Laulaminen ›

Millaisia harjoitusmetodeja suosittelisitte että laulaminen kuullostaisi muultakin kuin kuiskimiselta?

käytä palleaa ja laula lujaa :)

käytä palleaa ja laula lujaa :)
 
Lujaa ei kannata väkisin yrittää laulaa. Vaikka lopputulos voi kuulostaa omaan korvaan voimakkaalta, ei se sitä todellakaan ole. Hengitystä kyllä kannattaa treenata, ja antaa äänen tulla vapaasti ulos, ja soida vapaasti kropassa.

Aika monikin seikka vaikuttaa. Tosissaan hengitys on kaiken laulamisen a ja o, ja voimakkuus harjoittuu oikeaoppisen laulun harjoittamisen myötä. Kovaa ei kannata yrittää huutaaa, _eikä laulaminen saa tuntua pahalta_. Tukilihasharjoitukset auttavat äänen kannattelemisessa, ja laulu tulee ohjata ulos eikä omiin korviin. Lauluääni on koko keho eikä kurkku. Pitää muistaa laulaa rohkeasti ulos, se auttaa jo huomattavasti!

Et sanonut minkä lajin laulaja olet, mutta sanoisin näin:
 
1. Matalat sävelet yläsävelikkäästi ja laajasti, niin silloin ääni kantaa.
 
2. Suu auki, etenkin korkeissa sävelissä.
 
3. Hieman epäortodoxinen tapa, mitä itse suosittelen: nosta puntteja. Tosin tästä on käyty keskustelua, joten jos olet klassinen laulaja, niin varovasti.
 
4. Väännä ylös hieman 2k:ta (2000hz) laulun vahvistimesta, antaa usein sellaista "sointia" (kellon tapaista) mitä pidetään toivottavana... silloin myös viesti välittyy paremmin. Kannattaa myös esim. 4k ja 8k koittaa... (Konsonanteille lähinnä) Aika simppeli homma, mutta kannattaa ehd. koittaa.

3. Hieman epäortodoxinen tapa, mitä itse suosittelen: nosta puntteja. Tosin tästä on käyty keskustelua, joten jos olet klassinen laulaja, niin varovasti.
 
Ei tartte varoa muuta kun alkulämmittelyn ja loppuvenyttelyn unohtumista perusteella "teen sitten toiste". Jos nostat puntteja, kehitä myös lihasten elastisuutta eikä pelkkää voimaa.

"Ei tartte varoa muuta kun alkulämmittelyn ja loppuvenyttelyn unohtumista perusteella "teen sitten toiste". Jos nostat puntteja, kehitä myös lihasten elastisuutta eikä pelkkää voimaa"
 
hittolainen mulla on lihakset kuin härällä ja taivun vaikka mihin asentoon ja silti soin kuin pajupilli :o osaatko tanjuli antaa mulle mitään vinkkiä?

No, 1. Kaikille ei ole suotu voimakasta ääntä. Jos haluat kuulostaa Whitney Houstonilta, niin en usko sen ihan onnistuvan. Juu, tuskin tarkoitit sitä.
 
2. Venyttele koko kroppa. Tee hengitysharjoituksia niin kauan että alkaa pyörryttää.
 
3. Laula paljon. Kuuntele ääntäsi. Kuuntele kroppaasi. Ei siihen oikein voi antaa selkeitä neuvoja. Jokaisen täytyy löytää itse oma tyylinsä. Kokeile ja opi.
 
Pahoitteluni lievästä epäselkeydestä.

Millaisia harjoitusmetodeja suosittelisitte että laulaminen kuullostaisi muultakin kuin kuiskimiselta?
 
