Kitarat: kitarakamat ›

Omistan yllämainitun Epiphone Es-335 Dot -kitaran. Ajatuksena olisi vaihtaa kitaran mikrofonit laadukkaimpiin, mikäli se nyt on käytännössä mahdollista. Kitaramikrofonien valmistajien nettisivuilla nimittäin kerrotaan räyhäkkäämpien hi-gain -mikrofonien kohdalla, että niitä suositellaan asennettaviksi lähinnä solid-body kitaroihin.
 
Mikä mahtaa olla tuo käytännön syy, että solid-body pitäisi olla. Mitenköhän kyseiset mikrofonit käyttyisivät onttokoteloisessa Dotissa? Jos ei onnistu, osaatteko suositella jotakin humbuckeria alkuperäisten (alkuperäisissä lähtösignaali aavistuksen heikko, soundi myös ehkä turhan tumma) tilalle??
 
Jos joku miettii miksi ihmeessä haluan dotista hevikepin, niin seuraavassa jotain perusteluja:
 
- Dot hevikeppinä olisi omintakeinen juttu verrattuna perinteisiin LP, SG ja V-malleihin, joita on kaikkialla.
- Soundi (siis toimiessaan) olisi myös massasta erottuva, etumikillä saa aika mukavan kuuloista laulavaa ja "honottavaa" lead-soundia.
- Rahansäästö: mikkejä vaihtamalla euroja menisi 200-300, uuteen kelvolliseen (vaikka käytettyynkin) rahaa menisi vähintään 500-600.
 
Soundimaailma, jota haetaan: Danzig, Carcass, Megadeth, Faith No more..
 
Kitararakentajat ja muut alaa paremmin ymmärtävät, auttakaa miestä mäessä, etten suotta sortuisi vääriin valintoihin..

Puoliakustiset kitarat ovat kiertoherkempiä kuin umpipuiset. Jos haluat higain-meininkiä, kierrosta tulee luultavasti 335:llä melkoisesti riesaa. En kyllä ymmärrä, miksi 335:n hieno soundi pitäisi pilata jollain higain-mikillä... tai miksi ylipäätään missään tilanteessa tarvitsisi kovin kuumia mikkejä tänä päivänä, kun vahvistimissa on kyllä yleensä etuasteessa niin paljon säätövaraa, että rupea soundiin saadaan mikillä kuin mikillä.
 
Kokeillahan saa, mutta itse en tuohon hommaan lähtisi. Erilaisuuden tavoittelu erilaisuuden tavoittelun takia ei ole hääppöinen syy. Higain-menossa umpipuiset kitarat vaan toimivat paremmin ja hallitummin.

Kokeillahan saa, mutta itse en tuohon hommaan lähtisi. Erilaisuuden tavoittelu erilaisuuden tavoittelun takia ei ole hääppöinen syy. Higain-menossa umpipuiset kitarat vaan toimivat paremmin ja hallitummin.
 
Kiitos!
 
Juuri tämän halusinkin kuulla. Alkuperäisillä mikeillä ei kierto-ongelmia ole esiintynyt, mutta ehkä siis unohdan ajatuksen ja rupean etsimään sitä tarkoitustaan varten valmistettua hevikeppiä.
 
Soundia haetaan tietysti ensi kädessä, mutta jos sen saavuttaisi vielä hieman genrestä poikkeavalla kitaralla, niin miksi ei???

Soundia haetaan tietysti ensi kädessä, mutta jos sen saavuttaisi vielä hieman genrestä poikkeavalla kitaralla, niin miksi ei???
 
Jos soundi toimii niin sehän on tärkeintä. Higain-mikit siis sinänsä eivät varmaan ole ongelma 335-tyylisessä kitarassa, mutta jos säröä tahdotaan paljon (luultavasti ensisijainen syy käyttää kuumia mikkejä), ollaan f-aukkoisen vempeleen kanssa herkemmin ongelmissa... tai vähintäänkin hirmu tarkkana saa olla koko ajan - muuten alkaa vinkua ja pahasti. Samalla tietty menetetään myös jotain alkuperäisestä soundista, mikä tietty ei ole ongelma, jos sitä ei alun perinkään ole ollut vailla. ;)

Anna mennä vaan, koklaat ensin heittää vaan torilta ostetun edukkaan duncanin tai dimarzion tallaan ni ei paljoa kustanna vaikka ei toimiskaan.
 
