Kitarat: kitarakamat ›

Kiteytettynä, kopiot ei vaan ole mun juttu. En saa niistä mitään kikisejä, kokeiltu on moneen kertaa, joka kerta pettyen. Toivottavasti tämäkin on hyväksyttävä piirre ihmisessä, vaikka kuinka tyhmää se olisikin.
 
Ehkä tämä ketju ei sittenkään ole täysi...
 
Ainakin minulle kitaravalmistajana Gibson (hyvän kitaran lisäksi) edustaa traditiota, historiaa ja tätä populääri- ja rockkulttuuriperimää. Sen lisäksi siinä on näitä arvosoittimen omistamiseen liittyviä kiksejä, jotka ei toisille merkkaa mitään, mutta minulle merkitsee.

Voisiko olla niin, että toisille ko. kitarat on enemmän mitä pelkkä nimi lavassa?
 
Voi olla, mutta jos "Fender, made in USA" alkaa kuulua kitaran visuaalisen tunnistamisen jälkeen automaattisesti myös soundissa, niin ollaan varmaan neurotieteisiin liittyvien kysymysten äärellä. Voiko näköhavainto vaikuttaa siihen kuinka nautinnollisina kuuloelimistä lähtevät impulssit välittyvät aivoihin? Mikä niitä siinä matkalla muuttaa?
 
Kyllä mä itekkin tykkään vanhoista esitteistä ja siitä "historianhavinasta" mitä niissä on. Ei ne silti muuta soundiasioita.

Voi olla, mutta jos "Fender, made in USA" alkaa kuulua kitaran visuaalisen tunnistamisen jälkeen automaattisesti myös soundissa, niin ollaan varmaan neurotieteisiin liittyvien kysymysten äärellä. Voiko näköhavainto vaikuttaa siihen kuinka nautinnollisina kuuloelimistä lähtevät impulssit välittyvät aivoihin? Mikä niitä siinä matkalla muuttaa?
 
Kyllä mä itekkin tykkään vanhoista esitteistä ja siitä "historianhavinasta" mitä niissä on. Ei ne silti muuta soundiasioita.
 
Ei meinaatko, että jos tykkään vanhoista Fendereistä, en saisi niillä soittaa koska joillain kopiolla saa vastaavaa soundia? En ymmärrä tota logiikkaasi, kuten olen usein tullut maininneeksi ennenkin. Jos olet koskaan soittanut hyvällä 60-luvun stratolla (=Fenkulla), niin saatat ymmärtää hieman enemmän. Noi F:n american standardit on skeidaa niihin verrattuna.
 
Mulle Fender-soundi lähtee vain Fenderistä. That's it.
 
E: ja mitä helvettiä tässä ketjussa mistään Fendereistä edes jauhetaan?

E: ja mitä helvettiä tässä ketjussa mistään Fendereistä edes jauhetaan?
 
Sen takia, ettei kukaan ole vielä aloittanut Fender ja minä-kyselyä?
 
Ei, älkää alottakokaan. :)

Tottakai saat soittaa Fenderillä jos se on sulle just oikea asia. On olemassa toisenlaisiakin fanaatikkoja, jotka pitävät kopiolla soittajaa ikäänkuin ymmärtämyksen taipaleella vasta puolitiessä olevana... jos tämä ei vielä tajua tunnustaa jopa työkaluna toimivissa stratoissa Fenderin nimeen. 60-luvun stratolla en ole soittanut. Ehkä se voisi avartaakin. En mä tosin epäile sitä etteikö niistä moni voisi soida todella hienosti. Niiden käyttäminen arkityökaluna on mun mielestä kulumisen ja huoltamisen kannalta vaan hiukan ongelmallista. Itse en varmaankaan lähtisi sille tielle, vaan soittelisin vähemmän hermoillen useammalla halvemmalla.
 
No mites toi kun mainitsit että uudemmat american standardit on skeidaa verrattuna 60-luvun fenkkuihin. Sulla itellä on 70-lukulaisia. Meneekö siinä joku raja jossain kohtaa, että millon alkaa Fenderin liukuhihna-USA:t muuttumaan kuraksi? Häviääkö sun mielissä niistä se "Fender-sointi" myös sitä mukaa kun tuotteissa tullaan lähemmäksi nykypäivää?
 
Voi tää kyl olla mun puolesta jo tässäkin...

Anna ny Ukko jo olla. Tämä ketju on täysi.
 
Antaisin mutta jotkut kirjoitukset vaativat vastineen.

Total off topic:
 
60-luvun stratolla en ole soittanut. Ehkä se voisi avartaakin. En mä tosin epäile sitä etteikö niistä moni voisi soida todella hienosti. Niiden käyttäminen arkityökaluna on mun mielestä kulumisen ja huoltamisen kannalta vaan hiukan ongelmallista. Itse en varmaankaan lähtisi sille tielle, vaan soittelisin vähemmän hermoillen useammalla halvemmalla.
 
Ei siinä mitään ongelmaa ja hermoilemista ole. Jos peli on kestänyt soittamista vaikkapa 40 vuotta, tullee se kestämään sitä jatkossakin. Oikeasti soittamalla relicoitu soitin on se jossa on sitä mojoa, eikä sitä tarvitse silkkihansikkain varoen soitella. Esim. näyttäkö tämä vuoden 68-presari siltä: http://juki.1g.fi/kuvat/Musakuvia/Presari/Presari-68+032.jpg/full
 
No mites toi kun mainitsit että uudemmat american standardit on skeidaa verrattuna 60-luvun fenkkuihin. Sulla itellä on 70-lukulaisia. Meneekö siinä joku raja jossain kohtaa, että millon alkaa Fenderin liukuhihna-USA:t muuttumaan kuraksi?
 
