Kitarat: soittaminen ›

vähän kaikkia "pakollisia" teoriajuttuja kapulakielellä, että minäkin ymärtäisin (ei siis mitään terssi-septimi-miksolyydinen-Cduurimuodostuunäistäsävelistä-syvällisiäteorianerojenpohdiskeluja -tyyppisiä juttuja, kiitos)
 
No mitäs sitten? Jos tuota yksinkertaisemmat asiat kiinnostavat niin ne ovat lähinnä se, kummin päin kitaraa pidetään sylissä, montako kieltä siinä on jne...
 
Intervalleista nyt on vaan pakko lähteä liikenteeseen, jos tahdot joskus sointuja muodostaa ja tajuta mitä niissä tapahtuu. Intervallit käydään läpi täällä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=24411
 
Sointujen muodostamisesta kitaralla on hyvä opas täällä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=62355
 
Perusasiat skaaloista löytyvät täältä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=24161
 
Noilla pääsee jo pitkälle, jos ei ota sellaista asennetta, ettei asioista muka voisi puhua niiden oikeilla nimillä - aivan kuten 99% soittajista tekee. Terssin ja septimin tulet varmasti tuntemaan. :)
 
Opiskeluintoa!

Pitäiskö noista nyt sitten ymmärtääkin jotain, vai olenko ihan tyhmä...?
Täytyypä varmaan yrittää saada joku neuvomaan kädestä pitäen

Yritän vähän selventää tuota sointujen muodostamista.
 
Kitaralla tätä on ehkä vaikeampi hahmottaa, sillä jos aiheeseen ei ole koskaan tutustunut, voi olla outoa ajatella että vaikka jos G-duurisoinnun ottaa kolmannelta nauhalta barrena, jolloin kaikki kielet ovat käytössä, ei itse soinnussa ole kuin kolme säveltä. Kitaralla nuo sävelet vain toistuvat useasti eri kieliltä. Kuten varmaan olet huomannut, sama sävel voi löytyä monelta eri kieleltä.
 
Näitä kolmesävelisiä sointuja kutsutaan kolmisoinnuiksi. Niitä on neljää eri tyyppiä: duureja, molleja, ylinousevia ja vähennettyjä. Esim. C, Cm, Cdim ja Caug. Olet varmaan törmännyt näihin sointuihin useasti.
 
Jos nyt lähdetään purkamaan C-duurisoinnun muodostamista ihan ruohonjuuritasolla, niin oleellisia asioita on ymmärtää 1) intervalli-käsite ja 2) nuotit.
 
Lähdetään vaikka niistä nuoteista. Ne on selitetty myös MacGyverin FAQ:ssa teoriapalstalla http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=24161 , mutta selitän omin sanoin vielä kertaalleen. Meillähän on käytössä 12 säveltä. Ylentämättömät ja alentamattoma nuotit menevät kaikessa yksinkertaisuudessaan (englantilaisen järjestelmän mukaan): A-B-C-D-E-F-G, ja alkavat taas alusta A:sta. Nyt tulee sitten se vaikeampi osa: ylennetyt ja alennetut nuotit. Kaikki muut sävelet, paitsi B ja E voidaan ylentää ja kaikki paitsi C ja F voidaan alentaa (tähän on poikkeus, mutta käsittelen sen vasta lopuksi, jotten sekota asioita liikaa).
 
Ylennettyihin säveliin laitetaan risuaitamerkki, eli esim A# tai C#. Alennettuihin laitetaan b, eli esimerkiksi Gb tai Ab. Jos janalla ABCEDFG vierekkäisistä nuoteista aikaisempi on ylennetty ja myöhempi alennettu, ne ovat käytännössä sama sävel. Eli siis:
 

A A# B C C# D D# E F F# G G#
  Bb     Db   Eb     Gb   Ab

 
Huomaamme että esimerkiksi A# ja Bb ovat samoja säveliä. Aikaisemmin sanoin, että tähän on poikkeus, mutta koska nykyään se poikkeus on vain teoreettisen yhteneväisyyden kannalta kiinnostava, jätän asian vain maininnnan varaan: toisinaan voidaan törmätä esimerkiksi nuottiin E#, joka meidän näkökulmastamme on sama kuin F. Tai kaksoisylennettyihin kuten GX, joka olisi sama kuin A.
 
Toivottavasti en vain sekoittanut ajatuksiasi. Tämä on todella looginen juttu kun sen ymmärtää.
 
Seuraavaksi yritän selvittää käsitettä "intervalli". Se on lainasana (todennäköisesti englannin sanasta 'interval') ja tarkoittaa välimatkaa. Musiikissa siis kahden sävelen välimatkaa.
 
Kun tarkastelet äsken piirrettyä kuvaa sävelistä, huomaat, että jokaisen niiden välimatka voidaan ilmoittaa.
 

