Lyriikka ›

verse 1
Poikamies, yksin, omassa kolossissaan/
ei oo moksiskaa puut taipuu oksistaa/
kiirastuli takas yöllä rukoilee "tuu takas"/
Miettii syitä miksi, "miksi menetin sut rakas"/
Aamulla hikiset lakanat pitäis vaihtaa ei oo aikaa/
Ruoka ei tule itsestään, leipää pöytään, elämää saitaa/
kädentaidot taitaa, mutta kevyt mieleltään/
ajatuksii harvoin vaihtaa, kokemust puuttuu kieleltää/
Heinäkorsi suunpieles, huuliharppu vieres, mut muut mieles/
Kaikkiko pieles ääni sanoo "älä ota muijaa tielles"/
Keritsee alpakoita, sietokyky rajamailla/
Vakaasti pysyy portailla silti tuntee jotain vailla/
Kiertoajelulle kaupunkiin, elämää etsimään/
maajussille morsijanta ei lehmist huolta renki jää/
Hengissä tulee takas sydän pakahtumaisillaan/
Älä iloasi pilaa älä kasvata kahta viljaa/
 
Kertsi 2x
Karja kasvaa, vuodet vaihtuu, kuka jaksaa maksaa,
milloin jatkaa matkaa, milloin takasin saa
menetetyn ajan ja menestyksen apajan
Vai tarviiko mitää, ketää
Lopus on hyvä lepää
 
Verse2
Viime vuoden vanha ulkokuori vanheni mies nuori/
Jäi perunamaa rikkaruohoo kasvamaa kun lähti muori/
Uuteen paikkaan tuoli, jonkun uuden huoli/
renki kattoo vierest kun ladalla ajaa mies mukana uus noidannuoli/
Vaalea nuori ja napakka, alkaa menneet haihtumaan/
Vaahtoinen kuori ja kapakka, alkaa elämä taas maistumaan/
Alkaisi renkikin tottua isäntänsä elämään/
mut tyytyy nuolee pullojen jämät ja naisen kans silmäpeliä pitää/
Alkaa kuukaudet vaihtuu ja kesä muuttuu syksyksi/
Miehen poskii alkaa kuumottaan ja kihelmöimään rystysii/
Mustelmista laastareiksi, lopulta puukoniskuun/
Miehen kädessä pysyy veitsi, mut ei joudu kauaa istuun/
Parin viikon jälkeen nainen on raskaana/elämä valmiiks paskana/
Hyvä lapsen siihen maailmaan astua/
Lopulta mies ei puhunu suoraan vaan soitti välit poikki/
Renki korjasi sen sadon minkä isäntä aloitti
 
Kertsi
 
Verse3
Miehen uusi motto "ei selvänä voi seurustella"/
Yhtä tyhmä kuin ennen, mut vaikeeta poiskaan luistella/
Miehen mielest isän vastuu kasvattaa mies pojastaan/
Ei oikeutta lakituvas vaik pani kovan kovaa vastaan/
Mies on jälleen yksin viljapellon keskellä/
Lähtenyt on renki vaikka piti auttaa hädän hetkellä/
Kaupungilla näkee rengin kasvattamas kahta lehmää/
Lapsi ja Muija käsikynkäs, ei mikään enää ehjää/
Kännissä ajaa kotiin alkon kautta itsensä kaa sotiin/
Navetan ovi auki, koko laiffi pelkkää jobin postii/
Potien miettii kuolemaa, miettii tuonelaa ja tuonnempaa/
Omaa paikkaa siinä välissä, juopuneena helpompaa/
Lopulta navetassa mies asettaa narun hätäisesti kaulalleen/
Potkasee tuolii potkasee tyhjää, nainen vie kukkii haudalle/
Jää renki maata pitää muistaa näin lupautuneen/
Kauniit sanat miehen saattaa loputtoman vanhaan uneen/
 
kertsi