Yleistä keskustelua musiikista ›

Tämän viestin jälkeen on turha jatkaa keskustelua. Ei ole enää mitään sanottavaa...
 
onpas.

Naiset... on iiihania!

Vaihtelevia kokemuksia.Yhdestä asiasta olen kuitenkin vakuuttunut;Ei seurustelusuhteita bändin sisällä!!!
Jos soitellaan sillointällöin huvikseen treeneissä ja tehdään joitain satunnaisia keikkoja harvakseltaan,ni sit sillä ei ehkä oo niin väliä...
Mut jos ollaan aktiivisesti tien päällä(12-30 keikkaa/kk),niin on huomattavasti helpompaa,kun muun bändin ei tarvitse kuunnella taistelevaa pariskuntaa aamusta iltaan.Ei pahemmin tuu mieleen esimerkkejä jossa bändinjäsenten sisäinen seurustelu toimisi.

Vaihtelevia kokemuksia.Yhdestä asiasta olen kuitenkin vakuuttunut;Ei seurustelusuhteita bändin sisällä!!!
Jos soitellaan sillointällöin huvikseen treeneissä ja tehdään joitain satunnaisia keikkoja harvakseltaan,ni sit sillä ei ehkä oo niin väliä...
Mut jos ollaan aktiivisesti tien päällä(12-30 keikkaa/kk),niin on huomattavasti helpompaa,kun muun bändin ei tarvitse kuunnella taistelevaa pariskuntaa aamusta iltaan.Ei pahemmin tuu mieleen esimerkkejä jossa bändinjäsenten sisäinen seurustelu toimisi.
 
Mites Sonny ja Cher? Tai Tina ja Ike Turner? Tai ehkä legendaarisin paribändi, Abba? Mut onhan se niin, etteivät ko. orkesterin jäsenet ole enää yhdessä, mutta varsin hyviä esimerkkejä kyllä bändin sisällä olleista suhteista. Muistaakseni No Doubtin Gwen Stefanikin seurusteli sen tummempi-ihoisen bändijäsenensä kanssa, mutta erosi. Tietääkö kukaan, miten on laita mm. Garbagen, Cardigansin tai esim. Cranberriesin?

Mites Sonny ja Cher? Tai Tina ja Ike Turner?
 
Nää oli selkeitä alistus- etten sanoisi (Turnerin tapauksessa) hyväksikäyttösuhteita.

.............

"Itse olen hyvin kriittinen naisten tuottamaa musiikkia kohtaan, en pahemmin diggaile Alanis Morrisetteja enkä muitakaan kolmen soinnun paskasolisteja, olivatpa miten kovia naisasianaisia tahansa ja jättivätpä sitten vaikka kainalokarvansa ajelematta."
 

 
No hohhoijaa... Toivottavasti olet kriittinen myös "miesmusiikkia" kohtaan. Siltä saraltahan ei niitä kolmensoinnun paskasolisteja onneksi löydy. Musaa kun musaa, tarviiko sitä nyt naisen saada jotain erityishuomiota tai erityiskritiikkiä. Naisenko pitää tehdä mahtava vaikutus ennen kun se hyväksytään, mutta mies on uskottava heti syntyessään. Voiko tää olla mahdollista vielä 2000-luvulla? Yks naispuolinen muusikkoystäväni just harmitteli turhautuneena kun on sattunu naiseks syntymään kun sitä ei oteta todesta, vaik on niin pahuksen lahjakas. Puhu jopa jotain sukupuolenvaihtoleikkauksesta, toivottavasti leikillään.
 
Jos nyt jotain naisten puolustuksia vielä täytyy sanoa (mikä nyt tuntuu kyl ihan turhalta kuten toi erottelukin), niin esimerkiks musa ja tunne kulkee mulla ainakin käsikädessä, ja nyt kun yleistyksen makuun päästiin, niin naiset on hyvin tunteellisia. Eläytyvät täysillä ja se on musiikissa mun mielestä se tärkein juttu. Tunteetonta virtuoosiprogetilutusta voidaan ruotia sitten vaikka matemaattisessa mielessä, ja miksei naiset vois sitäkin tehdä.
 
No mutta ei jaksa enää jauhaa, ihmettelen vaan...
 
