Rock, pop, alternative ›

Cherry Wavesin "You"-kohta on silkkaa ihanuutta. aivan kuin kirsikoita söisi.
 
upea petraus S/T:stä. yhtyeen tarina alkaa olla lopussa, ja vaikkei olisikaan, eivät he White Ponyn tasolle enää tällä kokoonpanolla koskaan yllä, mutta... tämä on hieno levy.

Tosin, levyn kansilehtistä selaillessa itsellä tuli kyllä varsinkin kiitoksia lukiessa mieleen, että liekkö tämä viimeinen lätty. Harmihan se tietysti olisi, yksi ehdottomia suosikki bändejäni.
 
Voitko vähän tarkentaa mitä siellä lukee? X-ryhmässä oli Chin haastattelu, ja mies sanoi että nyt on bändin sisällä kaikki kunnossa. Lähellähän oli etteivät olisi lopettaneet, mutta nyt ovat kuulemma taas hyvissä väleissä ja kavereita keskenään.

Eilen kuunneltiin keikkamatkalla tätä autossa parit kerrat. Ei tässä nyt galaksit räjähdelleet, mutta ei tästä kyllä lähtenyt samanlaisia instant-fiiliksiä mitä Deftonesista joskus on saanut. Muut jätkät tosin uskalsivat puhua Deftonesin parhaasta levystä.

Nyt voi jo muutaman päivän kuuntelun jälkeen todeta että levy on erittäin positiivinen yllätys S/T:n jälkeen. Itsellä oli jo mielenkiinto hävinnyt koko bändiin kolmen ekan levyn jälkeen mutta eka sinkkubiisi herätti jälleen mielenkiinnon. Parhaita ja toisaalta ehkä samalla helpoimpia levyn biisejä sinkkubiisin lisäksi tuntuisivat olevan monen muunkin täällä mainitsemat Beware, Cherry Wawes sekä Xerces. Myös levyn loppupuolen Combat ja varsinkin Kimdracula rullaavat todella maukkaasti. Ei nyt ehkä ihan vuoden paras levy mutta ainakin kovin yllättäjä itselleni.

Voitko vähän tarkentaa mitä siellä lukee?
 
no kun siellä kiitellään kaikki mahdolliset jotka ovat jollain tapaa olleet mitenkään bändiä auttamassa, ihan keikkapromoottoreita myöten. en mä nyt tässä osaa sitä tarkemmin selittää, mutta vähän tuli semmonen fiilis. Mutta jos kerran haastattelussa noin sanoivat ni sehän ei ole muuta kun hienoa sitten että välit on kondiksessa ja saadaan nauttia hemmojen musiikista vastaisuudessakin.

...Ensimmäinen Deftones levy jonka kuuntelin.Kun niin hehkutatte sitä...Siis mitä V****a tästä pitäisi löytää!Päivitetyillä saundeilla varustettu Faith No More wannabe!
FNM:lla oli sentään hyviä biisejä ja Mike Patton!

...Ensimmäinen Deftones levy jonka kuuntelin.Kun niin hehkutatte sitä...Siis mitä V****a tästä pitäisi löytää!Päivitetyillä saundeilla varustettu Faith No More wannabe!
FNM:lla oli sentään hyviä biisejä ja Mike Patton!
 
Nyt on kyllä bändien soundit aika rankasti hakusessa - ei tämä bändi ikinä mitään Faith No Morea ole ollut, vaikka ehkä jotain kevyitä vaikutteita voikin olla kuultavissa. Itse kuulisin bändin soundissa enemmän vaikkapa Curea - sekoitettuna johonkin soundillisesti reilusti raskaampaan.
 
Uusimmainen kuulostaa oikein pätevältä, varsinkin edelliseen floppiin verrattuna. Parhaat biisit (kuten Hole In the Earth ynm.) kuulostaa todella hienoilta. Iso osa biiseistä toimii parin kuuntelun jälkeen tosin lähinnä vain "mukiinmenevästi".
 
Vanhat Deftones-levyt tuntien uskon tämänkin vielä kasvavan seuraavien kuunteluiden myötä.

Noniin... levyhän on hyvä! Edellinen ei meikäläistä kiinnostanut kauheasti. Toivottavasti pojat vielä jatkavat kaikesta spekulaatiosta huolimatta... eiväthän deftonesin pojat enää mitään teini-ikäisiä ole, vaan eivät ole korninkaan ja kovaa porskuttaa. Toivotaaan ettei homma lopu tähän, hyviä biisejä kun vielä näköjään löytyy.

Tämä uusi levyhän on sittenkin paljastumassa mahtavaksi levyksi, vaikka ei ensimmäisillä kuuntelukerroilla oikein meinannutkaan aueta. Beware ja etenkin Cherry Waves lukeutuvat jo nyt mielestäni bändin parhaimpien biisien joukkoon. Levyn raskaammat ja agressiivisemmat biisitkin toimivat ja kuulostavat elinvoimaisilta.

uutta levyä pitää tosiaan luukuttaa aika paljon ennekun se tyystin avautuu. Kaikki epäilevät tuomaat siis ihan hiljaa viiden kuuntelukerran jälkeen.

Juu kyllä tämä iskee sata kertaa enemmän kun edellinen. Mahtavia fiiliksiä. Edelleenkään en ole aivan sinut loppupuolen biisien kanssa, mutta shuffle-kuuntelu jatkuu. Jotenkin tämän levyn tunnelmista huokuu semmonen lopettelufiilis. Just nuo aiemmin mainitut kiitostekstit ja yleinen tunnelma on sellainen seesteinen.
 