A A# B C C# D D# E F F# G G#
  Bb     Db   Eb     Gb   Ab

 
A:sta säveleen A# on yksi puolisävelaskel, eli yksi nauhaväli kitaralla. A:sta B:hen on kaksi puolisävelaskelta, eli yksi kokosävelaskel, joka vastaa kahta nauhaväliä kitaralla. A:sta C:hen on kolme puolisävelaskelta, A:sta C#:n on neljä puolisävelaskelta jne.
 
Näille välimatkoille voidaan antaa myös vierasperäiset nimitykset. Niitä on selvitetty mklamin FAQ:ssa (http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=24411). Eli sovellettuna äskeiseen: A:sta A#-säveleen on yksi puolisävelaskel, eli pieni sekunti. A:sta B:hen suuri sekunti, A:sta C:hen pieni terssi ja A:sta C#:ään suuri terssi. Älä huolestu jos nämä intervallien nimet eivät suorilta muistu tai ole selvää pässinlihaa. Niissä on kyllä opettelemista.
 
Varsinaisesti meitä kolmisointuja muodostaessa kiinnostavat terssi-intervallit (huomasit kai että terssiä oli sekä suurta että pientä), eli kolmen ja neljän puolisävelaskeleen matkat. Syyn huomaamme mklamin FAQ:sta http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=24497 -> näissä neljäntyyppisissä kolmisoinnuissa ei ole muita intervalleja käytetty kuin terssejä.
 
Tämän tietämyksen perusteella voidaan nyt lähteä C-duurisoinnun kimppuun. Nimensä se saa juurisävelestä eli C:stä. Jos sen juurisävel olisi D, se olisi D-duurisointu. Mklamin FAQ:sta huomaamme, että jos haluamme tietää duurisoinnun toisen sävelen nimen, on meidän mentävä juurisävelestä suuri terssi, eli neljä puolisävelaskelta eteenpäin. Voit jälleen katsoa piirtämäämme nuottijanaa, ja laskea siinä neljä säveltä eteenpäin. Päädyt säveleen E. Jälleen lunttaamme duurisoinnun muodostumista mklamin FAQ:sta: kolmannen sävelen saa selville laskemalla soinnun toisesta sävelestä (eli äsken laskemastamme E:stä) pienen terssin verran (eli kolme puolisävelaskelta) eteenpäin. Katso jälleen janaa ja laske. Päätynet säveleen G. Ja tonttoroi! Näin meillä on kasassa C-duurisoinnun sävelet. C-E ja G.
 
Jos nyt sovellamme tämän kitaraan, on meidän yksinkertaisesti etsittävä nuo sävelet otelaudalta. Katsokaamme varmasti meille jo tuttua C-duurisoinnun sormitusta:
 

e|-0
b|-1
g|-0
d|-2
a|-3
E|-

 
Huomaamme, että A-kielen 3-välissä on sävel C, D-kielen 2-välissä sävel E, G-kieli vapaana on G-sävel, B-kielen ensimmäisestä välistä löytyy taas C ja E-kieli vapaana on E. Eli vain noita kolmea säveltä. Jos kitaran otelaudan muodostuminen ei ole tuttu asia, olen selittänyt sitä (ja nuotteja) taannoisessa viestissäni: http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=3985748
 
Voin vielä yrittää selittää enemmänkin, mutta kello on jo kovin paljon. Kuten Jucciz huomautti, kaikki tämä tieto on jo siellä FAQ:ssa, mutta kieltämättä se voi olla teoriaan koskaan tutustumattomalle vaikeaselkoisessa muodossa. Onnea!

Lisättäköön vielä se, että enhän toki selittänyt tuossa kuin C-duurisoinnun muodostumisen, mutta kun ymmärrät logiikan näiden yksinkertaisten sointujen takana, ymmärrät taatusti sitten pian myös monimutkaisempien sointujen sielunmekaniikkaa. Siinä vaiheessa voit katsella tuota Panden FAQ:ia kohti: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=62355
 
Sieltä löytyy aika kattava lista soinnuista ja niiden muodostamisesta.

Sikarek pentele, plussan arvonen kirjootus!

Aika mielenkiintoista, että vain jotkut osaavat selittää asiat ymmärrettävästi ja monimutkaisetkin asiat yksinkertaisesti - kuten tuossa yläpuolella. Hieno homma! Itse aikoinani en ymmärtänyt saatavilla olevia teoriaoppaita juuri laisinkaan, ja muistan tajunneeni vasta tiettyjä juttuja kun näin ensimmäisen kerran Vinnie Mooren Speed, Accuracy & Articulation -opetusvideon. Kaveri osaa selittää esim. skaalojen/moodien perusidean pääpiirteittäin varsin yksinkertaisesti, selkeästi ja lyhyesti - siitä huolimatta, että vääntää hyvällä jenkkiaksentilla. Muissa jutuissa kyllä hölistiin eri skaaloista, mutta se jäikin sitten tietyn patternin matkimiseen, eikä siis valaissut teoriaa laisinkaan.
 
