Kitarat: kitarakamat ›

Eli jos käytetään tuotannossa esim. lyhyemmän aikaa kuivattuja puita (pienempi pääoma kiinni puuvarastossa) ja esim. nopeasti levitettävää sekä kuivuvaa poly-lakkaa, voivat tuotannon säästöt olla todella huomattavia.
 
Tuosta on vähän liian paljon huonoja esimerkkejä, ja monella valmistajalla. :( Suomen talvi-ilmasto vielä kun on mitä on, tulee jopa vähän korostetusti kaikki tuotannon oikomisyritykset noilla sektoreilla esille. Pikakuivatus oli suurin syypää tuohon ES-insidenttiin 1969 Giban tehtaalla.
Eli säästöjen sijasta tuli tappioita oikein xxxn mitalla.
Toki on pintakäsittelyllä eroa jos vertaa "wanhanaikasta" nitrolakkausta ja sitten modernia polycoatti-ruuttausta, mutta toisaalta, jokaiselle omansa.

Nyt tulee pitkä kirjoitus :) Mutta eikö kukaan muista, että Gibson on itseasiassa tehty kitaroita japanissa Orville nimellä?
 
Kyl kyl, mutta ne oli Orvilleja.
 
Aivan samoin Tsekinmaassa tehdyt Epiphone Korinat ovat a i v a n toista tasoa puiltaan ja töiltään kuin aasian-epit. Uskaltaisin väittää, että kutakuinkin samaa tasoa kuin Orvillet, ehkä sähköiltään hiukan huonompia.
 
Gibsonin vanhaa henkilökuntaa taitaa olla myös Heritage-kitaroiden takana?
 
Mutta niin, jos luokkaretki Gibsonin tehtaille järjestyy, mä lähden ilman muuta mukaan, tai sitten joku saa tuoda mulle Doven. Nighthawkia en nyt halua, mä olen soittanut sellaisella (kahdellakin) ja vaikka se oli ehkä monipuolisin kitara mitä olen koskaan käyttänyt, se ei ollut aivan paras missään. Ehkä liiankin monipuolinen oli se. Foxille sopii paremmin, hän kun noita soundinmuokkaus-spesiaalioptioita harrastaa vähän enemmänkin.

Asiaa voi ajatella sillä tavalla että jos meillä on 100.000 dollarin arvosta tavaraa varastossa josta me saamme vaikka 30% katteen kun saamme myytyä sen eteenpäin 1 viikon kuivumisajan jälkeen. Tällöin saamamme kate on 1 viikossa 30.000 dollaria. Eli tehdas tuottaa 30.000 dollaria viikossa. Mutta entäpä jos joudummekin kuivattelemaan lakkaa 2 viikkoa. Silloin saammekin saman 30.000 dollairia mutta vain joka toinen viikko eli 15.000 dollaria viikko. Kate tippuu puoleen ja vain sen takia että lakan kuivuminen kestää 2x pidempään.
 
No eihän se noin mene. Voihan joka viikko lykätä ulos 2 viikkoa kuivuneen kasan kitaroita - varastointiajat ja tilantarve vaan suurenee.

No eihän se noin mene. Voihan joka viikko lykätä ulos 2 viikkoa kuivuneen kasan kitaroita - varastointiajat ja tilantarve vaan suurenee.
 
Tilantarve suurenee 2 kertaiseksi ja tuotannossa on kiinni silloin 2 kertaa enemmän rahaa. Ts. 200.000 täytyy olla firmaan sidottuna (varastossa) koko ajan jotta saadaan 30.000 ulos joka viikko. Kasvata tästä vielä varastoja hiukan niin kannattaa viedä rahat ennemmin sijoitusrahastoon kuin sijoittaa kitaran rakennusfirmaan. Nimittäin se pääoma millä kitaran osat, työt, raaka-aineet maksetaan ei kasva puissa vaan sijoittajien lompakoissa. Ja jos sijoittajan rahat lepäävät varastossa odottamassa lakan kuivumista niin ei hyvä.
 
