Kitarat: kitarakamat ›

Eikös aina puhuta siitä, että jos saa toimivan soittimen sitä ei tarvitse myydä.
 
Miksi torilla on myynnissä ainoastaan tarkasti valikoituja ja poikkeuksellisen hyvin soivia loistoyksilöitä?
 
Yhtään paskaa ritsaa (jossa hinta olisi reilusti sen mukainen) ei näy.
EDIT: No, toisinaan lähtee Skujun Affinityä alle satkulla.

Siksipä olisikin hienoa nähdä kuva J&D:stä esim. kaulamikin kolosesta otettuna. Siitä näkisi kaulaliitosta, kansi- ja runkopuuta. Onko J&D:ssä siis oikea loimuvaahterakansi vai onko se kenties viilulla toteutettu myös, kuten Epiphoneissa ja Tokaissa?
 
Aivan Gibsonin speksejä mukaileva vaahterakansi on, ei viilua.
 
Minun mielestä kaula lakkauksen läpi näyttää mahongilta, mutta toisaalta puun saa tarvittaessa näyttämään melkein miltä tahansa, joten en mene vannomaan, jos kerta jotain muitakin materiaaleja on käytetty.
 
Harmittaa, kun en tullut ottaneeksi kuvia mikkienvaihdon yhteydessä. Kaulaliitos näytti tiukalta ja siistiltä.

Taisi olla se JAK:n 7-kielinen kitara. Mutta ei aloiteta sitä kinastelua taas :D
 
Ei ollut tarkoitus tuoda sitä nimeä esiin, ettei siitä ala taas väittely. Jottei kuitenkaan kenellekään tule väärää mielikuvaa toisesta rakentajasta, täytyy sanoa, ettei kyseinen luomus ollut JAK-kitara.

Jos tuo tulee jonkinasteisena vittuiluna Twinklelle, niin epäilenpä hänen suurella todennäköisyydellä olevan koulutuksensa puolesta tukevammalla pohjalla liikenteessä - mitä laitteen testaamiseen tulee.
 
Ei kai siinä kenellekkään erityisesti vittuiltu.
 
Missä vaiheessa muuten mitatut suureet kertovat enemmän ja hyödyllisempää informaatiota kuin ihmisen kuuloaisti, näköaisti ja tuntoaisti? Toki niitä (mittalaitteita) voidaan käyttää apuvälineenä teorian kera tulkittaessa jotain realimaailman ilmiötä, mutta sinällään niiden tuoma lisäarvo on kyseenalainen, kun tarkoituksena on vain päättää täyttääkö ko. laite sille asettamani vaatimukset. Toki voidaan mitata laitteen tuottama kohina ja toisaalta ympäristöstä johtuvat häiriöt. Mutta toisaalta voin myös kokeilla ei-labraolosuhteissa onko kohina tai muut häiriöäänet häiritsevällä tasolla. Ihan vaan esimerkkinä.
 
Omiin aistimuksiin luottaminen ei poista sitä seikkaa etteikö voisi tiedostaa psykoakustiikan merkitystä ja pohtia sen osuutta havainnoissa.
 
Jos pelkästään lukisi mitä muusikoiden.netissä kerrotaan Gibsonista voisi luulla että kyseessä on täysin susipaska merkki. Toisaalta kun välillä menee pyörähtämään realimaailmaan asiat näyttävät jossain määrin erillaisilta. Itselle ei ole koskaan tullut vastaan ihan susipaskaa Gibsonia, semmosia kyllä mitä en syystä tai toisesta ostaisi. On toki arvelluttavaa jos tuotantolaitoksesta tosiaan pääsee ulos soittimia jotka eivät täytä niille asetettuja vaatimuksia ts. laadunvalvonta on pettänyt. Entä sitten jälleenmyyjän rooli? Eikö viimeistään jälleenmyyjän velvollisuus olisi lähettää viallinen yksilö takaisin eikä myydä se priimana eteenpäin? Hieroin taannoin kauppaa Coda-Music:in kanssa Gibsonista. Olin kovin kiinnostunut viimeistelystä, nauhatyöstä, kaulakulmista jne. He sanoivat että turhaan kannan huolta moisista, he lähettävät epäkelvot takaisin ja ennen myyntiä kitara trimmataan viimeisen päälle soittokuntoon.
 
