Kitarat: soittaminen ›

Kiitos jälleen kommenteista!!! Eli tuosta käsitin sillälailla että kannattaa aluksi kartuttaa sointu varastoja ja sitten käydä vähän perus skaaloja vai? Vai kannataako skaalat jättää muka kokonaan pois? (minun mielestä ei).
Niin elikkä jos selkeytettäisiin kaikille tätä asiaa, jos joku herrasmies tekisi sellaisen urotyön että laittaisi "oikean järjestyksen" siitä mitä kannattaisi opetella no joainenhan tietää että 1. on soinnut entäs sitten 2. intervallit? ja jne. toki on monia tyylejä joku voi jauhaa pelkkiä kappaleita mutta jos puhutaan soittamisesta yleisessä mittakaavassa. Ja tietysti tarkennukset on plussaa mistä voi kyseisiä asioita mitä kannattaa opetella harjoitella? Noh jälleen soinnut mutta entäs muut?
 
Noh siinä vähän epäselvästi, mutta jos joku ymmärtää :) kiitos jo etukäteen

Ehkä kuitenkin ensin intervallit ja sitten soinnut, koska soinnun sävelien välillä on aina tietyt intervallit. Rautalangasta: kun osaat intervallit hyvin, osaat käytännössä muodostaa soinnun kuin soinnun.
 
Tämän jälkeen asteikoiden ymmärtäminenkin on helppoa, sillä itse asiassa kun mitä tahansa sointua laajennetaan normaaleilla lisäsävelillä riittävän pitkälle, tuloksena on asteikko. Tällöin asteikot eivät jää irralliseksi asiaksi, vaan hahmottuu se tosiseikka, että jokainen asteikko on itse asiassa sointu, jonka sävelet eivät vaan soi yhtä aikaa.

Skaaloista puhuttiin, mutta kun nyt tälle tielle lähdettiin niin jokainen sointu on skaala ja jokainen skaala on sointu jotka taas jokainen koostuvat intervalleista.
 
Saattaa kuitenkin aloittelijalta lopahtaa innostus kesken jos alkaa suoraan tavaamaan kaikkia intervalleja ulkoa. Kannattanee ennemmin opetella vaikka yksi intervalli viikossa tai vaikka kuukaudessa (12 puolisävelaskelta, 12 intervallia..) Oktaavista (tai priimistä) kannattanee aloittaa.

Annan täyden tukeni blackorwhitelle. Nykysoittajien suurimipia ongelmia on se, että kysellään hirveästi skaaloja (ja vieläpä pahimmassa tapauksessa tarkoitetaan niillä pelkästään yksittäistä sormitusta) eikä keskitytä siihen, mikä musiikissa on paljon olennaisempaa, eli sointuihin. Kun soinnut ja niiden muodostaminen (keskeisimmät sävelet jne) on selvillä, myös musiikin "seassa" eläminen on paljon helpompaa. Pelkät skaalat ilman kunnollista tarttumapintaa (sointuja, biisin sävellajia) jäävät valitettavan usein kovin irrallisiksi ajatuksiksi - siksi niitä minun mielestäni ehdottomasti pitäisikin käyttää vain työkaluina, joilla päästään käsiksi sointuihin, eli itse biisiin: musiikkiin!
 
Katsohan, tämä herra puki ajatukseni juuri siihen mitä olisi pitänyt kirjottaa, mutta en kehannu. Itsekin vähän lisään vaikka tokkopa mun jutuilla paljoa painoarvoa on ku vasta parivuotta tuota soittoa ja teoriaopiskelua takana, mut jos sanoin jotain hassua niin korjatkaa.
 
Tuosta justiinsa, että nykysoittajat tosiaan vetelee menemään asteikoita ja sit kysellään sormitusta, no joo, onhan se kai tekniikan kannalta ihan tärkeetä. Niin noista soinnuista sen verran, että ei esim mun mielestä jos vaikka soitetaan pelkkää Am sointua niin siihen voi soittaa Am asteikosta mitä tahansa säveliä, mun mielestä vaan ei kuullosta hyvältä. Eikös ole järkevää soittaa A C tai E säveltä siihen päälle, koska niistähän tämä kyseinen sointu muodostuu ja kuullostaakin mielestäni paljon paremmalta. Tottakai lisäilee vibraa ja vähän eri säveliä tuohon, mut pääasiassa se homma koostuis noista? Mun mielestä ainakin jo kolmella sävelellä voi tehä ihan kohtalaisen melodisen soolon, jos vaan melodian tajua on, vai kuinka?
 