Eipä siinä, tää oiskin kyllä erittäin hyvä lopetus bändille, jos nyt lopettelemassa olisivat. Kyrsii jos bändi lopettaa paskaan levyyn. Sen verran tunnistettavan fiiliksen Deftones on kehittänyt näiden viiden levyn aikana, että vielä yksi samantapainen levy olisi ehkä jo itsensä toistamista.
 
Tai sitten ne sopii skismansa ja keksii jotakin mahtavaa. Toivottavasti niin. Hitto olisin valmis maksamaan kohtuullisen summan vielä yhdestä Deftonesin keikasta Suomen suvessa.

se Meshuggah-rymistely-biisi oli hieno, siellä levyn loppupuolella. Ja nämä kovasti mainostetut Hole In the Earth, Cherry Waves ja Beware toimivat.

Tosi sekava fiilis muutamien puolittaisten kuunteluiden jälkeen. En edelleenkään juurikaan innostu Stephenin kitarasoundista, enkä useista riffeistäkään mutta Chino väläyttelee välillä kivasti. Kuinka alhaalle tässä on kitarat viritetty? Melkoista möyryä tuntuu olevan. Kommentoin biisejä kun niistä on jäänyt JOTAIN käteen...

Muutaman päivän aktiivisen kuuntelun jälkeen levy alkaa avautua... Alkuun kuulosti kieltämättä hieman sekavalta, vaikkakin viime levyä paremmalta kokonaisuudelta... Tässä vaiheessa Kimdracula iskee eniten!
 
Cherry waves ja Rapture eivät oikein avaudu. Ensimmäinen kuulostaa liian keskinkertaiselta ja Rapture muuhun levyyn nähden jopa liian rankalta.
 
Jännä rakenne levyllä... Kuudes biisi on aika uudenlainen Deftones-biisi, joka toimii kyllä hyvin instrumentaalinakin. Kun taas Pink Cellphone tuntuu olevan aika tarpeeton hengähdystauko, jonka jälkeen tulee omasta mielstäni levyn paras osa. Kolme viimeistä raitaa toimii!

Vidun kova levy. On se myönnettävä.
Paras Deftones kokonaisuus, rohkenisin mennä sanomaan.
Liekköhän Chinolla pukannut parisuhde-elämässä aaltoliikettä, sen verran pitkälti sanoitukset teemaa noudattelee...

Hyvä levy. Tuskin tästä Deftonesin parasta levyä kehittyy, mutta hyvä suunta kuitenkin. Yleensä Deftones -lätyt ovat auenneet kohtuu nopeasti. Tämän kanssa oli kuitenkin eri juttu, pidin tätä itseasiassa aika paskana kun tuolta netistä kuuntelin töiden ohessa. Mutta kun kotiin sai ostettua ja kunnolla kuunneltua, niin johan oli toinen meininki. Välillä levy potkii perseelle niin maan pirusti, ja välillä maalaillaan maisemia. Jännä levy kyllä...

Deftones tänään Conanissa livevieraina. Subilla klo 23.00.Komiaa!

Tai sitten ne sopii skismansa ja keksii jotakin mahtavaa. Toivottavasti niin. Hitto olisin valmis maksamaan kohtuullisen summan vielä yhdestä Deftonesin keikasta Suomen suvessa.
 
Vaikka hyvä bändi onkin kyseessä niin se viime kesäinen keikka kyllä vakuuttanut ollenkaan. Välillä ihan jees meininkiä, mutta suurin osa keikasta oli sellaista hälläväliä meininkiä. Ei se todellakaan mitään hyviä fiiliksiä välittänyt, levyjen perusteella odottais jotenkin toisenlaista meininkiä. En tiedä sitten, että johtuko siitä että keskellä päivää veivasivat. Eli ihan sama, vaikka keikkailun lopettaisivat kokonaan. Jos bändi on 100 kertaa parempi levyllä kuin livenä niin se kertoo jo jotain live-esiintymisten tarpeellisuudesta.

Vaikka hyvä bändi onkin kyseessä niin se viime kesäinen keikka kyllä vakuuttanut ollenkaan. Välillä ihan jees meininkiä, mutta suurin osa keikasta oli sellaista hälläväliä meininkiä. Ei se todellakaan mitään hyviä fiiliksiä välittänyt, levyjen perusteella odottais jotenkin toisenlaista meininkiä. En tiedä sitten, että johtuko siitä että keskellä päivää veivasivat. Eli ihan sama, vaikka keikkailun lopettaisivat kokonaan. Jos bändi on 100 kertaa parempi levyllä kuin livenä niin se kertoo jo jotain live-esiintymisten tarpeellisuudesta.
 
Jokseenkin samaa mieltä. Tosiaan välillä oli kyllä ihan hyvä meininki, mutta kokonaisuus oli vähän laimea. Varsinkin Chino vaikutti jotenkin vähän väsähtäneeltä. Ei ollut energiaa tarpeeksi. Tosin mielikuva energian puutteesta saattoi muodostua myös siitä, että Deftonesin jälkeen soitti SYL.
 
Mutta täytyy vielä sanoa että Saturday Night Wrist on hiljalleen nousemassa ehkä jopa parhaaksi Deftonesin levyksi minun listalla. En osaa vielä sanoa mennäänkö ihan White Ponyn ohi, mutta ainakin lähellä ollaan. Toimivin kokonaisuus, mutta silti yksittäisetkin biisit erottuvat melko hyvin edukseen (mm. Hole In The Earth, Cherry Waves, Kimdracula jne). Sounditkin on oikein miellyttävät ja mielestäni tällä levyllä tuota maalailua ja mätömpää materiaalia on juuri oikeassa suhteessa.