Entäpä Suomessa? Samat hintahaitarin yläpäässä olevat soittimet roikkuvat kauppojen seinillä tahmatassujen molestoitavana. Ei koske pelkästään Gibsonia. Tämän takia otan pienellä varauksella kommentit "En ole koskaan Gibsonia omistanut, kaupassa vaan testannut ja paskoja ovat". Sinällään varmaan Gibsonin omistajilla ei ole syytä muille perustella hankintojaan, mutta voidaan olettaa että asiat laitetaan oikeisiin mittasuhteisiin. Tosiasia omalta kohtdalla on se että enemmän itsellä on hyviä kokemuksia Gibsoneista kun huonoja. But your mileage may vary.

Hieroin taannoin kauppaa Coda-Music:in kanssa Gibsonista. Olin kovin kiinnostunut viimeistelystä, nauhatyöstä, kaulakulmista jne. He sanoivat että turhaan kannan huolta moisista, he lähettävät epäkelvot takaisin ja ennen myyntiä kitara trimmataan viimeisen päälle soittokuntoon.
 
Vaikuttaa kyllä olevan hyvä meininki heillä. Kaksi käytettyä kitaraa olen heiltä ostanut ja kumpikin on tullut sellaisessa kunnnossa että keikalle olis voinut suoraan lähteä.

Omiin aistimuksiin luottaminen ei poista sitä seikkaa etteikö voisi tiedostaa psykoakustiikan merkitystä ja pohtia sen osuutta havainnoissa.
 
Jos pelkästään lukisi mitä muusikoiden.netissä kerrotaan Gibsonista voisi luulla että kyseessä on täysin susipaska merkki.
 
Tämä koko keitto pyörii sen ympärillä, että spekuloidaan yksilökohtaisella laadulla ja hinnalla. Tämä spekulointi ei tee Gibsonista huonompaa, eikä J&D:stä tai muustakaan halpismerkistä yhtään sen parempaa. Tällä spekuloinnilla ja dissaamisella/kehumisella voi perustella ainoastaan omia kitarakamoihin liittyviä tarpeitaan ja hankintojaan.
__
 
Jos on keppeihinsä tyytyväinen, ja ne täyttää kitaranomistamistarpeet, niin mikäs siinä.
Minun henkilökohtaisista kitaranomistamistarpeista (jos olisi vain yksi sähkökitara) Gibson täyttäisi 80%, ja J&D 20%.

Kaikki puheet hinta/laatusuhteesta on loppukädessä melkoista huuhaata. On vain kysymys siitä, että kumpi kitaroista on parempi. Jos 2Ke maksava Gibson on parempi kuin 400euron Kiinalainen, niin se on myös sen hintansa väärti. Ennenkuin kiinanpoika tekee yhtähyvän tai paremman kitaran ja halvemmalla kuin Gibson, niin se häviää pelin. Ihminen yleensä soittaa vain yhdellä kitaralla kerrallaan, siksi ainakin minä otan enemmin yhden kunnollisen kuin 4-5 sinnepäin kitaraa. Ja jos ne Gibsonit on sitten niin paskoja, niin miksi nämä Jack&Dannyt yrittää jäljitellä heitä ja miksi aina soundivertailut tehdään Gibsoniin?

miksi aina soundivertailut tehdään Gibsoniin?
 
Sehän on vain kunnianosoitus Gibsonille, jos ei näin olisi ja tuo verokki vaihtuisi niin se olisi Gibsonin kannnalta huolestuttavaa.

Sehän on vain kunnianosoitus Gibsonille, jos ei näin olisi ja tuo verokki vaihtuisi niin se olisi Gibsonin kannnalta huolestuttavaa.
 
Mm´m..näin se taitaa loppuviimeks olla.. Surettaa vaan kun kaikki hyvät ko. firman muut mallit tuppaa jäämään tuon yhden jalkoihin.. ;) Mutta no can do, "Standard Since 1952"

Jos nämä kaikki jo useasti kerrotut tarinat Gibsonin eri batcheista ja ikäänkuin monopoliasemassa olevasta suomen maahantuojasta pitävät paikkansa, niin tästä voi vetää vain sen johtopäätöksen että suomessa myytävät Gibsonit ovat maailman kalleimpia ja huonoimpia. Siihen en sitten ota kantaa että miten niiden laatu suhtautuu muihin merkkeihin.