Kuiten herra Jucciz tuossa mainitsi, että asteikkoja pitäisi käyttää pelkkinä työkaluina niin itse en ajattele oikeen käyttäväni koko asteikoita, teen soolonkin suurimmaksi osaksi sointukierron sävelistä. Hetkinen, teenkö sittenkin siis sen soolon asteikosta? Siis teen aina sooloa silleen biisiin, että riippuu mikä sointu kierrosta soi, otan siitä soinnusta sävelen siihen kohtaan sooloa. No joo, taitaa mennä jo vähän vaikeeksi, mutta noin minä nään asteikot. Itseasiassa nään soinnut tärkeämpinä kuin asteikot. Kuten Jucciz olet huomannut, ei nykyään haluta tehdä musiikkia kun halutaan tehdä nopeusennätyksiä? No joo, pientä kiusaamista, mutta kyllä tiluttamisen saa kuullostamaan hyvältäkin kun pitää sen homman käsissä eikä vaan tiluttamalla tiluta vaan tekee niitä venytyksiä ja vibraattojakin ja hyvää melodiaa. Mun mielipide.
 
Ja sitten kun on muutaman vuoden soittanut, niin huomaakin sen, että soinnut ja skaalat ovat yksi ja sama asia: toisessa äänet soitetaan yhtä aikaa, toisessa peräkkäin. Sointujen kautta asioiden tarkastelu vaan saa paljon enemmän syvyyttä ja palvelee sekä soittajan omaa musiikillista kehitystä että yhteissoittotilannetta kuin skaalojen kaahailu eestaas.
 
Joo, en mä oo soittanu vielä ees kahta vuotta, mutta arpeggioiden avulla huomasin joskus puoli vuotta sitten, että jumalauta mähän soitan tässä soinnun, mutta sävelet vain yksi kerrallaan :D Sitä ennen ihmettelin aina, että mitä mahdetaan tarkoittaa arpeggioilla. Minä ainakin yhdyn tuohon asiaan koko sydämestä, että Sointujen kautta asioiden tarkastelu vaan saa paljon enemmän syvyyttä ja palvelee sekä soittajan omaa musiikillista kehitystä että yhteissoittotilannetta kuin skaalojen kaahailu eestaas. kyllä se asia noin on. Empä oo kehannu opetella vielä ku Am Hm sekä Cm soittamaan asteikkoja niinsanotusti patterneina ja vittu hermothan siinä menee. En kostu siitä mielestäni mitään, että osaan soittaa metronomin tahassa jonku asteikon hyvin jos mulla ei oo melodian tajua. Tyrmätkää, kehukaa, vittuilkaa, haukkukaa, halusin vain kertoa aloittelevan soittelijan mielipiteen :)

Ehkä kuitenkin ensin intervallit ja sitten soinnut, koska soinnun sävelien välillä on aina tietyt intervallit. Rautalangasta: kun osaat intervallit hyvin, osaat käytännössä muodostaa soinnun kuin soinnun.
 
Tuosta mitä Jucciz sano intervalleista, niin itse ainakin tajusin ne oikeestaan ennen ku omat aivoni ehti ees tajuta että tajusin ne :D Siksi en oikein varmaan ymmärrä miksi niitä painotetaan oppimaan. Teoriapalstalla oli hyvää juttua tuosta intervalliasiastakin, sinne vaan oppimaan :)
 
Tämän jälkeen asteikoiden ymmärtäminenkin on helppoa, sillä itse asiassa kun mitä tahansa sointua laajennetaan normaaleilla lisäsävelillä riittävän pitkälle, tuloksena on asteikko. Tällöin asteikot eivät jää irralliseksi asiaksi, vaan hahmottuu se tosiseikka, että jokainen asteikko on itse asiassa sointu, jonka sävelet eivät vaan soi yhtä aikaa.
 