Sen sijaan jos vaikka puolitat kitaran läpimenoajan tehtaassa niin johan rupee sijoittajat kutsumaan saunailtamiin ja taputtelemaan olalle. Usko huviksesi näin se pelaa.

Tilantarve suurenee 2 kertaiseksi ja tuotannossa on kiinni silloin 2 kertaa enemmän rahaa. Ts. 200.000 täytyy olla firmaan sidottuna (varastossa) koko ajan jotta saadaan 30.000 ulos joka viikko. Kasvata tästä vielä varastoja hiukan niin kannattaa viedä rahat ennemmin sijoitusrahastoon kuin sijoittaa kitaran rakennusfirmaan. Nimittäin se pääoma millä kitaran osat, työt, raaka-aineet maksetaan ei kasva puissa vaan sijoittajien lompakoissa. Ja jos sijoittajan rahat lepäävät varastossa odottamassa lakan kuivumista niin ei hyvä.

 
Kun minä olin yhdessä firmassa töissä, niin tuote piti tosiaan jemmata viikoksi ennen kuin sitä saattoi jatkokäsitellä. Siinä tapauksessa tuotteita tuupattiin toisesta päästä ulos aina sitä mukaan kun uutta tuli sisään. Sillei se vaan toimi. Tuossa tuo viikko oli yksinkertaisesti välttämätön asia joka yksinkertaisesti kuului tuotantoon, samalla tavalla kuin kitaran maali- ja lakkapinnan kuivuminen. Sitä tuotetta ei tosiaan saanut ulos myllystä millään aikaisemmin, joten ei auttanut vaikka sijoittajat olisivat mitä mieltä aiheesta.

Mutta eikö kukaan muista, että Gibson on itseasiassa tehty kitaroita japanissa Orville nimellä?
 
Orville by Gibson -kitarat/bassot valmistettiin Japanissa amerikkalaisilla mikeillä ja elektroniikalla ja Orville-merkkiset Japanissa japanilaisilla mikeillä ja elektroniikalla. Luultavasti myös Koreassa valmistettiin/koottiin Orvilleja (K-sarja). Näistä japanilaiset ObG:t ovat erittäin haluttuja ja korkealaatuisia. Fuji-gen Gakki valmisti suurimman osan ObG-kitaroista.
 
ObG:n valmistus lopetettiin 1995 ja Orvillet jatkoivat 1998 jälkeen Epiphone by Gibson -nimellä (Japanissa).

orvillet on kovia. frendillä on pari. mutta mitä sitten? tää on sellanen kiistakapula ja diibadaaba että ei tästä kande keskustella. miksei kaikki voi nauttia soittamisesta ja vetää sillä millä tykkää tai mihin lompakko pystyy?

Hienoa lukea tällaista threadia. Paljon mielenkiintoista asiaa ja tarinaa myös Gibsonin möhläyksistä ja laatuongelmista. Aikanaan kun olin tuota Dovea etsiskelemässä (Tai alunperin etsin lähinnä Hummingbirdiä) ihmettelin miksei nuo vanhemmat 60-luvun lopun ja 70-luvun maksaneet sähkisten tapaan maltaita. Jäsen flattopguitar silloin mua valoitti tuosta mainitusta ylimitoitetusta rakenteesta. Varmasti tästä keskustelusta on apua jos joku pähkäilee vaikkapa milloin valmistettua akkaria kannattais katsella.
 
Alun "Ihan sama kuka ja missä sorvinnappia" kommentitkin menee enemmän Gibsonin tuotteista/historiasta ym. tietämättömyyden piikkiin. Tällaisiahan niiden keskustelujen pitäisi ollakkin, eikös vaan.

Alun "Ihan sama kuka ja missä sorvinnappia" kommentitkin menee enemmän Gibsonin tuotteista/historiasta ym. tietämättömyyden piikkiin. Tällaisiahan niiden keskustelujen pitäisi ollakkin, eikös vaan.
 
