Kitarat: soittaminen ›

Älä nyt käsitä väärin, mutta jos ainoa skaala joka sulle jäi mieleen on E-duuri, niin sulla tuskin on kovin syvällistä ymmärrystä siitäkään. Mä en tiedä mitä tarkoitat kitaristin näkökulmalla skaaloihin, mutta jos tarkoitat sillä pelkkiä niitä kaavioita, niin aika suppeaksi ja pinnalliseksi jää Suuren Kitarakirjankin anti. Vaikka sä kitaristi oletkin, niin mä suosittelen lämpimästi tutustumaan teoriaan muutenkin kuin kitaristin näkövinkkelistä.
 
Niin että antaako esim. Klaavi uutta näkökulmaa? Sanotaanko näin, että 1-3/3 -teoria-asiat ovat vielä todella selvää kauraa, ts. niissä on niin vähän tulkinnanvaraa, että lähes kaikki perustason teoriaopukset ajavat saman asian. Yhden kirjan kansiin mahtuu rajallinen määrä asiaa, enkä mä lähtisi hakemaankaan mistään teoriakirjoista erilaisia näkymyksiä soittoon. Ne ovat hyvä tapa opiskella se logiikka, jolla voit muodostaa kaikki mahdolliset skaalat (joita on matemaattisesti laskettuna n. 24000...), ja kaikki soinnut kaikissa sävellajeissa, joita on myös aikamoinen määrä. :-) Mitä mä sun juttuja olen tässä ketjussa lukenut, niin olen varma siitä, että asiat kannattaisi opetella sellaisen yksinkertaisen teoriakirjan kanssa alusta asti. Näin saat varmiten vastauksen moniin kysymyksiin. Sellaiset teoriakirjat (tai vihot) eivät paljoa maksa, joten kauppaan vaan ostamaan sellainen. Kannattaa vaikka kysyä musaliikkeen myyjältä.
 
Paras tapa oppia asia on tietysti mennä esim. kansalaisopistoon (jossa toivonmukaan on hyvä opettaja), koska hyvä opettaja pystyy selittämään ja vääntämään asiat rautalangasta paremmin kuin mikään kirja. Hyvältä opettajalta parhaimmillaan saa teorian lisäksi paljon ajateltavaa, ja erilaisia näkemyksiä asiasta.
 
Jos nyt jotain näkökulmaa skaaloista (ja ylipäätään teoriasta) haluat, niin tässäpä yksi:
 
Ensin oli musiikki, vasta sen jälkeen luotiin sille teoria ja "säännöt". Teorian pitäisi palvella musiikkia, eikä toisinpäin. Jos opettelet esimerkiksi skaaloja pelkkinä kaavoina, ne ovat vain teoriaa vailla kontekstia ja tarkoitusta. Sen sijaan, että opettelisi ulkoa kaiken maailman kaavoja ja sääntöjä, yritä löytää lainalaisuuksia siitä musiikista mistä pidät. Mikä tekee siitä musiikista juuri sen kuuloista? Nämä lainalaisuudet on hyvä kuulla, mutta ne voidaan selittää myös länsimaisen musiikin teorian keinoin. Hieman teoriaa opiskelemalla, nämä lainalaisuudet voi olla huomattavasti helpompi huomata ja ymmärtää. Teoria ei luo niitä ilmiöitä jotka ovat musiikissa. Ne ilmiöt ovat musiikissa, oli ne teorian avulla määritelty tai ei.
 
Mistä mä sitten sun asemassa lähtisin? Sä olet kuunnellut varmasti paljon musiikkia. Opiskele joitain perustason asioita, ja yritä löytää oppimiasi asioita siitä musiikista, joka suhun kolahtaa. Näin saat teorian opiskelulle paljon syvemmän merkityksen. Esimerkiksi skaaloissa tärkeämpää kuin mitkään kaavat tai sormitukset, on se, miltä se skaala kuulosta. Mikä on sen ominainen soundi, joka on jokaisella skaalalla erilainen. Jonkin verran skaaloja on hyvä hallita, mutta pelkästään niiden kautta ei ole kovin tarkoituksenmukaista yrittää ymmärtää musiikkia. Kun jonkin aikaa olet opiskellut niitä, huomaat, että skaalat ja soinnut ovatkin oikeastaan yksi ja sama asia. Lähesty musiikkia ennemminkin sointujen, rytmiikan, melodioiden ja yksittäisten fraasien kautta. Yksittäisellä fraasilla voi olla oma sävynsä, joka vastaa jonkin skaalan sävyä. Skaaljoen oma sävy, soundi, on se kaikkein olennaisin asia niissä. Arvaat jo varmaan, miten sen soundin saa päähän? Kyllä, kuuntelemalla.