Joo, näinpä se taitaa olla. Alkaa menemään jo niin hienoksi tuo puhe etten taida saada tolkkua siitä, mutta ymmärrän asian.
 
Ai niin, siitä tulikin mieleeni, että jos joku aloittelija kysyy niin yrittäkää neuvoa todella rautalangasta ja itsekin yritän jos vaan osaan. Aikoinani kun täältä lueskelin näitä teoria-asioita niin oli todella vaikeaa ymmärtää sekunnit kvintit terssit ja lerssit, nauratti vaan ku niitä luki :) Tarvitsin etäapua messengerin kautta yheltä hepulta ja nyt voisin ja sanoa vähän osaavani teoriaa, mukavaa :) Itse ainakin teen joskus silleen, että pysähdyn aina miettimään kaikkia juttuja omassa päässäni enkä soita ees kitaraa. Mietin, että mitä rupean seuraavaksi tekemään kun soitan, olisiko soinnuttelu vuorossa ja sitten jos on, niin mietin sitä sointukuvioo ja asteita miten ne menee. En tiedä teenkö oikein, mutta koen, että musiikki on se mun juttu ja mulla on hauskaa kun soitan :)

Skaaloista puhuttiin, mutta kun nyt tälle tielle lähdettiin niin jokainen sointu on skaala ja jokainen skaala on sointu jotka taas jokainen koostuvat intervalleista.
 
Näinhän se on, sori kun vein asian tälle tielle, mutta sanoin vain oman mielipiteeni kuinka minusta on helpompi :)
 
Saattaa kuitenkin aloittelijalta lopahtaa innostus kesken jos alkaa suoraan tavaamaan kaikkia intervalleja ulkoa. Kannattanee ennemmin opetella vaikka yksi intervalli viikossa tai vaikka kuukaudessa (12 puolisävelaskelta, 12 intervallia..) Oktaavista (tai priimistä) kannattanee aloittaa.
 
Nytten taisin hieman tipahtaa. Siis eikös nämä opi samalla kun opettelee niitä asteikkoja soittamaan? Jos muistat mitkä sävelet kuuluvat mihinkin asteikkoon, etkö silloin tiedä asteikon intervallit? Hmmm... Anteeksi vain, mutta rehellisesti sanottuna en oikeen ymmärtänyt.

Nytten taisin hieman tipahtaa. Siis eikös nämä opi samalla kun opettelee niitä asteikkoja soittamaan? Jos muistat mitkä sävelet kuuluvat mihinkin asteikkoon, etkö silloin tiedä asteikon intervallit? Hmmm... Anteeksi vain, mutta rehellisesti sanottuna en oikeen ymmärtänyt.
 
No jos ajattelee asteikoita asemina otelaudalla, niin sitä asteikkoa räpläämällä eri kohdasta soittaakin eri moodin.
 
tää sekottaa kun toiset on näköjään opiskelleet otelautaa visuaalisesti skaalojen(asemien) kautta ja toiset taas sointujen kautta moodeja. Samaa vääntöä tällä palstalla on käyty aiemminkin tosta että miten noita juttuja pitäis nyt opiskella....Taitaa olla yhtämonta tapaa kun kitaristiakin...

No jos ajattelee asteikoita asemina otelaudalla, niin sitä asteikkoa räpläämällä eri kohdasta soittaakin eri moodin.
 
Ei aivan näinkään. Melodian ja alla kulkevan harmonian suhde määrittää moodin. Jos sointu alla on C-duuri, niin on aivan sama mistä kohtaa otelautaa soitat tai mitä moodeja ajattelet, jos soitat C-duurin säveliä, niin se kuulostaa C-duurilta. Jos alla oleva sointu onkin G-duuri, ja soitat C-duurin säveliä, sävy kuulostaa miksolyydiseltä.