Tartun nyt tähän "kuiskimiseen": puhutko nyt vain kuvainnollisesti, vai onko lauluäänesi mielestäsi (tai muiden mielestä) kuiskaamisen oloista? Mikäli puhut vain kuvainnollisesti, seuraava teksti ei kosketa välttämättä sinua. Mutta muussa tapauksessa:
 
Kuiskaamissaundi voi olla merkki siitä, että äänesi vuotaa, ts. äänihuulet eivät ota täysin yhteen. Esimerkkinä vaikkapa Mariah Carey, jonka kuiskaamisen oloinen äännähtely on silkkaa äänen vuodattamista (jopa ärsyttävässä määrin - henk.koht. mielipide...). Kevyesssä laulussa ja klassisessakin laulussa jossain herkässä kohdassa se voi olla perusteltua muodostaa ääni huokoisesti tulkinnan nimissä. Mutta jos ääni kuulostaa a i n a siltä, ääni ei ole kokonainen, siinä ei ole voimaa, se kuulostaa kähisemiseltä.
 
Äänen vuotamiseen on monia syitä. Pahimmassa tapauksessa kyseessä ovat elimelliset syyt, esim. äänikyhmyt, jotka estävät äänihuulten sulkeutumisen. Äänikyhmyjä tulee yleensä vain jatkuvassa äänen rasituksessa ja väärinkäytössä. Toisaalta hengitystietulehdukset vaikuttavat myös äänihuulten toimintaan, flunssaisena ääni tahtoo helposti vuotaa. Naisilla hormonitasapaino vaikuttaa äänihuuliin siten, että ne saattavat turvota eivätkä toimi optimaalisesti siinä tilassa - tulee joko vuotoa tai kiksejä tms. Lisäksi ääni vuotaa joka kerta kun ihminen sanoo HOO. Koska h-kirjainta ei voi muodostaa niin, että äänihuulet ottavat yhteen.
 
Mutta jos puhutaan siitä yleisimmästä syystä äänen vuotamiseen, erityisesti aloittelijoilla se on useimmiten puutteellinen hengitysyhteys. Hengitysyhteyttä parantamalla ja tietyillä ääniharjoituksilla äänen vuotaminen saadaan kuriin. Oma äänen kuunteleminen auttaa myös - kuuluuko "hoota" sanoista kun laulat? Jos laulat joltain korkeudelta vaikkapa tällaisen lauseen: iina istui ikkunanlaudalla, kuulostaako se siltä, että hiina histhui hikkhunanlhaudalla? Joillakin äänen vuodon saa kuriin puheen kautta - mikäli puhe itsessään ei ole vuotoisa. Kun laulaja tajuaa, että enhän minä puheessakaan sano hiina, vaan iina, ymmärtää siirtää sen saman lauluun. Mutta jos sekä puhe että lauluääni on vuotoinen, joutuu tekemään jo vähän enemmän töitä - ja usein joko puheterapeutin tai laulunopettajan johdolla. On vaikeata selittää netissä ääniharjoituksia, jotka auttavat tähän ongelmaan, koska riskinä on, että lukija ymmärtää ohjeet väärin ja alkaa tehdä ääniharjoitusta vahingollisesti. Siksipä en osaa muuta sanoa, kuin että jos et itse kuule, milloin äänihuulet ottavat yhteen, milloin sitä "hoota" eli pihinää kuuluu tai ei kuulu, kannattaa mennä laulunopettajan pakeille.

-Rentous. Rentous. Jos yrittämällä yrittää, paskomalla paskoo, niin ei siitä kyllä mitään tulekaan.
 
-Lämmittely, venyttely, äänenavaus. Valitettavasti itseltäni tuo jää harmittavan usein väliin. Ehkä pitäisi ottaa tavaksi...
 
-Suljet silmät ja annat mennä, psyykkaat itseäsi uskomaan suoritukseesi. Esimerkiksi Zack de la Rocha ei varmasti kuulostaisi yhtä intensiiviseltä, jos hän ei uskoisi sanomaansa. Vahva tulkinta ei tosin läheskään aina ole sama asia kuin vahva lauluääni, mutta pitkälle sillä pääsee.

Kokeile laajentaa rintakehä äärimmilleen ja pitää se niin. Kun lihakset kehittyvät tarpeeksi, se on helpompi pitää sellaisena, jolloin ääni tavallaan resonoi rintakehässä ja lisäksi tässä asennossa joudut todella käyttämään vatsalihaksiasi.

