Aloittelijat ›

Eihän 22 ole vielä ikä eikä mikään. Neli-viisikymppisenä olet jo todella kokenut kitaristi!

Itse olen tuotapikaa varttivuosisadan nähnyt (hui helvetti, kuinka kourasee mahan pohjasta ajatellakkaan asiaa!) ja kesällä pistettyäni SYLlin keikalla nilkkani remonttiin ostin mnetin torilta sairaslomalla heräteostoksena Ibanezin RG-520:n. Olen kyllä kitaraan koskenut ensikerran jo ala-asteella ja basso kaulassa notkun kahdessakin bändissä tällä hetkellä mutta en todellakaan voi sanoa soittavani sitä. Kai täällä on sitten pulaa mukavista basisteista.
 
Nyt on käynyt päässä, että opettelisi soittamaan kitaraa vähän paremmin, kyllä se basso siellä perässä sitten tulee. Bassoa on niin helvetin tylsä soittaa yksikseen, kitaran varteen taas unohtuu useammaksikin tunniksi ihan vahingossa.
 
Ongelma tässä on vaan se, että kun tavallaan osaa jo jonkin verran asioita, mutta ei mitään kunnolla, tuntuu aloittelijoille tarkoitetut opetusmateriaalit jossainmäärin turhauttaville ja sitten "advanced"-tason teoksissa saattaisi jäädä jotain tärkeää peruskauraa oppimatta, joka nostaa taas tien pystyyn. Sen lisäksi olen sen verran "AD/HD" että turhaudun kovin helposti, jos opittava asia ilmaistaan joko puisesti tai niin että ymmärtämisen kanssa on ongelmia. Suurta kitarakirjaa olen kovasti yrittänyt metsästää, mutta kaikkialla taitaa olla painokset myyty loppuun ja kukaan ei suostu omastaan luopumaan. Mitenkähän monipuolisia nuo Stetinan metalliin suuntautuneet kirjat on, ja pysyykö niiden kanssa into?
 
Työväen opisto meni sivusuun ja yksityistunteihin en kehtaisi rahojani pistää....
 
Minkälaista rutiinia te muut työssäkäyvät pidätte itseopiskelussa? onko teillä jotain "harjoitusohjelmaa", vai soitatteko, kun kerkeätte? Menettekö jonkun/joidenkin kirjojen mukana vai paukutatteko tabulatuureilla? muita fiksuja vinkkejä? On vaan semmonen olo, että jos ei kohta ala ottamaan niskasta kiinni itteään, voi jättää soittohommat niille jotka on viitsinyt panostaa...

Minkälaista rutiinia te muut työssäkäyvät pidätte itseopiskelussa? onko teillä jotain "harjoitusohjelmaa", vai soitatteko, kun kerkeätte?
 
Kitarat palstan FAQ:ssa on todella paljon kahlattavaa, jotkut asiat toki melko kuivasti ilmaistuina, mutta itseopiskelussa on huonotkin puolensa...

Kitarat palstan FAQ:ssa on todella paljon kahlattavaa, jotkut asiat toki melko kuivasti ilmaistuina, mutta itseopiskelussa on huonotkin puolensa...
 
Sehän on selvä että se on kivikkoinen tie ja vaikka sanotaan että "musiikki opistoon ei kannata mennä, se tappaa motivaation", niin veikkaan että paljon on myös niitä jolla on soitto loppunut siihen ettei ole ketään piiskaamassa silloin kun motivaatio on kortilla...
 
Sehän siinä itseopiskelussa on varmasti hankalinta että pitäisi osata seuloa oikeat asiat oikeaan aikaan... että oppiminen olisi vähän helpompaa... ja se että joku ulkopuolinen kertoo milloin mennään tolppia kolistellen, itse sitä ei juuri huomaa

Onhan niitä videokursseja itseopiskelijalle. Pistä M-netin hakuun vaikka Jorma Kaukonen. Tässäkin on hänen opetusvideoitansa: http://www.yamahamusicsoft.com/inde … =ProductCatalog&category_id=131 , kun kirjoitat ikkunaan kaukonen.

Noniin, nyt on uusi harrastus potkaistu käyntiin! Tahmeaa on, sormet eivät meinaa oppia uusia asentoja ja sormenpäät huutavat leipää jo lyhyen harjoittelutuokion jälkeen. Tästä se lähtee! Kohta viikko harjoittelua takana ja tähän asti olen vain opetellut ihan perusasioita: kitaran(akustisen) virittämistä ja sointuja. Pitäisi vaan hommata jostain opuksia, joiden pohjalta saa teoriaa kahlattua. Alku on tuntunut todella innostavalta ja vaikka välillä ajatuksena on pitää vain pieni sormientotuttamissessio, löydän itseni painelemasta kieliä vielä lähes tunnin päästäkin. Kärsivällisyyttä kysytään, mutta olen ottanut sen asenteen, että kerran ei ole tähänkään mennessä ollut kiirettä opetella soittamaan, niin en yritä nytkään oppia kaikkea päivässä. Jahka sormenpäät tulevat immuuneiksi niin kovin teräville kielille, voi harjoittelutuokioita pidentää entisestään.
 