Ei aivan näinkään. Melodian ja alla kulkevan harmonian suhde määrittää moodin. Jos sointu alla on C-duuri, niin on aivan sama mistä kohtaa otelautaa soitat tai mitä moodeja ajattelet, jos soitat C-duurin säveliä, niin se kuulostaa C-duurilta. Jos alla oleva sointu onkin G-duuri, ja soitat C-duurin säveliä, sävy kuulostaa miksolyydiseltä.
 
en mä ikinä soitakaan sen pohjasoinnun säveliä ainakaan tietoisesti, vaan räplään sitä asteikkoa silleen että se kuulostaa itsestä hyvältä sen soinnun päälle.

Ei aivan näinkään. Melodian ja alla kulkevan harmonian suhde määrittää moodin. Jos sointu alla on C-duuri, niin on aivan sama mistä kohtaa otelautaa soitat tai mitä moodeja ajattelet, jos soitat C-duurin säveliä, niin se kuulostaa C-duurilta. Jos alla oleva sointu onkin G-duuri, ja soitat C-duurin säveliä, sävy kuulostaa miksolyydiseltä.
 
Nyt alan päästä jyvälle!!! Mutta miksi tämä kaikki vaiva täytyy osata ulkoa, miksolyydiset ja kaikki? Miksei vaan voi kuunnella kuullostaako hyvälle ja antaa paukkua sooloa sointujen päälle? :D
 
Edit: hetken aikaa funtsittuani tuota asiaa, niin jos alla oleva sointu on vaikkapa D duuri ja soitan siihen C-duurin säveliä niin se sävy kuullostaa dooriselta? Oonko oikeessa? Entä jos soitan D-mollia ja sitten soitan siihen C-mollin säveliä? Onko sävy vieläkin doorinen? Jes nyt opitaan taas lisää uutta :P

Niin noista soinnuista sen verran, että ei esim mun mielestä jos vaikka soitetaan pelkkää Am sointua niin siihen voi soittaa Am asteikosta mitä tahansa säveliä, mun mielestä vaan ei kuullosta hyvältä. Eikös ole järkevää soittaa A C tai E säveltä siihen päälle, koska niistähän tämä kyseinen sointu muodostuu ja kuullostaakin mielestäni paljon paremmalta.
 
Soinnun äänet tottakai sopivat automaattisesti sointusävyn kanssa yhteen. Ts. et voi mennä niillä metsään, mutta kyllä niistä kannattaa välillä poiketakin, soitto kuulostaa muuten aika tylsältä ja orjalliselta.
 
Tää menee nyt jo ei-niin-aloittelija-asiaksi, mutta menköön. Soinnun perusääni on sellainen, jota ei aivan joka väliin kannata soittaa. Melodialinjoissa on kyse jännitteen luomisesta, sen ylläpitämisestä ja purkamisesta. Soinnun perusääni aika tehokkaasti purkaa jännitteen, jolloin melodialla ei siis ole niin luonnollista taipumusta enää mennä eteenpäin. Mä en sano että tällaisia juttuja pitäisi aina soitossaan miettiä, mutta tämän piirteen (siis ettei soiteta joka sointuun perusääntä ja näin jännitettä pureta jatkuvasti) olen huomannut lähes kaikkien niiden muusikoiden soitossa, joista diggailen as we speak.
 
Tottakai lisäilee vibraa ja vähän eri säveliä tuohon, mut pääasiassa se homma koostuis noista? Mun mielestä ainakin jo kolmella sävelellä voi tehä ihan kohtalaisen melodisen soolon, jos vaan melodian tajua on, vai kuinka?
 
Soinnun äänillä pärjää todella hyvin. Hyvä tapa hahmottaa otelautaa ja alla kulkevaa harmoniaa on juurikin yrittää nähd soinnun äänet otelaudalla.
 
Kuiten herra Jucciz tuossa mainitsi, että asteikkoja pitäisi käyttää pelkkinä työkaluina niin itse en ajattele oikeen käyttäväni koko asteikoita, teen soolonkin suurimmaksi osaksi sointukierron sävelistä. Hetkinen, teenkö sittenkin siis sen soolon asteikosta?
 
Riippuu vähän mitä tuolla tarkoitat. Jonkun asteikon mukaan se soolo aina kuitenkin menee, olit sä sitä miettinyt tai et. Ei soololla välttämättä tarvitse olla vain yhtä asteikkoa. Enkä mä edes kehota miettimään fraaseja liiaksi asteikkojen kautta, vaan ennemmin haen tiettyä sävyä.
 