Omakohtaista kokemusta on, että pitkittäisiä vatsalihaksia ei kannata liian isoilla painoilla treenata. Mä huomasin ylä-äänissä niiden ottavan vastaan jossain pallean seudulla. Pidin tauon ja pudotin hieman painoa sekä pidensin sarjaa -> ongelma katosi. Ne rajat tulee vastaan joissain jutuissa, enkä usko syvien vatsalihasten treenin välttämättä tuossa paljoa auttavan. Pallea kuitenkin tarvitsee sen elastisen tilansa kuitenkin. Kuntoilu on hyväksi, mutta pitää tietää, missä se raja on. Mä ylitin sen ja tiedän aika tarkalleen nyt, missä mun raja on =)

Kokeile laajentaa rintakehä äärimmilleen ja pitää se niin. Kun lihakset kehittyvät tarpeeksi, se on helpompi pitää sellaisena, jolloin ääni tavallaan resonoi rintakehässä ja lisäksi tässä asennossa joudut todella käyttämään vatsalihaksiasi.
 
En ihan allekirjoittaisi tätä ohjetta, ellei tässä ole sitten tarkoitettu jotain muuta kuin miten sen käsitän. Rintakehän avaaminen äärimmilleen ja sen pitäminen siinä asennossa saattaa johtaa "laatikkomaiseen" tinasotilasasentoon, jossa koko yläkroppa on krampissa eikä jousta yhtään. Tällainen ei ole yhtään luonnollinen olotila keholle, mutta sitä näkee silloin tällöin aloittelijoilla, varsinkin klassisissa piireissä. Se näyttää epänormaalilta, jäykistää laulajan, ja pahimmillaan nostaa hengityksen liian korkealle (rintahengitykseksi).
 
Elastisuus ja luonnollisuus ovat laulajan kehon avainsanoja. Ei laulamisessa tarvitse mitään ääriasentoja, siinä tarvitsee vain hyvän syvähengityksen. Ja jos sen hengityksen taitaa, silloin myös rintakehä ja lapaluut toimivat luonnollisesti, eli joustavat hengitettäessä (eikä niitä tarvitse erikseen liikutella, vaan keho hoitaa homman ihan itse). Syvähengitys ei ole sama kuin vatsahengitys, jossa taasen ainoastaan vatsa liikkuu ylös-alas ja rintakehässä ei tapahdu juuri mitään. Isokokoisilla miehillä tapaa usein vatsahengitystä, kun taas naisten ongelma on rintahengitys, joka jää liian ylös. Rintahengitystä kuvaa hyvin sanonta: "vatsa sisään - rinta ulos". Kyllä, varmasti on vatsalihakset koetuksella, mutta ovatko hyvällä tavalla? Onko hengitys silloin pohjassa?
 
Syvähengityksessä hengitys saadaan pohjaan, mutta yhtälailla yläkroppa liikkuu (luontaisesti). Sisäänhengittäessä rintakehä laajenee, uloshengittäessä supistuu. Jos taasen rintakehä pyritään pitämään täysin auki koko ajan, tätä keholle luontaista joustoa ei pääse tapahtumaan. Sellaista jatkuvaa äärimmäistä aukipysymistä on mahdoton toteuttaa ilman, että se johtaa huonoon ulosantiin ja sijaistoimintoihin kropassa. Tietenkin yleisryhti on pidettävä, enkä tarkoita sitä, että rintakehä saisi olla kasassa tai lytyssä. Minua häiritsee tässä ohjeessa ehkä eniten sana "äärimmilleen". Voisikin sanoa, että laulussa mikään äärimmilleen viety juttu ei yleensä tuota hyvää lopputulosta.

"Voisikin sanoa, että laulussa mikään äärimmilleen viety juttu ei yleensä tuota hyvää lopputulosta."
 
Jos ihmiset tuon tajuisivat ni varmaa kehittyis paljon enemmän hyviä laulajia tms (: mitään lopullisia totuuksia ei sais tosiaa asettaa, kun tuntemukset muuttuu instrumentin kehittyessä(kroppa kasvaa etc) Mulla esim ku joskus asetin sellasen "pääresonanssi on tämä ja rintaresonanssi tämä" ni meni helvetin pitkään ennenku sain korjattua tekniikan koska tein iha älyttömiä juttuja kropassa, joiden luulin olevan oikein... kiitokset silloisille lauluopettajille.
 