Onneksi tyttöystävä on vielä pari viikkoa reissussa, sillä voisi harrastus jäädä lyhyeen meikäläisen soittaessa ja laulaessa päivä toisensa jälkeen jotain Hepokattia tai vastaavaa!

Ongelma tässä on vaan se, että kun tavallaan osaa jo jonkin verran asioita, mutta ei mitään kunnolla, tuntuu aloittelijoille tarkoitetut opetusmateriaalit jossainmäärin turhauttaville ja sitten "advanced"-tason teoksissa saattaisi jäädä jotain tärkeää peruskauraa oppimatta, joka nostaa taas tien pystyyn. Sen lisäksi olen sen verran "AD/HD" että turhaudun kovin helposti, jos opittava asia ilmaistaan joko puisesti tai niin että ymmärtämisen kanssa on ongelmia. Suurta kitarakirjaa olen kovasti yrittänyt metsästää, mutta kaikkialla taitaa olla painokset myyty loppuun ja kukaan ei suostu omastaan luopumaan. Mitenkähän monipuolisia nuo Stetinan metalliin suuntautuneet kirjat on, ja pysyykö niiden kanssa into?
 
Mulla ainakin pysyi hyvin into Stetinan (Metal Rhythm Guitar 1 & 2) opusten kanssa, koska nuo harjoitusbiisit on kumminkin sopivan vaihtelevia ja niissä riittää ihan mukavasti haastettakin kun panostaa soiton tarkkuuteen. =)
 
Lisäksi noissa on ihan mukavasti selostettu teoriaa ja usein aina yhdistetty sitten se teoria johonkin esimerkki riffiiin tms.
 
Tosin eihän kukaan noita koko ajan tankata, joten välillä on ihan mukava tehdä jotain tekniikka harjoituksia tai opetella Guitar Pron kanssa jotain uusia kappaleita tms.

Tietääkö muuten kukaan ketään tunnettua kitaristia/muusikkoa joka olisi aloittanut soittamisen hiukan vanhemmalla iällä?
 
Näin itse, itselleni vastaten ja samalla herättelen uutta keskustelua aiheesta:
Kauko Röyhkä aloitti ainakin musisoinnin 'vasta' 18-vuotiaana.

Tietääkö muuten kukaan ketään tunnettua kitaristia/muusikkoa joka olisi aloittanut soittamisen hiukan vanhemmalla iällä?

Wes Montgomery ja Frank Zappa aloittivat muistaakseni kumpikin 18 vuotiaana soittamaan kitaraa (Zappa tosin oli aloittanut rumpujen soiton jo nuorempana).

Steve Harris alotti bassonsoiton 17 vuotiaana.

Bändissäkin olis joskus mukava soittaa kunha löytys soittokavereita ja ite tästä vielä kehittyy .
 
Pääkaupunkiseudulla "meitä" ns. "vanhemmalla" iällä aloittaneita on näköjään aika paljon.. ei nyt mitään bändiä kasaan, mutta mikä estäisi sopimasta paikkoja ja aikoja jolloin jotain harjoitellaan.. Vaikka muutaman hengen porukalla etsisi jonkun soitonopettajan opettamaan yhteissoiton saloja tms (ei tulisi kalliiksi, kun ei ne veloita porukalta sen enempää kuin yhdeltä henkilöltä..)...
 
Olisiko huono idea...??
 
(Itselläni ei ole määrättömästi aikaa kun on vaimo ja lapset ja sitten vielä niska/hartiavaivoja jotka ajoittain estää kitaran harjoittelun (ikää 35 vee ja toimistotyö..nyt ne oireet iskee..), mutta tuo toisten kanssa harjoitteliminen olisi mukavaa... yhtä huonojen kuink itsekin siis...)

HIENO IDEA! Ketkä on mukana, käsi ylös!
 
Mulla ei ole muita enemmän aikaa, osaamista tai mitään muutakaan, mutta kiinnostaisi kyllä aloittelijoiden soittoseura. Akustisesti tai sähköisesti. Itseäni kiinnostaa blues, rockabilly, country, swing jazz, rautalanka, rokki jne, ei heavy.
 
terv.
Ville, 32v. (Kamppi)
 
meiliosoitteeni:
kotiaho miuku yahoo com

Aluksi kannattaa käydä kielet läpi. Ohuin kieli (E) ensin, siitä opettelemaan muutamia säveliä, sen jälkeen soittelet melodioita opettelemillasi sävelillä. Sama homma joka kielellä, siitä se menee. Sen jälkeen sointuja ja harjoitellaan komppaamista, myöhemmin soolot.
 
