Kitarat: kitarakamat ›

Ei mulla ole mitään tarvetta vängätä vastaan mistään. Täällä on joillakuilla vaan niin epärealistinen kuva tuotteiden hinnanmuodostuksesta, että siksi ajattelin osallistua keskusteluun.
 
Kuten yritin tuoda esille ja kuten tuossa epäsuorasti itsekin toteat, Suomeen rahdatun tuotteen hinta muodostuu pääosin kaikesta muusta kuin materiaaleista ja valmistuksesta.
 
Ei se ole sattumaa, että T-kaupasta saa kitaroita alle satasella. Eikä tarvitse olla kovin fiksu päätelläkseen, että esim. Harley Bentonin telessä on täsmälleen samat työstövaiheet kuin Fenderin Telessä. VAlmistusprosessissa työtä ei ole yhtään vähempää.
 
Mites sellainen asia kuin laatukontrolli standardisointi. Tarkkuus toleranssit ?
Ei niissä ole todellakaan samat työvaiheet. Et ole sattunt vertaamaan kuinka paljon on halpakitaroissa oikaistu työmenetelmissä. Telessä nyt mennään aika somoissa mutta otetaan rinnalle vaikka les pauli niin asia jo aivan toisin....
 
Eron materiaalikustanuksissa tajuaa, kun käy esim romuliikkeessä kyselemässä eri metallilaatujen hintoja. Toki esim. teräs voi suhteessa olla huomattavasti kalliimpaa kuin paskarauta, mutta ymmärtää ainakin sen, ettei metalliosat itsessään maksa juuri mitään. Materiaali tallaan maksaa isolle teollisuusyritykselle senttejä huolimatta siitä onko se terästä vai paskarautaa.
 
Massa ratkaisee se sentin säästö on firmalle iso kun volyymi on suuri....

Mites sellainen asia kuin laatukontrolli standardisointi. Tarkkuus toleranssit ?
Ei niissä ole todellakaan samat työvaiheet. Et ole sattunt vertaamaan kuinka paljon on halpakitaroissa oikaistu työmenetelmissä. Telessä nyt mennään aika somoissa mutta otetaan rinnalle vaikka les pauli niin asia jo aivan toisin....
 
Ehdotan, että ei lähdetä tähän......on muuten kohta taaas yksi ketju lukossa.

Ehdotan, että ei lähdetä tähän......on muuten kohta taaas yksi ketju lukossa.
 
Mistäs täällä sitten puhutaan jos ei voi edes ihmetellä ihmisten harhakuvia kitara teollisuudesta ?
 
:)

Sulla se on tuo vittuilun jalo taito upeasti hallussa. Onneksi olkoon.
 
Kiitos. Ei ilmeisesti kuitenkaan tarpeeksi upeasti, kun en saanut sulta "tiedän, mutten viitsi/jaksa kertoa" -vastausta kummempaa.
 
Keskustelun yläpuolelle asettumisesta kuitenkin varaukseton kunnioitukseni.
 
Joo, ei ole kitaratehtaan pyörittämisestä kokemusta, mutta materiaalien hintapolitiikasta massatuotteiden osalta kyllä. Kitaran ja kännykän valmistuskustannukset on aika huonosti verrattavissa keskenään, SMD-ladonta ja edelleen paljon käsityötä vaativa kitaran tekeminen on vähän erilaisia kustannustekijöitä arvioitaessa. Toki samat elementit niistä molemmista löytyy, mutta jos googlella saa 4 eur kustannusta / kännykkä, niin se ei ole mielestäni kauhean hyvin korreloiva kustannus kitaran tekemisessä. Itse en jaksa tätä edes googlettaa, kun oikeaa tietoakin on olemassa.
 
Kuka niitä kitaran ja kännykän kustannuksia on verrannut? Kuka ylipäänsä veti kännykät mukaan keskusteluun? Onhan se nyt ihan helvetin selvää, että jos lankkukitaraa työstetään esim. kymmenisen tuntia ja kännykkä valmistuu pikemminkin minuuteissa kuin tunneissa, niin valmistuskustannukset ovat näillä kahdella tuotteella eri luokkaa.
 