Missä vaiheessa muuten mitatut suureet kertovat enemmän ja hyödyllisempää informaatiota kuin ihmisen kuuloaisti, näköaisti ja tuntoaisti?
 
Ei enempää mutta ei kyllä yhtään vähempää. Kumpikin tarkastelun metodi on hämättävissä aika yksinkertaisesti joten täyttä totuutta ei mittari eikä kuuloaistikaan anna. Enkä minä tyrkytä mittausarvoja muuhun kuin siihen, jossa sen voi selkeästi todeta, esim. kohinat, komponenttien laatu ja sen sellaiset, joissa absoluuttiset arvot on aika hyvästä. Sellaista asiaa kuin "Maailman paras soundi" ei ole edes olemassa koska kaikki käsittää sen eri tavalla, sitä on hankala mennä mittaamaan. Psykologian ammattilaisillakaan ei ole muusikoita varten omaa terminologiaansa, vielä ainakaan.

Jos 2Ke maksava Gibson on parempi kuin 400euron Kiinalainen, niin se on myös sen hintansa väärti.
 
Kelle on, kelle ei. Ja se, että se sulle saattaa olla, ei tarkota sitä, että hintalaatusuhteesta puhuminen olis huuhaata.

Mm´m..näin se taitaa loppuviimeks olla.. Surettaa vaan kun kaikki hyvät ko. firman muut mallit tuppaa jäämään tuon yhden jalkoihin.. ;) Mutta no can do, "Standard Since 1952"
 
Hyvä juttuhan se on että 90% Gibbonisteista ostaa Les Paulin, eräs nimeltämainitsematon minä voi sitten ostella vielä suhtkoht järkihintaisia Flygäreitä, Explorereita ja SGitä. Itku pääsisi minulta jos Flaikkarista saisi sen kolmatta tonnia pulittaa uutena.

Hyvä juttuhan se on että 90% Gibbonisteista ostaa Les Paulin, eräs nimeltämainitsematon minä voi sitten ostella vielä suhtkoht järkihintaisia Flygäreitä, Explorereita ja SGitä. Itku pääsisi minulta jos Flaikkarista saisi sen kolmatta tonnia pulittaa uutena.
 
se tosiaan on aika mielenkiintoinen homma että flygari, SG ja explorer maksaa niin paljon vähemmän, vaikka ne tehdään amerikassa amerikkalaisella työvoimalla ja niihin saa sen laukun kanssa. Maksaako standardissa se kaareva kansi ja bindaukset niin paljon..
 
Explorerin itse asiassa haluaisin ja se on järkihinnassa: musta sellainen on keskieuroopassa suorastaan halpa kun on 1100 euroa.

Explorerin itse asiassa haluaisin ja se on järkihinnassa: musta sellainen on keskieuroopassa suorastaan halpa kun on 1100 euroa.
 
Ja kotimaastakin sellaisen saa samaan hintaan ellei myyjä ole aivan simpanssi.

Niin no.. Kyllähän sen Les Paul Stankunkin saa tuohon hintaluokkaan jos sen ei ole pakko olla uusi ja Suomesta. Itse ostin keväällä '95 mallin kuluineen alle 1200e, käytettynä Englannista.
 
11 vuotta sitten... Tohon aikaan niitä oli sillon tällön muistaakseni Keltasessa Pörssissäkin suurinpiirtein tohon hintaan.
 
Lisäys: Ai vittu, oon sekasin, sori.

Niin no.. Kyllähän sen Les Paul Stankunkin saa tuohon hintaluokkaan jos sen ei ole pakko olla uusi ja Suomesta. Itse ostin keväällä '95 mallin kuluineen alle 1200e, käytettynä Englannista.
 
