Kitarat: kitarakamat ›

Eli on nähtävästi lehmus? Onko millainen soundiltaan? Ja yleensäkkin onko hyvä materiaali kitarassa?

Eli on nähtävästi lehmus? Onko millainen soundiltaan? Ja yleensäkkin onko hyvä materiaali kitarassa?
 
Lehmus on oma suosikkini kitaran runkopuuna. Antaa resonoivan ja syvän botnen.
Potkii hevissä varsin murakasti.

Kevyt puu, aika tasainen ja "moderni" soundiltaan, leppä ja mahonki on enemmän keskialuepainotteisia ja näin ollen "vintagempia". En täysin yhdy edelliseen kommenttiin botnesta, lehmus soundaa aika useasti hieman pahviselta ja ponnettomalta.

lehmus soundaa aika useasti hieman pahviselta ja ponnettomalta.
 
No ainakin mun Wolfgang Specialini jyrähteli aika uskottavasti verrattuna moneen muuhun, mm. kaverin LP Studioon, joka kuulosti aika säälittävältä Wolffin rinnalla.
 
Tosin tuohon vaikuttaa varmasti mikit aika pirusti.

Monesti on kuvailtu että lehmus antaisi leppää lämpimämmän soundin. Lehmus on aika kevyt puu jossa on myös selvästi kevyemmät puun syyt kuin vaikka lepässä, ei ehkä kaunein mahdollinen puu läpikuultavissa viimeistelyissä.

Itellä basswood koppainen jackson josta hiottu lakat ja maalit poies. eli pelkällä rehdillä puulla suht muree mutta yllättävän kuulas soundi tuossa. Ei tosin järin kaunis :P Mahonkia tuen minä.

En täysin yhdy edelliseen kommenttiin botnesta, lehmus soundaa aika useasti hieman pahviselta ja ponnettomalta.
 
Mutta eihän peli ole vielä menetetty, etuasteesta vaan tarpeeksi gainia niin vaneri menee täysin mahongista ja lehmus vaikkapa sahajauhosta. ;)
 
Tietty mitä vähemmän kitaran jatkeena olevat vehkeet muokkaavat soundia, sitä enemmän puulaatujen soundilliset erot tulevat esiin. Noiden vertailu tietty vaatisi sen, että olisi monesta eri puusta tehtyjä identtisen muotoisia runkoja, joihin kaikkiin kiinnitettäisiin vuoron perään samanlaiset (mielellään samat!) mikit, kaula, sähköt jne ja sitten vertailtaisiin soundia. Siltikään vertailu ei olisi täysin luotettava, koska kaksi peräkkäin tehtaalta tullutta mahonki-Gibsoniakin soundaa erilaiselta - ja näin tulee aina olemaan niin kauan kun käytetään rakennusaineena luonnontuotteita. Myös samaa puuta olevissa samaa mallinimikettä edustavissa kitaroissa voi olla huomattavia - useiden satojen grammojen - painoeroja, mikä kertoo omaa kieltään puun tasalaatuisuudesta... Custom shop -soittimet sitten erikseen. :)

Mutta eihän peli ole vielä menetetty, etuasteesta vaan tarpeeksi gainia niin vaneri menee täysin mahongista ja lehmus vaikkapa sahajauhosta. ;)
 
Heh, näinhän se menee...Ja puunoksakin kuulostaa hyvältä jos iskee siihen lindy fralinin vintage hotit ;)

Mitä akustiseen sointiin tulee niin kyllä saarnirunkoiset kitarat on mun rankingissa aina vieneet voiton. Se on vaan niin nannaa kun soittaa ilman vahvistusta soinnun jostain 14. nauhalta ja se ääni on jotenkin niin virheettömän puhtaan kuulas :) Se on elämää se.

Tuo oma Rg on lehmusta.. Toimii ihan kivasti. Itse diggaan enemmän kyllä lepästä.
 