Ei se nyt tosiaan oo "ihan vaan" jos vertaa noitten "wanhan kansan" ammattimiesten kätösten jälkiä johonkin muuhun.. Ja itselle on lähinnä myrkkyä (varmaan huomattukin) kaikki nuo "x-kertaa"- jutut. Vanhan viisauden mukaan tuollakin tehtaalla mennään, eli jos ei tee mitään, ei tee virheitäkään.. Ja ainahan tietysti ilahduttaa joitakin se tieto, että solidbodyissa on tuo takuupalautusprosenttikin (0.75) muuta kuin nolla. Vaikkakin, sehän se takuun tarkoitus on. Oi voi, jospa olsin vielä alalla hääräämässä, niin nythän niit kivan merkkisiä olis laitettavaksi..
Takaisin julmiin faktoihin.. Tuona Stan Rendellin johto-kaudellahan pääsi vallan huonoksi meno. Syitä oli monia, suurin kaiketi se, että silloin oli todellinen kitarabuumi, ja piti saada ripeästi keppiä ulos verstaalta. Noihin perinteikkäisiin jatsilootiin ja sarjojen yläpään malleihin ei kyllä vaikutusta ollut, mutta niitä suurissa sarjoissa tehtäviä kepukoita kyllä varmaan meni uuniin kosolti. Eipä ihme että "virma" kirjasi huomattavia tappioita, tuosta ES-jutustakin neljännesmiljoona dollaria. Kertoo tavallisesti luotettavat lähteet. 8I

Alun "Ihan sama kuka ja missä sorvinnappia" kommentitkin menee enemmän Gibsonin tuotteista/historiasta ym. tietämättömyyden piikkiin..
 
Niin tuli itseasiassa mieleen sellainen, että saavutettaisiinko mitään etuja sillä, että omalla brändillä tehtäisiin jossain "muualla", sama oikeastaan missä.. Tulneeko sieltäkään mitään ylimaallisen laatuisaa kamaa, ja olisiko se loppupelissä huokeampi, jos ihan samoilla emmeillä tehtäsiin.. Vaikka kuinka koittas tosisaan väittää mustaa valkeaksi, niin jossainhan tuo tehdashinnoissa oleva ero on tehtävä, jos samanmallisia mutta eri merkkisiä kitaroita tutkailee. Ei ne sitä ihan hyvää hyvyyttään tee, kaukomaan tehtaatkaan, eikä se pelkällä työvoimakustannus-erolla ole kaikki selitettävissä. Eikä kovin, jos totuudessa pysytään, parane olla mitään "merkki-lisiä" tai muuten menee markkinat ja vanhan kansan sanojen mukaan "kun leipä loppuu, lakkaa perse paskalle haisemasta"..
Ihan thriidin otsikon mukaisesti, jos jenkkilän tehtaalla on tuollainen takuupalautusprosentti, niin missähän nämä muut veikkoset menevät? Tiedustelen kiinnostuneena..ja turha on väittää, että se nolla olis..tai jos on, niin sitten on mutta todisteita vaativat he! 8)

Palataanpa nyt vielä kerran tähän aiheeseen. =) Hubaa tiedossa....
 
Konehöpinäthän alkoi vertauksesta G-pajan tuotteiden ja 7-tuotteiden välillä, eiksje. Topicin aiheena (ainakin käsittääkseni on) on kuvitusleikki Gibsonin tuotannon aloittamisesta myös muissa maissa kuin Jenkeissä. Otettiin esimerkki, että Gibson on kaarevine kansineen ja kaulaliitoksineen (tämä on muuten aika hyvä esimerkki Lespasta=)) paljon vaikeampi valmistaa kuin Fenderin mallit. Tähän asti me ollaan varmastikin ihan samaa mieltä keskustelun kulusta, vai?
 
Jos nyt mietitään, millä Gibson siirtyisi ensimmäisenä Kauko-Itään (tai mihin tahansa muualle), niin se olisi varmastikin suurimmat valmistuserät. Tarkoittanee siis Lespaa (mitkä kasittääkseni silloin wanhaan aikaan tehtiin aika paljon käsityönä, nykyisin CNC sorvaa aika kivan näköisen kannen ja kaulaliitoksen), SG:tä ja muita, mitkä suurimmaksi osaksi valmistetaan koneiden avulla. Jos taas puhutaan kädentaidosta näissä suurtuotantomalleissa, niin tiedä sitten, olisiko lopputulos sen huonompi tai parempi muuallakaan.
 