Siitä kiertämisestä sen verran että toimiihan se etusen gainipotikka toiseenkin suuntaan:)
 
Mielestäni Brian setzer vedelly aika rankoilla saundella tuommosella ja hienolta kuulosti
 
ps.Voisin kuvitella että demppaus voipi olla liian löysä....?

Puoliakustiset kitarat ovat kiertoherkempiä kuin umpipuiset. Jos haluat higain-meininkiä, kierrosta tulee luultavasti 335:llä melkoisesti riesaa. En kyllä ymmärrä, miksi 335:n hieno soundi pitäisi pilata jollain higain-mikillä... tai miksi ylipäätään missään tilanteessa tarvitsisi kovin kuumia mikkejä tänä päivänä, kun vahvistimissa on kyllä yleensä etuasteessa niin paljon säätövaraa, että rupea soundiin saadaan mikillä kuin mikillä.
 
Kokeillahan saa, mutta itse en tuohon hommaan lähtisi. Erilaisuuden tavoittelu erilaisuuden tavoittelun takia ei ole hääppöinen syy. Higain-menossa umpipuiset kitarat vaan toimivat paremmin ja hallitummin.
 
Gibsonin 335:ssä, ainakin siinä blondessa mikä mulla oli, on palkki mikkien alla. Ei se ihan niin kiertoherkkä ole kuin sellaiset, joista se palkki puuttuu. En silti itsekään alkais 335:n mikkejä vaihteleen.

Kokeillahan saa, mutta itse en tuohon hommaan lähtisi. Erilaisuuden tavoittelu erilaisuuden tavoittelun takia ei ole hääppöinen syy. Higain-menossa umpipuiset kitarat vaan toimivat paremmin ja hallitummin.
 
Toki, mutta onpa semiakustisilla soitettu "kovilla tehoilla", joten en näkis siinä suurempaa ongelmaa.. Ja ainahan voi tehdä kuulun "ilmapallotempun" eli puhaltaa mustan pallon sinne rungon sisään, ei demppaa kuulemma niin paljon kuin joku riepu.
Onhan Nugent, ja toki Alvin Lee myös, vedelleet kovaakin rokettirollia puoliakustisilla, Nugent oikeastaan jazz-boxilla..
Kyllähän tuo saattaa olla sen kiertoherkkyyden vuoksi huono idea, tai sitten ei..ei ole nimittäin tullut kokeiltua mitään Classic Plussaa tahi Super-Humbuckeria kovempaa mikkiä.

Kyllähän Viikatteen Kaarle soittelee usein puoliakustisilla kovaa rokkia. Huhu kertoo että niissä olisi EMG:n aktiivimikit ja koppa täytetty jollain... Eli ovat puoliakustisia varmaan lähinnä ulkonäkösyistä.

Yhden kikan olen nähnyt No Shamen laulajalla. Hänellä on joku 335-kitara, en katsonut pahemmin mallia, hienon värinen - pinkki. Mutta joka tapauksessa, tyyppi on vaan peittänyt f-aukot jeesusteipillä niin ei sitä kiertoa sitten oikein tule.

Kyllähän Viikatteen Kaarle soittelee usein puoliakustisilla kovaa rokkia. Huhu kertoo että niissä olisi EMG:n aktiivimikit ja koppa täytetty jollain... Eli ovat puoliakustisia varmaan lähinnä ulkonäkösyistä.
 