Lisäksi kännykät ovat "hivenen" korkeamman jalostusasteen tuotteita kuin sähkökitarat, joten alat eivät ole missään määrin vertailukelpoisia keskenään. Siinä kun luksuskitaran pystyy suurimmaksi osaksi kasaamaan yhdellä tehtaalla suhteellisen kilpailukykyisesti metallista ja puusta, niin kännykänvalmistus on pikemminkin komponenttivalmistajien toimittamien osien kasausta - osien, joita ei missään nimessä olisi kannattavaa tehdä itse. (En tosin väitä, että Gibson valmistaisi itse esim. metalliosansa, mutta periaatteessa se olisi mahdollista).
 
Se miksi puutuin tähän aiheeseen oli vaan tiedossa olevani asia siitä, että esim. kännyköiden materiaalikustannukset on erittäin usein arvoitu pahasti pieleen. Samaa uskallan edelleen veikata tästä 20 euron Gibson kitaran materiaalikustannuksesta. Jos aikaa ja energiaa riittäisi, voisin sitä jopa jollain tasolla arvoidakin.
 
20 euroa on ehkä hivenen provosoitu arvio materiaalikustannuksista, mutta kyllä sen suuruusluokka on silti paljon lähempänä totuutta kuin esim. sata euroa, jonka minä maksan täällä jumalanseläntakana yhden kitaran materiaaleista. Ja edelleen, ovat materiaalit kuinka halpoja hyvänsä, se ei tarkoita, että Gibson pystyisi välttämättä myymään tuotteitaan kannattavasti vaikkapa viiteensataan euroon, vaikka se karsisi ns. turhat ja valmistukseen liittymättömät kustannuksensa kokonaan (markkinointi jne).

Mites sellainen asia kuin laatukontrolli standardisointi. Tarkkuus toleranssit ?
Ei niissä ole todellakaan samat työvaiheet. Et ole sattunt vertaamaan kuinka paljon on halpakitaroissa oikaistu työmenetelmissä. Telessä nyt mennään aika somoissa mutta otetaan rinnalle vaikka les pauli niin asia jo aivan toisin....
 
No, kun on katsonut kuvia Gibson Les Paulin neck tenonin kaarevasta pohjasta, niin tulee mieleen, että josko ne toleranssivaatimukset nyt niin pieniä ovat G:n valmisteiden kohdalla. Nähdäkseni liimapinnan pyöristys halutun kaulakulman saamiseksi on juuri mainitsemaasi työvaiheissa oikomista. Kuinka paljon siihen kunnolliseen sovittamiseen menisikään aikaa... Yhtä kaikki, paljolla liimalla tuntuvat korjaavan suuremmatkin toleranssit.
 
Laatukontrollissa varmasti Aasiassa säästetään. En tiedä, kuinka tarkkaan Gibsonilla kitarat testataan, mutta ainakaan halvimpia Aasiankitaroita ei todennäköisesti testata ollenkaan.

Ja edelleen, ovat materiaalit kuinka halpoja hyvänsä, se ei tarkoita, että Gibson pystyisi välttämättä myymään tuotteitaan kannattavasti vaikkapa viiteensataan euroon, vaikka se karsisi ns. turhat ja valmistukseen liittymättömät kustannuksensa kokonaan (markkinointi jne).
 
Niin no, ottamatta kantaa tuohon materiaalikustannuksen määrään, saatika muihin kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin, jotka kohdistuu yhteen kitaraan, voin taas noita "tunnuslukuja" heitellä, vanhoja tosin, mutta eipä siellä varmaankaan ole meno Nashvillessa muuttunut..
Eli esimerkkinä tuo täällä usein tunteita (suuriakin) nostattanut LP-malli..
Yhden valmistamiseen (vaähän mallista riippuen) siis tuo 8 -10 miestyötuntia
100 kpl tekemiseen tarvitaan kaikkiaan 125 henkilön työpanos (jenkkityyliin ilmaistuna)
Rautaosia ei valmisteta toki itse, vaan alihankkijat toimittavat, poislukien mikrofonit jotka tulee omalta tuotantolaitoksesta Elginistä. (Elgin, Illinois)
Muu rauta tulee pitkäaikaisilta toimittajilta, joita ei liikesalaisuuteen vedoten ilmoiteta, vaan periaatteessa julkisia salaisuuksia on, että toimittajina ovat mm. Schaller, Grover, Kluson Chicago, Chicago Telephone Supply, Sprague, Switchcraft ja jossain määrin myös nyttemmin Gotoh.
Puut hankitaan osittain lähialueen erikoissahoilta, jotka sitten sahailevat noita soitinteollisuuden erikoismittoja. Soitinpuuta tul(ne)e edelleen Afrikasta, Väli-Amerikasta ja toki Yhdysvalloista. Joitakin erikoispuita myös Etelä-Amerikasta.
Soitinpuitten osuus tuotteessa on kyllä yli 100 USD..toki mallikohtaista, kuten voi asian käsittää.
Ja toki kiinteänä ja juuri LP-mallia rasittavana eränä on tuo rojalti Lester Polfusille, sopimuksen mukaan.. olikohan se 3 % tehdashinnasta, en varmaksi muista. (Tehdashinta = tuotteen ulosmyynti USA tukkurille)
Kiintoisaa toki näitäkin pohtia, vaan miten lie thriidin alkuotsikkoon käypää? No, never mind. 8)