Kaikkeahan kaukomaihin ei tietenkään siirrettäisi. Ei kaikkia Fendereitäkään siellä tehdä. Vaikka paljon koneesta tuleekin, niin ei nekään kaikki valmistu työntämällä raakatukki koneeseen toisesta päästä ja poimimalla valmis tuote toisesta päästä. Tämä ei siis koske CS:ia ja vastaavia käsityötuotoksia (samaan sarjaan kuulunee myös se kovasti esilletuotu Dove).
 
Menot, tulot ja imago on kuitenkin kaiken liiketoiminnan salaisuus myös Gibsonilla. Se, että siirretäänkö osa suurimman tulonlähteen valmistuksesta ulkomaille riippuu aika pitkälti homman kannattavuudesta ja imagosta. Gibsonin tapauksessa varmastikin säästäisi paljon kuluissa rakentaa muutama uusi tehdäs halvempiin maihin, mutta sitä ei ilmeisestikään imagosyistä tehdä.
 
Ei se nyt tosiaan oo "ihan vaan" jos vertaa noitten "wanhan kansan" ammattimiesten kätösten jälkiä johonkin muuhun..
 
Kuinkakohan paljon mahtaa nuo "wanhan kansan" ammattimiehet tehdä perus "liukuhihnatuotantokitaroita" nykyisin?
 
Niin tuli itseasiassa mieleen sellainen, että saavutettaisiinko mitään etuja sillä, että omalla brändillä tehtäisiin jossain "muualla", sama oikeastaan missä..
 
Varmasti saadaan tuottoja, jos ihan raa'asti numeroita aluksi pyöritetään. Sen takiahan niitä muitakin merkkejä muualla tehdään. Imagokysymys on sitten taas eri asia. Noiden muissa maissa valmistettujen kitaroiden menekki kuitenkin korreloi jossain määrin Jenkkituotteidenkin myyntiin. Sen riskin ottaminen suhteessa nykyisin tuottoihin taitaa olla liian kova......

Gibson on kaarevine kansineen ja kaulaliitoksineen (tämä on muuten aika hyvä esimerkki Lespasta=)) paljon vaikeampi valmistaa kuin Fenderin mallit. Tähän asti me ollaan varmastikin ihan samaa mieltä keskustelun kulusta, vai?
 
Toki, mutta eipä tuo kaarevakantisuus tosiaan ylettömän konstikas tehdä ole, vaikkakin kalliimpi teknisesti kuin ihan flätti.Toinen hintaa nostava on kaula, täytyy laskelmissa varautua kaulaongelmiin, myös sellaisiin, että on jo rungossa kiinni se kaula. Pulttikaulan osalta haaskioon menee vaan se kaula, liimakaulasessa hela pska.
Raaka-ainepuolta katselisin kanssa huolella..tuon imagon ja historian sekä saavutetun brändi-tunnettuuden ohella. (is "tunnettuus" a real word...??) ;)

Kuinkakohan paljon mahtaa nuo "wanhan kansan" ammattimiehet tehdä perus "liukuhihnatuotantokitaroita" nykyisin?
 
Joitain työvaiheita kyllä, edelleen. Siis ihan perus-perusmalleihin. Siitä on täälläkin ollu faktaa ja kuvaa, itse en tällä 52 kbps nopeudella oikein viitti videoita donata..
Ja jos ei oo kauheasti mallit muuttunu, niin CS-jampat tekee joutoaikoinaan jotain spesiaalisarjoja tarpeen vaatiessa. Tai sitten jotain erikois-, juhla- tai näyttelymalleja, unohtamatta tietenkään ihan custom-kitaroita asiakkaan tilauksen pohjalta.

Se, että siirretäänkö osa suurimman tulonlähteen valmistuksesta ulkomaille riippuu aika pitkälti homman kannattavuudesta ja imagosta.
 
Eiköhän suurin osa Gibsonin tuloista tule Epiphonen myynnistä.