Meni taas aiheenvierestä... mutta varokaa ihmiset paskoja lauluopeja =)

Kaiken ns. "perustekniikan" (älä jännitä hartioiden, niskan, kaulan tai kasvojen lihaksia jne.) lisäksi on pallea tässä avainasemassa. Pontevan äänen sai aikaiseksi jännittämällä vatsalihakset ja laajentamalla rintakehän äärimmilleen.
 
Muista, ettei ääni välttämättä ole kovinkaan kaunis vielä voiman lisäystä harjoitellessa.

En ihan allekirjoittaisi tätä ohjetta, ellei tässä ole sitten tarkoitettu jotain muuta kuin miten sen käsitän.
 
No, näin laulunopettajani miulle on aina opettanut. Luotan hänen sanaansa, vaikka voihan ne opit vääriä tai jotenkin vanhentuneitakin olla.

Pontevan äänen sai aikaiseksi jännittämällä vatsalihakset ja laajentamalla rintakehän äärimmilleen.
 
Tätä en ihan allekirjoittaisi.
Eilen salilla käydessäni tuli kyllä sellainen fiilis, että voisi vaihtaa koko salitreenin johonkin ihan toisenlaiseen. Vaikka en nytkään millään isoilla painoilla treenaa ja muistan hengittää, ei se vaan jotenkin tunnu laulamisen kannalta kauheen hyvältä jutulta. Pitää varmaan vähentää painoja ja salikäyntejä. Ottaa tilalle jotain muuta. Perjantaina ajattelin mennä joogaan. Pilatesissa pitäisi varmaan alkaa taas käydä. Sitäpaitsi toi salitreeni on alkanut tuntua jotenkin idioottimaiselta vuoden treenaamisen jälkeen =D Sori OT
 
Kiitos muuten fifille hyvistä vinkeistä.

Minä en kyllä lähtisi ajattelemaan palleaa tietoisesti ollenkaan, enkä kyllä rintakehän avaustakaan. Omasta mielestäni voima lähtee alempaa, vatsasta. Kroppa ei saa kuivua kokoon, kun ilmaa käytetään, mutta ei sitä saa jännittääkään. Sellainen joustava, kannatettu olo tulisi olla.
 
Ja kannattaa harjoitella sitä kurkunpään rentona pitämistä... Niskan ja kaulan seudut olisi hyvä pitää avoinna, jotta ilma pääsisi kulkemaan sujuvasti vatsasta päähän, onteloihin ja suuhun. Jos kurkussa on solmu, niin ei tule voimaa ainakaan pitkällä tähtäimellä...
 
Omasta mielestäni yksi hyvä neuvo on, ettei pidä miettiä ilman määrää, vaan sitä, mihin se kulkeutuu.

Hengitystekniikkaa kannattaa reenata paljon. Jos on flunssaa tai ääni muuten maassa jonain päivänä, kannattaa reenata vaikka pelkkää hengitystä. Sen reenaamisesta on aina hyötyä, vaikkei siltä tuntuiskaan.
 
Väkisin ei tosiaan kannata yrittää laulaa kovaa. Oon itse huomannu laulaessa, että kun pyrkii ennemmin saamaan äänen "hyvällä" hengityksellä ja soivasti ulos, niin sitä kautta tulee voimaakin lisää eikä tarvi yrittää huutaa. Ääni kannattaa "kohdistaa" jonnekin tuonne ylähampaiden taakse. "maallikko tyylillä" äänen koventaminen yleensä saa vaan kurkun kipeeks, eikä edes kuulosta kovin hyvältä.
 
Reenatessa pikkuhiljaa huomaa kuinka jossain vaiheessa alkaa ihan itsestään soimaan kovempaa(tämä edellyttään hyvää alkulämmittelyä). Myös sanojen lausuminen "pitkänä" ja jonkinlaiseen legatoon pyrkiminen tuo myös lisää kuuluvuutta, itsellä on usein se vika että laulan äänet "töksähdellen" enkä tarpeeksi "leijuvasti".