Useamman kerran olen tuon herran lavalla nähnyt Washburn J-9 (?) kanssa. Ja mikkeinä tosiaan on EMG:n aktiivihumpparit. Liekö ihan perus 81-85-setti, niin läheltä en oo tohtinu mennä kyttäämään :)

Ja se tuli vielä mieleen, että jos puoliakustiseensa haluaa kuumat mikit laittaa niin EMG:n aktiivit saattavat olla yllättävänkin hyvä valinta. Itse ainakaan en ole joutunut minkäänlaisten kierto-ongelmien riivaamaksi aktiivimikkien kanssa. Voi olla että menen ihan metsään veikkaukseni kanssa, en ole ylipäätään puoliakustisilla juurikaan soitellut. Mutta näin siis mutu-pohjalta...
 
Eikä kannata ihan sokeana uskoa kaikkea tuota "ei puoliakustiseen oo mitään järkeä laittaa hi-gain-mikkejä"-sepustusta. Rohkeasti vaan kokeilemaan kaikkee kummallista, eihän sitä ikinä tiedä miten hämmentäviä juttuja voi saada aikaan.

Noh, Ibanez Artcore veti kyllä yllättävänkin rouhean särövallin... :)
 
Tämä testaus tapahtui tosin äänikortin etuasteen läpi (Hercules fw 16/12) hieman buustattuna ja plugareina wanhat kunnon Guitar suiten SD-1 + JCM900. Noh, tämä tästä "pyhäinhäväistyksestä..."

Eikä kannata ihan sokeana uskoa kaikkea tuota "ei puoliakustiseen oo mitään järkeä laittaa hi-gain-mikkejä"-sepustusta. Rohkeasti vaan kokeilemaan kaikkee kummallista, eihän sitä ikinä tiedä miten hämmentäviä juttuja voi saada aikaan.
 
Joo, toinen äidistä ja toinen tyttärestä ja silleen...
 
Hyviä neuvoja ja kommenteja anyway, ongelmana tosiaan vaan se, että neuvotaan kokeilemaan ja neuvotaan olemaan kokeilematta. Mutta jos jokin kielletään, niin onhan sitä päästävä kokeilemaan...
 
Epiphonen omatkin mikit antavat ihan ok särövallin, mutta ongelma on lähinnä siinä, että äänenväri on aika bassovoittoinen ja tumma, eikä erottelukykyä esim. eri äänten suhteen ole riittävästi. Puuroutuu, menee massaksi. Ja tähän haluaisin lääkitystä, esim. vaihtamalla sen tallamikin helvettiäkin kuumempaan yksilöön...
 
Kaulamikki ajaa asiansa näinkin, sitä en käytä kuin soolojen ja melodisten kuvioiden äänittämiseen. Rytmiriffittely hoituu siis tallamikillä lähinnä.
 
Jos jollakulla roikkuu ylimääräinen toimiva rouhea mikki joutilaana (halvalla!), niin voishan tuota kokeilla...

...alkuperäisestä soundista, mikä tietty ei ole ongelma, jos sitä ei alun perinkään ole ollut vailla. ;)
 
Eiköhän Vaillakin ollut jonkin sortin saundi aloittaessaan, vai kuinka?

Epiphonen omatkin mikit antavat ihan ok särövallin, mutta ongelma on lähinnä siinä, että äänenväri on aika bassovoittoinen ja tumma, eikä erottelukykyä esim. eri äänten suhteen ole riittävästi. Puuroutuu, menee massaksi. Ja tähän haluaisin lääkitystä, esim. vaihtamalla sen tallamikin helvettiäkin kuumempaan yksilöön...
 
No tuo ongelma ei juurikaan poistu, jos lämäset tallaan vaan saatanan kuuman mikin, kyllä se vaatii sen treblempi EQ:sen mikin, kuumuudella ei niinkään väliä. Yks loistava valinta on SD:n SH-6, eli Distortion. Meikäläisen lemppari. Myös saman valmistajan SH-4, eli JB, voisi toimia hyvin.

Muistaakseni Blink 182:n Tom DeLongella on Gibson ES335-tyylinen signaturekeppi, jonka tallassa on Gibsonin Dirty Fingers mikki. Se on todella kuuma mikki ja hyvin se näyttää heidän "collegerockissa" toimivan.
 
http://player.gibson.com/dec03/delonge.html