Mahonki: Brum
Leppä: Twäng
Lehmus: Blarf

Tommonen joskus jostain löyty: http://muusikoiden.net/dyn/users/11371.jpg

Mutta eihän peli ole vielä menetetty, etuasteesta vaan tarpeeksi gainia niin vaneri menee täysin mahongista ja lehmus vaikkapa sahajauhosta. ;)
 
Tietty mitä vähemmän kitaran jatkeena olevat vehkeet muokkaavat soundia, sitä enemmän puulaatujen soundilliset erot tulevat esiin. Noiden vertailu tietty vaatisi sen, että olisi, monesta eri puusta tehtyjä identtisen muotoisia runkoja, joihin kaikkiin kiinnitettäisiin vuoron perään samanlaiset (mielellään samat!) mikit, kaula, sähköt jne ja sitten vertailtaisiin soundia. Siltikään vertailu ei olisi täysin luotettava, koska kaksi peräkkäin tehtaalta tullutta mahonki-Gibsoniakin soundaa erilaiselta - ja näin tulee aina olemaan niin kauan kun käytetänä rakennusaineena luonnontuotteita. Myös samaa puuta olevissa samaa mallinimiekttä edustavissa kitaroissa voi olla huomattavia - useiden satojen grammojen - painoeroja, mikä kertoo omaa kieltään puun tasalaatuisuudesta... Custom shop -soittimet sitten erikseen. :)
 
Kyllä, kyllä. Hyvin käytetty puheenvuoro.
 
Itsellä oli huono Fender Stratocaster jossa lehmusbody, muttei sen pohjalta tulisi mieleenkään tyrmätä lesmusta runkopuuna, käytetäänhän sitä hyvinkin hinnakkaissa custom-soittimissa. Tendenssi kyllä näyttäisi olevan että näilläkin kokemuksilla voisi täällä lakeja raapustella.

Monesti on kuvailtu että lehmus antaisi leppää lämpimämmän soundin. Lehmus on aika kevyt puu jossa on myös selvästi kevyemmät puun syyt kuin vaikka lepässä, ei ehkä kaunein mahdollinen puu läpikuultavissa viimeistelyissä.
 
Näin. Tuon "syyttömyyden", keveyden ja ilmeisestä pehmeydestä johtuvien kolhujen perusteella oon luokitellut oman sunburst v. -83 JV-Squierin lehmuksesta valmistetuksi. Lepästä noita myös tuolloin tehtiin, vaikka sittemmin varsinkin halvimmat japsi Fenkut on lähes aina lehmusta.
 
Vaan samapa tuo. Onnellisesti oon tuolla Squierilla soitellut 16 vuotta, välillä luullen sen leppää olevan. Ja hyvin se soi, niin sähköllä kuin ilman. Suhteellisen tummasoundinen strato on tuo JV.
 
Vuoden -03 Blue Flower strato on tyypillinen halvemman sarjan vintage japsi Fender ja satavarmasti lehmusta. Kirkkaammin se soi, myös ilman sähköä. Mikitys noissa poikkeaa todella paljon toisistaan ja vaikuttaa kovin soundiin. Tex Mexit on sitä kirkkainta ja tehokkainta päätä, kun taas JV:n alkuperäiset jenkkimikit on tummemmat ja heikkotehoisemmat. Ehkä tunne yms. seikat vaikuttaa, mutta kyllä tuo JV tuntuu täyteläisemmältä ja tasapainoisemmalta.
 
Eli kaksi erilaista stratoa, mutta molemmissa basswood-body. Kaikki vaikuttaa kaikkeen kuten aiemmin on jo todettu. Taasen tuli turhaa off-topiksia ihtestään selvistä asioista...

Vaihdoin tuossa Ibanezin JS-tonniin uuden kielisatsin (11-52) ja nostin sen vain D-vireeseen. Kylläpä tuo lehmusrunkoinen keppi soi nätisti. Siinä on taaskin voimakas akustinen resonointi ja tuntuu, että sekä kaulan että rungon yhteinen sointi kantaa luonnollisena myös sähköiseen soundiin asti. Kirkkaus ja botne ovat konstailemattomassa tasapainossa ja pulttikaulaisuuden heläjävyys täydentää kokonaisuudesta herkun.