Kitarat: kitarakamat ›

Pohdinpa vaan otsikon mukaista kysymystä. Itselle ei sentään ole moista sattunut (kun olisi edes varaa tuollaiseen kitaraan), mutta tutulle on. Useasta tapauksesta olen lukenut, joten ilmeisesti tuo on verrattain yleinen vaiva.
 
Katkennut lapahan voidaan siis liimata takaisin paikalleen, ja ilmeisesti ammattilainen osaa hoitaa homman niin hyvin ettei näkyvää tai tuntuvaa saumaa jää. Kosmeettista tai tuntumallista haittaa ei hyvin tehdyn työn jäljiltä pitäisi olla, mutta heikentääkö ylimääräinen kaulan liitos kitaran sointia?
 
Ja kaikille irvileuoille: Lavan katkeaminen varmasti vaikuttaa soundiin, mutta onko haitta havaittavissa vielä sen jälkeen kun kaula on korjattu?

Kaipa sen jollain mittarilla voi havaita, mutta en usko että korvalla kuulee eroa... Minusta korjatuissakin Lessuissa on ollut hyvä soundi.
 
EDIT: Kirotusvhre

Kaipa sen jollain mittarilla voi havaita, mutta en usko että korvalla kuulee eroa... Minusta korjatuissakin Lessuissa on ollut hyvä soundi.
 
EDIT: Kirotusvhre
 
Ei pitäisi vaikuttaa, jos ammattilainen korjaa. Ise erikeepperillä korjatussa kyllä ero tuntuu ja kuuluu:-) - ja omien korjailumokien laitto maksaa helposti moninkertaisesti.
 
Mulla on Gibson Melodymakerista katkennut lapa, Kitarapajalla korjasivat, vakuutukseen meni, eikä eroa kuulu, tunnu eikä näy.
 
Eihän Gibsonin taaksepäin tiltattu lapa muutenkaan oo aina yhtä puuta kaulan kanssa.

Eihän Gibsonin taaksepäin tiltattu lapa muutenkaan oo aina yhtä puuta kaulan kanssa.
 
Riippuu mallista. Lespoissa nimittäin on yhtä puuta 70-luvun halpiskautta lukuunottamatta.
 
EDIT: kah tuossa oli tuo sana "kai" välissä. Luin kuin piru auton käsikirjaa eikä se sieltä silmään sattunut. Eli tosiaankin, ei aina ole.

Riippuu mallista. Lespoissa nimittäin on yhtä puuta 70-luvun halpiskautta lukuunottamatta.
 
Ahaa... Eikös se ole rakenteellisen kestävyyden kannalta huonompi ratkaisu rakentaa tuo "tilttaus" yhdestä puusta? Soundin kannaltahan se on epäilemättä aina parempi mitä vähemmän liimaliitoksia tehdään. Halvemmissa kitaroissahan kaula useimmiten tehdään kahdesta palasta. Vai löytyykö tarpeeksi tiukalla kammalla etsiessä sitten kaulapuita joissa syiden suunta on sopiva tuon lavankin kannalta?

Ahaa... Eikös se ole rakenteellisen kestävyyden kannalta huonompi ratkaisu rakentaa tuo "tilttaus" yhdestä puusta?
 
Näin olen ymmärtänyt.
 
Soundin kannaltahan se on epäilemättä aina parempi mitä vähemmän liimaliitoksia tehdään.
 
No ymmärtääkseni hyvillä saumoilla on aika lailla sama, onko saumaa vai ei. Mutta toisaalta, tuskin saumat ainakaan soundia parantaa, vaikka tokihan koko soundin paraneminen/huononeminen lienee aika subjektiivista. Mutta jos ajatellaan luonnollisesti värähtelevää puuta sitten hyvänä soundina.
 
Halvemmissa kitaroissahan kaula useimmiten tehdään kahdesta palasta.
 
Tai kolmesta, jolloin voidaan käyttää samaa 25mm "lautaa" koko ajan (eli kolmas pala on se patti kaulan rungon puolella). Materiaalin säästöähän tuo on. 1-osainen tiltattu Gibson-tyylinen kaula kun "kuluttaa" aika paljon ylimääräistä puuta.
 
Itse olen näin amatöörinä sitä mieltä, nottei eri palasta tehty lapa ole mikään ongelma - kestävämpikin. Eräs kitaranrakentaja tosin kertoili kaulan puolelle tehdyn liitoksen mahdollisesti nostattavan nauhoja liitoksen kohdalta - eli liitoskohdassahan se on se epäjatkuvuuskohta joka varmaan kerää vaikuttavia voimia - ellei sitten hyvä sauma vie niitä tasaisesti eteenpäin?
 
Minun mielestä kyllä taas lavan puolella oleva liitos on sen verran rumempi, että ainakin itse tein liitoksen kaulalle.
 
Vai löytyykö tarpeeksi tiukalla kammalla etsiessä sitten kaulapuita joissa syiden suunta on sopiva tuon lavankin kannalta?
 