No, kun on katsonut kuvia Gibson Les Paulin neck tenonin kaarevasta pohjasta, niin tulee mieleen, että josko ne toleranssivaatimukset nyt niin pieniä ovat G:n valmisteiden kohdalla. Nähdäkseni liimapinnan pyöristys halutun kaulakulman saamiseksi on juuri mainitsemaasi työvaiheissa oikomista. Kuinka paljon siihen kunnolliseen sovittamiseen menisikään aikaa... Yhtä kaikki, paljolla liimalla tuntuvat korjaavan suuremmatkin toleranssit..
 
Toki noin, mutta kenelläpä ei ole toleranssia teollisessa kaulan sovitteessa.. Eipä noita kauloja normaalitilanteessa ole kovin moniaita irtoillut, semminkin kun Gibson-tehtaan takuupalautusprosentiksi on joinain aikoina ilmoitettu 0,75 sähkisten osalta. Mikäpä mahtanee muilla teollisilla valmistajilla olla, ja rohkenevatko edes tuollaista tiedon-rippusta julkistaa, sitä en tiedä. Tarkoittanet tuolla pyöristyksellä sitä tenonin hännän ja rungon kolon tyhjää väliä? Paljon tärkeämpi sovitekohta on minun mielestäni ne kaulataskun sivut, vaikka olen toki törmännyt itämaan-kitaroissa sellaisiinkin, mihin menee näppärästi soololoven puolelta rungon ja kaulan väliin 0-numeron hienomekaaninen ristipää-ruuvimeisseli.. ;) Toleranssia toki sekin.
Toki onhan noissa kaikenlaista pikku pilkkuvirhettä ja "paskaa mikkiswitchiä" kuten olemme saaneet lukea jo kyllästymiseen asti. Samainen switchi saa tuon etumääreen "paska" kuitenkin vain ja ainoastaan noissa Nashvillen valmisteissa, vaikka se lienee erittäinkin yleisessä käytössä, ja olen siihen kovin monen valmistajan kitaroissa törmännyt. Niin ja: ei sitä sentään ihan kaikissa Nashvillen kitaroissakaan vielä ole.. =)

Jos nyt katsotaan tuota otsikkoa, niin voidaanhan sitä miettiä että missä määrin tuotteiden valmistuskustannukset materiaalitasolla vaihtelee jos siirrytään paikasta toiseen. Nythän tuo hypoteesi lähinnä koskee lähinnä työvoimakustannuksia eikä materiaalikustannuksia.
 
Hmm. Jos ollaan lähellä puumateriaalia niin kyllähän se ilman muuta vaikuttaa kustannuksiin.
t: erotuomari

Hmm. Jos ollaan lähellä puumateriaalia niin kyllähän se ilman muuta vaikuttaa kustannuksiin.
t: erotuomari
 
Voisko olla mahdollista että Gibsonin ei olekkaan tarkoitus olla halpa materiaaleiltaan, työmenetelmiltään, brändiltään, valmistusmaan kustannustasolta ym? Gibson made in Mehiko ei suuria tunteita herättäisi. Ne ostaa J&D:n tms. jotka haluaa "parasta hintalaatusuhdetta" ja halvinta mitä rahalla saa. Meidän, teidän mielestä, rahojamme hukkaavien päitä tuskin saadaan kääntymään tuohon suuntaan.
 