Jos tarkoitit sitä, että teetkö soolon asteikkojen mukaan kun noudatat sointuja? Vastaus on kyllä. Ajattele asteikon ja sointujen suhdetta vaikka näin: Sä soitat duurisoinnun pinoamalla terssejä päällekkäin. Tavallisessa duurikolmisoinnussa on kolme ääntä, ja siis kolme asteikon ääntä soi samaan aikaan. Jos laajennat soinnun nelisoinnuksi (esim. maj7), soinnussa soi samaan aikaa neljä asteikön ääntä. Kun laajennat sointua neljällä sävelellä, siis septimisoinnuksi, sulla on siinä soinnussa seitsemän asteikon ääntä, jotka soivat samaan aikaan. No asteikossahan seitsemän ääntä, joten sulla soi se asteikko. Harvemmin kuitenkaan sointuihin soitetaan noin montaa ääntä. Niinkun olen miljoonaan kertaan jo aiemmin sanonut, soinnut ovat äänien rinnakkaista hahmottamista, skaaloissa on äänet peräkkäin (parallel = rinnan, serial = sarja).
 
En kostu siitä mielestäni mitään, että osaan soittaa metronomin tahassa jonku asteikon hyvin jos mulla ei oo melodian tajua.
 
Aika hankala asteikkoja onkin käyttää työkaluna, jos ne ovat vain sormituksia otelaudalla.

Miksei vaan voi kuunnella kuullostaako hyvälle ja antaa paukkua sooloa sointujen päälle? :D
 
Kuka kieltää? Mutta onko se sitten niin helppoa kuin miltä kuulostaa? Yleisön edessä soittaessa on mukavampi kun edes näyttää tietävän mitä tekee, kun undo-toimintoa ei ole käytössä.
 
Edit: hetken aikaa funtsittuani tuota asiaa, niin jos alla oleva sointu on vaikkapa D duuri ja soitan siihen C-duurin säveliä niin se sävy kuullostaa dooriselta? Oonko oikeessa?
 
Oikestaan joo, mutta suosittelen D-mollisointua. Doorinen toimii duurisoinnun kanssa aika huonosti, kun D-duurissa on F# ja D-doorisessa F ja G.
 
Entä jos soitan D-mollia ja sitten soitan siihen C-mollin säveliä? Onko sävy vieläkin doorinen? Jes nyt opitaan taas lisää uutta :P
 
Ei ole. C-molli aloitettuna D:stä on D-lokrinen.

Soinnun äänet tottakai sopivat automaattisesti sointusävyn kanssa yhteen. Ts. et voi mennä niillä metsään, mutta kyllä niistä kannattaa välillä poiketakin, soitto kuulostaa muuten aika tylsältä ja orjalliselta.
 
Tää menee nyt jo ei-niin-aloittelija-asiaksi, mutta menköön. Soinnun perusääni on sellainen, jota ei aivan joka väliin kannata soittaa. Melodialinjoissa on kyse jännitteen luomisesta, sen ylläpitämisestä ja purkamisesta. Soinnun perusääni aika tehokkaasti purkaa jännitteen, jolloin melodialla ei siis ole niin luonnollista taipumusta enää mennä eteenpäin. Mä en sano että tällaisia juttuja pitäisi aina soitossaan miettiä, mutta tämän piirteen (siis ettei soiteta joka sointuun perusääntä ja näin jännitettä pureta jatkuvasti) olen huomannut lähes kaikkien niiden muusikoiden soitossa, joista diggailen as we speak.
 
Elähän sano että menee ei-niin-aloittelija-asiaksi ku mulla saattaa nousta kohta kusi päähän ku oon luullu olevani aivan aloittelija ;D Hyvää asiaa kerrassaan! :)
 
Soinnun äänillä pärjää todella hyvin. Hyvä tapa hahmottaa otelautaa ja alla kulkevaa harmoniaa on juurikin yrittää nähd soinnun äänet otelaudalla.
 
Joo, tätä oon muuten myös miettinyt.
 