Ja samalla puhutaan siitä kuinka lespa säilyttää arvonsa, tuo on selkeästi alle puolet uuden hinnasta. Saahan sitä vaikka mitä käytettynä ja vaikka mihin hintaan, jos tuuri käy. Itse huusin joskus britannian ebaystä Mesan Road King nupin ja se vehje itessään maksoi 1200 plus kulut, en minä tuota katso käytännön markkina-arvoksi.

Ja samalla puhutaan siitä kuinka lespa säilyttää arvonsa, tuo on selkeästi alle puolet uuden hinnasta. Saahan sitä vaikka mitä käytettynä ja vaikka mihin hintaan, jos tuuri käy. Itse huusin joskus britannian ebaystä Mesan Road King nupin ja se vehje itessään maksoi 1200 plus kulut, en minä tuota katso käytännön markkina-arvoksi.
 
No ei siinä nyt mitään ihmeellistä tuuria tarvita, tuossa: http://www.coda-music.com/Secondhand%20Guitars/lpstdhs.JPG
euroina 1600 ja risat 2000 -luvun LP... Eli kyllä Suomen hinnat on puosta...
(Huom! Tuo ensimmäinen esimerkki oli ostettu ennen sitä huhtikuun hinnanousua.)

En tiedä onko tuollainen "pitää arvonsa hyvin" koskaan oikein pätevä ostokriteeri. Itse en ainakaan ajattele tällä hetkellä Gibson Exploreria metsästäessä, että 40 vuoden päästä saan omani ja vähän naapurinkin rahoja takaisin :)
 
Minulle kitara on parhaimmillaan silloin kun se toimii päivästä toiseen usean vuoden reenailujen ja keikkojen ajan. Se maksaa silloin itsensä takaisin useaan kertaan. Sama homma mulla on auton kanssa. Jollen omistaisi autoa, en voisi tehdä duunia... mielummin siis sellainen auto, joka ei jätä tielle ja joka on turvallinen. Toki elektroniikka ja kaikki muu tekniikka on arvaamatonta. Ihan koska tahansa voi käydä ihan mitä tahansa. Siksipä siis mielummin valitsen soittimen, jonka tunnen hyvin ja jonka olen hyväksi havainnut ITSE, enkä jonkun webbivertailun tai samplen perusteella. Samalla myös hyvät raaka-aineet ja materiaalit vähentävät yllättäviä riskejä. Tästä syystä olen valmis sijoittamaan vaikka 10x suuremman rahamäärän tuotteeseen, jonka tiedän soveltuvan minulle ja kestävän minun käytössä. Näin tekee moni muukin ja samalla se 2200e sijoitus uuteen Gibson LP Standardiin ei enää tunnukaan niin pahalta. Siinä on 2200 euroa tietoa siitä mitä saadaan ja mitä ei.
 
Ja nyt huomio viilaajat ja hitsaajat :)
Tottakai noin kallis tuote pitää TESTATA HUOLELLISESTI ennen ostoa. Juurikin siksi että jos soittimessa on maahantuojasta, maahantuonnista, valmistajasta ja/tai materiaaleista johtuvia vikoja, niin niistä REKLAMOIDAAN ennenkö lyödään eurot tiskiin.
 
PS. ja mitä tulee Ruokankaaseen ja väitteeseen että se oli hävytöntä ottaa keskusteluun mukaan, niin tiedän pari tapausta missä ihan uutta Ruokangasta on takuuhuollettu alle viikon vanhana. Etenkin käsityössä on se riski, ettei materiaalien reagointia voida ennustaa ja pienikin heitto jossain mittauksessa voi koitua lopulta suureksi jutuksi loppukäyttäjällä. Toki, Ruokangas tekee todella hienoa työtä myös laadunvalvonnan puolella, mutta tilauksien ja toimituksien kasaantuessa joukkoon mahtuu muutama "sokea" tapaus. Tämä on täysin inhimillistä ja käytännössä tosiaan sellaista soitinrakentajaa/-valmistajaa ei olekaan mistä ei virheitä tulisi. Siitä asiakkaille päätyneistä "viallisten" soitinten prosentista voidaankin sitten vääntää. Uskallan kuitenkin väittää että Gibson kohtalaisen yleisenä ja suosittuna soittimene omaa kohtalaisen hyvän laatuprosentin vaikka mukaan muutama heikko yksilö mahtuukin.