitele etukäteen. Hyvä osoitus siitä spontaaniudesta, eli homma lähtee omalla painollaan etenemään.
 
Lisäyksenä vielä, että Lombardo on niitä harvoja rumpaleita joiden soitosta kuulee sen tulevaan suoraan hänen persoonasta. Maailmasta löytyy paljo teknisiä rumpaleita jotka ei kuulosta muulle kuin rummuttelulle, oma persoona ja sielukkuus puuttuu tyystin. Lombardo on niitä harvoja joiden takomisesta sen sielun löytää heti , sama juttu kylläki monen muun arvostetun rumpalin kanssa, eli vois kysästä, mikä yhdistää Neil Peartia ja Dave Lombardoa, vastaus: sielukkuus hommaansa.
 
Jesh, ymmärtäähän joku sentään.

Lombardo ja koko slayer veti kovan keikan eilen hesassa. Oli mahtava tuo unholy alliance. Ois voinu jatkaa vielä tänään tampereen puolella.
 
Ehkä pikkusen huomasi että alkaa ikää jo olla ukoilla, mutta hiton jees se silti oli.

Lombardo ja koko slayer veti kovan keikan eilen hesassa. Oli mahtava tuo unholy alliance. Ois voinu jatkaa vielä tänään tampereen puolella.
 
Ehkä pikkusen huomasi että alkaa ikää jo olla ukoilla, mutta hiton jees se silti oli.
 
Mun mielestä oli todellinen sunnuntai-veto, eli aika puolivillainen meininki. Oli kuitenkin mukava nähdä Slayer livenä, joten sinänsä ei valittamista. Lombardokin veti vähän miten sattuu, varmaan ryypiskeli espressoa samalla ja mietti mitä söisi iltapalaksi.;)

Mun mielestä oli todellinen sunnuntai-veto, eli aika puolivillainen meininki. Oli kuitenkin mukava nähdä Slayer livenä, joten sinänsä ei valittamista. Lombardokin veti vähän miten sattuu, varmaan ryypiskeli espressoa samalla ja mietti mitä söisi iltapalaksi.;)
 
Jep, olihan siinä vähän semmoinen kuivahko maku kuitenkin mukana. Mutta kokonaisuudessaan hyvin veti kaikki bändit. In flames potki ainakin ihan täysillä.

Kliniikka oli mitä mainioin. Lombardo on mun uus jumala! Isona musta tulee ihan samanlainen ku Lombardo ja vaihan nimeni Lombardoks!
 
Eiku oikeesti. Se oli helvetin asiallisen tuntunen kaveri ja sillä oli helvetin hyvät mielipiteet.

Jep, olihan siinä vähän semmoinen kuivahko maku kuitenkin mukana. Mutta kokonaisuudessaan hyvin veti kaikki bändit. In flames potki ainakin ihan täysillä.
 
In Flames veti kieltämättä hyvin ja niillä oli hyvä meininki, mutta olisivat saaneet vetää enemmän vanhaa flamesia. :P

Heh, sain huikean analyysin Lombardon klinikasta kaverilta kun tiedustelin oliko kova.
 
"No, mitäs se, veteli skankkia pari tuntia ja lähti menee"

Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä hyvin subjektiivisesti kirjoitettu klinikkaraportti.
 
Myöhästyin noin kymmenisen minuuttia kun seilasin Popzäässin syövereissä. Lopulta löysin jonkun vahtimestarismiehen, joka osasi neuvoa mut oikealle ovelle. Oven takaa kuuluikin jo jumalaton jytinä. Salissahan paukkui Lombardon kaksneljätuumaset basarit. Jumalauta että oli makeet saundit - kannut oli mikitetty ja koko klinikan ajan miksaaja viilasi tärkeän näköisenä soundia.
 
Pääsin aika hyvälle paikalle lähelle lavaa. Tulin kesken introsoolon - improvisaatiopätkä missä kuultiin vähän liikaa jotain funkkiyrittelyä ja tuplabasareita. Tykkäsin kuitenkin niin paljon rumpusaundeista ja Lombardon näkemisestä että housut kastui heti kun istuin penkkiin. Dave veteli jollain Levytukun lainasetillä. Aiemmilla klinikoilla Lombardo on kertonut pitävänsä koivukannujen atakista ja tatsista, mutta nyt sillä oli vaahteraa alla eli varsinkin tomisoundit oli aika mölisevät välistä.
 