Riippuu vähän mitä tuolla tarkoitat. Jonkun asteikon mukaan se soolo aina kuitenkin menee, olit sä sitä miettinyt tai et. Ei soololla välttämättä tarvitse olla vain yhtä asteikkoa. Enkä mä edes kehota miettimään fraaseja liiaksi asteikkojen kautta, vaan ennemmin haen tiettyä sävyä.
 
Joo, eli tässä siis käy taas ilmi, että voi aivan hyvin vetää vaan menemään vaikkei oo mistään asteikoista tietoakaan kunhan kuullostaa hyvälle? Mut siinäpä se onkin kun aloitteleva kitaristi ottaa tuon asenteen niin ei koskaan tiedä miltä pitäisi kuullostaa kuullostaakseen hyvälle. No anyway.
 
Jos tarkoitit sitä, että teetkö soolon asteikkojen mukaan kun noudatat sointuja? Vastaus on kyllä. Ajattele asteikon ja sointujen suhdetta vaikka näin: Sä soitat duurisoinnun pinoamalla terssejä päällekkäin. Tavallisessa duurikolmisoinnussa on kolme ääntä, ja siis kolme asteikon ääntä soi samaan aikaan. Jos laajennat soinnun nelisoinnuksi (esim. maj7), soinnussa soi samaan aikaa neljä asteikön ääntä. Kun laajennat sointua neljällä sävelellä, siis septimisoinnuksi, sulla on siinä soinnussa seitsemän asteikon ääntä, jotka soivat samaan aikaan. No asteikossahan seitsemän ääntä, joten sulla soi se asteikko. Harvemmin kuitenkaan sointuihin soitetaan noin montaa ääntä. Niinkun olen miljoonaan kertaan jo aiemmin sanonut, soinnut ovat äänien rinnakkaista hahmottamista, skaaloissa on äänet peräkkäin (parallel = rinnan, serial = sarja).
 
Joo tuon mä tajusinkin.
 
Aika hankala asteikkoja onkin käyttää työkaluna, jos ne ovat vain sormituksia otelaudalla.
 
Tottapa totta, sori viisauteni :D Enhän mä onneks tässä oppimisessa ole aivan metsään mennyt :)

Kuka kieltää? Mutta onko se sitten niin helppoa kuin miltä kuulostaa? Yleisön edessä soittaessa on mukavampi kun edes näyttää tietävän mitä tekee, kun undo-toimintoa ei ole käytössä.
 
Joo, totta puhut, ei se niin helppoa ole varmasti miltä kuullostaa :)
 
Oikestaan joo, mutta suosittelen D-mollisointua. Doorinen toimii duurisoinnun kanssa aika huonosti, kun D-duurissa on F# ja D-doorisessa F ja G.
 
Tottakai, anteeks. Huolimattomuusvirheitä kuten aina. Muistelin, että jooninen (duuri), doorinen (molli), fryyginen (molli), lyydinen (duuri), miksolyydinen (molli) aiolinen (molli) lokrinen (alennettu molliko se oli?)
 
Eli tottakai d-molliahan siihen täytyy soittaa, olet aivan oikeassa, huolimattomuuttani hökellän.
 
Ei ole. C-molli aloitettuna D:stä on D-lokrinen.
 
Jep, kiitti. Alkaa menemään kohta jo sekasin :D

Nyt alan päästä jyvälle!!! Mutta miksi tämä kaikki vaiva täytyy osata ulkoa, miksolyydiset ja kaikki? Miksei vaan voi kuunnella kuullostaako hyvälle ja antaa paukkua sooloa sointujen päälle? :D
 
Kuuntelustahan siinä pitäisi aina olla kyse. Siis, sä saatat tunnistaa esim. miksolyydisen, lyydisen tai doorisen sävyn, vaikket tietäisi että sitä sävyä kutsutaan länsimaisen musiikin teoriassa sillä nimellä. Siis moodien tuottamat sävyt on olemassa aina, vaikkei niitä ajattelisi. Niille sävyille on annettu vaan nimet, että niistä keskustelu helpottuisi.
 
Edit: hetken aikaa funtsittuani tuota asiaa, niin jos alla oleva sointu on vaikkapa D duuri ja soitan siihen C-duurin säveliä niin se sävy kuullostaa dooriselta?
 