Mukavaa soittaa kitaralla joka herättää suuria tunteita, mielenkiintoa ja kommentoimisen tarvetta arvostelijoissaankin.

Tämä Gibson-keskustelu on kai vellonut täällä iät ja ajat...
 
Itse olen "Gibson-fani", mutta - kun sähkökitaraa soitan - niin nykyisin soittelen lähinnä MIJ Fenderin Telellä. Silti Gibboneita minulla on ollut kai 5 - 6, nykyisin kaksi. Suurin syy kai tähän Les Paul (anteeksi...siis Gibson bang-for-the-bucks-keskusteluun) johtuu siitä, että Fenderin kitaroitten kopioita on ollut jo kymmenien vuosien ajan tarjoilla paremmalla laadulla kuin alkuperäisten (tai vähintäänkin vertaisella laadulla). Gibsonilla ei, tai ainakaan tunnustetusti ei.
 
Itse myönnän, että japsit ovat tehneet ihmeitä; minä rakastan minun MIJ Fenderiä - itseasiassa se on minusta parempi kuin yksikään testaamaani jenkki-fenkku. Mutta silti...minusta on hienoa. Että Gibson pitää oman ylpeytensä. Uskoakseni se ei ole mitään pateettista pro-patria-asennetta, vaan vain sitä, että he haluavat tehdä omalla brändillä omat soittimensa omassa tehtaassaan ja ovat ylpeitä siitä.
 
Kaikki ovat jo nähneet sen, että jos kyseessä on esim Fender, niin täsmennykseksi pitää kertoa ko soittimen valmistusmaa. Minun mielestäni on Gibsonilta rehellisempää, että Gibson on vain tehty jenkeissä ja alamerkit muualla.
 
Yleensäkin nykyään minusta on käsitys soittimien hinnasta hieman vääristynyt: parituhatta euroa laatusoittimesta on muka liikaa. Hyvän soittimen saa nykyisin jo jollain 400 - 500 eurolla, siis todella hyvän, jolla voi soittaa loppuelämänsä, mutta parikintuhatta euroa...mitä saa samalla rahalla? Laatu läppärin, jonka hinta laskee Mooren lain vauhtia nollaan viidessä vuodessa? Kymmenesosan Korealaisesta autosta, joka romutetaan kymmenen vuoden kuluttua? Laatusoitin kestää koko eliniän - ylikin: isältä pojalle tai äidiltä tyttärelle (tai ristiin ihan miten vain): se on jo sijoitus.

Mitä mieltä?
 
Gibsonit näyttäisivät todennäköisesti tällaisilta?
 
http://cgi.ebay.de/Gibson-SG-200-Vi … rdZ1QQcmdZViewItem#ebayphotohosting
 
EDIT: Niin sitä vaan, että mikä se tämä SG-malli oikein on. En koskaan ole tavannut aiemmin. Vaikuttaa lähinnä mahdollisimman surkeatasoiselta kopsulta tai puukässäntuntien tekeleeltä.

Vaikuttaa lähinnä mahdollisimman surkeatasoiselta kopsulta tai puukässäntuntien tekeleeltä.
 
Jep! Näkeehän sen heti! Vitsi olisi täydellinen jos nimessäkin olisi vielä ollut kirjoitus virhe
Gisbon, tms! ; ))

Jep! Näkeehän sen heti! Vitsi olisi täydellinen jos nimessäkin olisi vielä ollut kirjoitus virhe
Gisbon, tms! ; ))
 
Kyseessä taitaa kuitenkin olla ihan aito Gibson.
 
http://www.everythingsg.com/identify/sg_200.htm

EDIT: Niin sitä vaan, että mikä se tämä SG-malli oikein on. En koskaan ole tavannut aiemmin. Vaikuttaa lähinnä mahdollisimman surkeatasoiselta kopsulta tai puukässäntuntien tekeleeltä.
 