Näin meillä.

Ja mä kun luulin olevani vanha aloittaessa 18-vuotiaana.

Toistaiseksi olen opetellut ihan sointuja ja tablatuureista soittoa, olen ajatellut että varmaan teoriaakin voisi opetella mutta nyt sitä vielä vaan haluaa soittaa ja tuottaa mahdollisimman paljon melua:)
Bändissäkin olis joskus mukava soittaa kunha löytys soittokavereita ja ite tästä vielä kehittyy .
Ei muuta kun tsemmppiä kaikille kitaraharrastuksen aloittanaeille!!!
 
Bänditoiminta/joukossa soittaminen olisi ihanteellista opettelun kannalta ja muutenkin kivaa, mutta harvemmin sitä näin 'vanhemmalla' iällä löytää suunnilleen oman ikäisiä soittokavereita jotka itsekkin vasta ovat aloittelemassa.
Muutenkin sitä on alkanut ottaa soittamisen ns. 'rennommin' ja soitellut omaksi iloksi, ilman mitään kehittymisen tai oppimisen paineita.
 
Olen tässä veivannut noita suht.helppoja tablatureja, opetellut sointuja/vaihtoja ja joitain omia yksinkertaisia 'sävelmiä' :).

En nyt itsekkään voi hehkuttaa aloittaneeni nuorena, kuitenkin seittemäntoista just olin täyttänyt, kun kaverin skebaa sain kokeilla. Pohjana toisaalta oli seiskaluokalta asti basson soittelu, joten kielet ja muutamanlaiset kulut oli tuttuja. Koskaan en omaa bassoa ole omistanut, että sekin soittelu jäi koulutuntien pohjalle. Nyt noin 1.5v kitaraa soiteltuani on tietenkin taidot lisääntyneet sekä teoria osuus, mutta parhaimpana vielä se että kiinnostus senkun vain lisääntyy samaa tahtia kun oppii uusia juttuja. Oppiminen kun ei tässä lajissa nimittäin kesken lopu. Plussana sattuu vielä olemaan tyttöystävä, jonka tapasin tämän harrastuksen suht alussa. Hän on sattunut soittelemaan "muutaman" vuoden pidempään, joten omaan siis oman kitaraopenkin samassa :)

Tuossa alta parikymppisenä 80-luvun alussa tuli nailoni -Landolalla opeteltua tavallisimmat soinnut, (ja nuotit olin opetellut lyhyellä haitarinsoittokaudellani, kypsässä 10-12v iässä.)
Sitten soittelin teräskielisellä välillä ahkerammin välillä laiskemmin, joskus oli parinkin vuoden tauko. Niinpä olikin sormenpäät taas kipeät uudelleen aloittaessa.
 
Sähkiksen laitto oli ollut joskus mielessä. Mutta järkevästi ajatellen ei ollut tuolla soittotaidolla muka mitään järkeä ostaa. 2000mk turhuuteen, aina oli tärkeämpiä rahan reikiä.
 
Emäntä vissiin sitten kyllästyi Luthmannin kuvastojen kuolaamiseeni. Oli kerännyt rahaa sukulaisilta oman satsauksensa lisäki 40-v lahjakseni. Velvoitti ostamaan jokinlaiset sähkökitarakamat 350 eurolla. Itse saisin sitten laittaa lisää rahaa, jos haluaisin paremmat vermeet.
 
Kiesus, mikä yllätys, ihana nainen!!!. Olin varautunut uuden ruohonleikkurin ostoon mhdollisilla lahjarahoilla, mutta sen saisin kuulemma hankkia "omalla rahalla".
 
Ei muuta kuin jonkun päivän päästä musaliikkeeseen,ettei rahat happane käteen, tai katoa pikkuhiljaa muualle. Käteen jäi Squierin stratokopio ja 15w vaffari.
Heti siitä päivästä lähtien olen harmitellut, miksen sitten ostanut laitteita jo 25 v sitten......neljännesvuosisata hukkaan heitettyä aikaa!!
Soittelen jonkin verran nuoteista ja räimin sointuja sekaan, mutta sähkökitaran myötä nuo tabulatuurit ovat enemmän käytössä. Akustisella soitellessa ei paljon tullut käytettyä V-nauhaa ylempää, joten sieltä ei nuoteista soitto oikein suju, kun silloin aikanaan ei tullut opeteltua.
Sähkökitaralla soitettaessa taas yleisesti tabulatuurit ovat nauhavälillä 5-15, jolloin venytykset ja muut nyhtäisyt sujuvat paremmin......
 