Jaa että syyt ikään kuin kaartaa lavalle? Joku sopiva oksa, ehkä? :o)

En usko että soundissa on mitään eroa kun se korjaus tehdään oikein. "Oikein" tehtynä siihen katkokohtaan jyrsitään pari kappaletta 6mm uria n. sentin päästä toisistaan ja niihin sitten laitetaan puuta vahvistukseksi..
Tällä tavalla siitä tulee jopa kestävämpi mitä alkuperäinen.

siis hei! les paul ei ole les paul jos siitä ei ole lapa kertaalleen murtunut. tai noh... Omasta Gibsonin Les Paul Customistakin on lapa joskus murtunut, mut ammattilaisella korjautettu. eikä moittimista. Huono homma kun noin painavassa kitarassa on toi lapa sen muotoinen. ei tarvi kun kerran kaatua taaksepäin niin räks!

siis hei! les paul ei ole les paul jos siitä ei ole lapa kertaalleen murtunut. tai noh... Omasta Gibsonin Les Paul Customistakin on lapa joskus murtunut, mut ammattilaisella korjautettu. eikä moittimista. Huono homma kun noin painavassa kitarassa on toi lapa sen muotoinen. ei tarvi kun kerran kaatua taaksepäin niin räks!
 
No höh, pitääkin käydä napsauttamassa lattiaan tuo kitara heti kotiin päästyäni.
 
Hyvä kun kerroitte, olen soittanut Les Paulilla, joka ei ole Les Paul.
 
Tuossa meikäläisen Customissa (joka on "paska 70-lukulainen", jos tuo on paska niin ne muiden vuosikymmenten kepakot ovat jotain aivan uskomatonta sitten) on se "volute" elikä paksunnos tuossa mutkan kohdalla, siihen on kiva tukea peukalo ja tuo ainakin henkistä tukea kestävyyden kannalta.

Tuossa meikäläisen Customissa (joka on "paska 70-lukulainen
 
Niin... Pitäis kyllä itse asiassa olla vihjaamatta mihinkään ns. "totuuspohjaisiin" stereotypioihin, ettei vaan vahingossa jatka eteenpäin näitä urbaaneja legendoja. Tiedä sitten, kuinkahan moni ämeriikan foorumeiltakin on oikeasti testaillut paljoakaan eri vuosikymmenten malleja vaikka kärkkäästi ollaan niitä lokeroimassa. Yksilöitähän nuo ovat.

Yksilöitähän nuo ovat.
 
Huonoin testaamani LP oli vuosimallia 2003, paras oli tämä 1979-mallinen.Toiseksi paras oli vuosimallin 1993 Standard ja toiseksi huonoin vuoden 1974 Custom.
 
80-lukulaisia ei oikein tunnu liikkuvankaan, mikä on minusta hassua.

Huonoin testaamani LP oli vuosimallia 2003
 
Kah! Mikäs siinä oli? Olen antanut itseni ymmärtää, että '02 ja uudemmat olisivat aika hyvin tehty, ja spekseissäkin ollaan menty takaisin alkuperäisempiin, mm. ohut binding cutawayssa.
 
80-lukulaisia ei oikein tunnu liikkuvankaan, mikä on minusta hassua.
 
Ehkä ne on keeppereitä? 80-luvun alun pelejä tuntuu ainakin moni kehuvan Lärtsykkävoorumilla. Mutta eiköhän nuo yksilöitä ole, edelleen :o)

Kah! Mikäs siinä oli? Olen antanut itseni ymmärtää, että '02 ja uudemmat olisivat aika hyvin tehty, ja spekseissäkin ollaan menty takaisin alkuperäisempiin, mm. ohut binding cutawayssa.

 
Kokeilin sitä slim taper -mallia DLX musicissa, kaula oli hyvän muotoinen, mutta jokin siinä vain taisteli vastaan, soitettavuus oli aika keskitasoa eikä ollenkaan samalla tavalla kevyttä kuin esimerkiksi ostamassani, kitara oli liian painava (se '74 Custom oli kyllä tosin järkyttävin painoltaan, hyvä että jaksoin kotelosta nostaa) ja viimeistely oli vähän sinne päin.
 
Ja muutenkin nuo sisäänajetut tuntuvat hakkaavan uudet sata-nolla.

No höh, pitääkin käydä napsauttamassa lattiaan tuo kitara heti kotiin päästyäni.
jeps! napsauttamaan Vain!
 
Hyvä kun kerroitte, olen soittanut Les Paulilla, joka ei ole Les Paul.
no miltä nyt tuntuu?
 
Eiks sen Gibsonin pääjehu vaihtunut joskus 90-luvun alussa ja sen jälkeen laatu ois vähän heikentynyt, vai?

80-lukulaisia ei oikein tunnu liikkuvankaan, mikä on minusta hassua.
 
omani on 88/89

omani on 88/89
 
Osista koottu?

Ja muutenkin nuo sisäänajetut tuntuvat hakkaavan uudet sata-nolla.
 
Aamen!
 
80 -luvullahan eivät Les Paulit pahemmin olleet muodissa. Paitsi ihan 80 -luvun lopulla kun "Slashbuumi" alkoi. Siitä johtunee ainakin osittain sen ikäisten vähyys.
 
Hevikepit olivat se ainoa oikea valinta. Löytyy minultakin Charvel Model 4 vuodelta '86. Lähes Les Paulin hintainen oli kai silloin... Maksoin siitä itse 900 mk. '86 Les Paul olisi pitänyt "hieman" paremmin arvonsa...
 
Hyvä oman genrensä keppi tuo "4" on ehdottomasti, mutta jos joku haluaa päittäin vaihtaa Les Pauliin niin olen valmis... ;)

Osista koottu? Ei nyt vainiskaan. Lapa on vaan uudestaan maalattu sen katkeamisen takia eikä niistä numeroista ota oikeen selvää(jäi sen maalin alle.)

80-lukulaisia ei oikein tunnu liikkuvankaan, mikä on minusta hassua.
 
Mun on -80. No, ei se kyllä liikukaan...