Englanniksi löytyy kyllä paljon tosi selkeitä teoria-artikkeleita netistäkin - mutta ne on englanniksi ne. Esimerkiksi seuraava sivusto ansaitsee mielestäni kyllä täydet 10 pistettä. On erinomainen sivusto juuri sellaiselle kitaristille, joka ei ole pahemmin jaksanut perehtyä musiikin teoriaan. Hienoa on, että sivuilla teoria käydään läpi soittamisen kautta. Kaiken lisäksi kaikki harjoitukset, skaalat ja moodit on lisäksi tablaturella: http://www.cyberfret.com/scales/index.php

Todella hyvin kerrottu. Plussaa heruu selkeydestä! +

Kokeiles mun kirjoituksia täällä, tekstit otsikoilla:
"tässä muutama perusjuttu sointujen ymmärtämiseksi"
ja
"Avoimet soinnut sointuopinn alkeina"
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=62355&o=20
 
Moodit (isona teoriamöykkynä ja mörkönä), voi heittää romukoppaan, mielestäni. Tai jos kiinnostusta on, niin voi pyrkiä selvittämään mitä eroa on jo osaamallasi pentatonisella verrattuna doorisella ja
miksolyydisellä, ja unohtaa ne muut. Esim. miksolyydinen on mulle yksinkertaisesti vain "seiskasointuskaala", eli en ole opetellut sitä vaan soittaessani mietin mikä on se sointu joka taustalla soi ja pyrin soittamaan pentatonisen lisäksi sen soinnun ääniä. Miksolyydinen sopii bluesiin koska bluesissa soitetaan seiskasointuja ja miksolyydisessä on seiskasoinnun äänet (tai siis miksolyydinen on tavallinen duuriskaala jossa vaan on tuo seiska).
 
A doorinen:
-5-78
-5-78
45-7-
45-7-
-5-78
kun A mollipentatoninen on:
5--8
5--8
5-7-
5-7-
5--8.
Eli ei siinä paljon eroa ole, tuo 7-nauhalta oleva ääni kolmella kielellä ja 4-nauhalta olevan ääni parilla kielellä.
 
Jos on A7 sointu:
"avoin E7 viidenneltä nauhalta"
5
8
6
7
7
5
tai
"avoin G7 kaksi nauhaa ylempää"
5
2
2
2
4
5
 
ja A-molli-pentatoninen:
5--8
5--8
5-7-
5-7-
5--8.
 
ja sitten mixolyydinen:
-5-7-
-5-78
4-67-
45-7-
45-7-
-5-7-
 
Mulle nämä tarkoittaa sitä että soitan soolon pentatonisella ajatellen kuitenkin alla olevaa sointua ja duuriskaalaa, josta tuo sointu on muodostettu. Joku sanoisi että soitan miksolyydista, mutta mielestäni soitan seiskasointua ja pentatonista. Ideana siis että kun soittaa sooloa sen äänien pitää sopia soitettavan soinnun kanssa, ei sen kummempaa. Eli kun soittaa bluesia, niin varioi sooloansa sointujen vaihtuessa, niin että korostaa alla olevan soinnun ääniä ja jättää soittamatta ne jotka ei kuullosta hyviltä sen soinnun kanssa.

Kiitos ihmiset! Juuri tätä hain: joku selittää teoriaa selvällä suomen kielellä! Plussaa pistin...

Kiitos ihmiset! Juuri tätä hain: joku selittää teoriaa selvällä suomen kielellä! Plussaa pistin...
 
Ei minusta noissakaan linkeissä mitään epäselvää ole. Mutta tokihan eri ihmiset ymmärtävät asiat eri lailla kerrottuna, mistä syystä on hienoa, että joku muotoilee asiat eri tavalla ja näin taas suurempi osa porukkaa ymmärtää, mistä on kyse. :)

Ei minusta noissakaan linkeissä mitään epäselvää ole.
Huomaat varmaan jo itsekin mikä tässä lauseessa on se oleellinen juttu :)
En tarkoita vittuillakseni, koska asian hyvin ilmaiset siinä lälkeenpäin viestissäsi.
 
Kokarekille plussa, nyt minäkin muistan ainakin hetken mikä on intervalli, suuri terssi ja pieni terssi. Tätä ennen se oli sama kuin olisi hepreaa lukenut.
Itse olen aina puhunut pelkästään puoli- ja kokosävelaskelista, varmaan sama tahti jatkuu edelleen, but so what.