Olen kriittinen myös miesmusiikkia kohtaan, vaikka taisitkin kirjoittaa jo koko vastauksesi siltä pohjalta, etten olisi. Oma moka, kun en älynnyt enää sitä tarkentaa, liekkö putkiaivot?:) En halua väittää, etteivätkö naiset kykenisi tekemään hyvää musiikkia, mutta nykyään sitä vaan ei tunnu tapahtuvan(kun siis puhutaan minun musiikkimakuni perusteella). Kokonaan naisvaltaisista nykybändeistä tulee mieleen yksi yhtye, Kittie, jolta olen kuullut pari hyvää biisiä, ja nekään eivät ole mitään vaikkapa System Of A Downiin verrattuna. Ja musiikkimakuni ei rajoitu ko. mättötyyliin, vaan on erittäin laaja.
 
Naissolistin omaavien nyky-yhtyeiden hyviä biisejä kun ruvetaan miettimään, niin löytyyhän noita vaikka millä mitalla. Jostain kumman syystä tykkään niinkin listakamasta kuin Killeristä. En nyt minään parhaana pidä, mutta jotenkin ihan ok musiikkia. Jotkut Garbagen biisit ovat ihan ok, samoin yksi Guano Apesin biisi.
 
Sitten jos vanhemmista bändeistä ruvetaan miettimään, niin Janis Joplin ainakin on asiallista tavaraa, Siouxie And The Banshees myös.
 
En halua millään tavalla syrjiä naisia tässä asiassa, mutta se on vain fakta minun musiikkimaustani, että kaikista eniten arvossapitämäni artistit ovat lähes kaikki miehiä. Tätä mielipidettä en ole muodostanut miettimällä etukäteen kuuntelemieni artistien sukupuolta, vaan perustan mielipiteeni musiikkiin, ok?

Joo on se ihan kiva kun on nainen bändissä. Se on kirjaimellisesti nainen bändissä. Aika +-0 siis... :)
 
EDIT: http://www.freebok.net/books/Jamstream/view.html

Tai Tina ja Ike Turner?
 
Tämä lienee ehkä kaikkien aikojen huonoin esimerkki toimivasta parisuhteesta yhtyeessä.... Tehdäänpä nyt hiukkasen sitä taustatutkimusta...
 
Muistaakseni No Doubtin Gwen Stefanikin seurusteli sen tummempi-ihoisen bändijäsenensä kanssa, mutta erosi.
 
Ja siitähän kait tämä kaamea Don't Speak-hittivääntökin kertoo. Ja Abballa on kait levy tai pari eroaiheisia biisejä (Arrival?). Kun normaalit ihmiset eroavat siitä tietää lähipiiri. Kun popparit eroavat, he siirtävät tuskansa musiikkiin, miljoonat kuulevat ja popparit saavat vetää samoja eroaiheisia biisejä ikivanhasta suhteestaan vielä 60v - reunion -kiertueellaankin. Kannattiko? :-)

Tämä lienee ehkä kaikkien aikojen huonoin esimerkki toimivasta parisuhteesta yhtyeessä.... Tehdäänpä nyt hiukkasen sitä taustatutkimusta...
 

 
Ja siitähän kait tämä kaamea Don't Speak-hittivääntökin kertoo. Ja Abballa on kait levy tai pari eroaiheisia biisejä (Arrival?). Kun normaalit ihmiset eroavat siitä tietää lähipiiri. Kun popparit eroavat, he siirtävät tuskansa musiikkiin, miljoonat kuulevat ja popparit saavat vetää samoja eroaiheisia biisejä ikivanhasta suhteestaan vielä 60v - reunion -kiertueellaankin. Kannattiko? :-)
 
Tiedän nuo kaikki esittämäsi faktat. Tarkoituksenani ei ollut sanoa toimivia parisuhteita, vaan yleisesti suhteita bändin/muun tällaisen sisällä. Eipäs viisastella.

En suosittele ottamaan tyttöystävää bändiin. - - Jos jättää tyttöystävän bändin ulkopuolelle niin jää elämään ainakin jotain tukiverkkoja silloin kun paskaa alkaa kunnolla satamaan niskaan.
 
Eihän se ikävä kyllä ole takuuvarmaa silloinkaan. Kolmiodraamoja voi syntyä, vaikka tyttö- tai poikaystävä olisi bändin ulkopuolellakin. Liikutaanhan sitä silti todennäköisesti aika paljon samoissa porukoissa, ja lemmenliekki voi leimahtaa bändin jäsenten ja heidän siippojensa kesken ristiin rastiin. En siis väittäisi, että olennaista on samassa bändissä oleminen tai olematta oleminen. Kolmio- ja ties mitä heksadraamoja on syntynyt maailman sivu missä ja milloin vain.
 
