Tässä kuuntelen juuri palstan "sankaria" soittamassa "Anniversary Song" -nimistä pätkää. Meno on hurjaa. Kuinkahan moni teistä pelimanneista oikeasti kuulee Djangon ylivertaista rytmi- ja tyylitajua? Liian usein miehestä puhuttaessa kommentti on: "Niin se friikki joka soitti kahdella sormella. Äijä varmaan kusetti kaikkia!" Reinhardtin tyyliä ovat yrittäneet plagioida täysisormiset kitaristit laidasta laitaan, vuosikymmeniä, enkä minä ainakaan ole vielä kuullut kenenkään siinä onnistuvan. Tekniikkaa on oltava, se on silkka fakta, mutta ei se itsessään vielä meinaa mitään. Harjoittelemalla kuka vain voi oppia salaman nopeat sormet (tai vain kaksi). Soittaja ja muusikko ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Karu totuus on, ettei kaikilla riitä siihen pää. Itseasiassa kai aika harvalla. Itselläni se riittää juuri ja juuri kuuntelemiseen, mutta sekin on jo aika paljon tällä palstalla. |
Harjoittelemalla kuka vain voi oppia salaman nopeat sormet (tai vain kaksi). Soittaja ja muusikko ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Karu totuus on, ettei kaikilla riitä siihen pää.
Tai olisiko sielu? Minuun tekee aina suurimman vaikutuksen Djangon hitaammat kipaleet. Se fiilispuoli niissä. Sille vetää vertoja mielestäni vain ruraalin bluesin mestarit. Vaikkapa Howlin' Wolf. Jiihaa.
-Teppo "Jiihaa" Nättilä. |
Swing
Ensio
Teijo K.