Palataanpa nyt vielä kerran tähän aiheeseen. =) Hubaa tiedossa....
 
Kyllä mä edelleen väitän että näet Gibsonin tuotteet ja filosofian kovin erillailla kuin minä ja useat muut Gibsonin kitaran omistavat. Mikä olisi se idea muutaman tuotteen valmistuksen siirrossa? Unohdat samalla koko Montanan tehtaan tuotteineen ja suuriman osan Nashvillen tehtaan tuotteista. Väittäisin että muutaman tuotteen valmistuksen siirto johonkin vain siksi että se on mahdollista olisi valtava imagotappio Gibson USA:lle, samalla se olisi aikamoinen muutos tähän Pure Gibson hömppään.

Eiköhän suurin osa Gibsonin tuloista tule Epiphonen myynnistä.
 
Tuosta olis hyvä nähdä tietoakin.. ;) Ettei olla "eiköhän"-pohjalla. Toki volyymit on varmaan erilaiset, mutta siltikin..
Mitenkähän Dobrot, Oranget, Tobiakset ja muut..

Kyllä mä edelleen väitän että näet Gibsonin tuotteet ja filosofian kovin erillailla kuin minä ja useat muut Gibsonin kitaran omistavat.
 
Eli kuten sanottu koko ajan: se on imagokysymys. Ei mitenkään tuotantolinjoista ja laadusta riippuvainen. Eiköhän me ihan samalla tapaa se asia nähdä. Ja mä nyt sanon sen vielä kerran (olen sen parissa aiemmassakin kirjoituksessa sanonut) etten mä kaipaa Kiinan Gibboneita kenenkään murheiksi. Mutta syyt taitaa kyllä olla täysin erilaiset kuin teillä Gibsonin omistavilla.......
 
Mikä olisi se idea muutaman tuotteen valmistuksen siirrossa? Unohdat samalla koko Montanan tehtaan tuotteineen ja suuriman osan Nashvillen tehtaan tuotteista.
 
Muutaman tuotteen (niiden eniten myydyn) valmistuksen aloittaminen jossain toisessa maassa Jenkkien rinnalla toisi reippaat säästöt kuluissa. Se tarkoittaisi samalla pienempiä hintoja kitaroille ja sitä kautta enemmän Gibboneita kaikille halukkaille.....tosin crafted in *valitse maa* -tekstillä varustettuna.
 
Väittäisin että muutaman tuotteen valmistuksen siirto johonkin vain siksi että se on mahdollista olisi valtava imagotappio Gibson USA:lle, samalla se olisi aikamoinen muutos tähän Pure Gibson hömppään.
 
Tätähän mä juurikin olen sanonut koko ajan. Imagokysymys koko homma.
 
Eiköhän suurin osa Gibsonin tuloista tule Epiphonen myynnistä.
 
Sillä taas ei ole mitään tekemistä Gibson-nimellä valmitettavien kitaroiden kanssa. Epiphone on eri brändi eri hintaluokassa, eikä vaikuta läheskään siihen malliin Gibsonin imagoon, kuin omalla nimellä valmistaminen jossain muualla.

Mutta syyt taitaa kyllä olla täysin erilaiset kuin teillä Gibsonin omistavilla.......
 
Jep jep, eiköhän meidän erillaiset aspektit ole tästä selvät. Ei jäädä tätä velliä kiäntämään.

Jep jep, eiköhän meidän erillaiset aspektit ole tästä selvät. Ei jäädä tätä velliä kiäntämään.
 
Näinhän tää on nähtävä. :-D
 
Aikoinaan kysyin yhdeltä soittajatoverilta, kun tämä huolellisesti laittoi telineisiin boutique-stäkkinsä viereen rivin niitä ensimmäisiä kalliita ja käsintehtyjä Paul Reed Smithejä (joista ei siihen aikaan halpisversioita ollutkaan), että tarvitseeko hän niitä kaikkia tänään.
 
Päätään kääntämättä mies vastasi: "Ei, kun siinä 150 000 markkaa sanoo et mä osaan soittaa." Ja nauroi.
 
Nauroimme.