Studiotyöskentely ›

Joo, samasta asiastahan me puhutaan näköjään. Mikäs se alkuperäinen aihe muuten olikaan...?

mitä enemmän syö, sitä enemmän lihoo. ja mitä enemmän lihoo, sitä enemmän syö.

mitä enemmän syö, sitä enemmän lihoo. ja mitä enemmän lihoo, sitä enemmän syö.
Mp3 sukupolvi :D
 
Mitä enemmän syö ja fiilistelee eri makuja, sitä enemmän oppii arvostamaan hyviä raaka-aineita.

Mitä enemmän syö, sitä enemmän paskoo.

mitä enemmän, sitä enemmän joka tapauksessa!

Lisää maksalaatikkoa snareen!
 
Ja saisko hitusen kastiketta kitaroihin?

Jos on esim ihan helvetin hyvä kitarasoundi niin onhan se parempi kuin moni huonompi.

Jos on esim ihan helvetin hyvä kitarasoundi niin onhan se parempi kuin moni huonompi.
 
Heh hehhoo... Tipahdin = )

Mä olen kuullut paria hyvää skittasaundia.
Toinen lähti Kuloniemen Martinista Walk the linena ja toinen on Joose Keskitalon myrkkyruiskukitara (mp3-file mikseri netissä.)

Mutta se laaja ja tasapainoinen soundi jota Line6:t, Zoomit ja V-ampit preseteissään tarjoaa, ei kylläkään ole hyvä kitarasoundi jos mennään tekemään tallennetta jolla on muitakin äänilähteitä kuin se kitara, ja sama vika on järjestään kaikilla makuuhuonekitaristeilla.
 
Oikeasti se levyllä parhaan kuuloinen kitarasoundi on yleensä yksinään kuultuna aivan liian kirkas, botneton, kaiuton ja särötön.
 
Tää on sellanen juttu, mistä olen kuullut paljon puhuttavan ja paljon olen tuota miettinyt. Olisi kiva saada jostain jotain pientä referenssiä ihan ääniklipin muodossa, että miltä kuulostaa yksittäinen kitararaita vs. sama kitararaita biisin seassa. Noi "kirkas, botneton, kaiuton ja särötön" on jo ihan hyviä kuvauksia, eikä varmaan ole olemassa mitään yleispätevää sääntöä kaikelle maailman musiikille, mutta edes jotain osviittaa, missä liikutaan... Jos-se-kuulostaa-hyvältä-biisissä-se-on-oikein ajattelutapa varmasti pätee, mutta paskasta ei myöskään kuulemma tule konvehtia. Näin varmaan myös kun paskan virkaa toimittaa kitararaita, jossa on mammuttisärö ja helvetisti kaikua, ja joka pitäisi saada mahtumaan muun bändin sekaan.

Tää on sellanen juttu, mistä olen kuullut paljon puhuttavan ja paljon olen tuota miettinyt. Olisi kiva saada jostain jotain pientä referenssiä ihan ääniklipin muodossa, että miltä kuulostaa yksittäinen kitararaita vs. sama kitararaita biisin seassa.
 
Tässä menee itse keneltäkin vähän puurot ja vellit sekaisin. Kivihän tuossa lausunnossaan selvästi viittaa tähän nykykäytäntöön, jossa komppikitarat vähintäänkin tuplataan. Ei pelkästään yhdestä kitarasta _välttämättä_ tarvitse kaulita alapäätä pois mutta jos samalla soundilla meinataan tuplata niin sitten on soundin tekeminen jo ihan eri juttu. Muutenkin tuo soundikysymys on niin kiinni siitä mitä kyseisellä jutulla halutaan. Kuuntelehan vaikka kaikille tutut Kolmannen Naisen Elämän Tarkoitus tai Hyvää Ja Kaunista "siitä vinkkelistä" niin hoksaat paljonko alapäätä kitaroissa tarvitaan. Molemmilla levyillä kommpikitaroilla on soiteltu pääsäntöisesti ihan pilistelyjä eikä alapäätä ole nimeksikään ja silti kaista on ylintä oktaavia lukuunottamatta aikalalla käytössä. Molemmilla levyillä komppikitarat jää aika ajoin myös tyhjän päälle ja niissä kohdissa on hyvä tarttua siihen miltä ne yksinään kuulostaa.