Pari taitekohtaa on selkeästi havaittavissa (+tietty tää legendaarisin pre-CBS aika). 60-luvun lopulla Fender lopetti nitroselluloosalakan käytön, ja joidenkin puritaanien mielestä soittimet käytännössä pilattiin polyesterilakkalla, joka tappoi puun soinnin varsinkin kun lakkakerros oli paksu (huom. nitrolakka on otettu takaisin käyttöön). Toinen selkeä taite oli 70-luvun puolenvälin jälkeen, jolloin soittimista alkoi tulla painavia ja laadussa oli paljon vaihtelua. Laatu alkoi paranemaan 80-luvun puolella kun CBS möi Fenderin sen toimivalle johdolle 1982 ja laatuun alettiin panostamaan uudelleen. Lisäksi on paljon muita pikku detaleita mikkein käämilangasta lähtien, joita matkan varrella on tapahtunut.
 
Häviääkö sun mielissä niistä se "Fender-sointi" myös sitä mukaa kun tuotteissa tullaan lähemmäksi nykypäivää?
 
Vanhoissa soittimissa on oma klanginsa, mutta en pidä mitenkään mahdottomana sitä etteikö myös uudemmissa tai jopa ihan uusissa voisi olla juuri se oikea soundi. Makukysymyksiä. Tosin henk. koht. en dikkaile esim. American Standardeja. Custom Shopin kepit on taas tosi jeeees jne.

Varsin mielenkiintoinen näky Metallican treenikämpältä/studiosta:
 
http://aycu29.webshots.com/image/2588/2000368012338830955_rs.jpg

Ja tossahan ei oo lähellekkään kaikki Lespat mitä niillä siellä studiossa on. Paljonkohan tossakin ständissä on rahaa kitaroina?

Ja tossahan ei oo lähellekkään kaikki Lespat mitä niillä siellä studiossa on. Paljonkohan tossakin ständissä on rahaa kitaroina?
 
Siinä Somekind of Monster-leffassahan joku kitara/bassoteknikko sanoi Metallicalla olevan jokunen 600 kitaraa ja bassoa (jos muistan oikein). On siinä varmaan muutama taala kiinni niissä kepeissä. Liekkö J&D:tä yhtään? ;o).

Siinä Somekind of Monster-leffassahan joku kitara/bassoteknikko sanoi Metallicalla olevan jokunen 600 kitaraa ja bassoa (jos muistan oikein). On siinä varmaan muutama taala kiinni niissä kepeissä. Liekkö J&D:tä yhtään? ;o).
 
Aivan käsittämätöntä toi että niillä on niitä useita satoja. Luulisi että voisivat hankkiutua eroon jo muutamasta :D. Tossa on nimittäin niin paljon jo kitaroita että niitä voi jo käyttää polttopuuna.

Aivan käsittämätöntä toi että niillä on niitä useita satoja. Luulisi että voisivat hankkiutua eroon jo muutamasta :D. Tossa on nimittäin niin paljon jo kitaroita että niitä voi jo käyttää polttopuuna.
 
Ei varmaan ole puutetta polttopuustakaan. Tuolla on varmaan monta kitaraa joista eivät historian takia tahdo luopua, joskin on varmasti myös paljon semmoisia joita eivät ole nähneetkään.
 
Samoilla kepeillähän nuo on illasta toiseen viime vuodet soittaneet hyvinkin pitkälti. Tuoreimmalla keikalla oli Jameksella Grynch-baritoni ja kirkalla punailnen lento-V joita en muista ennen livenä nähneeni.

Joo niinhän se oli on ainakii valinnanvaraa kitaroissa kun tehdään äänityksiä ei pitäisi olla kitaroista kiinni

Samoilla kepeillähän nuo on illasta toiseen viime vuodet soittaneet hyvinkin pitkälti. Tuoreimmalla keikalla oli Jameksella Grynch-baritoni ja kirkalla punailnen lento-V joita en muista ennen livenä nähneeni.
 
Kirka käytti sitä lentoveetä viime maailmankiertueella

Löytyykös noita J&D:n skittoja mistään liikkestä Stadin seudulla vai saako niitä vaan tilaamalla Saksasta?

Aivan käsittämätöntä toi että niillä on niitä useita satoja. Luulisi että voisivat hankkiutua eroon jo muutamasta :D. Tossa on nimittäin niin paljon jo kitaroita että niitä voi jo käyttää polttopuuna.
 
Voiskohan ne antaa yhen kitaran niistä köyhälle m.nettiläiselle? Se on niille ihan yks ja sama, tuskin edes huomaa...

No niin! Plussa paukahti!
 
Ehdottoman hienoa että joku laittaa kehiin tällaista vertailua.
Lisää vaan, kaikilta.
 
Nyt on kyllä pakkoa sanoa että äänen perusteella ei huomaa että kitaroiden hintaerot loikkaavat komeasti yli tuhannen euron!
 
Uskaltaisin tämän ja muun kokemuksen perusteella mennä väittämään että J&D:n hinta-/laatusuhde edustaa suvereenisti markkinoiden kärkikastia, toki laatu voi olla paikon hieman epätasaista, mutta jokatapauksessa, mahtava todiste siitä että pikkurahallakin saa laatusaundia ilmoille.
 
Kiitos.

Löytyykös noita J&D:n skittoja mistään liikkestä Stadin seudulla vai saako niitä vaan tilaamalla Saksasta?
 
Jerry's musicista löytyy vissiin suomen ainoat J&D:t..

Jerry's musicista löytyy vissiin suomen ainoat J&D:t..
 
Onko kellään kokemuksia kyseisestä lafkasta?