Oon kattonut Daven klinikoita Juutuub.comista aiemmin, ja tässä oli aika samanlainen meininki. Yleisö sai siis tosi interaktiivisesti osallistua esitykseen. Lombardo patisteli koko ajan kysymään, ja klinikka etenikin kysymysten avulla. Mäkin uskalsin kysyä kaks kysymystä; ootko aina soittanut kengät jalassa, ja "kumman kaa" on iisimpi tehdä biisejä, Jeffin vai Kerryn. Jälkeen mainittu mr. King on kuulemma aika tiukka omien biisiensä suhteen. Jos vaikka Lombardo tekee sovitusehdotuksen, on Kingin yleinen vastaus kuulemma: "tää on mun biisi, ja se menee näin". Tällaisesta asenteesta päästiin hyvin Lars Ulrichiin. Lombardo yritti kiemurrella, että Larssi on hyvä jätkä ja soittaa hyvin rumpuja. Kuitenkin se joutui myöntymään, ettei Lerssillä oo asiat soiton suhteen ollu hyvin enää moneen vuoteen... Kuulemma Ulrich kuitenkin kunnioittaa vitusti Lombardoa; "yo what's up, Dave my mate!"
 
Mua hlökohtasesti alkoi viimeistään loppupuolella vituttaa ne eturivin 12-15-vuotiaat Slayer-teinit (myönnän, oon ite ihan samanlainen), jotka moshasi ja käski koko ajan Daven soittaa jotain Angel of Deathia... Sais pitää klinikan rumpaleille ja faneille erikseen. Olihan siellä toki hyviä kysymyksiä Daven jalkatekniikasta ja muusta. Se näyttikin pedaalilla aika yksityiskohtaisesti miten soittaa. Mä en pystyis soittamaan niin järjettömillä asetuksilla kuin se. :)
 
Lombardo sanoi, että jos ranne kipeytyy peukalon yläpuolelta, on se tosi vakava juttu. Silloin täytyy miettiä, onko rumpusetti aseteltu väärin vai onko kapulatekniikassa vikaa. Mulla tulee välillä just toi kohta kipeeks, mut mä en usko jumalaani tässä asiassa. Mulla se tulee yleensä rasituksesta - toki tietty tekniikka vaikuttaa - mut venyttelyllä ja lepäilyllä siitä on tähän asti selvinnyt. Nyt pyrin tukemaan rannettani, eikä ole kipeytynyt enää usein.
 
Klinikalla kuultiin siis rumpukipaleina (muistaakseni ainakin) Angel of Death, Raining Blood ja Silent Scream. Aika tylsät biisit mun mielestä. Olisin halunnu kuulla esim. uuden levyn Supremistin, koska siinä on monipuolista nopiaa soittelua (kyllä, myös blast beatia). Lombardo sanoikin soittaneensa "tahallaan" blastia uudelle levylle, koska kuulemma äijästä liikkui huhua, ettei se pysty vetämään sitä.
 
Joka tapauksessa oli sanalla sanoen erittäin mukava klinikka. Mulle tuli tosi hyvä fiilis siellä, kylmät väreet ravisti käsiä ja jalkoja kun se painoi menemään Angel of Deathin tuplabasaritaukoa pidennettynä. Katteli vaan (näennäistä) rannekelloa samalla kun polki basareita. Mut ei todellakaan alkanu masentamaan niinkun yleensä kun kattoo kovia rumpaleita. Se on just Lombardon suola, ja se on just se miks Lombardo on mulle kovin äijä. Se innoittaa aina soittamaan, ei runkkaamaan tekniikkaa. "If it fits in your band's music, then learn it." Davelta kysyttiin, mitä mieltä se on Neil Peartista ja Rushista. Kuulemma vihaa molempia. :) Myös kaikki Mike Portnoyt se luokitteli samaan Peart-luokkaan. On kuulemma rumpaleita, jotka soittaa fiiliksellä ja ei-fiiliksellä. Nämä tekniikkahemmot kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Mä haluan kuulua ensimmäiseen ryhmään. Lombardolla on niin hiton hyvä tatsi soittoon, koska se soittaa perusjuttuja, mutta tekee ne niin hyvällä fiiliksellä. Kaiken lisäks tosi mukava äijä - ainakin klinikoiden perusteella. Menin vielä lopuks lauman kanssa tapaamaan Davea. Sanoin, etten tartte nimmaria, vaan haluan kätellä mun suurimman innoittajani kanssa. :)

Pientä korjailua:
 
Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä hyvin subjektiivisesti kirjoitettu klinikkaraportti.
 