Kyllä siinä äkkiä iltaisin pari tuntia hurahtaa, kun soittelee jo opeteltuja pätkiä ja työn alla on aina pari uutta harjoiteltavaa. Nyt vaan kolmen vuoden jälkeen rupeaa tuntumaan, että putkivahvistinta tekisi mieli, varsinkin kun tuo rautalankabuumi on ollut pääosassa viime aikoina. Gainia ei paljon tullut käytettyä. Kotihengetärkin on ihmetellyt, olenko viimeikin kasvanut aikuiseksi, kun Kotiteollisuus ja Niskalaaki,Apulanta -riffittely on jäänyt vähemmälle. No, Iron Maiden , Lynyrd synynrd yms dvd-levyt palauttavat taas normaaliin päiväjärjestykseen.
Se vaan tuo rautalankamusa jotenki helppoa soittaa, ja kuullostaa kohtuulliselta , vaikka omaa vaan rajallisen soittotaidon. Nyt vaan tuntuu tuo varustelukierre iskevän päälle, on jo ilmestynyt pikku-voxi, ja joitain pedaaleja.....
 
Tulipahan löydettyä mielekäs harrastus vielä 40-kymppisenä , kiitos vaimoni!

Kiesus, mikä yllätys, ihana nainen!!!.
 
Tulipahan löydettyä mielekäs harrastus vielä 40-kymppisenä , kiitos vaimoni!
 
Onnea myös ihanasta Naisesta!! tosiaan. ;O)

En jaksanyt yösydännä selata kaikkia viestejä. Mutta oonkos paras siinä kuka vanhimmalla iällä on aloittanut kitaransoiton?
 
Toki oli meillä kun olin 15 v, venäläinen akustinen, sillä joitain melodioita soittelin, mutta eihän ne kauaa innostanut, kun soinnuista ei mitään hajua.
 
Aina välillä oon vähän rämpytellyt, mutta 2003 talvella ostin nylon akustisen, kun olin neljä kuukautta selästä sairaslomalla.
silloin aloin selaamaan sointuja, partisaanivalssi meni aika äkkiä, vaikka sormet melki verillä olikin.
 
Mutta oikeastaan vasta kesällä 2005 tosissani hurahdin soittamiseen, kun taas selkä romuna, eikä oikein muuta voinut tehdä kun soittaa.
 
Olen ollut kuntoutustuella nyt yli kaksi vuotta ja kohta kai eläkkeellä. Parhaina päivinä menee tunteja kitaran kanssa, kyllähän se jo soittamiselta välillä tuntuu, mutta toisaalta tuntuu ettei osaa vielä mitään....
 
Isot läjät on kertynyt kirjastosta kopsattuja nuotteja. Ois kiva jossain porukassa joskus kokeilla soittamista, mutta eipä ole kyselijöitä juuri ilmaantunut vaikka laitoin Wantedin.
 
Vaan tälläkin ikää koko ajan kehittyy. jos mun viimenen eräpäivä on vaikka kolmenkymmenen vuoden päästä, niin ehkä 70 kymppiseksi vielä taito kasvaa, sen jälkeen voi alkaa koppuroitumaan. Mene ja tiedä.
 
Mutta kyllä 80 vuotiaana ihan hyvin vielä voi aloittaa jos haluaa, ittensä kanssahan sitä vaan samasa sarjasa painii, turha muiden kehitystä on verrata ja sitä surra.
 
Soittaminen on pirun kivaa, nyt vaan alkoi laulaminen innostamaan, käyn yksityistunneilla, joten tulee ehkä samalla taas enempi koskettimia soiteltua, se kun sopii paremmin laulun harjoitukseen ja sävelpuhtauteen sekä melodioiden soittoon. Virekin paremmin kohillaan.
 
Vanha harmooni kanssa hankintalistalla, ois niin kiva fiilistellä kunnon aitoa akustista ääntä. Se ei kyllä taida olla oikee peli laulun treenamiseen, mutta on tuommoinen 90 luvun Roland, jolla kyllä pärjää, samoin saa rytmit vaikka muuhunkin soittoon siitä.
 
Joten voi olla että kitara jää välillä vähän vähemmalle, mutta sama miten musiikkia harrastaa, parempi kun ei fakkiudu yhteen ja samaan, luulen että musiikin kokonaisuuskin hahmottuu paremmin, varsinkin kun aloin teoriaakin opetella opettajan johdolla ja kotiläksyillä.
 
Joo...o. Aika hassulta tuntuu kun 25 pitää itteensä vanhana aloittamaan. Se kai pätee toi Einsteinin suhteellisuusteoria tähänkin asiaan.