Erään kirjan ensimmäinen luku
Huominen on ei tänään, huomisen päivän ajatuksien mielikuvitusmaailmaa en voi ohjaa.
Ihminen on kylvetty sato mielikuviin ja tuhansiin unelmiin.
Yksi pirstoutunut unelma, katkeruus on omien ajatuksien vankila.
Kuin yrittäen nähdä kasvot, ne jotka nyt minua hiljaa kuuntelee.
Kuin antaen itsellesi mielikuvia ne jotka minua niin palvelee
Joten nyt, kaiversin kirjan kanteen railot joihin sävelet omat kulkunsa löytävät
Annoin runoudelle kätkön musteeseen, joka syövyttäisi naulat hirsipuusta.
Parhaiten asiansa puolesta kärsineet ovat ne jotka tummuessaan kirkastuu.
Eilinen on ehkä ei tänään, nyt syytä enää näe en kuvailla haalistuneiden tekstien kirjoitus vuosia, kun kauniin käden sormi kääntää sivun seuraavan.
Nyt kun ensimmäisen luvun loppu on palanut raunioiksi, näen tuhkassa anteeksi pyytävän katseen.
Ja tänään… lasken tuhkat uurnaan lepäämään, ja uuden luvun itse alan kirjoittaa.
Kuin yrittäen nähdä kasvot, ne jotka nyt minua hiljaa kuuntelee.
Kuin antaen itsellesi mielikuvia ne jotka minua niin palvelee.
Joten, kaiversin kirjan kanteen railot joihin nyt sävelet omat kulkunsa löytävät.
_Annoin runoudelle kätkön musteeseen, joka syövyttäisi naulat hirsipuusta On aivan hirveä! |
rajajoki