Ei. Se ei kuulosta oikein miltään. C-duurissa on tiettyjä ääniä, jotka on ristiriidassa D-duurisoinnun kanssa. Jos muodostat soinnut C-duurin asteille, niin huomaat, että toiselle asteelle muodostuu molli7-sointu, eli Dm7. Erillisillä vampeilla, jotka soitetaan yhden bassoäänen päälle on helppoa havainnollistaa moodien sävyä. Kokeile vaikka seuraavia sointuja peräkkäin:
 
x x
2 4
2 4
2 4
0 0
x x
 
Tuo on lyydisen sävy. Jos soitat lyydisen asteikon A:sta noiden sointujen päälle, huomaat, että se sopii sävynsä puolesta siihen saumattomasti.
 
Entä jos soitan D-mollia ja sitten soitan siihen C-mollin säveliä? Onko sävy vieläkin doorinen?
 
Sävy ei ole doorinen. Jos sulla on D bassossa, ja soitat C-mollin säveliä, niin sävy on lokrinen. C-molli (siis luonnollinen molli, aeolinen moodi), on Eb-duurin kuudes moodi. D-lokrinen on Eb-duurin seitsemäs moodi. C-aeolisessa, D-lokrisessa ja Eb-duurissa (Eb jooninen) on samat äänet. D-lokrisessa on vähennetty kvintti, joten C-molli ei aivan Dm-soinnun päälle sovi.
 
Edit: Mutta koitapa soittaa C-mollia Dm7b5 soinnun päälle, sopii taas aivan saumattomasti. Dm7b5:n voit soittaa vaikka näin:
 
x
6
5
6
5
x

Tottakai, anteeks. Huolimattomuusvirheitä kuten aina. Muistelin, että jooninen (duuri), doorinen (molli), fryyginen (molli), lyydinen (duuri), miksolyydinen (molli) aiolinen (molli) lokrinen (alennettu molliko se oli?)
 
Miksolyydinen on duuri, lokrinen on vähennetty. Duureja ja molleja on molempia 3.

Kiitos jälleen kommenteista!!! Eli tuosta käsitin sillälailla että kannattaa aluksi kartuttaa sointu varastoja ja sitten käydä vähän perus skaaloja vai? Vai kannataako skaalat jättää muka kokonaan pois? (minun mielestä ei).
 
Ei kannata ajatella tutustuvansa vain skaaloihin tai sointuihin. Hae musaliikkestä tai kirjakaupasta mikä tahansa 1/3-teoriavihko. Siinä selvitetään asia todella selkeästi ja rautalangasta vääntäen. Kannattaa heti aluasta alkaen yrittää hahmottaa asioita toisiinsa liittyvinä kokonaisuuksina.
 
Niin elikkä jos selkeytettäisiin kaikille tätä asiaa, jos joku herrasmies tekisi sellaisen urotyön että laittaisi "oikean järjestyksen" siitä mitä kannattaisi opetella
 
Ei opeteltavia asioita voi laittaa mitenkään tärkeysjärjestykseen. Mutta jos sä haluat teoriaa opiskella, niin edelleen se 1/3-teoriavihko hankintaan. Niissä edetään todella johdonmukaisesti. Siinä vihossa jota aikanaan käytin, muistaakseni selvitettiin ensin duuriskaala, puhtaat ja suuret intervallit sekä kolmisoinnun muodostus.
 
Tämä on vähän tällainen paradoksi, mutta koitan selventää. Kun mä sanon, että kannattaa yrittää hahmottaa asiakokonaisuuksia, niin se ei tarkoita että pitäisi yrittää haukata liian isoa palaa kerralla. Ei kannata ajatella opettelevansa "sointuja", koska soinnut ovat niin laaja asia.

http://www.all-guitar-chords.com/in … ex.php?ch=C&mm=maj7&get=Get
 
nokos nuo sivun vasemmassa alaosassa olevat suositellut moodit nyt niitä jota vois koittaa soinnun päälle soittaa, vai onko teoreettisesti väärin, eli onko noi vaan eri skaalojen esimerkkejä vai mitä?