Myöhästyin noin kymmenisen minuuttia kun seilasin Popzäässin syövereissä. Lopulta löysin jonkun vahtimestarismiehen, joka osasi neuvoa mut oikealle ovelle. Oven takaa kuuluikin jo jumalaton jytinä. Salissahan paukkui Lombardon kaksneljätuumaset basarit
 
...jotka eivät olleet kaksneljätuumaiset.
 
Lombardo sanoi, että jos ranne kipeytyy peukalon yläpuolelta, on se tosi vakava juttu. Silloin täytyy miettiä, onko rumpusetti aseteltu väärin vai onko kapulatekniikassa vikaa. Mulla tulee välillä just toi kohta kipeeks, mut mä en usko jumalaani tässä asiassa. Mulla se tulee yleensä rasituksesta - toki tietty tekniikka vaikuttaa - mut venyttelyllä ja lepäilyllä siitä on tähän asti selvinnyt. Nyt pyrin tukemaan rannettani, eikä ole kipeytynyt enää usein.
 
Itse asiassa se totesi, että jos kädet kipeytyvät nivelkohdista, niin soittotekniikassa on jotain pahasti vialla. Jos taas kipeytyminen tapahtuu lihaksessa, niin kyse on rasituksesta. Ei sillä, että lihasten kipeytyminen olisi mitenkään tavoiteltavaa, eikä sitä pystyisi tekniikan harjoittamisella korjaamaan, päinvastoin.
 
"If it fits in your band's music, then learn it." Davelta kysyttiin, mitä mieltä se on Neil Peartista ja Rushista. Kuulemma vihaa molempia. :) Myös kaikki Mike Portnoyt se luokitteli samaan Peart-luokkaan.
 
Oikeastaan Lombardo vain totesi, ettei pidä heidän tyylistään, ehkä vihaaminen on hieman kärjistettyä.;) Niinkuin itsekin sen sanoit "if it fits your bands music, learn it", eli ei Lombardo ihan niin ehdoton ollut.
 
Lombardo yritti kiemurrella, että Larssi on hyvä jätkä ja soittaa hyvin rumpuja. Kuitenkin se joutui myöntymään, ettei Lerssillä oo asiat soiton suhteen ollu hyvin enää moneen vuoteen... Kuulemma Ulrich kuitenkin kunnioittaa vitusti Lombardoa; "yo what's up, Dave my mate!"
 
Itse en kuullut, että lombardo olisi suoraan kommentoinut Larssin soitto-ongelmia, mutta kyllähän miehestä sen aisti, että ei hirveästi diggaa Ulrichin nykykunnosta. Tunnustautui kuitenkin olleensa Metallica-fani Black-albumin puoleenväliin saakka.

Pientä korjailua:
 
...jotka eivät olleet kaksneljätuumaiset.
 
Argh! Kardinaalivirhe meikälääseltä. :P
 
Itse asiassa se totesi, että jos kädet kipeytyvät nivelkohdista, niin soittotekniikassa on jotain pahasti vialla. Jos taas kipeytyminen tapahtuu lihaksessa, niin kyse on rasituksesta. Ei sillä, että lihasten kipeytyminen olisi mitenkään tavoiteltavaa, eikä sitä pystyisi tekniikan harjoittamisella korjaamaan, päinvastoin.
 
Peukalon yläpuoleltahan se näytti toisen nivelkohdan?
 
Oikeastaan Lombardo vain totesi, ettei pidä heidän tyylistään, ehkä vihaaminen on hieman kärjistettyä.;) Niinkuin itsekin sen sanoit "if it fits your bands music, learn it", eli ei Lombardo ihan niin ehdoton ollut.
 
Sanoihan se ensin, että "I hate Rush", jonka tosin korjasi heti kertomalla näin. Tuskin sitä kehtaakaan ihan niin ehdoton olla julkisuudessa, ellei halua provosoida. Niinku Lars. :)
 
Itse en kuullut, että lombardo olisi suoraan kommentoinut Larssin soitto-ongelmia, mutta kyllähän miehestä sen aisti, että ei hirveästi diggaa Ulrichin nykykunnosta. Tunnustautui kuitenkin olleensa Metallica-fani Black-albumin puoleenväliin saakka.
 
Kyllähän se sanoi, että "It's sad, but Lars has not been his own in the stage for years..." Mutta tosiaan, onhan tuo Lombardo aika letkeä kaveri mielipiteissäänkin. Ei kärjistänyt mitään liikaa. Kuitenkin toi omat mielipiteensä esille kevyesti, mikä mun mielestä on järkevämpää kuin myötäily.