Jos bändi on kaikille sen jäsenille tarpeeksi tärkeä ja kaikki ovat bändille tarpeeksi tärkeitä, touhu kestänee draamat. Siihen tarvitaan tietysti paljon muuta pohjaa kuin sukupuoleen tai seurustelusuhteeseen perustuvia syitä.

Minua muuten ärsyttää että naispuoliset jäsenet ovat aina laulajia ja kosketinsoittajia. Olisi loistavaa olla bändissä, jossa sukupuolten välinen jakauma olisi vähän erilainen, näyttäisi heti pirun paljon jännitävämmältä. Ja niin että vaikka kitaristi ja rumpali olisivat tyttöjä.
 
Itse soitan mieslaulajan vetämässä bändissä (Isengard), jossa rumpali ja kitaristi ovat naisia. Hyvin se toimii. Alusta asti bändissämme on ollut pariskunta (basisti & minä), ja sanoisin että yhteinen bänditoiminta on vain lujittanut parisuhdettamme - bändin toimivuuden ja jatkuvuuden varmistaminen on pätevä syy turhien perheriitojen välttämiselle. Tärkeintähän on, että musapuoli toimii, tiskivuoroista ym. voidaan yleensä tinkiä. ;-) Eli niin kauan kun kaikilla bändinjäseneillä on samat yhteiset tavoitteet, sukupuolijakauma ja mahdolliset perhekuviot ovat sivuseikkoja. Ykkösprioriteettina pitäisi aina olla musiikki, ja hyville biisille on täysin samantekevä, onko sen esittäjänä mies vai nainen, sinkku vai perheellinen, homo vai hetero...

Eli niin kauan kun kaikilla bändinjäseneillä on samat yhteiset tavoitteet, sukupuolijakauma ja mahdolliset perhekuviot ovat sivuseikkoja.
 
Tätä minäkin ajoin takaa. Tietysti se edellyttää myös sitä, että kaikki tosiaankin laittavat musiikin ja bändin lihallisten himojensa edelle. Onhan niitä syytä silloin tällöin muulloinkin elämässä hillitä, varsinkin jos sattuu olemaan varattu.

Tiedän nuo kaikki esittämäsi faktat. Tarkoituksenani ei ollut sanoa toimivia parisuhteita, vaan yleisesti suhteita bändin/muun tällaisen sisällä. Eipäs viisastella.
 
Toimivista suhteistahan tässä puhuttiin ja sitäpaitsi Ike ja Tina on yleisestikin aika huono esimerkki minkälaisesta suhteesta tahansa. Siis ei huono esimerkkinä vaan huono suhteena, geddit?
 
Iloisempia asioita, loistava toimiva parisuhde: Crampsin Lux Interior ja Poison Ivy. Bikini girls with machine guns!

Naiset... on iiihania!
 
Jos ovat ollakseen.

entäs jos kaikki muut on naisia ja sit onkin vaik yks poitsu. Toimiiko se niin päin? onko siinä sitten bändille tarpeeksi "munaa"?

entäs jos kaikki muut on naisia ja sit onkin vaik yks poitsu. Toimiiko se niin päin? onko siinä sitten bändille tarpeeksi "munaa"?
 
Hmm, siis käsittääkseni asia on niin, että naisilla on munaa suorastaan sarjoissa. Korjatkoon joku nainen jos olen väärässä.

Olipas mielenkiintoinen viestiketju. Alkoi ihan hymyilyttää joissain paikoissa. Sen vain sanon, että jos nainen käyttäytyy äijämäisesti, niin sitä pidetään yleensä hyvänä asiana. Mutta jos mies käyttäytyy neitimäisesti, niin kauankohan sitä katsotaan bändissä.. heh.
 
edit: Ainoa missä varmasti ainakin on merkitystä, on tuo laulu. Ennemin minä kuuntelen mieslaulajaa hevibändissä, kuin sitten naislaulajaa. Mielipidekysymyshän se on, mutta minun puolestani, jos osaavat soittaa, niin muut jäsenet saisivat olla pelkästään naisia.

Tyttöystävää, avovaimoa, aviopuolisoa tms. ei ehkä ole "turvallista" ottaa mukaan perinteiseen rock-kulttuuriin, ei edes viitteelliseen. Tom Waits & Kathleen Brennan -tyylin ratkaisu taasen lienisi hedelmällinen muissakin kuin em. tapauksessa... Tosin Waits kyseenalaistaa juuri tuon perinteisen rock-kulttuurin siinä samalla, ainakin suurilta osin.
 
Ehkä kannattaa siis jättää suosiolla seurustelut, 'vakavat' suhteet ym. väliin, mikäli rock vetää puoleensa kovastikin. Ni.