Oikeasti se levyllä parhaan kuuloinen kitarasoundi on yleensä yksinään kuultuna aivan liian kirkas, botneton, kaiuton ja särötön.

 
Keskimäärin juuri näin. Mutta pakko on lisätä että "Elämää suurempaan" särökeppivalliin mahtuu ihan yllättäviä määriä botnea jos koko pakassa on soitto, arri ja saundit kohdallaan. Alamiddle/ yläbasso on kepeissä se jota kaivetaan alas kunnes hommassa on jotain järkeä...
 
Mutta en tietty tarkoita mitään päin persettä tulevia "chuggachugga"- yliheittoja, vaan ns. "munaa". ;) (Kyllä mullakin siellä ylipäästö yleensä istuu mutta mahdollisuuksien mukaan melko alhaalla ja loivana...)

No tässä o menny, 14v, sittten eka kerta tavastialla(eikä ole kö 1 kerran sen jälkeen tarvinnu käydä) noin niin kö lavalla artistina.
 
3-4 vuotta ny duunannu päätoimisesti, itse kehityksen kaarta,
 
Ja alan tajuta et o mik o...
 
4vUOTIAANA tein ekat biisit.
 
noin 3000-4500 kappaletta olen säveltänyt niin että joku on
 
kyseisen teoksen kuullut(ja tämä ei ole vitsi)
 
Niinkö Jim B sainoi, soundi on kun valo palaa ja kun ei pala niin noub
 
Nimi merkin sivuilla on mielestäni erillaisia soundeja yhdeistetttynä TAITEIJAN SIELUN YLEN ANTOON JA OPISKELUUN YHDISTTETYNä MONIA KUVIA JA MUKKA.

jUU ja Kinks rollarit beatles wigwam trafic procol harum small faces ja wiel rollarit
 
se on VAIN on Of Se Soundi o su sielu ja kuvan vastakkainen kiannon pieru juicen perseessä...........................

pet sounds, se on se wastaus, brian wilsson in the andwerppen mi friend.

Keskimäärin juuri näin. Mutta pakko on lisätä että "Elämää suurempaan" särökeppivalliin mahtuu ihan yllättäviä määriä botnea jos koko pakassa on soitto, arri ja saundit kohdallaan. Alamiddle/ yläbasso on kepeissä se jota kaivetaan alas kunnes hommassa on jotain järkeä...
 
Kyllä vain! Sanotaan vaikka että perus marsu-rokkisoundissa 70Hz ylöspäin saa pari oktaavia tulla aika miehekkääsitkin kunhan sen yläpuolelta otetaan ihan reilusti kiinni ja katellaan ylös taas siellä 2.5kHz paikkeille ja about oktaavi sen molemmin puolin. Tämäkin riippuu tietysti miljoonasta asiasta, mutta suhteellisen terve marsuseinä pitäisi tulla noillakin eväillä.

"think inside the box"

Mun mielestä sana "hyvä" on hyvin subjektiivinen juttu. Ehkä parempi olisi käyttää sanaa "sopiva".

Keskimäärin juuri näin. Mutta pakko on lisätä että "Elämää suurempaan" särökeppivalliin mahtuu ihan yllättäviä määriä botnea jos koko pakassa on soitto, arri ja saundit kohdallaan. Alamiddle/ yläbasso on kepeissä se jota kaivetaan alas kunnes hommassa on jotain järkeä...
 
Mutta en tietty tarkoita mitään päin persettä tulevia "chuggachugga"- yliheittoja, vaan ns. "munaa". ;) (Kyllä mullakin siellä ylipäästö yleensä istuu mutta mahdollisuuksien mukaan melko alhaalla ja loivana...)
 
Arri onkin usein se ratkaiseva tekijä.
 
Mä diggailen leikkiä suotimien kanssa biisin soolokohdissa, antaa kivan psykologisen kuvan soittimen väristä.. Esim. jos biisi alkaa rankalla skeballa, on sen botne huomattavasti rankempi siihen asti kunnes basso / rummut tulee mukaan..
 
Tai vaikka jos biisi alkaa pelkällä rumpukompilla niin bassari jytisee yksinään suhteessa kovempaa ja botnekkaampana, sitten kun muu bändi tulee mukaan niin faderi laskeutuu sen pykälän ja härpättimet menee päälle. Vaikka väri ja taso muuttuu, mieleen jää ihan eri kuva. Kuulomuisti on hieno asia.
 
Bet you do the same.