Ns. "numero-SG" se on, 70-luvun alkupuolen yritys tehdä halpiskitaroita. SG100-200-250 ja niitten suorat perilliset SG1-2-3 -mallit poistui tuotannosta 1975 samoin kuin loppui koko "halpis-Gibsonien" kehittely. Kyllä noita jokusia Suomestakin löytyy. Kun tuo on näihin päiviin "hengissä selvinnyt" niin voipa olla että se on toimiva peli.. MelodyMaker-mallin mikit.. =)

Tuotannon, talouden ja laadun valtasuhteet tulee vielä muuttumaan maailmassa. Kiina on ohittamassa sitä vaihetta jossa tehtiin halpaa ja usein huonoa kopiota (vrt Japani II maailmansodan jälkeen). Kymmeniin vuosiin kukaan ei ole kyseenalaistanut etteikö Japanista tulisi korkeata ellei korkeinta laatua monissa tuotteissa. Kiina todennäköisesti tekee saman ja alkaa myydä omilla merkeillä tuotteita jotka saa ruikulin housuun USAlle (jonka rahat suureksi osaksi kuluu järjettömään sotimiseen ympäri maailman).
 
Nimim. "Erittäin tyytyväinen Epiphone Les Paul Classiciin -06 made in China" - puutyön ja viimeistelyn laatu hyvä, hinta 399...

Kiina on ohittamassa sitä vaihetta jossa tehtiin halpaa ja usein huonoa kopiota (vrt Japani II maailmansodan jälkeen).
 
Varmasti näinkin, mutta... ;) Ei ihan vielä.
 
Kymmeniin vuosiin kukaan ei ole kyseenalaistanut etteikö Japanista tulisi korkeata ellei korkeinta laatua monissa tuotteissa.
 
Tuskin tässäkään thriidissä kukaan on sitä edes kiistänyt, jos katsotaan esim. Fuji Gen Gakkin kitaroitten puutyötä tai viimeistelyä (huom! siis esimerkkinä yksi tehdas, muut ovat varmasti samalla tasolla..) niin ei yhtään häpeä se. Mutta eihän tämä thriidi mikään puutyövertailuthriidi ole.
 
Kiina todennäköisesti tekee saman ja alkaa myydä omilla merkeillä tuotteita
 
Ja omilla tuotekehittelemillään malleilla? Vai jatketaan toisten avaamaa tietä?
 
jotka saa ruikulin housuun USAlle (jonka rahat suureksi osaksi kuluu järjettömään sotimiseen ympäri maailman).
 
Aika vähän USAn ulkopolitiikalla ja kansantaloudellisilla tekijöillä on tekemistä sen kanssa mitä Gibson tekee, saati sen, että pitäisikö ko. brandin tuotteita valmistaa jossain halpamaassa?
Vatsaongelmista en todellakaan tiedä, tuskin haluankaan. 8)
 
Nimim. "Erittäin tyytyväinen Epiphone Les Paul Classiciin -06 made in China" - puutyön ja viimeistelyn laatu hyvä, hinta 399...
 
Oivallista että olet saanut mieleisen kitaran! Onnittelut siitä.
 
Edith Piaf: tuolla toisessa thriidissä, kuin tilauksesta oli tällainen tieto..
Tiesittekö että kiinalaisen jobbarin minimipalkka on n. 80€ kuussa? Toki kaikki työnantajat eivät tuota maksa...
Että sen puoleen...

Muistaakseni Hesarissa oli justiinsa juttua siitä että miten nouseva nuorten ihmisten sukupolvi yhä enemmän tuijottaa brändejä ja varsinkin sitä että mitä yhteisöä tai asiaa tämä brändi edustaa. Eli kuluttamalla tavallaan otetaan kantaa asioihin. Ostopäätös on tavallaan äänestämistä sen puolesta, että kenen toimia halutaan tukea ja kenen joukoissa tässä seistään. Tämä on aiheuttanut ainakin vaatepuolella sen, että monet vanhat ja kuuluisat laatumerkit ovat aivan helisemässä näiden "kulutushäiriköiden" kanssa, jotka tulevat pilaamaan heidän bisneksensä eivätkä suostu arvostamaan vahvasti juurtuneita keskiluokkaisia ihanteita.
 
Tämän typpiset seikat saattavat pian olla aika merkittävässä osassa myös musakamapuolella. Tulevaisuus näyttää miten kukin yhtiö korttinsa pelaa ja millaisen imagon sekä ihanteen taakse eri valmistajat asettuvat. Tässä saattaa valmistusmaalla tietyissä olosuhteissa olla paljonkin merkitystä, tai sitten ei. Sitä emme voi vielä tietää.

http://www.mguitar.com/guitars/choosing/pImages/CEO-4R_f.jpg
 
Ai, mutta tuohan on tehty siellä...